Ajassa

Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous päätyi täysistunnossaan 25. marraskuuta siihen, että Oulun metropoliitan vaalia ei järjestetä käsillä olevassa kirkolliskokouksessa.

Kirkolliskokous totesi, että tässä vaiheessa ei ole perusteltua täyttää Oulun metropoliitan tehtävää, koska alkamassa on kirkon rakenteita koskeva selvitystyö. Esillä on ollut niin kutsuttu kahden hiippakunnan malli. Tällä hetkellä Suomen ortodoksisessa kirkossa on kolme hiippakuntaa: Helsingin, Kuopion ja Karjalan sekä Oulun hiippakunnat. Oulun metropoliitan tehtäviä hoitaa tällä hetkellä Haminan piispa Sergei.

Toinen paljon mielenkiintoa herättänyt asia on kirkon Kuopiossa sijaitsevan keskustalon kohtalo.

Suomen ortodoksisen kirkon keskustalo 2024
Mikäli Kuopiossa Karjalankadulla sijaitseva Suomen ortodoksisen kirkon keskustalo olisi päätetty pitää, rakennuksen korjaamiseen olisi uponnut noin 3,3 miljoonaa euroa. Kuva: Joni Ylimäki

Kirkolliskokous päätti asian kirkollishallituksen esityksessä mainittujen vaihtoehtojen 2 ja 3 yhdistelmän mukaisesti siten, että ensin vaihtoehdon 2 mukaisesti kiinteistön markkina-arvoa pyritään asemakaavoittamisen keinoin korottamaan. Tässä voidaan hyödyntää yhteistyökumppaneita.

Tämän jälkeen vaihtoehdon 3 mukaisesti Karjalankadun kiinteistö myydään ja siirrytään kokonaan tai vaiheittain Kuopion ja Karjalan hiippakunnan, palvelukeskuksen, taloustoimiston ja keskusrekisterin osalta pienempiin tiloihin. 

Kirkon keskustalossa sijaitsee myös Suomen ortodoksinen kirkkomuseo Riisa, joka on vuokralaisena palvelukeskuksen tiloissa. Kirkkomuseon sijainnista päättää Suomen ortodoksisen kirkkomuseon säätiön hallitus.

Myynti toteutuu vasta vuosien kuluttua

Palvelukeskuksen johtaja Jari Rönkkö huomauttaa kuitenkin, että keskustalon kiinteistön myynti ei käy käden käänteessä. Hänen arvionsa mukaan myynti voisi mahdollisesti toteutua noin kolmen vuoden kuluttua.

Paljon keskustelua on herättänyt myös Riisan tuleva sijoituspaikka, jollaiseksi on väläytelty esimerkiksi Valamon luostaria Heinävedellä ja toisinaan myös Helsinkiä. Riisan asioissa päätösvaltainen taho on kuitenkin museon säätiön hallitus.

Valamon luostarin johtaja ja kirkkomuseon hallituksen jäsen, arkkimandriitta Mikael on jo aiemmin ilmaissut suhtautuvansa myönteisesti museon mahdolliseen luostarin tiloihin siirtymiseen, kunhan ensin on varmistuttu luostarin näyttely- ja säilytystilojen soveltuvuudesta – sinänsä hän arvioi nykyisten tilojen riittävän. 

Museonjohtaja Anne Laiti puolestaan on suhtautunut asiaan varautuneemmin aiemmissa Aamun Koiton haastatteluissa. Hänen mukaansa tällä hetkellä muualla ei ole tarjolla tiloja, jotka täyttäisivät kokoelman säilytyksen tekniset vaatimukset.

Joka tapauksessa Valamon luostari ja Riisa ovat tiivistämässä yhteistyötään pilottihankkeessaan, jonka myötä Riisa tuottaa vuoden 2027 näyttelyn Valamon luostarin kulttuurikeskuksen näyttelytiloihin. 

Kirkossa täytyy voida tuntea olonsa turvalliseksi

Kirkolliskokous hyväksyi aloitteen turvallisemman tilan periaatteiden käyttöönotosta Suomen ortodoksisessa kirkossa. Kirkollishallitus valmistelee turvallisemman tilan periaatteet Suomen ortodoksisen kirkon hiippakuntia, seurakuntia, palvelukeskusta, leiritoimintaa, tapahtumia, koulutuksia ja muita kirkon työmuotoja ja yhteistyökumppaneita varten.

Eri yhteisöjen tulee rakentaa toimintamallit epäkohtiin puuttumista varten. Samoin työyhteisöjen on järjestettävä koulutusta niin työntekijöille kuin vapaaehtoisille.

Asian perusteluissa mainittiin, että kirkon tulee olla paikka, jossa jokainen ihminen voi osallistua liturgiseen elämään ja seurakunnan toimintaan ilman pelkoa syrjinnästä, väheksynnästä tai epäasiallisesta kohtelusta.

Kirkolliskokous päätti myös antaa kirkollishallitukselle tehtäväksi asettaa työryhmän laatimaan selvityksen diakoniatyön järjestämiseksi. Vuodesta 2027 kaavaillaan diakonian teemavuotta. 

Perusteina mainittiin muun muassa, että käytännön ehdotukset ovat tarpeen vapaaehtoisten tekemän diakoniatyön yhdenmukaistamiseksi. Tällöin on otettava huomioon kysymykset vastuista, vaitiolovelvollisuudesta, työhön perehdyttämisestä ja työssä jaksamisesta.

Säästötavoite saavutettiin viime vuonna

Kirkolliskokous hyväksyi kolmannessa täysitunnossaan myös kirkon keskusrahaston tilinpäätöksen ja tilintarkastuskertomuksen. 

Vuoden 2024 talousarvion loppusummaksi oli arvioitu –106 300 euroa alijäämää. Tilinpäätöksen ylijäämä oli 9 930,20 euroa. Lisäksi viime vuonna saavutettiin 100 000 euron säästötavoite.

Suomen ortodoksisen kirkon toimintakuluista suurimmat menot vuonna 2024 olivat henkilöstökulut, joihin kului 2 571 005 euroa. Edellisvuoteen verrattuna henkilöstökulut olivat säilyneet ennallaan, kun taas palvelujen ostot nousivat 3,1 %.

Viime vuoden toimintakulut olivat kaikkiaan 6 109 301 euroa, ja Suomen ortodoksisen kirkon kaikki menot olivat yhteensä 7 651 252 euroa.

Toimintatuottoja kertyi tilikaudella 67 000 euroa suunniteltua enemmän. Tuohusten myynti kasvoi, samoin virkatodistuksista perittävät maksutuotot.

Jaa tämä juttu

Ajassa

Suomen ortodoksisen kirkon 24.-27. marraskuuta 2025 järjestettävässä kirkolliskokouksessa on esillä harvinaisen monta suuren mittaluokan asiaa. Maanantaina 24.11. Kulttuurikeskus Sofiassa kuultiin puheenvuoroja muun muassa kahden hiippakunnan mallin puolesta ja sitä vastaan, keskushallinnon mahdollisesta uudelleenorganisoinnista ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä muiden vähemmistöjen oikeuksien turvaamisesta kirkossa.

Esillä oli myös Oulun metropoliitan vaali järjestäminen. Rovasti Rauno Pietarinen käytti lyhyen puheenvuoron, jossa hän esitti, että vaalia ei toimiteta. Asiaan liittyen ei kuultu muita puheenvuoroja. Oulun metropoliitan tehtävien hoitajana toimii Haminan piispa Sergei. 

Yksi argumentti kahden hiippakunnan mallia vastaan oli, että piispainkokoukseen tarvitaan kolme piispaa, jotta se olisi päätösvaltainen. Kuitenkin tuotiin esille, että kahden hiippakunnan mallissa piispainkokousta voitaisiin täydentää joko apulaispiispalla, eläkkeellä olevalla Suomen ortodoksisen kirkon piispalla tai ulkomaisella piispalla. 

Esitettiin myös epäilys, josko apulaispiispaan perustuva ratkaisumalli toisi lainkaan säästöjä. Lisäksi perusteluna viitattiin Suomen laajaan maantieteelliseen alueeseen, jolloin kolme hiippakuntaa olisi perusteltua säilyttää. Piispa Sergei kuvaili kahden hiippakunnan mallia ”harkitsemattomaksi” ja totesi, ettei voi sitä kannattaa.

Vastaavasti kirkolliskokousedustaja Jefim Brodkin huomautti, että Suomessa on ollut vakituisesti kolme piispaa vasta vuodesta 1979.

Lisäksi säästökohteiden osalta puheenvuoroja kuultiin eritoten kirkon keskushallinnon toimintaan ja sen mahdolliseen uudelleenorganisointiin liittyen. 

Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni esitti perusteellisen katsauksen siitä, millä tavalla nykyinen palvelukeskus on syntynyt samoin kuin keskushallinnon vaatimat kulut kasvaneet. Metropoliitta Arseni toi esiin, että välttämättömiä säästöjä tuskin saadaan aikaan ilman henkilöstövähennyksiä. Hän painotti tarvetta arvioida kirkon yhteisten palveluiden tarve kokonaisuudessaan.

Kirkon keskushallinnossa ovat parhaillaankin meneillään muutosneuvottelut. Lisäksi iso kysymys on kirkon Kuopiossa sijaitsevan keskustalon kohtalo. Tiukkoja säästötoimenpiteitä on tehtävä, sillä kirkon saamaa valtionapua on leikattu rajusti.

Samoin esillä oli Suomen ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn toiminnan kehittäminen.

Esillä olivat myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä muiden vähemmistöjen oikeuksien tunnistaminen ja turvaamisesta kirkossa. Lisäksi mainittiin tuvallisen tilan periaatteet, jotka selkeyttäisivät toimintatapoja reagoida epäasiallisuuksiin sekä antaisivat työkaluja kirkon piirissä toimiville keinoja puuttua tämän kaltaiseen käytökseen. 

Puheenvuoroja käytettiin seuraavasti:

Asia 4. Oulun metropoliitan vaalin järjestäminen: rovasti Rauno Pietarinen

Asia 6. Suomen ortodoksisen kirkon vuoden 2026 talousarvio ja taloussuunnitelma: Ritva Bly

Asia 7. Esitys kirkon rakenteellisista säästöistä: rovasti Aleksander Roszczenko

Asia 8. Kolttasaamelaisten edustusta kirkon päättävissä elimissä koskeva ortodoksisesta kirkosta annetun lain muutosesitys: Elina Palola, rovasti Rauno Pietarinen.

Asia 10. Esitys kirkon uudeksi tavoite- ja toimintasuunnitelmaksi vuosille 2026–2030: rovasti Ioannis Lampropoulos, rovasti Rauno Pietarinen.

Asia 12. Kirkolliskokousaloite Suomen ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn toiminnan kehittämisestä: Jussi Kauhanen, metropoliitta Arseni, Anja Lindström, rovasti Timo Tynkkynen.

Asia 13. Kirkolliskokousaloite Pyhien toimitusten käsikirja Euhologionin uudistetun laitoksen laatimisesta: metropoliitta Arseni.

Asia 14. Kirkolliskokousaloite kirkon keskushallinnon ja erityisesti sen taloushallinnon toiminnan arvioimisesta ja tehostamisesta: Ludmila Niemi.

Asia 15. Kirkolliskokousaloite valtionavun leikkauksen vaikutuksista kirkon talouteen ja valtionavun käytön raportoinnista kirkolliskokoukselle: rovasti Ioannis Lampropoulos,

Asia 16. Kirkolliskokousaloite kirkolliskokouksen kokoontumisesta: rovasti Rauno Pietarinen.

Asia 17. Kirkolliskokousaloite monikulttuurisuustyöstä Suomen ortodoksisessa kirkossa: rovasti Heikki Huttunen, metropoliitta Arseni, rovasti Teo Merras, rovasti Ioannis Lampropoulos, Timo Nykänen.

Asia 18. Kirkolliskokousaloite työryhmän perustamiseksi laatimaan selvitystä kirkon diakoniatyöstä tuleville vuosille: rovasti Teo Merras.

Asia 19. Kirkolliskokousaloite kirkon toiminnan laatumittareista; Jefim Brodkin, rovasti Mikael Sundkvist.

Asia 20. Kirkolliskokousaloite kirkon johtamisen avoimuuden edistämisestä: metropoliitta Arseni.

Asia 21. Kirkolliskokousaloite kahden hiippakunnan mallista: piispa Sergei, Jefim Brodkin, pastori Heikki Harvola, rovasti Teo Merras, kanttori Irina Tchervinskij-Matsi, metropoliitta Arseni, rovasti Ioannis Lampropoulos, rovasti Mikael Sundkvist.

Asia 22. Kirkolliskokousaloite palvelukeskustoiminnan uudistamisesta kirkkoa paremmin palvelevaksi: Jefim Brodkin, metropoliitta Arseni, Ioannis Lampropoulos, Anja Lindström, Ludmila Niemi.

Asia 23. Kirkolliskokousaloite kiinteistötyöryhmän raportin toimenpide-esitysten edelleen kehittämisestä: Anja Lindstöm.

Asia 24. Kirkolliskokousaloite seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä muiden vähemmistöjen oikeuksien tunnistamisesta ja turvaamisesta kirkossa: Kim Kilpinen, Ritva Bly.

Asia 25. Esitykset poikkeusoloihin varautumista ja sähköistä asiointia koskeviksi säädösmuutoksiksi: Ritva Bly.

Asiat lähetettiin valiokuntien käsiteltäväksi seuraavasti:

Hallintovaliokunta, asiat: 16, 20, 22, 23 ja 26
Lakivaliokunta, asiat: 4, 8, 9, 21 ja 25
Sivistysvaliokunta, asiat: 10, 11, 12, 13, 17, 18, 19 ja 24
Talousvaliokunta, asiat: 5, 6, 7, 14 ja 15

Ensimmäisen täysistunnon puheenjohtajana toimi arkkipiispa Elia. Lähetekeskustelussa pidettiin tekninen tauko (kahvitauko) asian 22 kohdalla. Kokouksen seuraava täysistunto alkaa Kulttuurikeskus Sofian salissa tiistaina 25.11. klo 14.

Kokouksen täysistuntoja voi seurata suorana verkkolähetyksenä tältä sivulta ja Suomen ortodoksisen kirkon YouTube -kanavalta. Ne jäävät kanavalle myös tallenteina myöhemmin katsottavaksi.

Juttua on päivitetty 24.11.2025 lisäämällä kirkolliskokouksen aika ja paikka.

Jaa tämä juttu

Psalmin aika

Kirkon opettajien mukaan tämä psalmi on kokonaisuudessaan luvatun Messiaan ylistystä. Lukutavan mukaan psalmin Herralla tarkoitetaan edeltä käsin Kristusta.

Messiaaninen lukutapa löytyy myös eräästä juutalaisesta tulkinnasta, jossa psalmin päätösjakeen maininta ylenpalttisesta (hepr. sova) ilosta selitetään vertauskuvalliseksi viittaukseksi numeroon seitsemän (hepr. sheva) ja Daavidin sanaan siitä, että hän ylistää Herraa seitsemästi päivässä (Ps. 119:164). Tämän mukaan, kirkolle tutun kuuloisesti, messiaanisena aikana seuraa pelastuksen kahdeksas päivä (ks. Ps. 6:1).

Psalmissa Daavid pyytää varjelusta Jumalalta, johon hän turvaa. Hän tunnustaa uskonsa: Jumala on hänen Herransa. Hänellä ei ole muuta hyvää kuin hyvyys, jonka hän on saanut Herralta. Kukaan ei ole Jumalan yläpuolella. Hän Valtias yli muiden jumalien.

Psalmissa Herran mielisuosio kohdistuu niihin pyhiin ja jaloihin, jotka ovat maassa. Juutalaisessa tulkinnassa tämä viittaa muun muassa edesmenneisiin pyhiin, jo haudattuihin ihmisiin, jotka vaelsivat Jumalaa seuraten. Tulkinta sopii hyvin ortodoksisen kirkon ajattelutapaan, mutta kristillisessä tulkinnassa tekstiä kuvataan toisella tavoin. Kirkon opettajille teksti kertoo ennen kaikkea ihmiseksi tulleen Jumalan Pojan ylösnousemuksesta.

Psalmissa vastakohtia pyhyydelle ovat vieraiden jumalien luo kiirehtivät ihmiset. Daavid ei osallistu heidän verisiin juomauhreihinsa eikä korota näiden jumalien nimiä huulilleen (ei ota osaa näihin kultteihin). Kaikkein Korkein on hänen määräosansa ja maljansa (hän on osallinen Jumalan uhripalveluksesta). Myöhemmin psalmien kirjassa mainitaan myös pelastuksen malja (Ps. 116:13). Herra myös hallitsee hänen arpansa eli kohtalonsa: hänelle lankesi arpa ihanasta maasta. Daavid ihmettelee kaunista perintöään.

Daavid myös siunaa (hepr. barach; Septuagintassa eulogeo) eli ylistää Herraa, polvistuu hänen eteensä, joka on häntä neuvonut. Jopa yöllä Daavidin sisin kehottaa häntä. Myös ortodoksisen kirkon perinteessä kutsutaan ylistämistä toisinaan siunaamiseksi. Niinpä esimerkiksi liturgia alkaa sanoilla: ”Siunattu on Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen valtakunta”.

Daavid asettaa aina Herran eteensä eli on aina tietoinen Herran läsnäolosta. Hän ymmärtää, ettei hän ikinä horju, kun Herra on hänen oikealla puolellaan. Uudessa testamentissa tätä kutsutaan myös kanssaperillisenä olemiseksi, osallisuudeksi Kristuksen kärsimyksiin ja kirkastumiseen (Room. 8:17).

Daavid laulaa sydämensä iloitsevan. Koko hänen olemuksensa ylistää Herraa ja hänen ruumiinsa, koko ihmisyytensä, lepää turvassa. Daavid luottaa siihen, ettei Jumala hylkää hänen sieluaan tuonelaan eikä anna uskollisensa nähdä kadotusta. Herra osoittaa hänelle ikuisen elämän tien, sillä hänen kasvojensa edessä, hänen lähellään, on ehtymätön ja yltäkylläinen ilo. Hänen oikeassa kädessään on ihanuutta iankaikkisesti.

Apostoli Pietari lainaa psalmitekstiä kiinnittäen huomion tekstissä kuvattuun ikuiseen elämään (Ps. 16:8˗11). Hänen mukaansa Daavid haudattiin ja hänen hautansa on yhä kaikkien nähtävillä, mutta Daavidin Poika, Kristus sen sijaan herätettiin kuolleista pelastukseksi kaikille. Näin psalmin lupaus toteutui. (Ap.t. 2:24˗33)

Apostoli Pietarin opetukseen liittyen kirkon opettajat puhuvat ylösnousemustoivosta Kristuksessa. Siten tämä psalmi nähdään sekä messiaanisena lupauksena että Herraan luottavan ihmisen toivon kuvauksena. Ylitsevuotava ilo löytyy ylösnousseen Vapahtajan luota. Kirkon ymmärryksen mukaan tästä ilosta myös kuningas Daavid tuli mystisesti osalliseksi Herraa katsellessaan.

Jaa tämä juttu

Ajassa
Kirkolliskokouksen aluksi kuultiin ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen tervehdyssanat, joissa mainittiin muun muassa kirkkomme kohtaamat taloudelliset haasteet valtionavun rajujen leikkausten myötä.

”Olemme myös tietoisia taloudellisista vaikeuksista, joita kirkkonne nyt kohtaa vähentyneen valtionavun vuoksi. Vaikka tällaiset olosuhteet ovat epäilemättä vaativia, ne voivat myös toimia vakavan pohdinnan ja uudistuneen vision tilaisuuksina. Vajeen ajat kutsuvat kirkkoa selkeyttämään prioriteettejaan, tarkentamaan rakenteitaan ja uudelleenkeskittämään lähetystyönsä olennaisiin näköaloihin, kuten palvelemiseen, pastoraaliseen huolenpitoon, diakoniaan ja hyväntekeväisyyteen. Uudistukset, joita toteutatte tulevina vuosina – vastuullisuuden vahvistaminen, hallinnollisen selkeyden lisääminen ja strategisten tavoitteiden uudistaminen – tulevat Jumalan armosta lujittamaan kirkollisen elämänne elinvoimaa ja kestävyyttä”, kirjoitti patriarkka Bartolomeos.

Patriarkka Bartolomeos nosti esiin myös kirkkomme diakoniatyön:

”Erityisen kiitettävää on syventymisenne diakoniatoimintaan, varmistaen että myötätuntoinen palvelu säilyy palvelutyönne määrittävänä tunnusmerkkinä ja evankeliumin rakkauden kutsun elävänä ilmauksena.”

Hänen tervehdyksensä on luettavissa kokonaisuudessaan Suomen ortodoksisen kirkon verkkosivuilta (Avaa uuden sivuston).

Omassa avauspuheenvuorossaan arkkipiispa Elia (Avaa uuden sivuston)mainitsi muun muassa julkisuudessa esillä olleen niin sanotun kahden hiippakunnan mallin, kirkon strategian, kolttasaamelaiset, turvallisen tilan ja ukranalaiset sotapakolaiset – ja niin ikään taloudelliset haasteet.

– Emme voi kiertää tosiasioita. Valtionavun leikkaukset pakottavat vaikeisiin päätöksiin. Mutta katsotaanpa tätä hetkeä hieman toisin. Juuri supistukset saattavat paljastaa sen, mikä on ollut piilossa runsauden keskellä: mikä on se ydin, jota ilman emme ole enää kirkko? Voi olla, että olemme rakentaneet muureja, jotka nyt täytyy purkaa, jotta valo pääsee sisään. Sillä lopulta kirkossa on kyse vain kahdesta asiasta: leivästä ja viinistä, Kristuksesta ja ihmisestä. Kaikki muu on kehyksiä, ja kehyksistä me voimme luopua, kunhan emme kadota kuvaa.

Arkkipiispa Elia totesi lisäksi, että kirkon palvelukeskuksen tulevaisuutta on tarkasteltava eri näkökulmista ”sulkematta pois vaihtoehtoa, jossa keskushallintomme uudelleenorganisoituu tulevaisuudessa läpikotaisin.”

Kahden hiippakunnan mallia koskien arkkipiispa lausui:

– Aloite kahden hiippakunnan mallista on esitetty taloudellisista syistä. Ymmärrän logiikan, mutta liturginen ja kanoninen todellisuus ei palaudu numeroihin. Piispainkokouksemme on laatinut perusteellisen lausunnon, johon pyydän tarkoin tutustumaan. – – – Puhumme myös hiippakuntien yhdistämisestä, emme lakkauttamisesta. Meillä ei ole estettä mukauttaa hallinnollisia rakenteitamme. Mutta hiippakuntien yhdistäminen ei poista tarvetta kolmannelle piispalle. Autonomisena paikalliskirkkona meillä on oltava määräjäseninen piispainkokous, arkkipiispa sanoi.

Kirkolliskokous alkoi kello 10 Uspenskin katedraalissa toimitetulla rukouspalveluksella.
Sen jälkeen kirkolliskokousedustajat järjestäytyivät perinteiseen ryhmäkuvaan.

Kirkolliskokouksen asialista on poikkeuksellisen painava: kokouksessa käsitellään muun muassa kirkon tavoite- ja toimintasuunnitelmaa vuosille 2026-2030, valtionavun heikkenemisen vaikutuksia kirkon talouteen, kirkon hiippakuntarakennetta ja Kuopiossa kirkon keskushallinnon toimitilat sisältävän kiinteistön tulevaisuutta sekä useita kirkolliskokoukselle tehtyjä aloitteita. Lisäksi asialistalla on Oulun metropoliitan vaali, joskin kirkollishallitus esittää kirkolliskokoukselle, että vaalia ei järjestetä tämän vuoden kirkolliskokouksessa, sillä samassa kokouksessa pohditaan myös hiippakuntajakoon ja -rakenteeseen liittyviä kysymyksiä.

Kokouksen täysistunnot ovat avoimia yleisölle ja median edustajille, mutta kokouksen istuntosalissa on rajoitetusti tilaa. Täysistunnot pyritään välittämään suoralähetyksinä Suomen ortodoksisen kirkon YouTube -kanavalle (Avaa uuden sivuston). Striimejä ja kokousuutisointia voi seurata myös Suomen ortodoksisen kirkon nettisivujen (Avaa uuden sivuston) kautta.

Seuraavan täysistunnon alkamisaika ilmoitetaan aina kunkin täysistunnon päätteeksi.

Jaa tämä juttu

Ajassa

Yhdysvalloissa hahmoteltu Ukrainan rauhansuunnitelma on herättänyt aiheellista huolta. Kirkkona olemme rukoilleet jo yli kolme vuotta kestävän ja oikeudenmukaisen rauhan puolesta. Nyt esitellyt rauhanehdot eivät ole siinä suhteessa rohkaisevaa luettavaa.

Erityisen huolestuttava on suunnitelman vaatimus, jonka mukaan Ukrainan tulisi ”korjata” uskonnonvapauslainsäädäntönsä. Tämä vaatimus voinee tarkoittaa vain maan Moskovan patriarkaatin alaiselle kirkolle myönnettäviä takuita. Tämä ehto ei perustu tosiasioihin. Tiedän tämän, sillä olen nähnyt totuuden omin silmin.

Vierailin Kiovassa viime kuussa yhdessä muiden pohjoismaisten kirkonjohtajien kanssa. Seisoessani siellä, sodan runtelemassa maassa, en nähnyt uskonnollista vainoa, vaan yhtenäisyyden. Keskustelumme etnopolitiikan ja uskonnonvapauden viraston päällikön Viktor Yelenskyn sekä Lvivin uskonnollisten johtajien kanssa todistivat, että uskonnonvapaus Ukrainassa toteutuu täysimääräisesti. Uskonnolliset yhteisöt eivät elä pelossa toisiaan kohtaan, vaan toimivat vapaasti.

Todellinen uhka ei tule Ukrainan laeista. Se tulee miehestä, joka kutsuu itseään paimeneksi mutta toimii sodankäynnin profeettana. Patriarkka Kirill on tehnyt ”pyhän sodan” retoriikallaan kirkosta Kremlin aseen – ja rististä miekan.

Suunnitelman kylmyys jatkuu sen 24. kohdassa, jossa puhutaan vankien ja lapsien palauttamisesta. Muotoilu on riittämätön, jopa loukkaava. Kyse ei ole vain panttivangeista. Kyse on tuhansista ukrainalaisista lapsista, jotka on viety pakkosiirto-ohjelmalla Venäjälle heidän identiteettinsä tuhoamiseksi. Pohjoismaiset kirkot ovat vaatineet lasten välitöntä palauttamista. Suomen ortodoksisen kirkon päämiehenä sekä Suomen Ekumeenisen Neuvoston puheenjohtajana olen tyrmistynyt siitä, ettei Kirkkojen maailmanneuvosto (WCC) ole halunnut ottaa virallista kantaa näihin pakkosiirrettyihin lapsiin. Tämä vaikeneminen kertoo karua kieltä Moskovan patriarkaatin yhä jatkuvasta, myrkyllisestä vaikutusvallasta kansainvälisessä ekumeniassa.

Kestävää rauhaa ei voida rakentaa epäoikeudenmukaisuuden perustalle. Vaikka aseet vaikenisivat, valheille rakennettu rauha ei ole rauhaa – se on vain tauko.

Rauha vaatii totuutta. Oikeus vaatii rohkeutta.

Tähän Kirkko on kutsuttu. Tämän puolesta seison.

Elia
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa
Suomen ortodoksinen kirkko

 

Arkkipiispa Elian kannanotto julkaistiin ensimmäisenä Suomen ortodoksisen kirkon verkkosivuilla (Avaa uuden sivuston).

Jaa tämä juttu

Ajassa

Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous järjestetään tänä vuonna poikkeuksellisesti Helsingin Vuosaaressa Kulttuurikeskus Sofiassa 24.–27.11.2025. Edellisvuosina kirkolliskokous on pidetty Valamon luostarissa Heinävedellä.

Kokouksen asialista on poikkeuksellisen painava: kokouksessa käsitellään muun muassa kirkon tavoite- ja toimintasuunnitelmaa vuosille 2026-2030, valtionavun heikkenemisen vaikutuksia kirkon talouteen, kirkon hiippakuntarakennetta ja Kuopiossa kirkon keskushallinnon toimitilat sisältävän kiinteistön tulevaisuutta sekä useita kirkolliskokoukselle tehtyjä aloitteita. Lisäksi asialistalla on Oulun metropoliitan vaali, joskin kirkollishallitus esittää kirkolliskokoukselle, että vaalia ei järjestetä tämän vuoden kirkolliskokouksessa, sillä samassa kokouksessa pohditaan myös hiippakuntajakoon ja -rakenteeseen liittyviä kysymyksiä.

Kokous alkaa Uspenskin katedraalissa maanantaina 24.marraskuuta kello 10 toimitettavalla rukoushetkellä ja valokuvauksella. Ensimmäinen täysistunto alkaa Kulttuurikeskus Sofiassa kello 13 ja siinä kuullaan Hänen Kaikkipyhyytensä Ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen tervehdys ja arkkipiispa Elian avauspuhe. Ensimmäisessä täysistunnossa käydään myös kokouksen lähetekeskustelu.

Kokouksen täysistunnot ovat avoimia yleisölle ja median edustajille, mutta kokouksen istuntosalissa on rajoitetusti tilaa. Täysistunnot pyritään välittämään suoralähetyksinä Suomen ortodoksisen kirkon YouTube -kanavalle (Avaa uuden sivuston). Striimejä ja kokousuutisointia voi seurata myös Suomen ortodoksisen kirkon nettisivujen (Avaa uuden sivuston) kautta.

Seuraavan täysistunnon alkamisaika ilmoitetaan aina kunkin täysistunnon päätteeksi.

Kulttuurikeskus Sofian mosaiikki
Kulttuurikeskus Sofian ulkoseinää koristaa mosaiikki. Kuva: Kulttuurikeskus Sofian valokuva-arkisto

Kokoonpano vuoden 2025 kokouksessa

Kirkolliskokouksen jäseniä ovat kirkon toimessa olevien piispojen (3) lisäksi 18 vaaleilla valittua maallikkojen edustajaa, 11 vaaleilla valittua papiston edustajaa ja 3 vaaleilla valittua kanttorien edustajaa.

Vuoden 2025 kirkolliskokoukseen osallistuu kuitenkin viime vuoden tapaan vain 17 maallikkoa, sillä hallintovaliokuntaan kuulunut Helsingin hiippakunnan toisen vaalialueen maallikkoedustaja Dmytro Lang on vihitty diakoniksi, ei hän näin ollen voi enää toimia maallikkoedustajana. Koska saman vaalialueen toinen ehdolla ollut maallikko ei saanut vaalissa yhtään ääntä, kirkolliskokouksen kokoonpano jää maallikkojen osalta vajaaksi koko jäljellä olevaksi toimikaudeksi eli 31.5.2027 asti.

Yksi kirkolliskokousedustaja on ilmoittanut esteestä. Oulun hiippakunnan papiston vaalissa edustajaksi valitun pastori Jaakko Vainion tilalla kokouksessa on läsnä pastori Heikki Harvola.

Kirkolliskokouksen jäsenten ja kirkon toimihenkilöiden apuna kirkolliskokouksessa työskentelee neljä 15–24 -vuotiasta stuerttia eli kokousavustajaa: Jaakko Toivonen ja Joonatan Toivonen (Helsingin ortodoksinen seurakunta), Irene Sidoroff (Tampereen ortodoksinen seurakunta) ja Sointu Karjalainen (Kuopion ortodoksinen seurakunta).

Vuoden 2025 kirkolliskokouksen asialuettelo

Kirkollishallitus on vahvistanut 20.10.2025 kirkolliskokouksen asialuettelon seuraavassa muodossa:

Kokouksen järjestäytyminen

1. Puheenjohtajiston ja sihteeristön toteaminen sekä varapuheenjohtajien valitseminen, kirkolliskokouksen ääntenlaskijoiden valinta
2. Kirkolliskokouksen asialuettelon vahvistaminen ja asioiden käsittely valiokunnissa
3. Kirkolliskokouksen menojen kattaminen, päättäminen edustajien ja avustajien palkkioista

Kirkollishallituksen esitykset

4. Oulun metropoliitan vaalin järjestäminen
5. Suomen ortodoksisen kirkon tilinpäätös ja tilintarkastuskertomus vuodelta 2024, vastuuvapaudesta päättäminen
6. Suomen ortodoksisen kirkon vuoden 2026 talousarvio ja taloussuunnitelma
7. Esitys kirkon rakenteellisista säästöistä
8. Kolttasaamelaisten edustusta kirkon päättävissä elimissä koskeva ortodoksisesta kirkosta annetun lain muutosesitys
9. Esitys OrtKL 74 §:n ja OrtKJ 110 §:n muutokset
10. Esitys kirkon uudeksi tavoite- ja toimintasuunnitelmaksi vuosille 2026–2030
11. Kirkolliskokousaloite turvallisemman tilan periaatteiden käyttöönotosta Suomen ortodoksisessa kirkossa
12. Kirkolliskokousaloite Suomen ortodoksisen kirkkomuseo Riisan toiminnan kehittämisestä 13.Kirkolliskokousaloite Pyhien toimitusten käsikirja Euhologionin uudistetun laitoksen laatimisesta
14. Kirkolliskokousaloite kirkon keskushallinnon ja erityisesti sen taloushallinnon toiminnan arvioimisesta ja tehostamisesta
15. Kirkolliskokousaloite valtionavun leikkauksen vaikutuksista kirkon talouteen ja valtionavun käytön raportoinnista kirkolliskokoukselle
16. Kirkolliskokousaloite kirkolliskokouksen kokoontumisesta
17. Kirkolliskokousaloite monikulttuurisuustyöstä Suomen ortodoksisessa kirkossa
18. Kirkolliskokousaloite työryhmän perustamiseksi laatimaan selvitystä kirkon diakoniatyöstä tuleville vuosille
19. Kirkolliskokousaloite kirkon toiminnan laatumittareista
20. Kirkolliskokousaloite kirkon johtamisen avoimuuden edistämisestä
21. Kirkolliskokousaloite kahden hiippakunnan mallista
22. Kirkolliskokousaloite palvelukeskustoiminnan uudistamisesta kirkkoa paremmin palvelevaksi
23. Kirkolliskokousaloite kiinteistötyöryhmän raportin toimenpide-esitysten edelleen kehittämisestä
24. Kirkolliskokousaloite seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä muiden vähemmistöjen oikeuksien tunnistamisesta ja turvaamisesta kirkossa
25. Esitykset poikkeusoloihin varautumista ja sähköistä asiointia koskeviksi säädösmuutoksiksi
26. Karjalankatu 1 -kiinteistön hankesuunnitelma

Tiedoksi merkittävät asiat

27. Vuoden 2024 kirkolliskokouksen päätösten seuranta ja jatkotoimet
28. Keskusrahaston ja seurakuntien yhteiset tulos- ja taselaskelmat sekä Valamon luostarin ja Lintulan luostarin tilinpäätökset vuodelta 2024
29. Yhdistelmälaskelma, joka käsittää kirkon keskusrahaston tilinpäätöksen, Skiitta Oy:n tilinpäätöksen sekä Konevitsan ja Petsamon luostarien tilinpäätökset vuodelta 2024
30. Skiitta osakeyhtiön talousarvio vuodelle 2026 ja suunnitelmavuodet 2027–2028
31. Palvelualueiden toimintakertomukset vuodelta 2024
32. Hiippakuntien toimintakertomukset vuodelta 2024
33. Selvitys Suomen ortodoksisen kirkon lapsi-, nuoriso- ja perhetyön kokemuksista ja käytännöistä 34.Työryhmän raportti naisdiakonaatin mahdollisuuden ja naisten kirkollisen aseman selvittämiseksi

Kirkollishallitus esittää, että asiat käsitellään valiokunnissa seuraavasti:

Hallintovaliokunta, asiat: 16,19,20,21,22,23,26
Lakivaliokunta, asiat: 4,8,9,25
Sivistysvaliokunta, asiat: 10,11,12,13,17,18,24
Talousvaliokunta, asiat: 5,6,7,14,15

Kirkolliskokouksen jäsenet valiokunnittain

Lakivaliokunta:
Palola Elina (pj)
Bly Ritva (varapj)
Leskinen Tanja
arkkimandriitta Mikael
Huttunen Heikki 
Sidoroff Mikko
Tolvanen Matti

Sivistysvaliokunta:
Roszczenko Aleksander (pj)
Pietarinen Rauno (varapj)
Kilpinen Kim
Kivimäki Raija
Nykänen Timo
Pahkala Kaisa 
Saarinen Ulla 
Tchervinskij-Matsi Irina 

Hallintovaliokunta:
Halonen Pirjo (pj)
Vainio Jaakko (varapj, paikalla sijaisena Heikki Harvola)
Brodkin Jefim 
Kallinen Kimmo
Kauhanen Jussi 
Laukkanen Sofia
Sundkvist Mikael

Talousvaliokunta:
Merras Teo (pj)
Lampropoulos Ioannis (varapj)
Hynninen Jari
Lindström Anja
Niemi Ludmila
Salmikangas Anna-Katriina
Tikkunen Matti
Tynkkynen Timo 
Vuolukka Kaisa 

Tarkastusvaliokunta:
Matti Tolvanen (pj), arkkimandriitta Mikael, Ioannis Lampropoulos, Elina Palola

Lisätietoja: 
Vastaava tiedottaja
Maria Hattunen
maria.hattunen@ort.fi
p. 040 4819240

Pääkuva ylhäällä 1: Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous alkaa rukouspalveluksella Uspenskin katedraalissa 24. marraskuuta. Kuva: mehdi33300:iStock

Pääkuva ylhäällä 2: Kulttuurikeskus Sofia sijaitsee Helsingin Vuosaaressa. Kuva: Kulttuurikeskus Sofian valokuva-arkisto

Uutinen on julkaistu ensimmäisenä Suomen ortodoksisen kirkon verkkosivuilla (Avaa uuden sivuston).

Jaa tämä juttu

Arki & ihmiset

Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa ei ole enää 15. marraskuuta 2025 alkaen jaettu ehtoollisen jälkeen kuumalla vedellä laimennettua kirkkoviiniä tai mehua. Uutinen jälkiviinin jakamisesta luopumisesta on kirpaissut joitakin seurakuntalaisia ja herättänyt keskustelua jälkiviinin merkityksestä. Myös Helsingin Uutiset on tehnyt 21.11. uutisen aiheesta otsikolla ”Tyrmistys Helsingissä: Jumalanpalveluksista tuli niin suosittuja, että papisto lopetti jälkiviinitarjoilun”. (Avaa uuden sivuston)

Helsingin ortodoksisen seurakunnan Facebook-sivuilla 15.11. julkaistussa jälkiviinistä luopumisesta kertovassa päivityksessä on yli 90 kommenttia.

Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Markku Salminen ymmärtää, että uutinen herättää tunteita.

– Kun luovutaan jostakin tavasta, niin osalle se on raskasta. Olen saanut erilaista palautetta päätökseen liittyen. Ja kiitän jokaista ennen kaikkea siitä, että on osallistunut jumalanpalveluksiin. On myös hyvä, että keskustelemme tavoista ja perinteistä. Nytkin on ilmennyt, että meillä on jälkiviini saanut erilaisia merkityksiä.

Jo ensimmäisen sunnuntain jälkeen seurakuntaan on tullut myön myönteistä palautetta.

– Uspenskin katedraalissa viime sunnuntai oli monen mielestä selkeästi rauhallisempi ja tunnelma oli ehtoollisen jälkeen rukouksellisempi.

Sosiaalisessa mediassa kommenteissa viitattiin siihen, että seurakunta syyllistäisi seurakuntalaisia liiasta meluisuudesta tai että yksinään Uspenskin katedraalin ongelma olisi päätetty yleistää ja ikään kuin rangaista koko seurakuntaa. Isä Markku Salminen näkee, että asiasta nyt liikkuu vääriä tulkintoja.

– Päätös kirkkoviinin jakamisesta on nimenomaan tehty papiston yhteisessä kokouksessa. Jokaisen seurakuntamme alueen esihenkilönä toimiva vastaava pappi on tehnyt päätöksen oman alueensa osalta. Ja asia ei ole suinkaan lähtenyt Uspenskin katedraalista.  Vantaalla Kristuksen kirkastumisen kirkossahan päätettiin luopua kirkkoviinin jakamisesta koronaviruspandemian jälkeen. Siellä ei siis ole jaettu jälkiviiniä enää viiteen vuoteen. Ja siellä ratkaisu on katsottu hyväksi. Ja nyt, kun jälkiviinin jakaminen oli osoittanut Uspenskin katedraalissa todella haastavaksi, niin samaa päätettiin kokeilla ensin Uspenskin katedraalissa. Myös muut alueet halusivat kuitenkin liittyä mukaan tähän päätökseen. Ja niin on hyvä. Nyt meillä on koko seurakunnassa yhtenäinen linja asian osalta.

Päätöksen myötä on haluttu myös vähentää väärinymmärryksiä.

– Tiedän, että osa on ajatellut jälkiviinin olevan laiha lohtu niille, ketkä eivät voi osallistua syystä tai toisesta ehtoolliseen. Jälkiviini on kuitenkin ollut tarkoitettu juuri ehtoolliseen osallistuneille.

Isä Markku Salminen muistuttaa, että jälkiviini ei ole sakramentti, eikä osa liturgiaa.

– Olemme luopuneet nyt ikään kuin ylimääräisestä voidaksemme keskittyä olennaiseen. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että osalle se on kuitenkin ollut tärkeä perinne.

Jälkiviiniä ja jälkimehua tarjolla ortodoksisessa kirkossa
Jatkossa Helsingin ortodoksisen seurakunnan ehtoollisjumalanpalveluksissa ei enää tarjota jälkiviiniä. Sen sijaan antidoraa, kirkkoleipää tarjotaan edelleen jumalanpalveluksen päätteeksi.

Keskustelussa moni seurakuntalainen piti jälkiviiniä vääränä säästökohteena.

– Kyseessä ei olekaan ensisijaisesti säästökohde. On aivan totta, että jälkiviinin jakamiseen liittyvät kulut ovat nousseet viime aikoina. Nyt on kuitenkin tarkoitus ohjata tähän varatut rahat muuhun seurakuntalaisille suunnattuun toimintaan kuten kirkkokahvien tukemiseen. Tässä ei siis säästetä seurakuntalaisille tarjotuista palveluista.

Jälkiviinistä luopuminen on myös osittain ymmärretty jälkiviini-perinteen kieltämisenä.

– Vaikka olemme nyt luopuneet jälkiviinin jakamisesta, se ei ole kuitenkaan kiellettyä. Seurakunnassamme on haluttu siirtyä asian osalta yhtenäiseen linjaan. Olen kuitenkin kuullut, että yksittäisissä pyhäköissämme on edelleen jaettu ehtoollisen jälkeen jälkiviiniä. Ja vaikka tämä poikkeaa yhteisestä päätöksestä, niin tässäkin olemme suopeita eikä tästä ole syytä tehdä eripuraa.

Kirkkoherra Markku Salminen
Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Markku Salminen. Kuva: Kari Pekonen

Lopuksi isä Markku haluaa muistuttaa, mikä on jumalanpalveluksissa olennaisinta.

– Tulemme Kirkkoon Jumalan kasvojen eteen hiljentymään ja rukoilemaan. Kirkossa saamme jokainen olla aidosti oma itsemme, kunhan muistamme kunnioittaa paikan pyhyyttä ja kirkkoon kokoontuneita muita ihmisiä. Kaikkea turhaa puhumista ja liikkumista on syytä välttää, sillä se voi häiritä muiden keskittymistä. Näin ilmennämme myös rakkautta toisiamme, kanssarukoilijoita kohtaan. Tässä myös mielelläni siteeraan pyhän Johannes Kronstadtilaisen sanoja: ”Kristitty, kun tulet kirkkoon, tulet itse elämän Lähteelle, tule uskoen ja nöyränä, vilpittömällä sydämellä ja pelolla.”

Isä Markku rohkaisee osallistumaan mahdollisimman paljon jumalanpalveluksiin sekä tämän jälkeen kirkkokahveille.

– Iloitsemme todella siitä, että jumalanpalveluksissa osallistujamäärät ovat kasvaneet. Kunnia Jumalalle! 

Kuvituskuva ylhäällä: Tyttö osallistuu ehtoolliselle yhdessä äitinsä kanssa Uspenskin katedraalissa temppelijuhlan yhteydessä. Ortodoksisessa kirkossa kaikki kastetut kirkon jäsenet, myös lapset, voivat osallistua ehtoolliselle. 

Uutinen julkaistiin ensimmäisenä Helsingin ortodoksisen seurakunnan verkkosivuilla (Avaa uuden sivuston).

Jaa tämä juttu

Ajassa

Vanhurskaat Joakim ja Anna toivat kolmivuotiaan tyttärensä Marian Jerusalemin temppeliin täyttääkseen lupauksensa tuoda hänet ”lahjaksi Herralle, Jumalalle, jotta hän palvelee Herraa kaikkina elämänsä päivinä” (Avaa uuden sivuston). Tästä on kerrottu ehkä kirkon tunnetuimmassa epävirallisessa tekstissä eli Jaakobin protoevankeliumissa 100-luvun loppupuoliskolta. Kyseiseen varhaiskristilliseen tekstiin tallentui alkuseurakunnan suullinen perimätieto, jota kirjoittaja täydensi vanhatestamenttilisillä kertomuksilla. Niillä katsottiin olevan ennalta kuvaava merkitys.

Jerusalemin temppelin yhteydessä toimi ikään kuin ”tyttökoti”, missä Jumalan palvelemiseen kutsutut tytöt saivat varttua teini-ikäisiksi saakka. Myös Maria oli tarkoitus luovuttaa sinne kasvatettavaksi. Protoevankeliumin mukaan Joakim pyysi muita tyttöjä kokoontumaan temppelin portaille palavat soihdut käsissään, ”ettei lapsi käänny katsomaan taakseen eikä hänen sydämensä jää sen vangiksi, mikä on Herran temppelin ulkopuolella.” (Jaak.7:2)

Mariaa vastassa oli myös pappi Sakarias. Pappi asetti Marian istumaan alttarin kolmannelle askelmalle. ”Herra Jumala antoi armonsa tulla hänen päälleen. Maria nousi seisomaan ja tanssi, ja koko Israelin suku rakasti häntä.” (Jaak.7:3) Maria viipyi Jerusalemin temppelin yhteydessä aina 12-vuotiaaksi saakka. Protoevankeliumissa on kerrottu, että koko sen ajan Maria sai ruokansa enkelin kädestä. Juhlan teksteissä sanotaan enkelin olleen ylienkeli Gabriel. Näitä yksityiskohtia voidaan nähdä juhlan ikonissa.

Tämä kertomus kuvaa Marian Jumalan temppeliintuomista eräänlaisena uhrina. Uhritoimitukseen viittaavat papin läsnäolo, palavat soihdut tyttöjen käsissä sekä Marian istuminen alttarin askelmalle. Marian pyhitetystä olemuksesta kertoo välitön yhteys enkeliin, joka toi hänelle taivaallista ruokaa. Joissakin keskiaikaisissa seinämaalauksissa Marian enkeliltä saamaan leipään on kuvattu risti, mikä viittaa ehtoollisleipään ja ehtoolliseen Jumalan yhteyden sakramenttina.

Neitsyt Marian temppeliinkäymisen sanoma on moniulotteinen. Se ilmaisee Jumalalle lupauksen täyttämistä ja kiitosta, (Joakim ja Anna olivat aluksi lapsettomia), Jumalan yhteyteen astumista (temppeliin käyvä Maria) sekä Marian aivan erityistä asemaa Jumalan ”pyhitettynä majana” ja ”elävänä liiton arkkina” eli tulevaisuuden Jumalansynnyttäjänä (alttarin askeleille nouseva Maria).

Tämän juhlan vietto vakiintui suhteellisen myöhään. Liturgisissa ohjeissa siitä löytyy mainintoja 700-luvulta alkaen. Kirkon suurten juhlien joukkoon se liitettiin vasta 1300-luvun jälkeen.

”Tänään viattomin Neitsyt tuodaan temppeliin, kasvamaan kaikkien kuninkaan Jumalan ja elämämme Kasvattajan asunnoksi. Tänään pyhistä pyhin kolmivuotiaana lapsukaisena tuodaan pyhän pyhimpään. Tervehtikäämme Häntä enkeli Gabrielin kanssa: Iloitse, ainoa siunattu vaimojen seassa.” (Juhlan kiitosstikiira 2.säv.)

Artikkeli on julkaistu ensi kertaa marraskuussa 2022. Ajattoman sisältönsä vuoksi se sopii luettavaksi aina Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian temppeliintuomisen juhlan aikaan.

Jaa tämä juttu

Maailmalta

Viron ortodoksisen kirkon (VOK) lakisääteinen kirkolliskokous kokoontui lauantaina 15. marraskuuta Kristuksen kirkastumisen kirkossa Tallinnassa.

Päivä avattiin ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen tervehdyksellä, minkä jälkeen kuultiin metropoliitta Stefanoksen avauspuhe. Metropoliitta Stafanos muistutti kirkon historiallisesta tilanteesta autonomian palauttamisen yhteydessä vuonna 1996 ja kiitti ekumeenista patriarkkaa tuesta, joka mahdollisti Viron ortodoksisen kirkon säilymisen ja uudelleenrakentamisen.

Viron ortodoksisen kirkon kirkolliskokous koolla Kristuksen kirkastumisen kirkossa Tallinnassa
Viron ortodoksisen kirkon kirkolliskokous kokoontui lauantaina 15. marraskuuta 2025 Kristuksen kirkastumisen kirkossa Tallinnassa. Kuva: Aleksander Sarapik

Avauspuheessaan metropoliitta mainitsi kirkkojärjestyksen muutoksista vuosina 1935 ja 2010 ja totesi, että kirkon peruskirja on toiminut koko kehityksen ja uudelleenrakennuskauden selkärankana.

Metropoliitta Stefanos totesi myös, että nykyinen keskushallinto ei enää vastaa kirkon tarpeita. Kirkon hallintorakennetta ollaan muuttamassa, ja nykyisen kirkollishallituksen kokoonpanoa ja tehtäviä tarkastellaan uudelleen. Kirkollishallituksen toimikausi on nykyiselläänkin kolme vuotta, mutta koska hallintomallin uudistaminen on käynnissä, sen nykyistä toimikautta on päätetty jatkaa, jotta uutta kokoonpanoa ei tarvitsisi valita vain vuoden mittaiseksi ajaksi.

Metropoliitta esitti, että edellä mainitut muutokset kirkkojärjestykseen tehdään vuoden 2026 aikana laajassa valmistelussa, joka alkaa kahdella papiston kokouksella – ensimmäinen ennen suurta viikkoa ja toinen kesäkuussa. Näiden neuvottelujen pohjalta laaditaan ajantasaistettu ja korjattu kirkkojärjestys, joka toimitetaan myöhemmin seurakuntien hyväksyttäväksi.

Metropoliitta ilmoitti myös, että Pyhä synodi on valinnut Tarton piispaksi arkkimandriitta Andreas Noorhanin 13. marraskuuta Tarton hiippakuntakokouksen esityksestä. Valinta tehtiin kanonisen järjestyksen, vuoden 2010 kirkkojärjestyksen, kanonisten ohjeiden sekä vuoden 2024 kirkolliskokouksen vahvistamien sisäisten sääntöjen mukaisesti. Näissä täsmennettiin piispalle asetettavia vaatimuksia: naimattomuus, teologinen korkeakoulutus ja maisterintutkinto, kyky palvella viroksi ja kirkkoslaaviksi sekä erinomainen viron ja venäjän sekä erittäin hyvä englannin kielen taito. Arkkimandriitta Andreas esittäytyi kirkolliskokouksen edessä, ja hänen piispaksi vihkimisensä toimitetaan Tallinnan Kristuksen kirkastumisen kirkossa 14.tammikuuta 2026.

Kirkolliskokouksen toisessa osuudessa Haapsalun piispa Damaskinos esitti Reomäen pyhien Johannes Kastajan sekä apostoli Andreaksen luostarin toimintakertomuksen. Sen jälkeen hän toi hyväksyttäväksi uuden munkkiluostarin perustamisen Kiriklan kylään Hagerin läheisyyteen. Kiriklan kylä sijaitsee noin 20 minuutin ajomatkan päässä Tallinnasta etelään. Kirkolliskokous antoi yksimielisen tukensa hankkeelle, ja uuden munkkiluostarin nimeksi tulee Viron ortodoksisen kirkon Athosvuoren pyhien isien miesluostari.

Kirkolliskokous käsitteli laajasti myös kuluneen vuoden toimintoja ja talousasioita. Pappi Kristjan Otsmann esitteli vuoden 2025 toimintakertomuksen, ja rovasti Aleksander Sarapik antoi katsauksen kirkollishallituksen toimintaan sekä esitti vuoden 2024 tilinpäätöksen. Kirkolliskokous hyväksyi sen muutoksitta. Samoin hyväksyttiin tarkastuslautakunnan kertomus sekä vuoden 2026 talousarvio.

Pyhä Platon Tallinnalainen hauta Kristuksen kirkastumisen kirkko Tallinna
Pyhän marttyyripiispa Platon Tallinnalaisen hauta sijaitsee Kristuksen kirkastumisen kirkossa Tallinnassa. Kuva: Vlada Wahlstén

Metropoliitta korosti talouskeskustelussa, että seurakuntien osallistuminen kirkon yhteisiin taloudellisiin velvoitteisiin – erityisesti kirkon hallintoelinten ja piispojen ylläpitoon – on keskeistä koko kirkon tulevaisuuden kannalta. Tulevaisuudessa piispat siirtyvät omien hiippakuntiensa ylläpidettäviksi.

Kirkolliskokouksen viimeisessä osuudessa kuultiin kaksi asiantuntijaesitelmää. Arkontti Viljo Vettik esitteli EOC Energyn ajankohtaisia hankkeita, ja Ortodoksisen Instituutin johtaja Tauri Tölpt antoi katsauksen instituutin ajankohtaiseen kehitykseen ja koulutustoimintaan.

Kristuksen kirkastumisen kirkko Tallinnassa
Kristuksen kirkastumisen kirkko Tallinnan Vanhassa kaupungissa. Kuva: Susanna Somppi

 

Artikkelin käänsi ja toimitti virosta suomeksi isä Andrei Sõtšov. 

Lisätietoja:

Eesti Apostlik-Õigeusu Kirik

www.eoc.ee (Avaa uuden sivuston)

Pääkuvassa ylhäällä vasemmalta oikealle: Haapsalun piispa Damaskinos, kääntäjä Tiina Niitvägi, metropoliitta Stefanos sekä Saarten ja Pärnun piispa Aleksanteri (Aleksander). Kuva: Kristjan Otsmann

Lue lisää pyhästä marttyyripiispa Platon Tallinnalaisesta: https://aamunkoitto.fi/maailmalta/marttyyripiispa-platon-tallinnalainen-tunnistettiin-paidan-alle-piilotetusta-panagiasta

Jaa tämä juttu