Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) yleiskokouksen ensimmäisenä päivänä 31. elokuuta pidettiin kaksi avajaisistuntoa. Niissä kuultiin tervetulotoivotukset emännöivältä Badenin maakirkolta, Saksan evankeliselta kirkolta (EKD), Saksan kirkkojen neuvostolta (ACK) ja Euroopan kirkkojen konferenssilta (CEC).
Puheissa korostettiin Euroopalle ja koko maailmalle kriittistä aikaa – sodan, pandemian ja ilmastonmuutoksen varjostamaa historian käännekohtaa – ja KMN:n yleiskokouksen merkitystä tänä aikana. Maailmanneuvoston keskuskomitean puheenjohtaja tri Agnes Abuom Kenian anglikaanisesta kirkosta antoi oman raporttinsa järjestön toiminnasta edellisen, Busanin vuoden 2013 yleiskokouksen jälkeen, ja väliaikainen pääsihteeri, isä Ioan Sauca Romanian ortodoksisesta kirkosta omansa. Iltapäivän kiistaton kohokohta oli Saksan liittotasavallan valtionpäämiehen, liittopresidentti Frank-Walter Steinmeierin vierailu ja puhe täysistunnossa. Myös Baden-Württenbergin pääministeri Winfried Kretschmann puhui. Saksan juutalaisen ja islamilaisen yhteisön edustajat esittivät tervehdyksensä.
Kokeneena kansainvälisenä juristina Agnes Abuom on hoitanut KMN:n vaativimman luottamustehtävän vahvalla tyylillä ja ansainnut kirkkojen edustajien kunnioituksen. Hän aloitti katsauksensa muistelemalla tänä vuonna yllättäen menehtynyttä Sassiman metropoliitta Gennadiosta (Limouris). Ekumeenisen patriarkaatin piispa toimi keskuskomitean varapuheenjohtajana ja lukemattomissa muissa ekumenian asiantuntijatehtävissä. Kuvatessaan Kirkkojen maailmanneuvoston toimintaa Agnes Abuom korosti sen hengellistä ydintä. Hän puhui sydämen ekumeniasta. Se tarkoittaa, että yhteisestä Kristus-uskosta käsin voi luottavaisesti katsoa sitä, mikä erottaa teologiassa, kirkon elämässä tai eettisissä johtopäätöksissä. Afrikkalaisen hengellisyyden vahvalla kielellä Agnes Abuom jatkoi KMN:n viimeisen vuosikymmenen trendiä, jossa nostetaan aikaisempaa selkeämmin esiin kristillinen usko ekumenian ytimessä ja sosiaalieettiset johtopäätökset perustellaan teologisesti.
Isä Ioan Sauca sai KMN:n pääsihteerin tehtävän hoitaakseen, kun Olav Fykse Tveit valittiin Norjan luterilaisen kirkon johtavaksi piispaksi. Hän on selviytynyt pandemian leimaamista vuosista monien mielestä oivallisesti, vaikka itse totesi ”vain peruuttaneensa ja lykänneensä” toimintaa. Pitkän prosessin tuloksena uudeksi pääsihteeriksi valittiin kesäkuussa eteläafrikkalainen Jerry Pillay, presbyteriaanisen kirkon pastori ja Pretorian yliopiston teologisen tiedekunnan dekaani.
Isä Ioan ei istunnossa lukenut 19-sivuista raporttiaan, vaan puhui vapaasti sen pääkohdista ja osittain tekstin ulkopuolelta. Hän kuvasi KMN:a ja ekumeniaa pyhiinvaelluksena, jossa yhteys ja yhteistyö korostuu, niin jäsenkirkkojen kesken kuin ulkoisten kumppanien kanssa. Hän korosti vuoropuhelua ekumenian ytimessä. On kyettävä kuuntelemaan omasta poikkeavaa pohdiskelua ja päätelmiä, eikä kiellettävä keskustelua tai vaadittava vaikenemaan vaikeista asioista. Ortodoksisten kirkkojen kohdalla hän mainitsi pelkoa herättävänä aiheena ihmisen seksuaalisuuden.
Ympäripyöreää puhetta Venäjän hyökkäyssodasta
Isä Ioan kuvaili tarkasti KMN:n reaktiota Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa. Hän perusteli laajasti sitä, ettei järjestö ole halukas karkottamaan Venäjän ortodoksista kirkkoa jäsenyydestään, vaikka sitä on ehdotettu. KMN on aina dialogin kannalla, eikä karkota ketään, vaikka ei hyväksy sotaa puolustelevia tai jopa sitä hengellisesti perustelevia lausuntoja.
Käytävillä tämä osa puheesta sai osakseen ihmetystä, kaipaamaan jäätiin selkeämpää sanoitusta siitä, että kyseessä on sota, ja sen mainitsemista, kuka hyökkäsi. On selvää, että Venäjän hyökkäys on asettanut KMN:n aivan uuteen tilanteeseen, jossa sen on tarkasteltava Ukrainaa ja Venäjää, miksei myös Valko-Venäjää ja entisiä neuvostotasavaltoja laajemmin kuin Venäjän ortodoksisen kirkon kumppanuuden näkökulmasta.
Saksassa poliitikot esiintyvät mielellään kirkollisissa yhteyksissä. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeiset Kirchentag- ja Katholikentag-liikkeet ovat olleet osa maan demokratian ja kansalaisyhteiskunnan jälleenrakentamista. Siksi ei ollut yllätys, että liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier kunnioitti avajaisistuntoa läsnäolollaan ja piti valtiovallan tervehdyspuheen. Hän ei salannut sitä, että on protestanttisen kirkon aktiivinen jäsen, ja puhui KMN:n edustajille kuin omilleen.
Saksan liittopresidentiltä kovia sanoja
Steinmeier kiitti siitä, että jo perustamiskokouksessaan vuonna 1948 Kirkkojen maailmanneuvosto otti Saksan protestanttiset maakirkot jäsenikseen, kun vielä vallitsi sodanjälkeinen kaaos, eikä Saksan liittotasavaltaa tai Saksan demokraattista tasavaltaa ollut edes perustettu.
Liittopresidentin puheen huomiota herättävin osa oli hänen suorasanainen tuomionsa Venäjän kirkon johtoa kohtaan: ”He johtavat nyt jäseniään ja koko kirkkoaan vaarallista ja viettävää tietä, joka pilkkaa Jumalaa ja on kaikkea sitä vastaan, mihin he uskovat. He oikeuttavat hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan – omia ja meidän kaikkien uskonveljiämme ja -sisariamme vastaan. Meidän on korotettava äänemme, myös täällä tässä salissa, tässä yleiskokouksessa tätä propagandaa vastaan (…) että diktatuurin imperialistiset haaveet hegemoniasta olisivat Jumalan tahto.”
Kokouksen käytävillä todettiin liittopresidentin puheesta, että maallisen vallan edustaja sanoi suoraan sen, mitä järjestön oma johto ei kyennyt sanomaan. Venäjän kirkon paikalla olevan valtuuskunnan johtaja, Volokolamskin metropoliitta Antoni luonnehti presidentin puhetta valtiovallan painostukseksi uskonnollista järjestöä kohtaan.
Avajaispäivä päättyi jumalanpalvelukseen. Se sisälsi paljon musiikkia monista eri traditioista. Evankelinen teema oli Vapahtajan kohtaaminen samarialaisen naisen kanssa. Evankeliumi (Joh. 4:5-26) luettiin syyrian kielellä, joka on lähellä Vapahtajan maanpäällistä äidinkieltä arameaa.
Antiokian patriarkka Johannes X piti opetuspuheen, jossa hän selkeästi kuvasi, kuinka tässä evankeliumissa Jeesus ylittää monta ihmisten asettamaa raja-aitaa: uskonnollisen puhtauden, etnisen ylemmyyden, yhteiskunnallisen aseman, hyveellisen maineen ja sukupuolisen ylemmyyden rajan.
Patriarkka myös kehotti maailman kristittyjä uskaltautumaan Lähi-Itään, niin kuin Vapahtaja valitsi kulkureittinsä juutalaisten välttelemän Samarian kautta. Hän pyysi, ettei kristinuskon alkukotia ja kristittyjä Syyriassa, Libanonissa, Irakissa ja Palestiinassa ylenkatsottaisi ja unohdettaisi.
Pastori Ann Jacob metodistikirkosta Yhdysvalloista piti nuorten puheenvuoron, jonka hän päätti pyyntöihin: ”Olkoon rukouksemme kuin palsami, joka parantaa taudit ja lievittää kivun. Olkoon rakkautemme radikaali, ulottukoon se syrjään asti ja antakoon se etusijan ihmisille eikä voitontavoittelulle. Antakaamme toinen toisillemme Kristus. Rauha ja sovinto virratkoon ylenpalttisesti.”
Avajaisjumalanpalveluksen rikkaaseen musiikkiin kuului ortodoksisia veisuja eri traditioista. Keskeisellä sijalla oli samarialaisen naisen kontakki, jonka oli säveltänyt Joensuun ortodoksisen seurakunnan kanttori Aleksi Suikkanen. Se laulettiin kanonarkin johdolla ranskan kielellä.
Pääkuva ylhäällä: Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier arvosteli Venäjän kirkon johtoa vahvoin sanakääntein eilen Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokouksen alussa Karlsruhessa.
– Meidän on korotettava äänemme, myös täällä tässä salissa, tässä yleiskokouksessa tätä propagandaa vastaan (…) että diktatuurin imperialistiset haaveet hegemoniasta olisivat Jumalan tahto, Steinmeier sanoi.