Koska ortodoksisuus on asettunut Saksaan erityisesti 1900-luvun aikana maahanmuuton mukana, toimii Saksassa useita eri kanonisia ortodoksisia kirkkoja. Ne muodostavat Saksan ortodoksisen piispainkokouksen, johon kuuluu Ekumeenisen patriarkaatin, Antiokian, Venäjän, Serbian, Romanian, Bulgarian ja Georgian ortodoksiset kirkot. Venäjän ortodoksinen kirkko on tosin jättäytynyt pois toiminnasta vuonna 2018 sen jälkeen, kun Ekumeeninen patriarkaatti päätti myöntää Ortodoksiselle kirkolle Ukrainassa (OKU) itsenäisen aseman.
Noin miljoona ukrainalaista saapui Saksaan ensimmäisten kuukausien aikana helmikuun 2022 jälkeen. Ortodoksiset kirkot reagoivat saapuvien pakolaisten hengellisiin tarpeisiin. Ukrainalaiset löysivät tiensä eri ortodoksisiin kirkkoihin. Venäjän ortodoksinen kirkko ja Ekumeenisen patriarkaatin alainen Ukrainan ortodoksinen kirkko diasporassa olivat luonnollisia paikkoja pakolaisille löytää oma kirkko.
Jännitteitä kirkkojen välillä
Uuteen tilanteeseen, jossa miljoonia ukrainalaisia lähti pakolaiseksi, reagoitiin myös Ukrainassa. Ukrainan ortodoksinen kirkko (UOK), jolla on yhteyksiä Moskovan patriarkaattiin, antoi jo vuonna 2022 luvan perustaa seurakuntia ulkomaille. UOK:n ulkomailla olevista seurakunnista vähintään puolet ovat syntyneet Saksaan, vaikka tarkkoja tilastoja ei olekaan. Seurakunnat ovat saaneet käyttöönsä tiloja jumalanpalveluksia varten sekä Roomalais-katoliselta kirkolta että Saksan evankeliselta kirkolta (EKD)
Venäjän ortodoksisen kirkon ja UOK:n seurakunnilla on harvoin yhteyksiä keskenään. Venäjän ortodoksisen kirkon seurakunnissa on jäseniä, jotka pitävät Venäjän toimia Ukrainassa oikeutettuina, mutta myös heitä, jotka vastustavat sotaa. Venäjän ortodoksinen kirkko Saksassa pitää UOK:n saapumista Saksaan kanonisesta näkökulmasta vähintäänkin epäilyttävänä. UOK:n piirissä Ukrainan nähdään olevan itsenäinen valtio, johon Venäjällä ei ollut oikeutta hyökätä.
Kysymys kansallisuudesta ja oikeudesta omaan maahan onkin näitä kirkkoja selkeästi erottava tekijä. Sitä vastoin ajatus yhteisestä arvopohjasta, erityisesti perhearvoista, jotka ovat myös osa ”venäläinen maailma” -ajattelua, ei ole kovinkaan erilainen. UOK:n epäselvästä kanonisesta asemasta kertoo myös se, että se ei ole yhteydessä Saksan ortodoksiseen piispainkokoukseen, jonka toiminnasta Venäjän ortodoksinen kirkko on vetäytynyt.
Myös Ekumeenisen patriarkaatin alla Saksassa on toiminut II maailmansodan jälkeisestä ajasta lähtien Ukrainan ortodoksinen kirkko diasporassa, jolla on joitain kymmeniä seurakuntia Saksassa. Tämä kirkko toimii Saksan ortodoksisen piispainkokoukseen yhteydessä. Koska OKU ei saa perustaa seurakuntia Ukrainan ulkopuolelle Ekumeeniselta patriarkaatilta vuonna 2019 saamansa tomoksen mukaan, tulisi OKU:n seurakuntien Saksassa kuulua tähän kirkkoon. Käytännössä Saksassa toimii kuitenkin OKU:n itsenäisiä seurakuntia, joiden kanoninen asema on epäselvä.
Keskustelua ukrainalaisten ortodoksisuudesta Saksassa
Voi hyvin ajatella, että OKU:n itsenäisten seurakuntien epäselvä asema pitää niitä jossain määrin piilossa julkiselta keskustelulta. Näiden seurakuntien pappeina toimii vapaaehtoisina myös heitä, jotka ovat muuttaneet Ukrainasta Saksaan jo ennen sotaa.
Ortodoksisuus on jakautunut eri paikalliskirkkojen alaisuuteen Saksassa. Saksalla on myös pitkä ja monimutkainen suhde Venäjän kanssa sekä suuri venäläinen vähemmistö. Näin ollen Saksassa käydään keskustelua siitä, miten Venäjän ortodoksinen kirkko ja UOK ottavat vastaan ukrainalaisia pakolaisia.
Koska UOK on Saksassa kriittinen suhtautumisessaan Venäjään ja patriarkka Kirilliin, suhtaudutaan Saksassa tämän kirkon toimintaan melko positiivisesti. Ekumeenisen patriarkaatin tukemalla OKU:lla ei ole Saksassa vastaavaa näkyvyyttä kuin UOK:lla. Saksan ukrainalaisista pakolaisista moni taas ajattelee olevansa ”pelkkä ortodoksi” ja valitsee seurakuntansa kielen, etäisyyden, papin tai ylipäätään muiden kuin kanonisten kriteerien mukaan.
Perustuu pitkälti Sanami Takahasin artikkeliin “The One, Holy, Apostolic and Catholic Church? Russian and Ukrainian Parishes in Germany”, sivut 235 – 256 Teoksessa: Fault lines in the Orthodox World: Geopolitics, Theology, and Diplomacy in Light of the War in Ukraine. Toim. Sebastian Rimestad & Emil Hilton Saggau (2025)