Psalmin aika

Tämä Daavidin psalmi on kirkon alusta saakka ymmärretty ennustukseksi luvatun Messiaan ristinkuolemasta. Erään kirkon varhaisen opettajan mukaan kirjoittaja asetti psalmin lukijoidensa eteen, koska Kristuksen oli määrä kärsiä puolestamme.

Psalmissa kärsivä Herran palvelija kysyy: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Hän huutaa Jumalaa avuksi päivät ja yöt, mutta Valtias ei vastaa eikä rukoilija saa rauhaa. Evankeliumien mukaan Jeesus huusi ristillä nämä sanat arameaksi kokiessaan hylkäämisen tuskan maailman elämän edestä (Matt. 24:46; Mark. 15:34).

Psalmin rukoilija tunnustaa, että Herra on pyhä Kuningas ja hänelle soivat Israelin ylistysvirret. Isät turvasivat häneen, saivat avun eivätkä pettyneet, mutta Herran palvelijasta on tullut kuin maan mato, ei enää ihminen, kansansa hylkäämä ja ihmisten pilkka. Ihmiset ivaavat häntä: Herra auttakoon palvelijaansa, koska tämä on häneen turvannut ja pelastakoon hänet, koska on häneen mieltynyt.

Psalmin sanojen tavoin evankeliumissa mainitut ohikulkijat pilkkaavat ristiinnaulittua Jeesusta, koska hän on sanonut olevansa Jumalan Poika, väittänyt hajottavansa temppelin ja rakentavansa sen uudestaan kolmantena päivänä. Tällä Jeesus tarkoitti omaa ylösnousemistaan, mutta pilkkaajat eivät ymmärrä tätä. Siksi kehottavat ivaten Jeesusta auttamaan itseään, jos hän kykenee. (Matt. 27:39,43; Mark. 15:29; Luuk. 23:35)

Psalmin rukoilija kuvaa, miten hän syntyi äidistään, joka huolehti hänestä. Hänet annettiin Jumalan huomaan jo syntymästään. (Vuoden 1933 käännös) Ilmaisu ”Herra on hänen Jumalansa hänen äitinsä kohdusta saakka” nähdään eräässä kirkon varhaisessa tulkinnassa viittauksena Jeesuksen persoonaan Jumalana ja ihmisenä. Äiti viittaa Neitsyt Mariaan.

Herran palvelija vetoaa tuskassaan Jumalan mielisuosioon. Hän pyytää ahdistettuna, ettei Herra ole hänestä kaukana hädän päivänä, kun sonnien laumat ja villit Basanin härät piirittävät häntä uhkaavina kuin raatelevat pedot ja leijonat. Hän kertoo voimansa valuvan maahan kuin vesi ja luiden irtoavat toisistaan. Sydän on kuin sulaa vahaa, kurkku kuiva kuin ruukunsiru kielen tarttuessa hänen kitalakeensa. (Vrt. Joh. 19:28˗30)

Herran palvelija valittaa Jumalan suistavan hänet kuolemaan eli sallivan tämän. Vihamiehet ympäröivät hänet ja hänen kätensä ja jalkansa ovat runnellut (tai: lävistetyt). Tarkalleen ottaen hepreankielisessä tekstissä todetaan: ”kuin leijonat [he ovat raadelleet] hänen kätensä ja jalkansa” (vrt. Jes. 38:13).

Septuagintan ja joidenkin varhaisten tekstien valossa hepreankielinen termi on muuntunut, kun sanan viimeinen kirjain, pitkä pystyviiva, on jäänyt lyhyeksi (“karu, raadelleet” sanan u:sta on tullut i ja sana on muuttunut muotoon “k’ari, kuin leijonat”). Kristillisessä perinteessä ilmaisu on tulkittu lävistämiseksi.

Pilkkaajat ilkkuvat Herran kärsivää palvelijaa, jakavat hänen vaatteensa ja heittävät hänen puvustaan arpaa. Evankeliumeissa sotilaat jakavat arpaa heittämällä Jeesuksen vaatteet (Matt. 27:35; Mark. 15:24). Johanneksen evankeliumissa mainitaan erikseen vaatteiden jakamasen toteuttavan psalmin ennustuksen (Joh. 19:23).

Kärsivä palvelija anoo, ettei Herra ole hänestä kaukana, vaan rientää avuksi ja pelastaa hänet ahdistajiensa käsistä. Silloin hän saa julistaa Herran nimeä veljilleen ja ylistää häntä seurakunnan keskellä. Tämän pyynnön jälkeen anomukset kääntyvät kehotukseksi Herran palvelijoille, Jaakobin suvulle ja Israelin kansalle ylistää Jumalaa.

Syy ihmisten kohottamaan ylistykseen on se, ettei Jumala karttanut kurjaa, vaan kuuli lopulta hänen rukousäänensä. Siksi myös hän ylistää Jumalaa seurakunnan keskellä ja lunastaa lupauksensa. Uudessa testamentissa tämä jae veljistä liitetään Jeesukseen, joka Pelastajana kutsuu pelastettuja veljikseen (Hepr. 2:12).

Psalmissa nöyrät saavat lopulta syödä ja tulevat kylläisiksi, Herraa etsivät ylistävät häntä ja heidän sydämensä saa elää iankaikkisesti (vuoden 1933 käännös). Kirkon opettajille tämä kertoo siitä, miten lukuisat kansat ottavat vastaan evankeliumin Kristuksesta. Myös joissakin rabbiinisissa tulkinnoissa viittaus nöyrien ravitsemiseen nähdään messiaanisen ajan viittauksena.

Psalmissa kutsutaan kansoja muistamaan nämä Jumalan teot, kääntymään Herran puoleen ja kumartamaan hänen kuninkuuttaan. Maan mahtavia kehotetaan lankeamaan Herran eteen. He vaipuvat maan tomuun, mutta heidän jälkeensä tulevat saavat palvella Herraa. He kertovat tästä lapsilleen ja vastedes syntyvälle kansalle. Näin he julistavat Herran hyvyyttä, sillä hän on kaiken tämän tehnyt. Herran kärsivä Palvelija tulee siunaukseksi kaikille kansoille ja sukupolville.

Jaa tämä juttu