”Oi, kuinka hyvältä tuntuukaan olla lukevien ihmisten seurassa,” totesi itävaltalainen runoilija Rainer Maria Rilke, joka opiskeli vuonna 1896 kirjallisuutta Prahan kaupungissa, silloisessa Itävalta-Unkarissa. Saman vuoden joulukuussa, 2100 kilometriä Prahasta pohjoiseen, toimitti Sergei Okulov kirkkokuntamme ensimmäistä lehteä Sortavalassa.
Lehden nimeksi tuli Aamun Koitto ja sen missiota kuvattiin ensimmäisen numeron etusivulla seuraavasti: ”Hartain toivomme olisi, että lehtemme herättäisi lukijoissa lujaa, elävää uskoa, pyhää intoa ja harrastusta toimimaan Jumalan tahdon mukaan, Jumalan valtakunnan lähestymiseksi, ja rakkautta pyhää Kreikkalaiskatolista kirkkoa sekä isänmaata kohtaan”.
Menestyneimmät kirjalliset tuotokset kautta aikain tuntuvat syntyneen ikään kuin sosiaalisesta tilauksesta, täyttämään jotain yhteisön kollektiivisesta tajunnasta ja alitajunnasta nousevaa. Toisaalta on hyvä tiedostaa, ettei sisällön tarvitse välttämättä käsitellä mitään maailmaa mullistavaa, käänteentekevää aihetta noustakseen yhteisölle merkittäväksi ja eheyttäväksi. Esimerkiksi runous tuntuu toimivan paradoksaalisesti siten, että mitä yksilöllisempi ja henkilökohtaisempi kirjoittaja on uskaltautunut olemaan, sitä yleispätevämpi hänen tekstinsä on.
Paljon on 125 vuodessa muuttunut. Kirkkomme julkinen rooli on muuttunut sen seurauksena, että suomalainen yhteiskunta on muuttunut. Se on moniarvoistunut, kehittynyt monikulttuuriseksi ja moniääniseksi.
Paljon on myös pysynyt samana. Vaikkapa se, että kirkon tärkein tehtävä on edelleen todistaa Kristuksesta ja Hänen rakkaudestaan kutsuvasti, innostavasti ja osallistavasti, jotta ihmiset rohkaistuvat elämään kristityn elämää maailmassa, jossa on helppo valita myös toisin. Jotta tässä voidaan onnistua, kirkko ei voi sulkea silmiään ympäröivältä todellisuudelta, vaan käydä avointa ja rohkeaa vuoropuhelua sen kanssa.
Tähän tehtävään tarttuu nyt omalta osaltaan myös yhteinen lehtemme Aamun Koitto. Suokoon hyvä ja ihmisiä rakastava Jumala tälle työlle siunauksensa.