Jo vuonna 2007 Palvelutoimisto Aulis -nimen alla toimintansa aloittaneessa yksikössä työskentelee kirkon palvelukeskuksen suurin ja pisimpään kirkon työtä tehnyt tiimi: kymmenhenkisellä työntekijäjoukolla on takanaan yhteensä lähes 150 palveluvuotta. Näin ollen esimerkiksi seurakuntien yhteydenottoihin ei vastaa vain taloushallinnon ammattilainen, vaan vuosien mittaan tutuksi tullut työkaveri.
– Kyllä täällä tiedetään, millaisen työpaineen alla seurakunnissa eletään. Taloushallinto ei ole esimerkiksi papin ensisijaista osaamisaluetta eikä kaikissa seurakunnissa ole läheskään riittävästi työvoimaa. Siksi me pyrimme palvelemaan kaikessa missä voimme. Tässä on etuna se, että tunnemme seurakunnat ja niiden toimintatavat ja ihmiset, kertoo talouspäällikkö Henna Mynttinen.
– Ovessa lukee palvelukeskus – sehän jo kertoo, miksi täällä ollaan. Sitäpaitsi seurakuntien ihmiset ovat mukavia ja antavat paljon positiivista palautetta. Ilo on heidän kanssaan tehdä töitä, toteaa taloussihteeri Outi Väätäinen.
Pitkiä palvelussuhteita
Mukavat ihmiset mainitaan heti myös kysyttäessä, mikä selittää taloustoimiston pitkät palvelussuhteet.
– Työkaverit ovat kivoja ja meillä on täällä avoin ja auttavainen työkulttuuri. Apua saa aina. Aina on mukavaa tulla töihin, toteaa taloussihteeri Sari Korhonen.
Työympäristöstä löytyy paljon muutakin hyvää.
– Ihan ensimmäisenä nostaisin esiin työrauhan. Nykyisin yrityspuolella suositaan avokonttoreita, mutta meillä on rauhalliset työhuoneet. Myös työergonomiaan ja -hyvinvointiin on panostettu: on sähköpöydät, rullahiiret, päätelasit ja ilmanpuhdistimet.
Asiallisissa tiloissa saa tehdä työnsä, tiivistää taloustoimiston tiimiesimiehenä toimiva taloussihteeri Riitta Pettersson.
Kiitosta saa myös työpaikan sijainti helppojen kulkuyhteyksien päässä, pysäköintimahdollisuus työpaikan pihassa ja korona-ajan myötä tullut mahdollisuus osittaiseen etätyöhön.
Tärkein motivaatiotekijä löytyy kuitenkin itse työstä.
– Työssä on paljon rutiininomaisia tehtäviä, mutta jokainen päivä on silti erilainen ja eri tavalla mielekäs, Riitta Pettersson summaa.
– Onhan tämä monella tavalla ainutlaatuinen työympäristö. Olemme toinen valtionkirkko, joten tässä ollaan tiiviisti kiinni paitsi kirkon niin koko yhteiskunnan kehityksessä, sanoo Henna Mynttinen.
Erityiseksi työympäristön tekee myös viikon aluksi toimitettava rukoushetki, joka koetaan tärkeäksi osaksi työviikkoa.
Keskittyvää kehitystä
Nykyisin käytännössä jokainen Suomen ortodoksisen kirkon toimintaan liittyvä euro kulkee jossain vaiheessa taloustoimiston kautta. Taloustoimisto tuottaa taloushallinnon ja palkanlaskennan palveluja kaikille ortodoksisille seurakunnille. Se vastaa myös Suomen ortodoksisen kirkon, Petsamon ja Konevitsan luostareiden sekä kirkon omistaman osakeyhtiö Skiitta Oy:n talous- ja palkkahallinnosta.
Näin ei ole ollut aina. Yhteisten palvelujen keskittäminen kirkon palvelukeskukseen alkoi vuonna 2007 ja seurakunnat ovat siirtäneet toimintoja palvelukeskuksen hoidettavaksi vaiheittain.
– Seurakuntarakenteen muutos vauhditti kehitystä. Seurakuntien määrä on vähentynyt alle puoleen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Keskittämispäätökset on tehty usein yhdistymisprosessin yhteydessä, sillä jokainen liitos on edellyttänyt perinpohjaista talousprosessien yhtenäistämistä. Viimeisenä taloustoimiston hoteisiin siirtyivät Nurmeksen ja Hämeenlinnan seurakunnat vuonna 2021, kertoo Henna Mynttinen.
Taloudenpidon kontrolli helpottunut
Palveluiden keskittäminen on parantanut myös taloudenpitoon liittyvää kontrollia. Takavuosina useampi seurakunta joutui kärsimään liian vähäisen valvonnan seurauksista.
– Mahdollisuudet väärinkäytöksiin ovat huomattavasti vähentyneet. Taloustoimiston sisälläkin työt on eriytetty niin, että kukaan ei hoida yksin saman seurakunnan kaikkia asioita eli taloushallinnossa ei esiinny ns. vaarallisia työyhdistelmiä, kertoo Henna Mynttinen.
Kaikki taloussihteerit osaavat silti kaikki työn osa-alueet, jotta kaikkien seurakuntien palvelut toimivat normaalisti myös lomien ja muiden poissaolojen aikana.
Taloustoimiston volyymeissä keskittäminen on näkynyt luonnollisesti lisääntyvinä työtehtävinä. Vuonna 2015 taloustoimistossa käsiteltiin noin 12 000 ostolaskua vuodessa kun vuonna 2025 niitä oli jo 20 500.
Tiimi on kasvanut vuosien varrella, mutta vuoden 2015 menetelmillä nykyisten tehtävien hoitamiseen tarvittaisiin vielä monta käsiparia lisää. Kymmenen vuotta sitten ostolaskut, kuitit, kirjanpitotositteet, verokortit ja loma-anomukset kulkivat kaikki vielä paperilla. Nyt 78 % näistä tulee taloustoimistoon sähköisesti.
– Sataan ei koskaan päästäkään, sillä esimerkiksi henkilöstön kululaskuja tulee vielä paperilla – ja saa tullakin, sillä meillä on siihen apua käytettävissä. Kirkko tarjoaa yhdelle tukityöllistetylle työntekijälle erilaisia suorittavan tason tehtäviä ja itse näen tämän arvokkaana asiana. Kaikkea ei mitata rahassa tai tehokkuudessa, toteaa Henna Mynttinen.
Käsityön määrä vähenee jatkossakin, sillä toiminnan kehittäminen on itsestäänselvä osa taloustoimiston työtä. Viimeisimpänä historiaan ovat jääneet kirkon toimessa olevien paperiset matkalaskut. Näköpiirissä on myös tekoälyn käyttö osassa työtehtävistä.
Myös kirkon toimintakulttuurin, ympäröivän yhteiskunnan ja lainsäädännnön muutokset ovat lisänneet taloustoimistossa tehtävän työn määrää.
– Talouden seurantaan liittyvä sisäinen ja ulkoinen raportointi sekä talouden ennustamiseen liittyvä skenaariotyöskentely on lisääntynyt selvästi, toteaa Henna Mynttinen.
Arki kulkee palkkojen, budjetoinnin ja tilinpäätösten rytmissä
Kehitystyön ja uusien järjestelmien käyttöönoton keskellä valtaosa taloustoimiston arjesta koostuu päivittäisistä taloushallinnon tehtävistä: talousihteerien toimenkuvaan sisältyy osto- ja myyntireskontraa, kirjanpitoa, laskutusta, perintää, kirkon vuokra-asuntoihin liittyvää työtä, palkkatietojen ylläpitoa, eläkekassaan liittyviä tehtäviä, budjetoinnissa avustusta ja erilaista raportointia. Yksi taloussihteereistä vastaa myös seurakunnille myönnettävistä avustuksista.
Työssä on oma tarkasti aikataulutettu rytminsä niin kuukausi- kuin vuositasollakin.
– Päivittäisiin aamurutiineihin kuuluvat sähköpostit, tiliotteet sekä laskujen laittaminen kiertoon ja maksuun. Kuukausitasolla työhön vaikuttavat eniten palkanmaksupäivät, kertoo taloussihteeri Paula Piispanen.
– Palkka-asioista myös kysellään paljon, joten niihin liittyvä asiakaspalvelu on meillä ihan merkittävässä osassa, kertoo taloussihteeri Eija Tiilikainen.
Palkoista puhuttaessa paljastuu yksi yllättävä fakta kirkon työstä: koko kirkossa on alle kaksisataa vakituista työntekijää, mutta palkkapusseja on kuukaudessa noin 580.
– Seurakunnissa työskentelee paljon sijaisia ja ns. keikkalaisia – esimerkiksi eläkkeelle jääneitä pappeja ja kanttoreita. Kesäaikaan palkkoja on maksettavana vielä enemmän, sillä silloin seurakunnissa työskentelee suuri joukko kirkko-oppaita, leirityöntekijöitä ja muita kesätyöntekijöitä. Työllistävä vaikutus on todella suuri, koska nämä työntekijäryhmät eivät ole sähköisten järjestelmiemme piirissä, vaan he tekevät esimerkiksi matkalaskut edelleen paperisina.
Jos kesä onkin palkkaruuhkan aikaa, niin syksyä leimaa budjetointi niin kirkossa kuin seurakunnissakin. Sen jälkeen vuorossa ovat tilinpäätökset ja usein myös jonkin uuden järjestelmän käyttöönotto ja siitä tiedottaminen.
Yleinen asiakaspalvelu on valtaosin seurakuntien kanssa tehtävää työtä. Esimerkiksi ostolaskuilta etsitään hankintojen ostoaikoja ja takuukuitteja.
– Jonkin verran tulee yhteydenottoja myös yksittäisiltä kirkon jäseniltä ja seurakuntien vuokralaisilta. Sain kerran soiton että vuokralainen oli onnistunut lukitsemaan itsensä asuntoon niin, ettei päässyt sieltä ulos. Siitäkin selvittiin seurakunnan vahtimestarille soittamalla, kertoo Paula Piispanen.
Mihin onkaan varaa?
Aika usein kysellään myös sitä, onko johonkin hankintaan varaa.
– Lähes joka vuosi on jollain seurakunnalla ainakin hetkellisesti sellainen tilanne, että taloutta joudutaan seuraamaan vähän tarkemmalla silmällä. Esimerkiksi yksittäinen remontti voi tulla ennakoitua kalliimmaksi ja silloin pitää miettiä tarkasti, miten tilanne hoidetaan. Rahaksi emme voi täällä muuttua, mutta autamme kaikin voimin löytämään ratkaisut vaikeisiin tilanteisiin, kertoo Henna Mynttinen.
Taloustoimisto seuraa kaikkien seurakuntien taloutta, mutta yksittäinen seurakunta tuntee hyvin vain omansa. Siksi seurakunnan näkemys omasta taloudellisesta tilanteesta voi olla hyvinkin erilainen kuin taloustoimistolla.
– Joku seurakunta voi kokea olevansa tiukoilla, vaikka sillä on tuottavaa varallisuutta. Naapuriseurakunta voi kuitenkin olla selkeästi vaikeammassa tilanteessa. Täältä katsottuna huomaa joka tapauksessa, että seurakunnat ovat keskenään hyvin erilaisissa taloudellisissa asemissa, toteaa Henna Mynttinen.
Poliittisia päätöksiä seurataan tarkoin
Taloustoimistoon on sijoitettu myös koko kirkon kokonaisvaltainen taloudenhoito, josta vastaa talouspäällikkö Henna Mynttinen. Tässä keskeisimpiä asiakokonaisuuksia ovat kirkon valtionapuun, seurakuntien keskusrahastomaksuihin, sijoitustoimintaan sekä kirkon keskusrahaston budjettiin ja tilinpäätökseen sekä kassanhallintaan liittyvät tehtävät sekä kaikkien kirkon talouteen liittyvien asioiden valmistelu ja esittely kirkollishallituksen ja kirkolliskokouksen päätöksentekoa varten.
– Valtionhallinnon säästötoimet ovat viime vuosina näkyneet paitsi supistuneina tuloina, myös lisääntyneenä yhteydenpitona eri ministeriöihin. Poliittisen päätöksenteon seuranta onkin nykyisin itsestäänselvä osa omaa työkenttääni, kertoo Henna Mynttinen.
Talouspäällikkö on myös kirkon yhteyshenkilö pankkeihin, rahoitusyhtiöihin ja sijoituskumppaneihin.
– Sijoitustoiminnassa tarvitaan myös aktiivista talouden seurantaa ja sen arviointia, milloin sijoituksiin on tarpeen tehdä muutoksia. Kovin nopeita liikkeitä emme tee, sillä meille riittää sijoitusten turvaaminen ja kohtuullinen tuotto.
Kirkon jäseniä kiinnostaa aika ajoin kysymys siitä, kuinka eettisesti kirkko sijoittaa.
– Sijoituskumppanimme tuntevat periaatteemme eivätkä edes tarjoa meille liian riskialttiita tai eettisesti kestämättömiä kohteita. On kuitenkin todettava, että pomminvarmasti täysin eettistä sijoituskohdetta on ehkä mahdotonta löytää. Kuten raakkujen yli ajanut metsäkone osoitti, inhimilliset virheet ikävine seurauksineen ovat mahdollisia kaikessa toiminnassa.
HR-työtä ja yhteistä hyvää
Taloustoimiston hoidettavana on edelleen myös asioita, jotka eivät kuulu osaksi taloushallinnon palveluvalikoimaa. Monien niistä odotetaan jatkossa siirtyvän HR-järjestelmän prosesseiksi.
– Lomaseuranta on sekä kirkon että lähes kaikkien seurakuntien osalta meillä. Työntekijät sitten kysyvät täältä, paljonko lomapäiviä on kertynyt tai pitämättä. Nyt meillä on tulossa loppuvuoden aikana keskushallintoon pilotoitavaksi sähköinen järjestelmä, josta sekä esimies että työntekijä näkisivät itse nämä tiedot. Toivomme kovasti, että järjestelmä otetaan myös seurakunnissa käyttöön ensi vuoden aikana, kertoo Henna Mynttinen.
HR-pakettiin kuuluu muitakin nykyisellään taloustoimiston tontille jumiutunutta tehtävää, esimerkiksi keskushallinnon työntekijöiden lounas- ja virike-eduista sekä työterveyshuoltoon liittyvistä ylläpitoasioista huolehtiminen.
– Näkisin, että tämä on koko kirkon kannalta aivan keskeinen kehityskohde jatkossa. Myös IT-palveluiden ulkoistamisen yhteydessä tehty hajauttaminen teettää jatkuvasti lisätyötä: ongelmatilanteissa ei aina tiedetä, keneen ottaa yhteyttä, toteaa Henna Mynttinen.
Kirkon keskustalossa ei työskentele vahtimestaria, mutta taloustoimiston tiimistä on joka päivä useampi henkilö paikan päällä. Sieltä osataankin etsiä apua monenlaisiin tilanteisiin.
– Yhteiseksi hyväksi tehdään monenlaista – ihan niinkuin toimivalla työpaikalla kuuluukin, tiivistää Riitta Pettersson.
Kuvassa vasemmalla edestä Henna Mynttinen, Leena Ursinius, Outi Väätäinen, Riitta Nikkilä, Päivi Majuri, Sari Korhonen, Eija Tiilikainen ja Riitta Pettersson. Kuvasta puuttuvat Helena Lippo ja Paula Piispanen.