Kuuntele
Monille rakkaassa Daavidin psalmissa lauletaan, Herrasta, Paimenesta, jonka yhteydestä löytyy yltäkylläinen elämä. Varhaisen kirkon opettajille teksti puhuu Jeesuksesta Kristuksesta, hyvästä Paimenesta ja ylösnousemusilosta (ks. Joh. 10:1˗18).
Psalmissa jumalasuhteen läheisyyttä kuvaa se, että psalmi on kirjoitettu minämuotoon, vaikka tekstiä käytettiinkin yhteisöllisesti jo varhain.
Psalmin mukaan häneltä, jota Herra paimentaa, ei puutu mitään. Hyvä paimen johdattaa omansa vihreille niityille paikkaan, jossa hänen nälkänsä tyydytetään ja janonsa sammutetaan. Teksti puhuu myös virvoittavista, tyynistä vesistä, levon paikasta väsyneelle.
Kirkon opettajat tulkitsevat veden toisinaan kasteen lahjaksi. Herra virvoittaa (tai: palauttaa) sielun, joka on menettänyt luonnollisen olotilansa, ja ohjaa omansa oikeaa, vanhurskasta tietä nimensä kunnian tähden, ei virvoitusta tarvitsevan ansion tähden. Pelastus on Jumalan lahjaa, se tapahtuu hänen nimensä voimasta. Paimen tahtoo huolehtia omastaan. Paluu sielun alkuperäiseen paratiisilliseen tilaan toteutuu Herran yhteydessä.
Erään juutalaisen vertauskuvallisen tulkinnan mukaan Daavid resitoi tämän psalmin Heretin metsässä (1. Sam. 22:5). Tässä tulkinnassa Heret viittaa kuivaan ruukunsiruun ja jonka Herra kostutti psalmin mukaisesti tulevan maailman hyvyydellä.
Hyvän Paimenen takia Herran omalla ei ole syytä pelkoon, vaikka hän johdattaisi hänet kuoleman varjon laakson kautta (vuoden 1933 käännös). Paimen kulkee omansa kanssa ja kaitsee häntä paimensauvansa ja tukensa avulla lempeästi.
Paimensauvalla paimen ohjaa ja suojelee laumansa jäseniä. Psalmissa 2:9 paimensauva viittaa myös messiaskuninkaan valtikkaan. Tuki taas on sauva, jota vasten paimen saattaa nojata ja levätä. Hyvä Paimen neuvoo omaansa hänen heikkoudessaan ja ohjaa hänet oikealle tielle.
Psalmi kuvaa myös, miten Herran paimentama saa voiton vihollisistaan ja kokee suurta iloa, rauhaa ja huolenpitoa, istuu Herran pöydässä, vaikka ympärillä myrskyää. Hänen tiensä kulkee kohti hyvää päämäärää.
Herran oman uutta asemaa Paimenen suojassa kuvaa pään (tuoksuvalla) öljyllä voiteleminen ja ylitsevuotava malja. Öljy viittaa kuninkaalliseen asemaan, malja taas kertoo kaiken täyteydestä, ylitsevuotavasta huolenpidosta ja rakkaudesta. Jotkut kirkon opettajat tulkitsevat öljyn mirhavoiteeksi ja maljan ehtoolliseksi.
Hyvyys ja (rakkaudellinen) laupeus (tai: armo) seuraavat Herran omaa koko hänen elinaikansa – vaikka hänen ei luvata välttävän kuoleman varjon laaksoa – ja hän saa asua Herran huoneessa päiviensä loppuun saakka. Herran huone viittaa taivaalliseen temppeliin, Valtiaan asuinsijaan: Herran oma saa asua Jumalan läsnäolossa koko elämänsä. Joidenkin kirkon varhaisten opettajien mukaan Jumalan huone viittaa myös kirkkoon.
Jumalan lähellä ihmisen ilo on täydellistä ja hänen ylistyksensä vapaata kaikista tarpeista ja huolista, joskus myös silloin kun huolten varjot peittävät hyvää Paimenta seuraavan polun. Tämä on mahdollista, kun ihminen Jumalan armovoiman vahvistamana näkee ja ymmärtää, että Herra, hänen hyvä Paimenensa, on hänen kanssaan joka hetki.
