Kuuntele
Perinteikäs, vuonna 1862 perustettu hautausmaa vaatii moninaisia hoitotoimenpiteitä pysyäkseen arvoisessaan kunnossa. Jussi Haapalainen, 16, ja Maria Haukka, 23, kertovat omista tehtävistään.
– Kukkia olemme hoitaneet hoitohaudoilla. Siistimme niitä ja kastelemme. Nurmikkoa on myös leikattu, Haapalainen luettelee työtehtäviään.
Tehtäviin lukeutuu myös käytävien kunnostusta ja kaikenlaista vihertyötä täällä hautausmaalla.
– Monipuolista hommaahan tämä on, Maria Haukka sanoo.
Vaihtelevan pituisia työsuhteita
Seurakunnan nuorille tarjoamien työsuhteiden ja päivän pituus vaihtelevat. Haukalla työrupeama on kuukauden mittainen, Haapalaisella kaksi ja puoli viikkoa. Työpäivä on hänellä alaikäisenä kuusituntinen, kun taas Haukka tekee täyttä päivää.
Tyypillinen työpäivä alkaa hyvissä ajoin aamulla.
– Me tulemme seitsemältä tuonne huoltorakennukselle ja siinä on meillä työnjako. Sitten otamme työvälineet ja lähdemme kukin hoitamaan sitä tehtävää, mikä meille on jaettu. Tänään aloitimme kastelukierroksella. Jokainen otti kärryyn kastelukannut ja lähdimme omille alueillemme. Kun yksi homma tulee valmiiksi, niin sitten vaihdetaan tehtävää, Haukka kertoo.
– Tauolla käydään välissä, niin sitten taas jaksaa. Sellaista aktiivista tekemistä, mutta ihan leppoisaa täällä on ollut.
Asiakaspalveluakin tarvitaan
Kesäisin hautausmailla käy paljon ihmisiä, ja päivän mittaan syntyy asiakaspalvelutilanteita. Aikaisemmin nimenomaan asiakaspalvelutyössä ollutta Haapalaista tämä ei hätkäytä hänen nuoresta iästään huolimatta.
– Tilanteita on suhteellisen vähän verrattuna vaikka aikaisempaan kesätyöhön kaupassa. Kuitenkin ihmisiä päivän mittaan kohtaa, mikä on kiva. Aika paljon täällä liikkuu vanhempia ihmisiä, ja heitä sitten aina moikkailen.
– Joillakin on kysymyksiä ja parhaani mukaan niihin vastailen. Tarpeen mukaan ohjaan sitten kokeneemmille työntekijöille.
– Aika moni on kysynyt jonkun haudan sijaintia.
Haukka kertoo karjalaisen puheliaisuuden näkyvän kohtaamisissa Joensuussa.
– Joskus ihmiset kertovat omista kuulumisistaan, hetkisen aikaa tässä ehtii jutella. Ja hautojen sijainteja kysellään, niitä enimmäkseen.
Suosikkikukkia
Kesäisen hautausmaan ilmeeseen kuuluvat erilaiset istutukset. Nuoret ovat jo löytäneet omat suosikkinsa, joskin Haapalaisella kaikkien kasvien nimet eivät ole vielä muistissa.
– Minä en oikein niiden kukkien nimiä tiedä, mutta se on semmoinen kukka, missä on liilaa ja nuput ovat pinkkejä.
Haukka kuitenkin auttaa.
– Onko se verenpisara?
– Joo, taitaa olla. Siihen olen tykästynyt.
Haukka hieman harmittelee, ettei oma suosikki ole päätynyt vaihtoehdoksi haudanhoitosopimuksiin.
– Minulla on sellainen lempikukka kuin tulikellukka sellainen oranssi. Sitä ei ole täällä hoitohaudoilla meidän seurakunnalla. Mutta niistä, mitä meillä on hoitohaudoilla, niin tykkään kesäbegonioista ja sillä lailla perinteisistä hautausmaan kukista.
Oravat piristävät työpäiviä
Joensuun hautausmaalla kasvaa runsaasti järeitä, tukkikokoluokkaan kasvaneita kuusia ja mäntyjä. Ortodoksinen sekä aidan toisella puolella sijaitseva evankelis-luterilainen hautausmaa tunnetaan kaupunkilaisten keskuudessa niin ikään alueeseen ihastuneista oravistaan. Ne ovat tehneet tuttavuutta myös kesätyöntekijöiden kanssa, Haukka kertoo.
– Minulla oli yhtenä aamuna kohtaaminen. Tulin taukotuvalta ja kuljin yhden tolpan vierestä, ja sen päällä oli orava. Se päästi lähelle, noin metrin päähän. Minusta ne ovat tosi hauskoja kavereita, kiva on täällä olla niiden kanssa.
Haapalainen on löytänyt itselleen jo nimikko-oravan.
– Ovathan ne hauskoja, kun ne vipeltävät. Minulla on ollut yksi vakio-orava, jota olen täällä nähnyt. Sellainen ruipelohäntä – se ei ole oikein tuuhea. Se aina juoksentelee ohi.
Merkityksellistä työtä
Molemmat kesätyöntekijät ovat viihtyneet ja arvostavat omaa työtään.
– Tämä on ollut hyvä työpaikka. Jos tykkää työskennellä kirkon parissa, niin tämä on oiva paikka siihen. Ympäristö on hyvin rauhallinen. Itse tykkään siitä, että olemme ikään kuin luonnon äärellä, vaikka aika keskustassa tämä onkin, Haapalainen sanoo.
– Mielestäni tämä on arvokasta työtä. Toisten hautojen hoitaminen on sellaista, johon liittyy tunteita. Hartaudella.
Haukka korostaa merkityksellisyyttä ja suosittelee hautausmaalla työskentelyä myös muille nuorille.
– Oivallinen paikka minusta, meillä on tosi ihana porukka. Täällä saa tehdä omaan tahtiin ja itsenäisesti, mutta et kuitenkaan ole yksin. Tauoilla saa jutella ja olla porukassa. Ympäristö – mikäs sen parempi kuin olla kesällä täällä. Työ tuntuu merkitykselliseltä juuri sen takia, kun saa olla seurakunnassa töissä ja pitää huolta tästä kauniista paikasta. Tätä voi suositella kesätyönä: jos vain on intoa ulkotyöhön, niin tosi hyvä paikka.
Nuorten työllistäminen erittäin tärkeää
Joensuun seurakunnan kirkkoherra, rovasti Aleksander Roszczenko kertoo kesätyöntekijöiden rekrytoinnin vaativan työaikaa ja valmistelua, mutta olevan oleellinen osa seurakunnan vuosikiertoa.
– Alkuvuodesta neuvosto valitsee päävastuussa olevat työntekijät. Alkukeväästä valitsemme avustavat työntekijät eli nuoret. Kesäksi palkataan myös kirkko-oppaita kuuteen pyhäkköön.
Kuluvan vuoden kevään ja kesän aikana tiedotusvälineissä on ollut säännöllisesti juttuja yhteiskunnan tiukasta taloustilanteesta ja kesätyömarkkinoiden erittäin kireästä kilpailutilanteesta.
Seurakunnan tarjoamilla työllistymismahdollisuuksilla on nuorille vallitsevassa ajassa erittäin suuri merkitys. Isä Aleksander kertoo, että nuorten työllistäminen on tärkeää myös seurakunnan päättäville luottamushenkilöille.
– Luottamushenkilöt pitävät sitä erittäin tärkeänä. Oman kirkkoherruuteni aikana en ole kertaakaan törmännyt siihen, että joku luottamushenkilö olisi kyseenalaistanut kesätyöntekijöiden rekrytoinnin tai sen, kuinka monta kesätyöntekijää meillä on.
Nuorten palkkaaminen kesäksi hautausmaalle on isä Aleksanderin mukaan taloudellisilta vaikutuksiltaan yllättävän maltillista.
– Kesätyöntekijöiden palkkaaminen ei ole seurakunnalle kovin suuri menoerä. Kokonaiskustannukset jäävät jopa pienemmiksi kuin esimerkiksi leirien ohjaajakustannukset.
Isä Aleksander muistuttaa, että nuorten työllistäminen hyödyttää myös koko kirkkoa, sillä näin harjoittelijat voivat keskittyä oman alansa tehtäviin.
– Aiemmin oli käytäntö, että seurakuntaharjoittelijat osallistuivat paljon hautausmaan hoitotöihin. Nykyisin pyrimme siihen, että he voivat käyttää harjoitteluaikansa mahdollisimman hyvin oman alansa tehtävien oppimiseen.
Kirkkoherra kertoo iloitsevansa myös siitä, että kesätyöntekijöissä on ollut tiettyä pysyvyyttä ja uudelleenhakijoita. Hänen mukaansa tämä kertoo seurakunnan onnistumisesta.
– Joskus on uusia, mutta usein kerran töissä olleet hakevat uudelleen. Se tarkoittaa, että ihminen kokee työn olleen suhteellisen hyvä. Se on hienoa, sillä se on kohtuullisen vaativa ulkotyö.
Lisäksi hän painottaa, että hautausmaan tehtävät ovat kirkon opetuksen mukaan merkityksellisiä ja seurakuntayhteisöä rakentavia.
– Kirkon näkökulmasta tämä ei ole pelkästään työ, vaan tämä on myös palvelua. Palvellaan seurakuntaa ja hautausmaalla lepäävien vainajien muistoa. Hautausmaa ei ole meille vain hoidettava viheralue, vaan pyhä paikka. Siksi sen hoitaminen on samalla kunnioituksen osoittamista vainajia ja heidän läheisiään kohtaan.
– Toivon, että nuorille jää tästä hyvä kokemus ja että into seurakunnan työhön säilyy.
