Kuuntele
”Halleluja! Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.” (Ps. 106:1)
Pyhän Andreas Ensinkutsutun, apostoli Pietarin veljen ja ekumeenisen patriarkaatin suojeluspyhän juhlan aattona me, paavi Leo XIV ja ekumeeninen patriarkka Bartolomeos, kiitämme sydämestämme Jumalaa, armollista Isäämme, saadessamme tavata veljellisesti tänä päivänä. Edeltäjiemme esimerkkiä seuraten ja herramme Jeesuksen Kristuksen tahtoa noudattaen, jatkamme vakaasti kulkemista rakkauden ja totuuden (ks. Ef. 4:15) dialogin polulla kohti toivottua sisarkirkkojemme täyden yhteyden palauttamista. Tiedostaen, että kristillisen ykseys ei voi toteutua yksin ihmisten ponnistelujen avulla, vaan ainoastaan lahjana korkeudesta, kutsumme kaikkia kirkkojemme jäseniä, papistoa, luostariväkeä, vihittyjä palvelijoita ja maallikoita, innoittuneesti pyrkimään kohti Kristuksen Isälleen osoittaman rukouksen täyttymistä: ”että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa […] jotta maailma uskoisi” (Joh. 17:21).
Nikean ensimmäisen kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhlapäivänä, jota vietimme tapaamisemme aattona, oli aivan erityisen armorikas tapahtuma. Vuonna 325 järjestetty Nikean kokous oli johdatuksellinen ykseyden tapahtuma. Tapahtuman muistelemisen merkitys ei kuitenkaan ollut vain tapahtuman historiallisen merkityksen tunnustamisessa, vaan tarkoituksena oli kannustaa meitä pysymään jatkuvasti avoinna tämän ajan haasteiden keskellä sille samalle Pyhälle Hengelle, joka puhui Nikean kokouksen kautta. Olemme syvästi kiitollisia toisten kirkkojen ja kirkollisten yhteisöjen johtajille ja edustajille, jotka tahtoivat osallistua tähän tapahtumaan. Sen lisäksi, että meidän on tunnistettava ne esteet – joihin pyrimme vastaamaan teologisen dialogin kautta –, jotka seisovat kaikkien kristittyjen täyden ykseyden palauttamisen tiellä, on meidän myös tunnustettava, että se mikä sitoo meitä yhteen, on nimenomaan usko, joka ilmaistiin Nikean uskontunnustuksessa. Tässä uskossa on kyse pelastavasta uskosta Jumalan Pojan persoonaan, tosi Jumalaan tosi Jumalasta, samaa olemusta olevaan (homoousios) Isän kanssa joka meidän ja meidän pelastuksemme tähden tuli lihaksi ja asui keskuudessamme, joka ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin ja joka nousi kolmantena päivänä, nousi taivaisiin ja on palaava tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Jumalan Pojan tulemisen kautta meidät on vihitty pyhän Kolminaisuuden, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen mysteeriin ja meidät on kutsuttu tulemaan Pyhän Hengen armosta, Kristuksessa ja Kristuksen persoonan kautta, Isän lapsiksi ja kanssaperijöiksi Kristuksen kanssa. Tämän yhteisen tunnustuksen kanssa voimme kohdata yhteiset haasteemme todistaen Nikean uskosta vastavuoroisella kunnioituksella ja työskennellen yhdessä löytääksemme konkreettisia ratkaisuja ja aitoa toivoa.
Olemme vakuuttuneita, että tämän merkittävän vuosijuhlan muistopäivä voi innoittaa uusia ja rohkeita askelia kohti ykseyttä. Nikean ensimmäinen kirkolliskokous tarjosi päätöstensä joukossa myös kriteereitä kaikkien kristittyjen pääsiäisenvieton ajankohdalle. Olemme kiitollisia jumalalliselle johdatukselle, että tänä vuonna koko kristillinen maailma juhli pääsiäistä samana päivänä. Jaamme yhteisen toiveen jatkaa tätä prosessia, jossa pyritään selvittämään mahdollisia ratkaisuja viettääksemme juhlien juhlaa joka vuosi yhdessä. Toivomme ja rukoilemme, että kaikki kristityt voisivat ”hengellisessä viisaudessa ja ymmärryksessä” (ks. Kol. 1:9) sitoutua tähän prosessiin, jotta pääsisimme viettämään herramme Jeesuksen Kristuksen riemullista ylösnousemusjuhlaa yhdessä.
Tänä vuonna muistelemme myös kunnioitettujen edeltäjiemme, paavi Paavali VI:n ja ekumeenisen patriarkka Athenagoraan, 60 vuotta sitten antamaa historiallista yhteistä julistusta, joka poisti vuoden 1054 vastavuoroiset ekskommunikaatiot kirkkojemme väliltä. Kiitämme Jumalaa, että tämä profeetallinen ele saattoi kirkkomme polulle, jossa aloitettiin ”dialogi luottamuksen, arvostuksen ja vastavuoroisen palvelemisen hengessä, mikä Jumalan avulla tulee johtamaan takaisin yhteiseen elämään, sielujen suuremmaksi hyvyydeksi ja Jumalan valtakunnan tulemiseksi, siinä täydessä uskonyhteydessä, veljellisessä sopusoinnussa ja sakramentaalisessa elämässä, joka oli todellisuutta kirkon historian tuhat ensimmäistä vuotta.” (Yhteinen julistus 7.12.1965) Samalla kannustamme kaikkia niitä, jotka yhä suhtautuvat epäilevästi dialogiin, kuuntelemaan mitä Henki puhuu kirkoille (ks. Ilm. 2:29) ja mitä Henki vaatii meiltä tässä ajassa: antamaan maailmalle todistusta rauhasta, sovusta ja ykseydestä.
Vakuuttuneina dialogin tärkeydestä, ilmaisemme jatkuvan tukemme roomalaiskatolisen ja ortodoksisen kirkon teologisen dialogin komissiolle, joka tällä hetkellä tutkii niitä asioita, joita historiallisesti on pidetty kirkkojamme jakavina. Teologinen dialogi on korvaamaton tekijä kirkkojemme lähentymisessä ja yhdessä sen kanssa suosittelemme toisia tarpeellisia elementtejä tässä prosessissa, mukaan lukien veljellisten yhteyksien ylläpitämistä sekä rukousta ja yhteistyötä niissä asioissa, joissa yhteistyö on jo valmiiksi mahdollista. Voimakkaasti kehotamme kirkkojemme kaikkia uskovaisia, ja aivan erityisesti niiden papistoa ja teologeja, ilolla syleilemään niitä hedelmiä, jotka olemme jo saaneet aikaan ja työskentelemään niiden enentämiseksi.
Kristittyjen ykseyden tavoite pitää sisällään perustava ja elämää antavaa työtä kaikkien kansojen rauhan puolesta. Yhdessä kiihkeästi nostamme äänemme Jumalan maailmalle antaman rauhan lahjan puolesta. Monissa maailman kolkissa konfliktit ja väkivalta yhä tuhoavat traagisesti lukuisia elämiä. Vetoamme niihin, jotka ovat yhteiskunnallisesti ja poliittisesti vastuussa, tekemään kaiken mahdollisen, jotta sodan tragedia loppuisi välittömästi ja pyydämme kaikkia ihmisiä, joilla on hyvä tahto, tukemaan tätä vetoomusta.
Aivan erityisesti torjumme uskonnon ja Jumalan nimen käytön väkivallan oikeuttamiseen. Uskomme, että aito uskontojenvälinen dialogi, joka on varsin kaukana synkretismin ja sekaannuksen juurisyistä, on aivan välttämätöntä, jotta erilaisten perinteiden ja kulttuurien kansat voivat elää yhdessä. 60 vuotta sitten julkaistun Nosta Aetate -asiakirjan hengessä kehotamme kaikkia miehiä ja naisia, joilla on hyvä tahto, työskentelemään yhdessä oikeudenmukaisemman ja toisia tukevan maailman rakentamiseksi sekä luomakunnan suojelemiseksi, mikä on Jumalan meille antama tehtävä. Vain tällä tavoin voi ihmisperhe selättää välinpitämättömyyden, vallanhalun, voitonhimon ja ksenofobian.
Vaikka pidämme nykyistä kansainvälistä tilannetta hyvin hälyttävänä, emme menetä toivoamme. Jumala ei hylkää ihmiskuntaa. Isä lähetti Ainosyntyisen Poikansa pelastamaan meidät ja Jumalan poika, herramme Jeesus Kristus, antoi meille Pyhän Hengen saadaksemme osallistua jumalalliseen elämään sekä säilyttääkseen ja suojellakseen ihmispersoonan pyhyyttä. Pyhän Hengen kautta tiedämme ja koemme Jumalan olevan kanssamme. Tästä syystä rukouksessa uskomme jokaisen ihmisen Jumalan haltuun, aivan erityisesti ne, jotka kokevat nälkää, yksinäisyyttä tai sairautta. Pyydämme jokaisen perheen jokaiselle jäsenelle kaikkea armoa ja siunausta, jotta ”heidän sydämensä, yhteenliitettyinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärryksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden.” (Kol. 2:2, KR38).
Fanarissa 29.11.2025
Suomennos: Ari Koponen
Suomeksi käännetty puhe julkaistiin ensimmäisenä Suomen ortodoksisen kirkon verkkosivuilla (Avaa uuden sivuston).
Pääkuva ylhäällä: Nikean ensimmäistä kirkolliskokousta kuvaava ikoni.
