Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokouksen toinen työpäivä alkoi Eurooppa-istunnolla, joka rakentui Ukrainan tilanteen ympärille. Tavoitteena oli antaa ääni ukrainalaisille itselleen ja käsitellä herkkää kirkollista tilannetta tasapainoisesti. Yleiskokoukseen on kutsuttu kolme valtuuskuntaa – Ukrainan autokefaalisen kirkon, Ukrainan toisen ortodoksisen kirkon, joka keväällä irtautui Moskovan patriarkaatista, ja Ukrainan kirkkojen ja uskontojen neuvoston edustajat. Myös stuerttien eli nuorten kokousavustajien joukossa ja nuorten teologien GETI-ohjelmassa on ukrainalaisia. Ukrainan koko kirkollinen kirjo on heidän kauttaan läsnä Karlsruhessa. Tänä aamuna kokousalueen portilla nähtiin kaupungin ukrainalaisten mielenosoitus rauhan puolesta.
Täysistunnossa kuultiin molempien ortodoksisten kirkkojen edustajien puheenvuorot. Autokefaalisen kirkon Tsernihivin arkkipiispa Evstrati aloitti kertomalla isä Rostyslav Dudarenkosta, jonka venäläiset sotilaat ampuivat Kiovan lähellä 5. maaliskuuta hänen kohotettuaan käsiristinsä puolustaakseen aseettomia siviilejä hyökkääjiltä.
Arkkipiispa Evstrati puhui kirkkonsa palvelutehtävästä tilanteessa, jossa hyökkääjän tavoitteena on Ukrainan itsenäisyyden ja identiteetin tuhoaminen. Kristinusko osa ukrainalaisten historiaa ja nykypäivää; tilastojen mukaan he ovat yksi Euroopan uskonnollisesti aktiivisimpia kansoja. Arkkipiispa Evstrati kiitti kansainvälisestä avusta, mutta totesi, että sota jatkuu, ja että kaikenlaista apua ja kaikkia rukouksia tarvitaan.
Ukrainan toisen ortodoksisen kirkon edustaja, professori Sergii Bortnyk, kuvaili sotaa käyvän maan koettelemuksia ja kirkkonsa työtä pakolaisten auttamiseksi. Myös hän nimesi Venäjän hyökkääjänä ja totesi, että kyseessä on taistelu Ukrainan ja ukrainalaisuuden olemassaolosta.
Kaksi nuorta edustajaa molemmista kirkoista, journalisti Ivanna Illina ja sosiologi Roman Sigov, toivat puheenvuoroissaan sodan todellisuuden vielä lähemmäksi. Samoin kuin edelliset puhujat, heidät keskeytettiin aplodein useassa otteessa.
Ukraina ei tähän mennessä ole ollut suoraan edustettuna ekumeenisissa järjestöissä. Yksikään maan suurista kirkoista ei ole ollut jäsen. Se liittyy Kirkkojen Maailmanneuvoston perinteisesti varovaiseen suhtautumiseen entisen Neuvostoliiton maihin ja läheiseen yhteistyöhön Moskovan patriarkaatin kanssa. Samasta syystä Viron ortodoksinen kirkko ei ole hakenut KMN:n jäsenyyttä.
Sodan tuloksena Ukrainan kirkot ovat läsnä KMN:ossa. Pääsihteeri isä Ioan Sauca esitti toiveen, että molemmat ortodoksiset kirkot liittyisivät jäseneksi. Autokefaalinen kirkko on hakemuksen jättänyt. Toinen kirkko ei ole lähettänyt piispoja tai pappeja Karlsruheen, mikä kertonee varovaisesta suhtautumisesta ekumeeniseen yhteistyöhön.
Molempien kirkkojen läsnäolo Karlsruhen yleiskokouksessa ja aamuinen istunto joka tapauksessa näyttävät, kuinka tässäkin tilanteessa ekumeeninen foorumi on ainoa, jolla jakaantuneet ortodoksit voivat kohdata.
Pääkuva ylhäällä: Ukrainan autokefaalisen kirkon Tsernihivin arkkipiispa Evstrati puhui Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokouksessa Karlsruhessa kirkkonsa palvelutehtävästä tilanteessa, jossa hyökkääjän tavoitteena on Ukrainan itsenäisyyden ja identiteetin tuhoaminen.