Rajut tulipalot ovat koetelleet Kreikan asukkaita kuluneina viikkoina. Tuhansia ihmisiä on evakuoitu vaaravyöhykkeeltä, ja monilla heistä ei enää ole kotia, mihin palata. Tilastojen mukaan Kreikassa on koettu ankarimpia helteitä kolmeenkymmeneen vuoteen, jolloin lämpötila on jo noussut paikoitellen lähelle 50 astetta.
Massiiviset tulipalot ovat riehuneet suomalaisten suosimissa lomakohteissa Attikalla, Olympiassa, Messiniassa, ja tuhoisimmat niistä Euboiassa.
Kuin ihmeen kaupalla tulipaloissa säästyi lukuisia kirkkoja ja luostareita muun muassa pahoin kärsineessä Euboiassa.
Pyhän Daavidin luostari Eviassa pelastui ihmeellisesti, samoin kuin monet luostarit, kirkot ja kappelit, jotka olivat käytännössä täysin liekkien armoilla. Kreikkalaislähteiden mukaan pelastusoperaatioissa ei suojeltu kirkollisia kohteita – kirkkoja, luostareita tai rukoushuoneita – enemmän kuin muitakaan.
Siksi monet ovat kokeneet, että hengellisten keskusten säästyminen tuholta on ollut totinen Jumalan ihme. Esimerkiksi Euboian Pyhän Daavidin luostarissa liekit nuolivat jo luostarin ulkomuureja, kun pitelemätön tulimeri riehui ympärillä.
”Luotimme Jumalaan ja pyhiin”
Pyhän Daavidin luostarin johtaja Gabriel kertoo ihmeestä, kun tuli saavutti luostarin iltapäivällä 4. elokuuta.
– Odotimme luostarin palaavan tuhkaksi, mutta luotimme täysin Jumalaan ja pyhiin, hän sanoo paikallisen uutistoimiston haastattelussa.
Kriisin keskellä monet kreikkalaiset ortodoksit ovat saaneet lohtua Pyhän Daavidin luostarin ja monien muiden pyhäkköjen pelastumisesta. He pitävät ihmeellisiä pelastumisia Jumalan ihmeinä.
Korkeasti pyhitetty Hongkongin ja Kaukoidän metropoliitta Nektarios (Tsilis) näkee tapahtuneessa syvällisemmän merkityksen.
– Sillä, että luostarit ja temppelit pelastuivat tuholta, on oma tarkoituksensa. Näissä tiloissa jaetaan lohdutusta ja tarjotaan niin hengellistä kuin aineellistakin apua. Ne eivät säästyneet tuholta, jotta ihmettä ylistäisiin, vaan palvellakseen jatkossa uhrien tarpeita. Älä hämmästele ihmeitä, vaan taivuta pääsi ja nöyrry itse. Muista Moosesta, joka sanoi Jumalalle: ”Älä pelasta tuholta yksin minua, vaan pelasta kaikki ihmiset.” Näin hengellisen ihmisen tulisi toimia, metropoliitta Nektarios sanoo.
Kansainvälistä apua
Kreikkalaiset itse eivät ole ainoita, jotka ryntäsivät auttamaan – kukin voimiensa mukaan. Katastrofi aktivoi EU:n pelastusmekanismit, mutta myös muut maat lähettivät Kreikkaan pelastustyöntekijöitä, kalustoa ja humanitääristä apua.
Kreikan pääministeri Kyriakos Mitsotakis ilmaisi kiitollisuutensa englanniksi kirjoitetussa viestissään sosiaalisessa mediassa: "Haluan kiittää kreikkalaisten puolesta vilpittömästi kaikkia maita, jotka ovat lähettäneet apua ja keinoja auttaa taistelussa tulipaloja vastaan. Kiitos, että seisotte Kreikan rinnalla näinä vaikeina päivinä".
Kreikan tulirintamilla ovat taistelleet niin paikalliset pelastustyöntekijät kuin vapaaehtoiset – samoin kuin kyproslaiset, romanialaiset, serbialaiset, ranskalaiset ja saksalaiset palomiehet ja pelastajat sekä venäläiset, kroatialaiset ja israelilaiset lentäjät. Niin ikään apua saatiin Espanjasta ja Egyptistä, Sveitsistä ja Puolasta, Itävallasta ja Englannista. Pelastusjoukkoja saapui jopa Kuwaitista ja Moldovasta.
Hengellistä ja aineellista tukea
Hänen pyhyytensä, Ekumeeninen patrairkka Bartolomeos seurasi tilanteen kehitystä alusta asti. Eokuun kolmantena päivänä puhelinkeskustelussa Korkeasti pyhitetyn Ilion, Akharnonin ja Petrupoliksen metropoliitta Athenagorasksen (Dikaiakos) kanssa patriarkka ilmaisi Äitikirkon kaiken tuen katastrofialueen uhreille, samoin kuin Korkeasti pyhitetylle Kreikan arkkipiispa Hieronymokselle (Liapis).
Lisäksi patriarkka osoitti tukensa Kreikan kansalle maan pääministerille osoitetussa kirjeessään. Kun tulipalot laajenivat Rhodoksen saarelle, patriarkka Bartolomeos kirjoitti 10. elokuuta Korkeasti pyhitetylle Rhodoksen ja Kykladin metropoliitta Kyrillokselle (Kogerakis), ja osoitti osanottonsa metropoliitalle, katastrofin uhreille sekä siunasi pelastajia, palomiehiä ja vapaaehtoisia.
Kreikan kirkon Pyhän synodi määräsi ruoka- ja rahakeräyksen tulipaloissa kärsineiden tukemiseksi.
Itsekin kärsineet auttavat toisia
Larissan ja Tyrnavoksen hiippakunnasta, missä tapahtui maaliskuussa 2021 tuhoisa maanjäristys, kiirehdittiin ensimmäisten joukossa auttamaan hädässä olevia – näin siitä huolimatta, että maanjärjestyksen aiheuttamat tuhot olivat vielä korjaamatta. Hiippakunnassa on hankittu juomavettä ja ruokaa evakuoidulle kriisialueen asukkaille.
Koska tulipaloissa on tuhoutunut yli 500 000 hehtaaria metsää ja viljelysmaata, haasteeksi muodostuu ihmisten elinolosuhteiden turvaaminen palaneilla asuinsijoilla. Tällöin maanviljelyn turvaaminen on avainasemassa, joten Larissan ja Tyrnavoksen metropoliitta Hieronymos (Nikolopoulos) organisoi siemenviljan hankkimisen kriisialueiden maanviljelijöille. Monissa Kreikan ortodoksisen kirkon hiippakunnassa on järjestetty kriisimajoitusta tulipalojen uhreille, ja ulkomailla asuvat kreikkalaiset ovat myös aktivoituneet auttamaan tulipalojen uhreja.
Serbia ei ole unohtanut
Myös maailman ortodoksisten kirkkojen päämiehet ovat osoittaneet tukeaan kreikkalaisille. Elokuun 9. päivänä Hänen pyhyytensä, Romanian patriarkka Daniel (Ciobotea) ilmaisi myötätuntonsa kirkkonsa esipaimenten, papiston ja kirkkokansan puolesta.
– Rukoilemme Jumalaa suojelemaan kaikkia niitä, jotka taistelevat sammuttaakseen tulipalot, ja niitä, jotka ovat menettäneet henkensä antaakseen levon sieluilleen ristiinnaulitun ja ylösnousseen Kristuksen rauhassa ja rakkaudessa, kirjoitti patriarkka Daniel.
Niin ikään hänen pyhyytensä, Serbian patriarkka Porfirije (Perić) ilmaisi osanottonsa uhrien omaisille sekä perheille, joiden maallinen omaisuus on tuhoutunut tulessa. Patriarkka vakuuttaa, että serbialaiset eivät unohda kreikkalaisten tukea ja solidaarisuutta maassa käydyn sodan aikana.
– Se runsas apu, jonka te, kreikkalaiset veljemme, lähetitte Serbiaan, oli meille paitsi aineellista tukea: ruokaa, vaatteita, kenkiä ja muita tarpeita, niin myös merkki siitä, että olette lähimpiä ystäviämme – – – Pyydän teitä kaikkia osoittamaan jälleen kerran myötätuntoa ja rakkautta kärsiville veljillemme ja sisarillemme ja olemaan varmoja siitä, että Herra satakertaisesti maksaa teille takaisin, esipaimen vakuuttaa.
Australiassa avustuksia ja rahakeräystä järjestää niin ikään ortodoksinen kirkko.
Polttaako tuli minuakin?
Suuonnettomuuksia ja luonnonkatastrofeja on tapahtunut halki ihmiskunnan historiaan. Aina on pohdittu niiden merkitystä, ja usein siitä näkökulmasta, että kuka on saanut ansionsa mukaan, ja kuka on viaton uhri. On kuitenkin paremmin Evankeliumin hengen mukaista ajatella, mitä kyseiset tapahtumat tuovat omaan elämääni: missä minä olen, missä lähimmäiseni ovat – ja missä Jumalani on, kun kyse on nykyajan tapahtumista? Polttaako muualla riehuva tuli minuakin? Jos polttaa, mikä siinä palaa?
Yksi Raamatun kuvaus koskee Jumalan ilmestymistä Vanhan liiton kiivaimmalle profeetta Elialle: ”Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä.” (1.Sam. 19:12). Tästä alkoi dialogi.
Ylhäällä kuvituskuva tulipalosta: Evia, Kreikka.