Kuuntele
Marraskuussa kokoontuvalle kirkolliskokoukselle on tehty 12 aloitetta (Avaa uuden sivuston). Ne koskevat laajaa kirjoa aihepiirejä, muun muassa uskonnonopetusta, naisten roolia, piispojen asemaa ja keskusrahastomaksun pienentämistä.
Turun ortodoksinen seurakunta esittää, että kirkolliskokous keskustelee uskonnonopetukseen kohdistuvista muutospaineista (Avaa uuden sivuston) ja valmistautuu päätöksillään peruskoulun uskonnonopetuksen muuttumiseen lähitulevaisuudessa.
Yhteisestä katsomusaineesta on keskusteltu vuosikausia, mutta kuluneen kevään tapahtumat osoittavat, että muutos näyttää todennäköiseltä. Opetusministeri on edistänyt yhteiseen katsomusaineeseen siirtymistä määrätietoisesti kuluvan vuoden aikana, aloitteessa todetaan.
Ministerin tilaama selvitys yhteisestä, nykyisen evankelisluterilaisen uskonnon opetussuunnitelmaan perustuvasta katsomusaineesta sekä Opetushallituksen kustantamien kirjasarjojen vetäminen myynnistä ovat osoituksia tästä.
Jos uudistus toteutuu, seurakuntien tulisi yhteistyössä suunnitella toimia peruskoulutuksen jättämän aukon paikkaamiseksi, aloitteessa esitetään.
Piispojen aseman selvittämistä ehdotetaan
Rovasti Rauno Pietarinen ehdottaa kirkkomme piispojen aseman selvittämistä suhteessa Suomen lainsäädäntöön (Avaa uuden sivuston). Esimerkiksi piispan työoikeudellinen asema on aloitteen mukaan kirkkolaissa epäselvä. Aloitteessa vaaditaan myös selvitystä siitä, miksi muista julkisyhteisöistä poiketen kirkossamme palkkatiedot ovat salaisia.
Piispat toimivat esihenkilöinä, ja heillä on näin ollen työnjohdollista valtaa, mutta ei aina vastuuta, aloitteessa arvioidaan. Vallitsevan tulkinnan mukaan on epäselvää, onko kirkon kanonisen perinteen valossa kirkon keskushallinnossa työnantajan edustajana toimivalla kirkollishallituksella toimivaltaa esimerkiksi arvioida piispan käyttäytymistä tehtävässään.
”Eivät vastuussa kenellekään”
Suomen ortodoksinen kirkko ei voi olla ainoa taho maassamme, jonka johtavassa asemassa olevat eivät ole vastuussa käytännössä kenellekään ja joiden palkkatiedot ovat salaisia, aloitteessa sanotaan.
Esimerkiksi työsuojelua koskeva lainsäädäntö koskee lähtökohtaisesti kaikkia, mutta niin ei aina ole käytännössä. Tilanne ei voi olla myöskään kanonisen oikeuden hengen mukainen, Suomen lain mukainen se ei ole, Pietarinen sanoo.
Normaalisti jokainen palkansaaja joutuu esittämään työnsä tulokset arvioitavaksi. Piispojen toimintakertomukset tulevat kirkolliskokoukselle tiedoksi, eivät edes keskusteltaviksi, hän huomauttaa.
Ehdotetussa selvityksessä onkin syytä pohtia, antavatko nykyisen kaltaiset toimintakertomukset riittävän kuvan piispojen toiminnan merkityksellisyydestä koko kirkon hyvinvoinnille, aloitteessa esitetään.
Keskusrahastomaksua vaaditaan pienennettäväksi
Kaikki seitsemän Helsingin hiippakunnan maallikkoedustajaa ovat tehneet aloitteen keskusrahastomaksun pienentämisestä sekä keskitetystä taloushallinnosta luopumisesta (Avaa uuden sivuston). Aloitteen ovat allekirjoittaneet Ritva Bly, Jefim Brodkin, Kim Kilpinen, Anja Lindström, Ludmila Niemi, Elina Palola ja Ulla Saarinen. Kirkolliskokouksen jäsenmäärä (Avaa uuden sivuston) on tällä loppukaudella yhteensä 34.
Aloitteessa esitetään, että seurakuntien maksamaa keskusrahastomaksua lasketaan vastaamaan sitä palvelutasoa, jota kirkon palvelukeskus seurakunnille tuottaa.
Lisäksi seurakuntien velvoite hankkia palveluita, erityisesti taloushallinnon palveluita, palvelukeskuksesta pitäisi samalla muuttaa takaisin vapaaehtoiseksi niiltä osin kuin kyse ei ole lakisääteisistä palveluista.
Esitystä perustellaan sillä, että keskusrahastomaksua on korotettu kahdesti, vuosina 2019 ja 2020, viimeksi 25 prosenttia. Tuolloin kirkossa siirryttiin keskitettyyn palvelujen tuottamiseen ja korotusta perusteltiin nimenomaan palvelukeskuksen kaikille seurakunnille yhteisesti tuottamien kustannusten kattamisella.
Vuonna 2020 tehty neljänneksen korotus tarkoittaa vuoden 2026 tasossa noin 600 000 euroa, joka kerätään pois seurakunnilla käytettävistä olevista rahoista palvelukeskuksen rahoittamiseksi.
Palvelusopimuksia ehdotetaan
Samanaikaisesti taloustoimisto on suunnitellut, että keskusrahasto tekee vuoteen 2028 mennessä jopa 520 000 euroa ylijäämää. Seurakunnilta perittävien keskusrahastomaksujen korotusta ei voi käyttää keskusrahaston ylijäämän kasvattamiseen, aloitteessa todetaan.
Koska korotusten perusteina käytetyt yhteisten palveluiden parannukset eivät ole toteutuneet, ovat sittemmin peruuntuneet tai eivät ole toteutuneet laadultaan tyydyttävästi, keskusrahastomaksun tasoa on arvioitava uudelleen.
Seurakuntien velvoite ostaa palveluita palvelukeskukselta tulisi poistaa tai sitä pitäisi ainakin merkittävästi pienentää. Siltä osin kuin luvattu palvelutaso on heikentynyt, on myös seurakuntien maksamaa maksua kevennettävä.
Palvelukeskus voisi jatkossa tehdä yksittäisten seurakuntien kanssa vuosittain arvioitavat palvelusopimukset, joissa palvelun laajuus tulisi määritellyksi kunkin seurakunnan tarpeiden mukaan, aloitteessa ehdotetaan.
Naisten aseman selvittämistä esitetään uudelleen
Kanttori Kaisa Pahkala on tehnyt aloitteen naisen aseman selkiyttämisestä kirkollisissa avustavissa tehtävissä (Avaa uuden sivuston) sekä oikeudesta pitää opetuspuheita kirkollisissa yhteyksissä.
Aloitteessa viitataan vuoden 2024 kirkolliskokouksen päättämän naisdiakonaattia ja naisten kirkollista asemaa selvittäneen työryhmän raporttiin (Avaa uuden sivuston). Raportti luovutettiin piispainkokoukselle (Avaa uuden sivuston) (pöytäkirja 5.6.2025), mutta se ei johtanut toimenpiteisiin. Aamun Koitto analysoi lopputulosta tuoreeltaan.
Raportista kävi ilmi, että vaikka määrätyt tehtävät eivät ole virallisesti naisille sallittuja, käytännössä naiset silti toimivat useissakin avustavissa rooleissa seurakunnassa, mikäli miehiä ei ole paikalla.
Näitä ovat esimerkiksi saatoissa avustaminen kirkkosalin puolella, ristisaatoissa lyhdyn, kirkkolippujen ja ikoneiden kantaminen, ehtoollisella kävijöiden suun pyyhkiminen sekä jälkiviinin ja -leivän esille laittaminen ja tarjoileminen.
Kirkossamme on yhä enenevässä määrin teologisen korkeakoulutuksen saaneita naisia. Naisella ei kuitenkaan ole oikeutta pitää opetuspuheita jumalanpalvelusten yhteydessä, mikä on yliopistollisen koulutuksen arvon sivuuttamista sukupuolen perusteella, aloitteessa sanotaan.
Käytännössä naiset kuitenkin antavat seurakunnissa jatkuvasti täysipainoista teologista opetusta kuoroharjoitusten yhteydessä, tiistaiseuroissa, katekumeeniopetuksessa, lasten- ja nuortenkerhoissa ja monissa muissa seurakunnallisissa yhteyksissä sekä sielunhoidollisissa keskusteluissa vaikkapa diakoniatyön yhteydessä – peruskoulun ja lukioasteen uskonnonopettajia ja tohtoriksi väitelleitä naisteologeja unohtamatta. Onko kirkollamme varaa olla käyttämättä naisteologien potentiaalia, aloitteessa kysytään.
Kirkon nuorisotyöhön halutaan digipappi
Turun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, rovasti Ioannis Lampropoulos ehdottaa, että kirkko ryhtyy kehittämään kohtaavaa nuorisotyötä verkossa ja varaa määrärahan nuorisopapin palkkaamiseen (Avaa uuden sivuston).
Nuoret ovat yhä enemmän läsnä sosiaalisen median kanavissa. Verkosta löytyvä, ortodoksista kirkkoa koskeva opetus ei kuitenkaan aina perustu kirkon aitoon traditioon, vaan saattaa ohjata nuoria harhaan ja antaa vääristyneen kuvan kirkon uskosta ja elämästä.
Kirkon jäsenistä yli kolmannes on alle 29-vuotiaita, ja sama ikäryhmä muodostaa merkittävän osan kirkkoon liittyvistä, aloitteessa todetaan.
Joensuussa sijaitsevan kirkon koulutuslaitoksen, ortodoksisen seminaarin, toiminnan vaikuttavuutta ja kehittämistä esitetään arvioitavaksi (Avaa uuden sivuston).
Seminaarin tehtävänä on liturgisen perinteen ja kirkollisen elämäntavan opettaminen Itä-Suomen yliopiston ortodoksisen teologian opiskelijoille. Se muun muassa järjestää tutkintoon kuuluvat käytännön soveltavat harjoitukset.
Helsingin hiippakunnan edustajien Ritva Blyn, Jefim Brodkinin, Kim Kilpisen, Elina Palolan ja Ulla Saarisen tekemän aloitteen mukaan ortodoksiset seurakunnat kohtaavat valitettavan usein tilanteita, ettei papin tai kanttorin toimiin ole päteviä hakijoita tai heitä on hyvin vähän.
Lisäksi vastavalmistuneilla papeilla saattaa olla hyvin vähän kokemusta ja näkemystä seurakuntatyöstä ja sen vaatimuksista. Saattaa olla, että vakituiseen toimeen valitaan vastavalmistunut pappi tai kanttori, joka ei tunne tulevaa työtään lainkaan riittävästi. Myös työuupumus ja kokemus yksin jäämisestä ovat valitettavan yleisiä.
Yhtenä ratkaisuna tilanteen korjaamiseksi aloitteessa esitetään uudenlaisten yhteistyömahdollisuuksien arvioimista yliopiston ja seurakuntien välillä siten, että liturgista ja seurakuntatyön harjoittelua voitaisiin nykyistä enemmän ja systemaattisemmin toteuttaa seurakunnissa ja luostareissa.
Viimeinen kokous nykyisellä kokoonpanolla
Asia tulee vireille kirkolliskokouksessa kirkollishallituksen esityksellä tai piispan, kirkolliskokouksen jäsenen, seurakunnan tai luostarin aloitteella.
Aloitteet etenevät kirkolliskokouksen käsittelyyn kirkollishallituksen valmistelun kautta. Päätökset esityksistä kirkolliskokoukselle kirkollishallitus tekee syyskauden istunnoissaan. Kirkollishallitus myös vahvistaa kirkolliskokouksen asialistan, tavallisesti lokakuun istunnossa.
Kirkolliskokousta edeltää kirkolliskokousseminaari, jossa käydään läpi kokouksen käsittelyyn tulevia asioita ja edustajat voivat keskustella niistä vapaamuotoisemmin. Tänä vuonna seminaari järjestetään 21.–22. elokuuta.
Marraskuun kirkolliskokous on meneillään olevan nelivuotisen edustajakauden viimeinen, joten nykyisillä edustajilla oli tällä kaudella viimeinen mahdollisuus tehdä aloitteita kirkolliskokoukselle. Uudet edustajat valitaan ensi keväänä. Kausien määrää ei ole rajattu, ja monet edustajat voivat tulla valituksi uudelleen seuraavalle kaudelle.
