Psykologi, tietokirjailija, tiedetoimittaja ja väitöskirjatutkija Anne Haikolan tietokirja Anteeksiannon psykologia (Tuuma-kustannus, 2026) käsittelee anteeksiantamista ja -pyytämistä sekä antaa niihin työkaluja. Kirja perustuu osittain Haikolan väitöskirjatutkimukseen anteeksiantamisesta.
Juttu käsittelee anteeksiantamista Haikolan tutkimukseen ja näkemyksiin perustuen. Anteeksiantamiseen ortodoksisesta näkökulmasta voi tutustua esimerkiksi rovasti, isä Heikki Huttusen opetuspuheen (Avaa uuden sivuston) ja katumuksen sakramenttia käsittelevän, Suomen ortodoksisen kirkon verkkosivuilla julkaistun artikkelin kautta (Avaa uuden sivuston).
– Anteeksianto on psykologinen prosessi, mikä sisältää koetun loukkauksen läpikäyntiä ja johtaa parhaimmillaan sen merkityksen ymmärtämiseen, Haikola selittää.
– Anteeksianto ei ole pahan teon hyväksymistä tai suvaitsemista. Se ei tarkoita myöskään omista oikeuksista tai rajoista luopumista eikä asian unohtamista. Unohtamisen sijaan loukkaukseen voi löytää uudenlaisen suhtautumistavan, Haikola selittää.
Anteeksiannolla paljon myönteisiä vaikutuksia
– Anteeksianto voimaannuttaa ihmistä. Se on kivulias, mutta palkitseva prosessi, joka antaa ihmiselle paljon, Haikola kertoo.
Tietokirjassaan hän käsittelee laajasti anteeksiantamisen hyötyjä ihmisen psyykkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille. Tärkeimpänä syynä antaa anteeksi hän pitää sitä, että anteeksiantaminen tuo mielenrauhaa. Annettuaan anteeksi ihminen voi vapautua loukkauksen aiheuttamasta taakasta.
Entä pitääkö loukkaajalle antaa anteeksi sen takia, että hän tuntisi olonsa paremmaksi? Haikolan mukaan tämä riippuu siitä, onko se omien arvojen mukaista.
– Lähes kaikkien väitöskirjaani varten haastattelemieni ihmisten anteeksianto perustui halulle voida itse paremmin. Osa näki, että myös loukkaaja tarvitsi anteeksiannon. Näitä vaihtoehtoja ei tarvitse asettaa vastakkain, vaan voi ajatella antavansa anteeksi molemmille osapuolille koituvan hyödyn takia, Haikola toteaa ja lisää, että anteeksiannon vaikutukset voivat valua muihinkin suhteisiin, koska hänen tekemissään haastatteluissa kerrottiin muidenkin ihmissuhteiden lähentyneen.
Loukkaajan käytös vaikuttaa
Anne Haikolan mukaan ihmiset ovat antaneet anteeksi vaikeitakin asioita, kuten pitkäkestoisen kaltoinkohtelun tai monien anteeksiantamattomiksi mieltämiä raakoja rikoksia. Anteeksiannon psykologia -teoksesta löytyvät esimerkiksi raiskauksen anteeksi antaneen Ainon [nimi muutettu], vaikean lapsuuden anteeksi antaneen Mirkku Merimaan sekä keskitysleirin ja holokaustin kauheudet anteeksi antaneen Eva Mozes Korin tarinat.
– Jotkut pystyvät antamaan anteeksi mitä vain. Isompia ja satuttavampia asioita on vaikea antaa anteeksi, mutta anteeksiantaminen ei täysin riipu teon vakavuudesta vaan myös siitä, kuinka motivoitunut on antamaan anteeksi, ja onko se motivaatio omassa arvomaailmassa.
Anteeksiantamiseen vaikuttaa myös loukkaajan käytös.
– Anteeksiantaminen on helpompaa, jos tekijä pyytää anteeksi, näyttää katuvan ja pyrkii korvaamaan tekonsa. Käänteisesti silloin, jos toinen on ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut, anteeksianto on vaikeampaa.
Aitoudella on suuri merkitys
Anteeksipyynnön on oltava aito – epäaito anteeksipyyntö voi vain satuttaa ja pahentaa tilannetta. Jokaisen on Haikolan mukaan noudatettava omaa harkintaa siinä, mitä voi ja kannattaa antaa anteeksi.
– Jos joku vaikka etuilee, asiaa ei tarvitse antaa anteeksi, koska sen on unohtanut viimeistään seuraavana päivänä. Anteeksianto ei sovi kaikkiin tilanteisiin. On monia muitakin tapoja työstää loukkauksia, esimerkiksi yrittää olla juuttumatta asiaan ja yrittää vähentää loukkauksen merkitystä.
Haikola muistuttaa, että ihmisen turvallisuus on pantava etusijalle esimerkiksi alistussuhteissa, jos hyväksikäyttö jatkuu anteeksipyynnöistä huolimatta.
Uskonnon rooli anteeksiantamisessa
– Tutkimusnäytön perusteella uskonnollisemmat tai hengellisemmät ihmiset arvostavat enemmän anteeksiantoa, Haikola kertoo.
Väitöskirjansa osajulkaisussa hän tarkasteli sitä, miten uskonto ja henkisyys näyttäytyvät suomalaisten anteeksiannon tarinoissa. Aineistoonsa hän valitsi Jumalan anteeksiantoprosessissa maininneiden haastateltavien kertomukset. Havainnot päätyivät myös osaksi Anteeksiannon psykologia -teosta.
Haikola tuli siihen tulokseen, että uskonnollisuus ja hengellisyys voivat tukea prosessia, mutteivät kuitenkaan takaa anteeksiantoa. Esimerkiksi ajatus Jumalan armollisuudesta ja myötätuntoisuudesta, Raamattu ja rukoilu voivat auttaa anteeksiantamisessa jopa siinä määrin, että osa haastatelluista koki, ettei anteeksiantaminen olisi ollut mahdollista ilman Jumalaa. Osaa auttoi ajatus siitä, että Jumala rankaisee väärintekijää.
Uskonyhteisö voi vaikuttaa siihen, millaisia asioita ihminen kokee tarpeelliseksi antaa anteeksi itselleen tai muille. Esimerkiksi tietokirjassa Marjaksi kutsutun henkilön oli opeteltava antamaan itselleen anteeksi se, että toinen ihminen kuoli hänen käsivarsilleen, vaikkakaan kuolema ei ollut Marjan syytä.
Syyllisyyttä lisäsi se, että uskonyhteisöön kuuluneet läheiset syyllistivät Marjaa siitä, ettei hän ollut tuonut evankeliumia esiin kyseiselle henkilölle tämän vielä eläessä. Lisäksi uskonyhteisön opetus anteeksiantamisesta voi joissain tapauksissa olla epätervettä, kuten teoksessa nimellä Rosa esiintyvän henkilön kertomus seksuaalisesta hyväksikäytöstä osoittaa.
Katumuksen sakramentti parantaa ja yhteys Jumalaan korjaantuu
Ortodoksisen kirkon jäsenien olisi hyvä osallistua katumuksen sakramenttiin mahdollisuuksiensa mukaan. Katumuksen sakramentti merkitsee ihmisen paluuta Jumalan yhteyteen, johon hänet on kasteessa liitetty ja josta hän on erkaantunut väärien valintojensa vuoksi. Syntien päästämisestä ja sitomisesta Jeesus antoi käskyn opetuslapsilleen (Joh. 20:22–23).
Ortodoksisen kirkon anteeksipyytämiseen ja -antamiseen liittyviin traditioihin (eli esimerkiksi sovintosunnuntaihin (Avaa uuden sivuston), jolloin kaikki palveluksen osanottajat pyytävät anteeksi toisiltaan) ja katumuksen sakramenttiin (Avaa uuden sivuston) Haikola ei ota kantaa, vaan kommentoi aihepiiriä yleisellä tasolla.
– Osa kokee uskonnolliset rituaalit myönteisinä ja puhdistavina, kun taas osa voi kokea ne pakottavina – kokemuksia on varmasti laidasta laitaan. Voi olla haitallista, jos ihminen kokee painetta toimintaan, joka ei tunnu oikealta ja joka aiheuttaa stressiä, mutta täytyy huomioida se, kuinka suuresta tai pienestä haitasta on kyse, ja onko se pitkäkestoinen vai meneekö se pian ohi.
Ortodoksiseen katumuksen sakramenttiin tai sovintosunnuntain palvelukseen osallistuminen on kuitenkin täysin vapaaehtoista. Muutenkin ortodoksisuus luottaa lempeään opetukseen, ei pakottamiseen tai pelotteluun.
Itseanteeksianto voi vapauttaa taakasta
Itselleen anteeksi antamisesta kirjoittaa muun muassa isä (Avaa uuden sivuston)Raimo Sissonen (Avaa uuden sivuston) verkkosivustollaan (Avaa uuden sivuston):
”Kun Jumala antaa synnit anteeksi, ortodoksinen kirkko korostaa myös sitä, kuinka tärkeää on, että katuva hyväksyy tämän anteeksiannon ja antaa itselleen anteeksi. – – – Täydellinen parantuminen tapahtuu, kun anteeksiantanut syntinen sisäistää Jumalan anteeksiannon ja antaa sen muuttaa hänen itseymmärrystään. Tämä itselleen anteeksiantaminen ei ole oletusta vaan pikemminkin nöyrää hyväksyntää Jumalan armolle ja sitoutumista elämään vapaudessa, jonka tämä armo tarjoaa. Siinä tunnustetaan, että kun Jumala antaa synnit anteeksi, ne todella annetaan anteeksi, eikä niitä pitäisi enää kantaa syyllisyyden ja häpeän taakkana”.
Tutkija Anne Haikolan mukaan monet kokevat, että itselleen anteeksi antaminen voi olla toisille anteeksiantamista vaikeampaa.
– Ajatus itselle anteeksiantamisesta voi tuntua abstraktilta, koska usein ajatellaan, että anteeksiannon kohde on joku muu kuin itse, Haikola miettii.
– Itseanteeksianto tarkoittaa sananmukaisesti itselle anteeksi antamista: sitä, että vapauttaa itsensä taakasta ja pääsee itsensä kanssa rauhaan. Itseanteeksianto tarkoittaa myös sitä, että antaa anteeksi sen, mitä joku muu on tehnyt itselle. Esimerkiksi väkivallan kohteeksi joutuminen voi aiheuttaa häpeää ja syyllisyyttä – ajatuksen siitä, että minä olen syyllinen ja vastuussa, koska minun olisi pitänyt estää tapahtunut. Kun antaa anteeksi itselleen, voi päästä eroon raskaista ajatuksista ja tajuta, ettei ollut vastuussa tapahtuneesta.
– Itselle anteeksi antamista voi helpottaa myötätuntoinen asenne itseä kohtaan ja se, ettei ruoski itseään liikaa, vaan lempeästi tarkastellen yrittää ymmärtää itseään sekä omaa toimintaansa. Lisäksi voi tehdä tietoisen läsnäolon harjoituksia ja pysähtyä hetkeen aistimaan se, mitä on nyt.
Tarvittaessa sekä itselle että toiselle anteeksiantamiseen voi hakea apua terveydenhuollosta tai psykoterapiasta. Haikolan mukaan ulkopuolinen apu voi olla tarpeen, jos mieltä painava asia tulee uniin ja haittaa toimintakykyä.
