Maailmalta

Transilvaniasta nousee uusi pyhä, jota ei juuri tunneta Suomessa

Dumitru Stăniloaen kasvuympäristöllä oli suuri vaikutus hänen hengellisyyteensä.
| Teksti: Artturi Hirvonen, Eija Nuutinen | Kuva: Romanian ortodoksinen kirkko, Raluca Ene
Pappi_Dumitru_Stăniloae

Romanian kirkon Pyhä synodi päätti vuoden 2021 ensimmäisessä kokouksessaan helmikuussa aloittaa uusien pyhien kanonisaatioprosessin. Pyhän synodin sihteeri Ploieștin piispa Varlaam paljasti kolme ensimmäistä henkilöä, joita harkitaan luettavaksi pyhien joukkoon: pappi ja professori Dumitru Stăniloae, vanhus Cleopa Ilie sekä arkkimandriitta Gherasim Iscu. Nimet julkistettiin Sebasten 40 marttyyrin muistopäivänä, jota Romaniassa vietetään myös kommunismin vastaisten vankien muistopäivänä.

Tavoitteena on lukea pyhien joukkoon vuoteen 2025 mennessä kaksitoista papiston jäsentä ja ortodoksisen uskon tunnustajaa, jotka vastustivat kommunistihallintoa tai kärsivät sen alla. Tuolloin Romanian patriarkaatti viettää 100-vuotisjuhlaansa.

Edellämainituista vanhus Cleopa on suomalaisille tutuin, sillä hän on kolmikosta ainoa, kenestä on julkaistu kirjallisuutta suomenkielellä. Dumitru Stăniloae sen sijaan on tuttu erityisesti teologian opiskelijoille ja tutkijoille myös Suomessa.

Dumitru Stăniloae syntyi 16.11.1903 Vladenin kylässä Transilvanian maakunnassa ortodoksiseen perheeseen. Hänen lapsuudenkodillaan ja kasvuympäristöllään maaseudulla kerrotaan olleen suuri vaikutus hänen hengellisyyteensä sekä tuleviin teologisiin näkemyksiinsä.

Pappi_Dumitru_Stăniloae
Kun kommunistit ottivat vallan, Dumitru Stăniloae pakotettiin eroamaan rehtorin virastaan vuonna 1946.

Yhteenkuuluvuuden tunne maan ja luonnon kanssa tekivät vaikutuksensa Stăniloaeen jo nuorena, ja keskeisimmäksi niistä nousi luomakunnan kosminen ykseys Kristuksessa. Hän on sanonut oppineensa rakastamaan Jumalaa ja maailmaa juuri kotiseudullaan. Tämä rakkaus säilyi ilmeisesti loppuun saakka.

Stăniloae opiskeli ortodoksista teologiaa Cernauțin seminaarissa vuosina 1922–1927. Hän kuitenkin turhautui oppilaitoksensa roomalaiskatolisvaikutteiseen oppikirjateologiaan ja opiskeli välillä kirjallisuutta Bukarestin yliopistossa. Seminaarivuosiensa jälkeen Stăniloae opiskeli ulkomailla mm. kreikkaa, filosofiaa ja Bysantin historiaa. Hän löysi unohdettuja kirkkoisien käsikirjoituksia Ateenasta ja toi Pariisista julkaisemattomia Gregorios Palamaksen tekstejä.

Stăniloae aloitti opetusuransa Sibiun teologisessa instituutissa vuonna 1929 ja toimi myös oppilaitoksen rehtorina. Hän avioitui vuonna 1930, ja kahta vuotta myöhemmin hänet vihittiin papiksi. Sibiussa vietetyt vuodet olivat hänen varhaisemman teologisen uransa aktiivisinta aikaa, jolloin hän kirjoitti ja julkaisi ensimmäiset tutkimuksensa sekä aloitti romaniankielisen Filokalian käännöstyön.

Kommunismi muutti kaiken

Toisen maailmansodan jälkeinen poliittinen murros Romaniassa vaikeutti Stăniloaen opetus- ja tutkimustyötä, kun kommunistit ottivat vallan. Hänet pakotettiin eroamaan rehtorin virastaan vuonna 1946. Stăniloaen metropoliitta matkusti pääkaupunkiin vaatimaan Stăniloaen työpaikkaa takaisin, mutta turhaan. Metropoliitan kerrotaan palanneen itkien takaisin Sibiuun.

Vuoden 1947 alusta Stăniloae siirtyi dogmaattisen teologian professoriksi Bukarestiin, mutta hänen opetustaan rajoitettiin ja valvottiin kommunistihallinnon toimesta. Stăniloae vastusti ankarasti ateismia ja kommunismia, ja lopulta hänet pidätettiin vuoden 1958 syksyllä, vangittiin ja toimitettiin vankileireille yhteensä viiden vuoden ajaksi. Romanian kommunistihallinto harjoitti laajoja uskonnollisia vainoja uudelleenkoulutuskokeiluksi naamioituna vuosina 1949–1952 sekä uudelleen vuosina 1960–1964. Näihin vainoihin sisältyi vankien henkilöllisyyden ja identiteetin riisumista, vankien kidutusta sekä kiduttamaan pakottamista. Säilyttääkseen oman identiteettinsä Stăniloae on kertonut harjoittaneensa sisäistä sydämen rukousta niin, että siitä tuli kuin sielun henkäystä.

Vapauduttuaan vankilasta Stăniloaen sallittiin palata teologian opettajaksi, ja hän toimi ammatissa aina vuoteen 1973 asti, kunnes jäi eläkkeelle. Sen jälkeenkin hän ohjasi väitöskirjatutkimuksia sekä valmisteli tilaustyötä ortodoksisesta dogmatiikasta, joka julkaistiin kolmessa laajassa osassa vuonna 1978.

Stăniloae kuoli lokakuussa 1993, ja hänet on haudattu Cernican luostariin Bukarestin lähistöllä.

Itä-Suomen yliopiston ortodoksisen teologian koulutusohjelmassa on viime vuosina tutkittu Stăniloaeta kahden pro gradu -tutkielman verran. Artturi Hirvonen (2018) tutki Stăniloaen ekumeenista ekklesiologiaa eli kirkkokäsitystä niin sanotun avoimen yhteisyyden periaatteen (sobornicitate deschisă) näkökulmasta. Tämän periaatteen perimmäisenä ajatuksena on yhtäältä olla koko maailman kokoontuminen (sobor), johon kaikki kristityt voivat tuoda yhteen heidän ymmärryksensä sekä jumalallisesta että ihmisaistein havaittavasta todellisuudesta – sellaisina kuin ne täydellisen ilmoituksen valossa nähdään.

Tällä Stăniloae yksinkertaistaen tarkoittaa koko kristillistä Kirkkoa, jonka avoimessa yhteisyydessä kaikki kristityt voivat jakaa Pyhän Hengen heille antamia lahjojaan Jumalan sekä toinen toistensa palvelemiseksi. Stăniloae on kuvaillut Kirkon ykseyttä moninaisuuden ykseydeksi. Kirkon yhteydessä pysyminen on kuitenkin jokaisen yksilön omalla vastuulla.

Dumitru_Stăniloae
Pyhästä Dumitrusta on olemassa tällä hetkellä bysanttilainen muotokuva.

Toinen avoimen yhteisyyden tulkintatapa liittyy enemmän itse teologian tutkimukseen ja on lähtökohtaisesti ekumeeninen. Tällä Stăniloae tarkoittaa sitä, että läntinen vaikute voidaan ikään kuin “ongelmitta” sovittaa ortodoksiseen näkemykseen, jos ja kun ensimmäinen parhaimmillaan jopa rikastaa jälkimmäistä. Tämä on huomionarvoista, sillä nuorena teologina Stăniloae vierasti läntistä skolastiikkaa, mutta oppi myöhemmällä iällä paikoitellen soveltamaan sitä joihinkin ortodoksisiin opinkohtiin.

Eija Nuutisen (2021) pro gradu -työ puolestaan pyrki tutkimaan Stăniloaen ihmiskäsityksen näkökohtia. Kristillinen näkökulma ihmisestä on vakiintunut, eikä Stăniloae vaikuta lähtevän muuttamaan sitä, vaan tukeutuu hyvin pitkälle kirkkoisien näkemyksiin, joita hän tosin joissain kohden yksinkertaistaa. Pyhät toimivat oppaina ja esimerkkeinä elossa oleville. Tärkein malli on kuitenkin Kristus, Jumalan Poika.Stăniloaen ajattelu on kristologian läpäisemää, ja se näkyy voimakkaasti myös hänen ihmiskuvassaan. Lisäksi rukous, ihmisen puhe Jumalalle, on tärkeä osa Stăniloaen ihmiskuvaa.

Pappi_Dumitru_Stăniloae

Stăniloaen kirjoituksissa nousee esiin ihmisen ja kahden maailman (näkyvän ja näkymättömän) suhde, eli ihminen ja kosmos ovat yhtä useassa eri hypostaasissa eli olemuksessa. Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi asumaan näkyvässä maailmassa, viljelemään ja varjelemaan sitä, mutta syntiinlankeemus muutti tätä kuvaa.

Kosmos on enemmän kuin vain näkyvä maailma, ja enkeleiden ja näiden vastapuolella demonien merkitys on suuri ihmisen elämässä. Ihminen voi valita, kumpaan joukkoon hän haluaa kuulua, ja ihmisen omat ratkaisut määrittävät tätä paljon. Lankeemuksesta huolimatta ihminen ei kuitenkaan jäänyt yksin, sillä Jumala on yhä kaiken hallitsija. Maailman hengellistäminen on eräs tärkeä termi, joka toistuu Stăniloaen kirjoituksissa, ja liittyy tiiviisti ihmisen ja luonnon suhteeseen. Kun ihminen jumaloituu, hän samalla hengellistää maailman ympärillään. Näin maailma pääsee osaksi ylösnousemusta ja pelastusta.

 

Dumitru Stăniloae on sekä kotimaassaan että maailmalla arvostettu teologi ja hänet useissa yhteyksissä luetaankin yhdeksi 1900-luvun merkittävämmän ortodoksiteologin joukkoon. Stăniloaen kirjallinen ilmaisu on rikasta ja sisältö monipuolista. Tästäkin syystä sekä Hirvonen että Nuutinen toivovat Stăniloaen tulevan kanonisaation edesauttavan tämän tuntemusta myös suomalaisen teologian tutkimuksen kentällä.