Oulun metropoliitta Elia on juuri valittu Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispaksi.
– Mielessä käy nyt hurja myllerrys.
Vain hetkeä aiemmin metropoliitta on antanut medialle selkeäsanaisia vastauksia muun muassa kysymykseen, mikä on hänen näkemyksensä Venäjän hyökkäyssodasta ja maan ortodoksisesta kirkosta sen tukijana.
Hänen linjauksensa on selvä: se on sama kuin eläköityvällä arkkipiispa Leolla ja Suomen ortodoksisella kirkolla on koko ajan ollutkin: Suomen ortodoksinen kirkko tuomitsee yksiselitteisesti Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan ja Venäjän ortodoksisen kirkon tuen sodalle.
Myllerrys iskee nyt yksityiselämäänkin. Edessä on muutto Oulun hiippakunnasta Helsinkiin, koko Suomen ortodoksien arkkipiispaksi. Mukana seuraavat 14- ja 12-vuotiaat kissat Muusa ja Montse.
– Haikealta tuntuu, suorastaan liikutun lähtöä ajatellessani. Olen pohjoisen poika, ja oma hiippakunta – kuten toki koko kirkkomme – on minulle todella rakas. Haluan kiittää Oulun hiippakuntaa ja sen työntekijöitä tuesta.
Arkkipiispan vaalin tulos on määrä vahvistaa sunnuntaina 1.12.2024 Ekumeenisessa patriarkaatissa. Mielessä on jo suuntaviivoja siitä, millä tavalla isä esipaimen haluaa johtaa Suomen ortodoksista kirkkoa. Puheessa toistuu kaksi sanaa: keskustelu ja kuunteleminen.
– Tarvitsemme keskustelua joka tasolla, samoin kuin kykyä nähdä toinen lähimmäisenä, työtoverina, kristittynä. Korostan, etten halua kritisoida ketään, vaan luoda kirkkoomme avoimen ja myönteisen keskusteluilmapiirin.
Isä esipaimen tiedostaa, että viime aikojen julkiset kohut eivät ole olleet hyväksi.
– Meidän täytyy aktiivisesti pitää julkisuuskuvastamme huolta, ja jos ilmenee ongelmia, toivon, että ne selvitetään puhumalla. Olemme olleet toisaalta myös median lemmikkejä eksotiikkamme ja kauniin jumalanpalveluselämämme takia, mutta nyt meidän tulee pyrkiä näyttämään omalla esimerkillämme, miten ortodoksikristityn tulisi elää. Ihmisten erottaminen toisistaan on perkeleen juoni. Se yrittää lyödä kiilaa ihmisen ja Jumalan väliin, mutta myös ihmisten välille.
Isä esipaimenen toive on, että jatkossa erimielisyydet selvitetään yksityisesti ja rakentavasti, ei lehtien palstoilla.
– Uskon myös kuuntelemisen voimaan. Usein me kuulemme, mutta emme kuuntele, mikä olisi tärkeää eritoten ongelmatilanteissa.
Kirkon tulee havainnoida myös maailman menoa.
– Avoin keskustelu ei tarkoita, että oltaisiin heti tekemässä radikaaleja muutoksia – sitä paitsi olemme osa ortodoksista maailmaa ja Ekumeenista patriarkaattia, joten meidän kirkkomme ei edes voi täysin itsenäisesti päättää asioista.
Metropoliitta Elia huomauttaa, että Kirkko on paljon enemmän kuin piispat tai papit. Lukemattomat kirkkomme jäsenet tekevät töitä eri tavoin yhteisen hyvän eteen.
– Rakkauden Jumalaa ja Kirkkoa kohtaan ei tulisi vähentyä siksi, että piispat riitelevät julkisuudessa. On hyvin surullista, jos näin tapahtuu. Rakas Kirkkomme on selviytynyt yli 2 000 vuotta kovista myrskyistä, joten älkäämme heittäkö lasta pois pesuveden mukana, kuten sanonta kuuluu.
Maailmaa metropoliitta Elia on havainnoinut aivan konkreettisestikin: hänellä on ulkomaan suhteita esimerkiksi Viron ja Ruotsin lisäksi Pohjois-Amerikkaan (OCA), Belgiaan, Puolaan, Pohjois-Makedoniaan ja Kreikkaan. Serbiaan välit ovat katkenneet, koska siellä on asetuttu tukemaan Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan.
– Sen sijaan Venäjän kirkon ihmisiin minulla ei ole koskaan ollut henkilökohtaisia suhteita.
Naisten kirkolliseen asemaan liittyen isä esipaimen on valmis ottamaan asian pohdittavaksi piispainkokouksessa.
– Naisten asema kirkossamme on niin ikään aihe, jota meidän täytyy uskaltaa käsitellä. Meidän täytyy kuunnella niitä, joita asia koskee. Valitettavasti maailmassa tapahtuu usein, että päätöksiä tehdään ihmisten yli, mistä esimerkkinä voisi mainita vaikkapa kolttakysymyksen. Itse en tällaista hyväksy.
Lisää metropoliitta Elian näkemyksiä on julkaistu aiemmin Aamun Koiton kyselyssä, joka suunnattiin arkkipiispan vaalin ennakkosuosikeille.
Hän huomauttaa, että Suomen ortodoksista kirkkoa pidetään kansainvälisen ortodoksisuuden mitta-asteikolla sangen edistyksellisenä.
– Meillä on hyvä maine länsimaissa – jopa niin, että meitä ihaillaan tietyissä asioissa. Esimerkiksi naisten asemaan liittyviä kysymyksiä ei monissakaan paikalliskirkoissa ole totuttu käsittelemään lainkaan. Näen, että kirkkomme voi toimia toimia keskustelun aloittajana monissakin kysymyksissä. Kuvaavaa on, että osallistuessani katolilais–ortodoksiseen kokoukseen Kreetalla ehdotin aiheeksi naisten asemaa kirkossa. Tilaan laskeutui saman tien syvä hiljaisuus.
– Itse en usko sellaiseen kirkkoon, jossa lyödään nyrkkiä pöytään ja kielletään puhumasta. Vaientava kirkko ajaa ihmisiä pois. Toki julkisissa kannanotoissa täytyy hahmottaa, että tietyt rajat on hyvä säilyttää.
– Lopuksi haluan lausua kiitokseni kaikille, jotka ovat rukoilleet puolestani. Astun isoihin saappaisiin, mutta tulen tekemään kaikkeni, että olisin niiden saappaiden arvoinen.
Pääkuva ylhäällä: Metropoliitta Elia suhtautuu valoisasti kirkkomme tulevaisuuteen, jos kohta haasteitakin on. Hän toivoo, että kirkkomme saa uusia jäseniä myös ukrainalaisten pakolaisten keskuudesta.
Juttuun lisättiin 28.11.2024 klo 23:32 linkki Aamun Koiton kyselyyn.