Matkalla Pyhän Nikolaoksen luostariin eksymme ja olemme päätyä vuokra-automme kanssa jonkun pihaan.
– Pitää kääntyä, aika tiukat paikat. Hirvittävän jyrkkiä nämä mäet. En olisi ehkä lähtenyt, jos olisin tiennyt, että on tämmöistä, tuskailen nauhuriini.
On aurinkoinen päivä Kreikan Evialla (Euboia). Olemme vuokranneet saarelta asunnon pariksi viikoksi. Tarkoituksenamme on tehdä tutkimusretkiä lähiseutujen kiinnostaviin paikkoihin Ateenasta vuokraamallamme autolla.
Pyhän Nikolaoksen luostari Evian Ano Vatheiassa valikoitui kohteeksi vanhus Porfyrios Kausokalivialaisen elämästä kertovan Rakkauden haavoittama -teoksen innoittamana. Siinä vanhus Porfyrios kertoo lyhyesti kokemuksistaan luostarissa, jonne hän oli päätynyt kaivatessaan rauhallista kilvoittelupaikkaa:
”Keljat olivat lähes rauniotilassa ja täynnä isoja rottia", muistelee vanhus teoksen sivuilla.
” […] Kaksi päivää myrskysi hurjasti ja meren laineet kävivät korkeina. Satoi taukoamatta, ja sade piiskasi seiniä ja ikkunoita rakeiden tavoin. Tuuli puhalsi suurella vimmalla luostarin suureen plataaniin; kuulin, miten sen oksat hakkasivat seiniä. Se oli kuin maailmanloppu keskellä täydellistä erämaata”, vanhus Porfyrios jatkaa.
Haluan ehdottomasti nähdä tuon paikan. Kenties suuri plataani on vielä pystyssä.
Ei enää erämaata
Matkamme jatkuu tietä ylöspäin. Vihreät rinteet kasvavat oliivipuita. Kartalla ässänmuotoiselta näyttänyt kapea tie onkin todellisuudessa siksakkia. Tien vieressä on jyrkkä pudotus ja matkakumppaniani huimaa. Kaukaisuudessa siintää meri.
Opaskylttejä seuraamalla pääsemme vihdoin perille. Pysähdymme parkkipaikalle. Siisti luostarirakennus hohtaa valkoisena auringonpaisteessa. Sen yläpuolella kallioisilla rinteillä on lukuisia tuulivoimaloita.
Vaikka paikka on rauhallinen, ei se enää nykyisin vaikuta vanhuksen kuvaamalta erämaalta. Alhaalla rinteessä laiduntaa vuohia. Rannikon asutus ja meri siintävät kaukaisuudessa.
Astumme sisään luostariin, ja lyhyen käytävän jälkeen päädymme sisäpihalle. Sitä hallitsee valtava puu, jonka uskon olevan vanhus Porfyrioksen kuvaama plataani. Pihaa koristavat myös lukuisat kukat sekä hedelmäpuut.
Pyhän Nikolaoksen luostari on nykyisin nunnaluostari. Eräs nunnista ottaa meidät ystävällisesti vastaan ja esittelee paikkoja. Hän vahvistaa, että kyseessä on sama plataani, jota vanhus Porfyrios kuvasi teoksessaan.
Luostarissa tutustumme ikoneilla runsaasti koristeltuun historialliseen kirkkoon. Muurien sisäpuolella on myös pieni hautausmaa. Tässä rauhoittavassa ja kauniisti restauroidussa ympäristössä on vaikea kuvitella, että paikka on joskus ollut lähes raunioina.
Pyhän Nikolaoksen luostarissa koetusta rajuilmasta tuli vanhus Porfyriokselle merkittävä kokemus. Hän hakeutui Jumalan suojaan, eikä enää välittänyt myrskystä ja rankkasateesta:
”Tunsin olevani turvassa, saaneeni lohdun ja rauhan. Elin siellä kullanhohteisia päiviä. Käytin hyväkseni tuon ankaran rajuilman.”
Teoksessaan vanhus opettaa, että näin meidän tulisi kohdata vaikeudet ja onnettomuudet.
Kolme vuotta Pyhän Nikolaoksen luostarissa
Rajuilmasta ei ole tietoakaan keväisenä iltapäivänä luostarin parkkipaikalla, kun valmistaudumme laskeutumaan alas rannikolle. Kuuntelen nyt, kuukausia Kreikan matkan jälkeen, tuolloin tekemääni nauhoitusta. ”Hieno paikka”, sanoo ääneni nauhalla. Siinä kuuluu ilo ja rauha.
Vanhus Porfyrios viipyi Pyhän Nikolaoksen luostarissa lopulta kolme vuotta. Luostarista hän kertoo poistuneensa ennen kuin sota Italiaa vastaan alkoi. Evian saarelta löytyy myös vanhus Porfyrioksen (maalliselta nimeltään Evangelos Bairaktaris, 1906–1991) kotikylä. Saaren pääkaupungissa Halkidassa hän työskenteli sekatavarakaupassa jo seitsemänvuotiaana. Evialla sijaitsee myös Pyhän Johannes Venäläisen kirkko, joka on merkittävä pyhiinvaelluskohde.
Pt. Porfyrios Kausokalivialaisen muistopäivää vietetään 2.12.
Pääkuva ylhäällä: Plataaniin on kiinnitetty kelloja.
Lainaukset ja taustatietoja tekstiin on otettu teoksesta Rakkauden haavoittama. Vanhus Porfyrios Kausokalivialaisen elämä ja opetukset. Käännös: Hannu Pöyhönen. 2. painos. Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestö 2011.
