Nyerin ja Mount Kenyan piispa Neofitos vierailee parhaillaan Suomessa, ja hän haluaa ihan alkajaisiksi hyödyntää Aamun Koiton haastattelua kiittääkseen lämpimästi suomalaisten ortodoksien tuesta Filantropia ry:n kautta.
Suomalaisten uskonveljien ja -sisarten tuki mahdollisti esimerkiksi ensimmäisen yhteisen hankkeen: pellon ostamisen hiippakunnalle maissin viljelyä varten. Omasta pellosta saadaan kaksi satoa vuodessa, ja maissia riittää paitsi hiippakunnan keittiöön, myös ennen pandemiaa avattuun tyttöjen yläkouluun. Ensimmäisenä vuonna koululaisia oli 34, ja nyt määrä on kasvanut jo yli sadalla tytöllä. Parin vuoden päästä, kun koululaisia on kaikilla luokka-asteilla, määrä on reilusti yli 200.
– Filantropian tuella on rakennettu muun muassa lisää kerroksia yläkoulun asuntolaan, laajennettu tänä keväänä koulun ruokalaa ja päivitetty esimerkiksi kemian luokan välineistöä, piispa kertoo.
Tavoitteena on, että vanhemmat maksavat hyvämaineisen ja Kenian ainoan ortodoksisen yläkoulun oppilaspaikasta – ja stipendit varataan vain köyhien perheiden lahjakkaille lapsille. Tällä tavalla koulu pyörii jatkossa omavaraisena.
– Myös äitiliiton osuuskuntapankki on ollut hyvin onnistunut projekti. Filantropia tuki hanketta ainoastaan alkuvaiheen järjestäytymisessä ja koulutuksessa. Sen jälkeen vastuu pankista on naisilla itsellään. He säästävät itse ja maksavat saamansa lainan yhteisten sääntöjen mukaisesti. Sellaista hanketta on ilo monistaa myöhemmin muille alueille, kun on olemassa malli, joka selvästi toimii, piispa Neofitos pohtii.
Yhteistä matkaa 40 vuotta
Suomalaisten ja kenialaisten yhteinen matka on kestänyt jo yli 40 vuotta. Ortodoksisella Lähetys ry:llä oli aikoinaan Keniassa suomalaisia lähettejä. Vieläkin vanhemmat ihmiset kertaavat lähetyssisarten nimiä ja kyselevät esimerkiksi, miten Mrs. Anja Hakonen jaksaa.
– Tälläkin matkalla Suomessa on tavattu ja muisteltu heitä, jotka ovat kulkeneet kauan rinnallamme. Kerroin Lintulassa sisarille, että Nandin alueella kunnostamme parhaillaan terveysasemaa, ja siinä yhteydessä se nimetään uudestaan Pyhän Marinan terveysasemaksi. Nimen mukana kunnioitetaan edesmennyttä igumenia Marinaa, joka nuorempana toimi lähetyssisarena Keniassa.
Tutustuminen Suomen luostareihin on piispan mielestä tärkeää, koska Keniassa luostarit ovat vielä hyvin nuoria, eikä niiden merkitystä kirkolle ymmärretä vielä kovin laajalti.
Pian 50 vuotta täyttävä piispa Neofitos kertoo oman tiensä ortodoksisuuteen alkaneen haudan pohjalta.
– Meidän kylässämme oli tapana, että nuoret miehet kaivoivat kaikille vainajille haudat. Kerran olimme kaivamassa hautaa ortodoksiselle vainajalle, kun isä Metodios tuli katsomaan työtämme. Hän alkoi puhua ortodoksisesta kuoleman käsityksestä ja ylösnousemuksesta. Se oli niin kiinnostavaa, että kenellekään ei ole varmasti kaivettu niin syvää hautaa. Välillä istuimme siellä pohjalla juomassa teetä ja syömässä eväitä ja kyselimme papilta lisää. Hän kutsui minut kirkkoon – ja sillä tiellä olen edelleenkin.
– Pääsin pari vuotta myöhemmin pappisseminaariin Nairobiin. Opiskelin myös teologiaa Yhdysvalloissa ja myöhemmin vielä Kreikassa. Keniaan palattuani olin ensin apulaispiispana Nairobissa ja nyt uuden hiippakuntajaon jälkeen Nyerin ja Mount Kenian piispana. Oman hiippakunnan lisäksi vastaan Eldoretin ja Pohjois-Kenian hiippakunnasta marraskuun synodiin saakka, jolloin sinne valitaan oma piispa. Keniassa on siis tällä hetkellä neljä hiippakuntaa.
Piispan Suomen vierailun aikana Keniassa on käyty presidentin- ja muitakin vaaleja. Ääniä laskettiin huolellisesti melkein viikon verran, koska tarkoituksena oli antaa mahdollisimman vähän syitä levottomuuksille. Uuden presidentin nimi on julkaistu ja kaikki toivovat, että häviäjät hyväksyisivät tuloksen ja voitaisiin palata arkeen. Esimerkiksi koulut ovat olleet suljettuina vaalien ajan turvallisuussyistä ja myös siksi, että tiloja käytetään äänestyspaikkoina.
Toinen levottomuutta herättävä aihe on ruoan riittäminen. Sadekausiin ei ole voinut luottaa moneen vuoteen, ja kuivuus riivaa Itä-Afrikkaa monin paikoin. Myös Venäjän hyökkäys Ukrainaan tuntuu kenialaisessa ruokapöydässä, koska tuontivilja on kallistunut.
– Esimerkiksi maissijauhoa, josta tehdään jokapäiväistä ugalia, säännöstellään. Kerralla saa ostaa vain yhden pussillisen jauhoja. Hiippakunnan sihteeri kävi hiljattain ostamassa vahtikoirillemme ruokaa. Asiakkaana oli ollut myös nainen, joka oli pyytänyt hiljaa, että voisiko sihteeri ostaa hänelle pussillisen maissijauhoa. Nainen ostaisi sen sitten häneltä kaupan pihalla, koska yhdestä pussista ei riitä monilapsisessa perheessä kuin vähäksi aikaa. Tietysti sihteeri suostui eikä ottanut naiselta mitään maksua.
Maailman levottomuudet heijastuvat myös kirkkoon. Moskovan patriarkaatin laajentuminen Aleksandrian alueille tuntuu myös Nyerin hiippakunnassa, vaikkakin vähemmän kuin läntisillä alueilla Ugandan rajalla.
– Menetimme venäläisille ensimmäisen uuden kirkon, jonka vihin käyttöön piispana. Se rakennettiin muun muassa amerikkalaisten talkoolaisten tuella Merun alueelle. Pappien lisäksi mukana lähtevät myös seurakuntalaiset, antamamme palveluspuvut ja välineistö sekä siis myös kirkot. Se on surullista, mutta venäläiset maksavat heille hyvin. Ehkä tämä menee joskus ohi ja he palaavat, piispa huokaisee.
Pääkuva ylhäällä: Nyerin ja Mount Kenyan piispa Neofitos on vieraillut ahkerasti eri seurakunnissa Suomen-matkansa aikana. Hän osallistui vastikään myös Uspenskin katedraalin praasniekkaan. Kuva: Vladimir Sokratilin