Alusta alkaen agitaation ja propagandan tehtävänä oli korostaa neuvostojärjestelmän ja kommunistisen ideologian aukotonta ylivoimaisuutta länteen verrattuna. Vanhat ajattelutavat nähtiin taantumuksellisina taakkoina, jotka hidastivat uuden, modernimman sekä paremman ajattelumallin omaksumista, jota pyrittiin rakentamaan medioita hyödyntämällä.
Yhtenä suurimmista hidasteista kehityksen tiellä nähtiin uskonnot, joiden olemassaolo oli myös ristiriidassa vallitsevan kommunistisen ideologian kanssa. Heti bolsevikkien valtaannousun myötä aloitettiin uskontojen kitkeminen lain mahdollistamilla keinoilla. Valtion toiminnan tukemiseksi propagandakoneisto syötti kansalle viestiä, jonka haluttiin herättävän aggressiivisuutta kirkkoa kohtaan, ikään kuin toivoen, että kansa nousisi vastaavanlaiseen vallankumoukseen uskontoa vastaan, kuin millä se oli kaatanut jo tsaarien vallan.
Sodat muokkaavat näkökulmaa
Toinen maailmansota muutti kuitenkin asetelmaa hetkellisesti. Yhtäkkiä uskonnosta haettiin symboleita, joiden avulla kansakuntaa pyrittiin yhdistämään taistelussa yhteistä vihollista vastaan.
Esimerkiksi pyhä Georgios Voittaja kuvattiin taistelemaan neuvostosotilaan puvussa fasismin lohikäärmettä vastaan. Pienellä muunnelmalla valtiovalta tuntui tunnustavan uskonnon merkityksen yhteiskunnassa ja kulttuurissa, mutta samalla pyrittiin edelleen viestimään, että valtiossa on uudet sankarit uusia vihollisia vastaan.
Toisen maailmansodan päätyttyä kylmä sota asetti maailman tilanteeseen, jossa kaksi suurvaltaa väänsi kättä vallan tasapainosta. Kumpikin osapuoli vältteli suoraa aseellista konfliktia, joten omaa valtaa haluttiin osoittaa esimerkiksi tieteen saralla.
Kun Neuvostoliitto laukaisi ensimmäisenä tekokuun maata kiertävälle radalle, tämä nähtiin myös länsimaissa mahtavana saavutuksena, mutta kun Neuvostoliitto sai vieläpä ensimmäisenä ihmisen avaruuteen, tämä oli monelle jo käsittämätöntä. Ensimmäisistä kosmonauteista tehtiin neuvostosankareita, jotka valjastettiin Neuvostoliitossa myös uskonnonvastaisen propagandan mannekiineiksi. Tunnetussa julisteessa kosmonautti julistaa, että ”Jumalaa ei ole olemassa!” leijaillessaan avaruudessa kirkkojen kupoleiden yläpuolella. Samalla propagandan viesti muuttui aggressiivisesta agitoinnista valistamisen suuntaan, jossa tavoitteena oli osoittaa uskonnot turhiksi tieteen avulla.
Vihollisesta vitsiksi
Kylmän sodan vastakkainasettelujen rauhoittuessa myös Neuvostoliitossa pyrittiin modernisoimaan yhteiskuntaa liennytysten ja avoimuuden mukana. Samoin uskonnonvastainen järjestelmällinen propaganda pehmeni 1980-luvulle tultaessa. Aggression lietsonta uskontoja vastaan muuttui huumorilla varustetuiksi pilapiirroksiksi.
Piirroksissa toistuvat tietyt teemat ja esittämismuodot: uskovaiset esitetään huivipäisinä mummoina, jotka suhtautuvat kirkollisiin esineisiin taikakaluina. Nuorisoa ivattiin pinnallisuudesta ja heidän kiinnostuksensa uskontoa kohtaan leimattiin pelkäksi muotioikuksi. Piirroksissa ilmenee voimakkaasti kaksinaismoralismi sekä taikauskoisuus.
Esimerkkinä 1980-luvun pilapiirroksista voidaan nostaa Kulttuurivaihto-niminen piirros, jossa salakauppias ”Mister John” vaihtaa ikonia farkkuihin.
Ostajan olkapäältä roikkuvasta Nikonin kamerasta, tukevasta olemuksesta ja Lee-merkkisistä farkuista voidaan päätellä, että ikonin hankkija on mitä ilmeisimmin länsimainen turisti.
Pilapiirroksissa kirkolliset esineet saatettiin usein kuvata kauppatavarana tai merkityksettömänä rihkamana siitä syystä, että vuosikymmeniä vallinnut uskonnonvastainen politiikka oli johtanut kirkollisten esineiden myymiseen ulkomaille.
Samaan aikaan piirroksessa kuvataan pimeää kauppaa, joka oli aivan oma ilmiönsä Neuvostoliitossa. Monella suomalaisellakin on muistoja, miten yksinkertaiset länsimaiset kulutustuotteet toimivat omana valuuttanaan Neuvostoliitossa. Tässäkin vaihtokaupassa ikoni on hinnoiteltu farkkujen arvoiseksi.¨
Piirroksessa myyjä vilkuilee olkansa yli vahtien, ettei virkavalta keskeyttäisi aidan takana tapahtuvaa kauppaa. Pelkästään se, että kaupanteko on päätynyt pilapiirroksen aiheeksi, kertoo siitä, että ilmiö oli täysin tiedostettu Neuvostoliitossa. Pilapiirrokset ovat tyyliltään hyvin pelkistettyjä, ja niiden merkitys onkin sanoma, joka nivoutuu voimakkaasti ympäröivään yhteiskuntaan.
Suomen ortodoksinen kirkkomuseo RIISA tuo tuoreessa Vastavoimia-näyttelyssään esille neuvostoliittolaisia uskonnonvastaisia pilapiirroksia 1980-luvulta. Piirrokset kertovat, millainen asennoituminen Neuvostoliitossa oli uskontoja kohtaan, mutta samalla ne toimivat aikakapselina arkeen, ilmiöihin ja ihmisiin.
