Ajassa

Arkkipiispa Leon pääsiäistervehdys: Kristus, iankaikkinen ilo, nousi ylös kuolleista!

16.04.2022 - 08:49 | Teksti: Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo | Kuva: Kari Pekonen
Arkkipiispa Leo seisoo Uspenskin katedraalin ikonostaasin edessä

”Tulkaa, ottakaa valo!” Herran Pääsiäinen koittaa, ja meitä kutsutaan ylistämään ylösnoussutta Kristusta. Toisin kuin pandemian hankalimpina kausina, tänä vuonna saamme astua sisään kirkkoon ja yhteen kokoontuneina jaamme ylösnousemusjuhlan ilon! Pääsiäisenä ilo ja valo valtaa kirkon ja yhdessä rukoilevat liittävät riemullisesti äänensä vuosisatojen halki kaikuneeseen ja nytkin kuultavaan todistukseen: Kristus nousi kuolleista!

Pääsiäiskanonissa Kristuksesta puhutaan iankaikkisena ilona. Pääsiäisenä koko luomakunta iloitsee, niin taivas kuin maakin. Kirkkaat sanat riemusta ja ilosta toistuvat palveluksen aikana yhä uudelleen ja uudelleen. Kaikki on ”täynnä valoa”. Historian polkujen lävitse loistaa ilo, ja erityisesti Herran ylösnousemuksen juhlana koetaan ihastunutta iloa. Tuntemattomaksi jääneen kirjoittajan pääsiäishomiliassa 300-luvulta kuvataan haltioituneesti, miten jumalallisen pääsiäisen tähden valtava hääsali on täyttynyt ja rakkauden tuli palaa kaikissa.

Ilosta psalminkirjoittajakin todistaa: ”Sinun lähelläsi on ehtymätön ilo” (Ps. 16:11). Elämän muut ilonlähteet saattavat ehtyä, muuttua, pettääkin. Jumalassa on siinäkin mielessä turvallinen ilo, että se on kestävää, pysyvälähteistä, vakaata iloa. Iloiten ja kiitollisina otamme vastaan kaikki Jumalan lahjoittamat tämänkin elämän hyvyydet. Silloin, kun nämä maalliset hyvyydet puuttuvat, ilo Jumalassa kuitenkin säilyy: se pulppuaa kaikissa elämän aavikoissa, valaisee kärsimyksen keskellä sekä elähdyttää yltäkylläisyyksien lakeuksillakin, sillä tämä ilon lähde ei muutu. Ilo Kristuksessa on erityistä iloa.

Ilosta psalminkirjoittajakin todistaa: ”Sinun lähelläsi on ehtymätön ilo” (Ps. 16:11). Elämän muut ilonlähteet saattavat ehtyä, muuttua, pettääkin. Jumalassa on siinäkin mielessä turvallinen ilo, että se on kestävää, pysyvälähteistä, vakaata iloa.

Evankeliumitekstissä sanotaan, että kaikki syntyi Sanan voimalla ja että Hänessä oli elämä. Jumalan Sana, Kristus, on täynnä armoa ja totuutta. Pääsiäisyönä jaamme mirhantuojanaisten ihmetyksen: kivi on vieritetty pois. Kristuksen haudasta loistaa meillekin vanhurskauden Aurinko ja sieltä virtaa kuolemattomuuden lähde. Elämä koittaa kaikille! Pyhissä lahjoissa saamme juoda kuolemattomasta lähteestä, tulla osallisiksi eläväksi tekevistä salaisuuksista.

Pyhä Siluan Athosvuorelainen kirjoittaa, että Jumala on rakastanut ihmistä perin juurin. Tämä on lohduttavaa maailman hajanaisuuden ja vääryyksien keskellä. Pakolaisvirrat, lähimmäisen kärsimys, sotatoimet – ympärillämme on hätää ja ahdistusta, kuolemaa. Kuitenkin Jumalan rakkaus ympäröi meitä aina (Ps. 23:6). Pyhän apostoli Paavalin mukaan rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa (vrt. 1 Kor. 13:6). Luotamme Kristukseen, joka on totuus, ja iloitsemme totuuden voittaessa.

Puheissaan pyhä Sofroni toteaa, että kaikenkäsittävän rakkauden sijaan elämme riidoissa ja hajaannuksessa, ja Jumalan todellinen päämäärä katoaa ihmisen näköpiiristä. Vaikka kannammekin synnintekojemme haavoja, olemme Jumalan sanomattoman kunnian kuvia, ja rukoilemme ”Isä meidän”, sillä ”kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat Häneen” (Joh. 1:12), kuten evankeliumissa kuulimme.

Mirhantuojanaiset etsivät itkien kuollutta, mutta saivat iloiten kumartaa elävää Jumalaa. Kristuksen ylösnousemus muutti kaiken. Ylösnousemusilo onkin muutosvoima. Edesmenneen kirkkomme piispan Aleksin mukaan me voimme uudistua ja tulla toisenlaisiksi ihmisiksi, elää ylösnousseen Herran lahjoittamaa elämää jo täällä ajassa. Näin mekin voimme olla välittämässä pääsiäisen iloa ja sitä kautta tuomassa Jumalan valtakunnan häivähdyksiä sinne, missä elämme.