Lauantaina haudan lepoon siunattu prinssi Philip oli syntyjään Kreikan ja Tanskan prinssi. Viisilapsisen perheen ainoa poika näki päivänvalon Korfun saarella 10. kesäkuuta 1921. Lapsi kastettiin ja mirhavoideltiin alun perin ortodoksisen kirkon jäseneksi.
Myöhemmin prinssi Philip liitettiin anglikaaniseen kirkkoon, koska hän avioitui nykyisen kuningatar Elisabet II:n kanssa vuonna 1948.
Prinssi Philipillä oli vahvat siteet ortodoksisuuteen. Hänen äitinsä, Battenbergin prinsessa Alice, perusti luostarin ja ryhtyi nunnaksi leskeksi jäätyään. Alicen elämän käännekohtana pidetään Cecilie-tyttären äkillistä kuolemaa 1937. Toisen maailmansodan aikana Alice vaati saada jäädä saksalaisten miehittämään Ateenaan. Tuona aikana Alice auttoi vainottuja juutalaisia ja huolehti sairastuneista. Alice sai Israelin valtiolta virallisen tunnustuksen työstään juutalaisten hyväksi sodan aikana.
Alice vietti viimeiset vuotensa Buckinhamin palatsissa, koska perhe joutui lähtemään Kreikasta maanpakoon. Ennen kuolemaansa 1969 hän kirjoitti pojalleen:
“Rakkain Philip, ole urhea, ja muista, että en jätä sinua koskaan. Löydät minut aina, kun eniten minua tarvitset.”
Aikuisiällä Venäjän ortodoksiseen kirkkoon liitetty suuriruhtinatar Elisabet (Jelizaveta Fëdorovna Romanova) tunnettiin aikoinaan Hessenin prinsessa Ellana. Ella oli prinssi Philipin äidin täti, ja hän avioitui Venäjän suuriruhtinas Sergein kanssa 1884.
Pariskunnalla ei ollut omia lapsia, mutta he toimivat Sergein veljenpojan ja -tyttären, Dmitri Pavlovitšin ja Maria Pavlovnan kasvatusvanhempina, kun näiden isä oli maanpaossa. Suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitš kuoli salamurha-attentaatissa Moskovan Kremlissä 1905. Kerrotaan, että Elisabet vieraili tekijän luona vankilassa rukoillakseen tämän kanssa Jumalan anteeksiantoa.
Leskeksi jäätyään Elisabet myi omaisuutensa ja perusti Moskovaan Martan ja Marian naisluostarin, jonka yhteydessä oli sairaala ja orpokoti.
Elisabetin johtama sisaristo ruokki tuhansia nälkäisiä ja hoivasi lukemattomia sairaita Venäjän epävakaissa oloissa.
Vallankumouksen alettua Venäjällä bolshevikit pidättivät Elisabetin, samoin kuin muutamia hänen edesmenneen miehensä sukulaisia. Heinäkuussa 1918 heidät vietiin Alapajevskin kaupungin läheisyydessä sijaitsevalle kaivokselle ja sysättiin kaivoskuiluun. Kaikki eivät kuolleet pudotukseen, vaan kohta kuilusta alkoi kantautua kirkkoveisu. Kerrotaan veisujen hiljenneen vasta, kun kaivoskuiluun oli heitetty kaksi kranaattia – ensimmäinen ei tehnyt tehtäväänsä.
Myöhemmin kävi ilmi, että Elisabet oli ollut pudotuksesta henkiinjääneiden joukossa, koska hän oli repinyt nunnanviittansa ja sitonut sillä muiden vammoja ennen kuolemaansa. Suuriruhtinatar Elisabet Fjodorovnaa kunnioitetaan nykyään uusmarttyyrina ja pyhänä. Pyhän Elisabetin ruumis haudattiin Pyhän Maria Magdalenan kirkkoon Jerusalemissa 1920.
Lisää kärsimyksenkantajia
Suuriruhtintar Elisabetin Alix-sisar koki niin ikään järkyttävän kohtalon Romanov-tsaariperheen jäsenenä. Entisestä Hessen-Darmstadtin prinsessasta tuli Venäjän tsaaritar Aleksandra, kun hän avioitui tsaari Nikolai II:n kanssa. Pari kihlautui keväällä 1894, ja ennen häitä prinsessa Alix liitettiin luterilaisuudesta ortodoksisen kirkon jäseneksi. Nikolai II ja Aleksandra kruunattiin 26. toukokuuta 1896 Moskovassa Uspenskin katedraalissa.
Heinäkuussa 1918 tsaari Nikolai II, tsaaritar Aleksandra, samoin kuin heidän lapsensa – kruununperillinen Aleksei ja suuriruhtinattaret Anastasia, Maria, Tatjana ja Olga – surmattiin Jekaterinburgissa. Teloitus tapahtui ampumalla 16.–17. heinäkuuta välisenä yönä Ipatjevin talon kellarissa. Murhattu tsaariperhe luettiin Venäjän ortodoksisessa kirkossa pyhien joukkoon elokuussa 2000.
Prinssi Philip kuoli 99-vuotiaana Windsorin linnassa 9. huhtikuuta 2021.
Lähteet: TASS, Greek City Times, The Independent, Hellenic News of America, Vanity Fair