Risti_lepää_rantakivillä_joiden_takana_näkyy_meri_auringossa
Maailmalta

Onko vuosi 2025 askel kristikunnan yhdistymisen suuntaan? Haaveissa on ykseys, jolloin pääsiäistä vietettäisiin aina yhtä aikaa

Telmessoksen arkkipiispa Job esitti vastikään toiveen, että ensimmäisen kirkolliskokouksen merkkipäivä herättäisi kristittyjä tavoittelemaan ykseyttä myös ajanlaskun osalta. Näin ajatus otettiin vastaan Vatikaanissa ja Venäjällä.
| Teksti: Isä Vladimir Sokratilin | Kuva: Manolis Pagalos/Wikimedia Commons. DreamPixer/Pixabay

Herran opetuslasten ykseys joutui koetuksille, kun heille syntyi eripura sen suhteen, onko vanhatestamentillinen ympärileikkaus kristillisen kasteen ja näin ollen myös kristityn pelastuksen edellytys (Ap.teot 15). Vastausta haettiin historian ensimmäisestä ”kirkolliskokouksesta”, jossa opetuslapset pääsivät Pyhän Hengen johdatuksella jälleen yksimielisyyteen.

Näin ollen pyrkimys kristittyjen yksimielisyyteen ja Kirkon ykseyteen on ollut leimallinen yhden, katolisen ja apostolisen kirkon toiminnalle alusta pitäen.

Apostolien jälkeisellä kaudella kristittyjen yksimielisyyttä ja Kristuksen kirkon ykseyttä koettelivat skismat, opilliset epäselvyydet, kulttuuriset ja etniset eroavaisuudet sekä vallanpitäjien puuttuminen uskonasioihin.

Kriisit voitettiin kutsumalla koolle eritasoiset kirkon kokoukset, joista ns. ekumeenisissa tai yleisissä kirkolliskokouksissa pohdittiin asioita, jotka olivat tärkeitä kaikille kristityille, kaikkialla ja kaikkina aikoina.

Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous pidettiin Bysantin Nikeassa vuonna 325. Tämä oli historiallisesti ensimmäinen yritys saavuttaa yksimielisyys kaikkia kristittyjä edustavassa kirkossa.

Tuolloin pohdittiin Kristuksen olemusta ja Hänen suhdettaan Isä Jumalaan. Pohdinnan tuloksena muotoiltiin kristillinen kolminaisuusoppi Raamatun pohjalta. Kirkolliskokouksessa annettiin kirkkoa sitova uskontunnustus, jota täydennettiin vuonna 381 järjestetyssä Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa. Tuolloin se sai muodon, joka nykyään tunnetaan Nikean uskontunnustuksena.

Ensimmäisessä yleisessä kirkolliskokouksessa keskusteltiin myös kristittyjen ykseyden merkityksestä ja sen todistamisesta eri puolilla maailmaa. Näin syntyi päätös viettää kaikkialla Herran ylösnousemuksen juhlaa eli kristillistä pääsiäistä samana päivänä. Samalla sovittiin yhteisestä tavasta laskea pääsiäisen ajankohta.

Vanhoista tavoista luopuminen vei kuitenkin aikaa, ja lopullisesti yhteistä pääsiäistä alettiin viettää kristikunnassa vasta 700-luvun alusta – niin idässä kuin lännessäkin.

Juopa repesi 1054

Vuonna 1054 alkoi ns. suuri skisma, jonka seurauksena roomalais-katolinen kirkko lännessä ja paikallisten ortodoksikirkkojen perhe idässä päätyivät pitämään itseään apostolisen kirkon jatkumona. Vuonna 1582 Rooman paavi Gregorius XIII:n aloitteesta päivitettiin juliaaninen ajanlasku.

Siitä lähtien lännessä alettiin noudattaa ns. uutta ajanlaskua – myös pääsiäisen ajankohdan suhteen. Ortodoksisessa idässä ei kannatettu läntisiä uudistuksia, joten käyttöön jäi vanha, juliaaninen ajanlasku.

Näin yhteinen tapa viettää kristillisiä juhlia oli jälleen menetetty. Voisi sanoa, että tällainen kristittyjen hajaannus on murentanut kristillisen todistuksen uskottavuutta tähän päivään saakka.

 

Telmessoksen_ortodoksinen_arkkipiispa_Job-katsoo_kameraan_puolilähikuvassa
Telmessoksen arkkipiispa Job ei ole menettänyt toivoaan kristittyjen yhdistymisen suhteen. Kuva: Manolis Pagalos/Wikimedia Commons

Vuonna 2025 tulee kuluneeksi 1700 vuotta ensimmäisestä ekumeenisesta kirkolliskokouksesta.

Ikävä kyllä, Kristuksen kirkon ykseydestä todistava kristittyjen yhteys on edelleen saavuttamatta. Jopa ortodoksit viettävät Kristuksen ylösnousemuksen juhlaa eri aikoihin. Näin on edelleen tarvetta kristittyjen pyrkimykselle yhteyteen, Nikean kirkolliskokouksen hengessä.

Maaliskuussa Ekumeenisen patriarkaatin edustaja Kirkkojen maailmanneuvostossa, Telmessoksen arkkipiispa Job (Getcha), toivoi, että vuonna 2025 koittava merkkipäivä herättäisi kristittyjä tavoittelemaan yhteyttä ja todistamaan uskostaan mm. viettämällä Kristuksen ylösnousemuksen juhlaa jälleen yhdessä.

”Toivottavasti Nikean kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhlasta tulisi hyvä syy valistaa kristittyjä ajanlaskun uudistamisen tarpeellisuudesta ja yhteisen pääsiäisajankohdan tärkeydestä ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen hengessä. Kehotuksena siihen voidaan pitää sitä, että kyseisenä vuonna pääsiäistä tullaan viettämään samana päivänä niin itäisen kuin läntisen ajanlaskun mukaan”, kirjoittaa arkkipiispa Job.

Kannatusta ja täystyrmäys

Arkkipiispa Jobin ehdotus sai lämpimän vastaanoton Vatikaanissa. Paavillisen kristittyjen ykseyden edistämisen neuvoston puheenjohtaja, kardinaali Kurt Koch pitää hyvänä merkkinä, jos kristityt voisivat jakaa ilon tärkeimpänä kristillisenä juhlana.

Venäjän ortodoksisen kirkon kantaa asiaan esitti sen ulkoasian osaston johtaja Volokolamskin metropoliitta Ilarion (Alfejev). Hän ei juuri näe Kristuksen ylösnousemuksen vietossa samana päivänä maailmanlaajuisen kristillisen todistuksen merkitystä.

”Asia on yksinkertainen: kenen on vaihdettava pääsiäisen ajankohdan laskemistapansa? Esimerkiksi me emme aio sitä tehdä”, metropoliitta Ilarion linjasi.

Perusteeksi metropoliitta mainitsee, että Venäjän ortodoksinen kirkko noudattaa ainakin muodollisesti ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen pääsiäisviettoa koskevaa päätöstä, joka nojautuu silloiseen juliaaniseen ajanlaskuun.

”Ei ole yhtään sisäistä kirkkokansamme keskuudesta lähtevää impulssia ajanlaskun vaihtamisen puolesta. Tämä koskee niin pääsiäistä kuin uuteen ajanlaskuun siirtymistä”, metropoliitta Ilarion on todennut.

Myös Suomessa keskustelu paluusta vanhaan ajanlaskuun pääsiäisen viettämisen suhteen on ollut viime vuosina vilkasta. Arkkipiispa Jobin ehdotus asettaa keskustelun uuteen perspektiivin, jossa jokainen voi punnita omia toiveitaan ja mielipiteitään.

Mikä niitä inspiroi – ja vastaavatko ne Herramme kristityille asettamaa ainoaa mittapuuta: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh.13:35)