Ekumeenisen patriarkaatin Pyhä Synodi käsitteli 28.6.2023 pastori Ioann Kovalin oikaisuvaatimuksen ja päätti palauttaa hänelle pappeuden nojaten 4. yleisen kirkolliskokouksen kanoneihin 9. ja 17. Pyhä Synodi katsoi, että pastori Koval sai kirkollisen rangaistuksen syistä, jotka eivät olleet Kirkon kanonisen oikeuden alaisia, vaan kirkollinen rangaistus oli määrätty hänelle hänen Ukrainan sodan vastaisen kantansa vuoksi. Lisäksi – kyseisen pastorin kirjalliseen pyyntöön nojaten – Ekumeeninen patriarkaatti otti hänet suojiinsa jatkamaan toimintaansa nykyisessä papillisessa statuksessaan.
Rangaistus
Syyskuussa 2023, Venäjän armeijan kärsittyä kerta toisensa jälkeen merkittäviä tappioita Ukrainassa, Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill lausui residenssinsä Peredelkino -kylässä pyhän Aleksander Nevskin skiitassa toimittamansa liturgian päätteeksi rukouksen ”Pyhän Venäjän puolesta”. Tämän jälkeen kyseistä rukousta luettiin miltei kaikissa Venäjän ortodoksisen kirkon alaisissa seurakunnissa. Rukouksessa on mm. seuraava anomus: ”Herra, Voimien Jumala, pelastuksemme Jumala, katso alas armossasi meihin, nöyriin palvelijoihisi, kuule ja armahda meitä: sillä taistelua kylvävät ovat nousseet Pyhää Venäjää vastaan, toivoen voivansa hajoittaa ja voittaa sen yhtenäisen kansan. Nouse, Jumala, auta kansaasi ja anna meille voimallasi voitto”.
Pastori Koval vaihtoi rukouksessa sanan ”voitto” sanaan ”rauha”, koska katsoi sen vastaavan paremmin kristillistä identiteettiä ja Evankeliumin henkeä. Hänen lausumanaan rukous kuului näin: ”Nouse, Jumala, auta kansaasi ja anna meille voimallasi rauha”. Seurakuntalaiset olivat välittömästi tiedottaneet kirkon johdolle tästä muutoksesta. Myöhemmin selvisi, että myös pastori Kovalin esimies eli kirkkoherra oli ilmiantanut hänet. Raportissaan kirkkoherra totesi, että pastori Kovalin alaikäiset lapset kasvatetaan ukrainalaisessa äärikansallisessa hengessä.
Pian pastori sai kirkollisen rangaistuksen: 2. helmikuuta 2023 Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirillin ukaasilla (Ukaasi № У-02/22 2.2.2023) pastori Ioann Koval pantiin toimituskieltoon, kunnes Moskovan hiippakunnan kuripitokomissio päättäisi jatkotoimipiteistä. Kyseisessä ukaasissa ei kuitenkaan mainittu toimintakieltoon panemisen syytä.
Kolme kuukautta myöhemmin Moskovan kaupungin hiippakunnan kirkollinen tuomioistuin totesi yksimielisesti pastori Ioann Kovalin syylliseksi valan rikkomiseen. Hänet tuomittiin menettämään pappeus Pyhien apostolien 25. säännön nojalla. Venäjän ortodoksisessa kirkossa vallitsevan käytännön mukaisesti pastori Koval ei saanut mahdollisuutta tutustua syytteeseen ja sen perusteluihin ennen kirkollista oikeudenkäyntiä. Lainoppineen puolustajan osallistuminen oikeudenkäyntiin oli häneltä myös evätty.
Kirkollisen tuomion päätöksen vahvisti Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill.
Mikä oli tuomitun rikos?
Mitä sellaista pastori Koval oli tehnyt, että Venäjän ortodoksisen kirkon vallanpitäjät katsoivat parhaaksi viedä häneltä pappeuden? Pyhien apostolien 25. säännössä todetaan: ”Varkauteen, valapattoisuuteen tai varkauteen syylliseksi todettu piispa, presbyteeri tai diakoni erotettakoon virastaan […] Samoin meneteltäköön muidenkin kleerikkojen suhteen”.
Kanoni on siis säädetty sellaisia rikkomuksia vastaan, jotka eivät ole millään sovittavissa yhteen missään pappeuden asteessa toimimisen kanssa. Kyseisessä kanonissa mainituista rikkomuksista tuomioistuin katsoi pastori Kovalin syyllistyneen nimenomaan valapattoisuuteen. Kuinka tämä määriteltiin?
Asia on niin, että Venäjän ortodoksisessa kirkossa vallitsevan käytännön mukaan jokaiselle diakoniksi tai papiksi vihittävälle tehdään useita kokeita ja hänen tulee allekirjoittaa ns. ”vihittävän vala”, jossa lukee mm. seuraavasti: ”Minä, alla mainittu, papiksi (tai diakoniksi) kutsuttu lupaan ja annan valan Kaikkivaltiaan Jumalan ja Hänen Pyhän ristinsä ja Evankeliumin edessä siitä, että aion ja Jumalan avulla pyrin suorittamaan palvelutehtävääni sovussa Jumalan sanan, kirkollisten määräysten ja kirkollisen johdon ohjauksen mukaan. Lupaan toimittaa jumalanpalveluksia ja sakramentteja huolellisesti ja hartaasti kirkon säädösten mukaan, mitään muuttamatta…”.
On erikseen mainittava, että kyseisen valan ovat antaneet papiksi vihittävät myös silloin, kun Suomen ortodoksit olivat Venäjän kirkollisen vallan alaisia. Mutta tuolloinkaan vihittävien suhde valaan ei ollut ongelmaton. Tämä ilmenee mm. monella tavalla edistyksellisen Moskovan paikalliskirkolliskokouksen (1917-18) valmisteluprosessin aikana esiintyneessä laajassa polemiikissa. Viimeistään tuolloin huomattiin, että Venäjän ortodoksisella kirkolla oli merkittäviä ongelmia sovitettaa voimassa olevaa, lähinnä luostareissa säädettyä jumalanpalvelusohjesääntöä seurakuntaelämään. Luostaripalvelukset olivat yksinkertaisesti liian pitkiä seurakuntaelämän näkökulmasta katsottuna.
Koska kaikki papit ja piispat joutuivat lyhentämään jumalanpalveluksia yleisten tarpeiden huomioimiseksi, niin heistä tuli näin muodollisesti samalla vihkimysvalan rikkojia. Moskovan kirkolliskokouksen valmisteluissa oli kartoitettu myös hiippakuntapiispojen ja ortodoksisten hengellisten koulujen johtajien mielipiteitä kirkon ajankohtaista haasteista. Vihkimysvalaan liittyvät kysymykset saivat laajaa huomiota näissä vastauksissa. Ehdotuksia ristiriidan ratkaisemiseksi tuli laidasta laitaan vihkimysvalan tekstin muuttamisesta aina erillisen seurakunnissa toimitettavia jumalanpalveluksia varten tehdyn ohjesäännön laatimiseksi. Valitettavasti kirkkoon kohdistuneet vainot Neuvosto-Venäjällä kumosivat kaikki suunnitelmat. Jumalanpalvelusuudistusta ei juuri toteutettu. Myös vihkimysvalan teksti jäi lähes ennalleen. Toisin sanoen tilanne jäi ennalleen: jokainen omatoimisesti jumalanpalvelusta lyhentävä tai joitakin sanoja kuulijakunnan paremmin ymmärrettäväksi muuttava pappi tai piispa rikkoi muodollisesti vihkimysvalansa.
Näin ollen uhka pappeuden menettämisestä on yhä jokaisen jumalanpalveluksen toimivuudesta tai kansantajuisuudesta kiinnostuneen valveutuneen Venäjän ortodoksisen kirkon alaisen piispan tai papin yllä roikkuva Demokleen miekka, vaikka jumalanpalveluksia lyhennetään käytännössä aina ja kaikkialla. Uhka pysyy potentiaalisena niin pitkään, kun kirkon johto on suopea eikä näe tarvetta eskaloida tilannetta. Potentiaalinen uhka voi muuttua aktuaaliseksi, jos siihen halutaan löytää syy – esimerkiksi poikkeama tavaksi tulleesta jumalanpalveluskäytännöstä ja liturgisesta järjestyksestä.
Kyseenalaistajat vaiennetaan
Helmikuussa 2023 Venäjän ortodoksisen kirkon yhteiskunnallisten suhteiden ja sosiaalisen median toiminnoista vastaavan osaston varapäällikkö Vakhtang Kipshidze kommentoi RIА Novostille päätöstä viedä pappeus pastori Ioann Kovalilta. Hän vetosi aluksi siihen, että pappi on velvollinen lausumaan rukoukset joko kirkon johdon siunaamassa tai kirkon vuosisatoja käyttämässä sanamuodossa. Sen jälkeen hän painotti: ”Voin ilmoittaa, että mikäli jokainen pappi alkaa muokata rukoustekstejä omia käsityksiään, odotuksiaan ja poliittisia mieltymyksiään vastaaviksi, niin kysymys Kirkon yhteydestä tulee kärjistymään”.
Tämä kommentti paljastaa, että puhujan mukaan Venäjän ortodoksisessa kirkossa voi nykyään olla vain yksi ja ainoa ”poliittinen mieltymys”, jonka patriarkka Kirill tuo julkiseksi. Kaikki muut, poikkeavat mielipiteet horjuttavat kirkon järjestystä ja rangaistus siitä on välttämätön ja peruuttamaton.
On ilmiselvää, että pastori Ioann Kovalin tapauksessa ei ole kyse omavaltaisesta rukouksen yksittäisen sanan muuttamisesta, vaan kirkon johdon mielipiteiden kyseenalaistamisesta. Ei tarvitse olla kielen- tai jumalanpalvelusjärjestyksen tuntija huomatakseen, että ”Rukous Pyhän Venäjän puolesta” laadittiin vasta Venäjän sotilaallisen aggression Ukrainaa vastaan jo alettua. Siinä kontekstissa käsitteellä ”voitto” ei voi olla vain hengellistä merkitystä.
Sanat, jotka Moskovan ja koko Venäjän patriarkka valitsi ilmaisemaan omia toiveitaan, johdattavat Vanhan Liiton aikaan, psalmeihin, joissa ilmaistaan Israelin kansan uskon ja toivon todellisista ja konkreettisista voitoista ulkoisista vihollisistaan, jumalattomista pakanakansoista. Uuden merkityksen hengellisestä voitosta nämä sanat saivat vasta Kristuksen jälkeen. Nykyisessä kontekstissa ja Moskovan ja koko Venäjän patriarkan suusta kuultuna ”voitto” ei voi tarkoittaa kuulijalle mitään muuta kuin venäläisten voittoa Ukrainan sodassa – toisin sanoen hyökkääjän voittoa. Kun pastori Koval korvasi ”voiton” rukouksen tekstissä ”rauhalla”, hän suhtautui puhjenneeseen sotaan ja tragediaan aidolla kristillisellä ymmärryksellä, jonka juuret ovat Vuorisaarnassa: ”Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen” (Маtt.5:9).
Oikaisuvetoomus Ekumeeniseen patriarkaattiin
Pastori Ioann Koval kieltäytyi osoittamasta teostaan katumusta kirkollisen tuomioistuimen edessä. Vastauksissaan tuomareiden kysymyksiin hän osoitti, että hän joutuu kirkollisen rangaistuksen alaiseksi siksi, että hän suhtautuu kielteisesti Ukrainan sotaan. Tultuaan tuomituksi pappeuden menettämiseen hän vetosi ortodoksisen kirkon kanonisen oikeuden primääriin asteeseen eli lähetti oikaisuvetoomuksen Ekumeeniselle patriarkalle, joka yleisortodoksisen kirkon kanonisen käytännön mukaan pystyy ratkaisemaan tällaiset ristiriidat.
Neljännen yleisen kirkolliskokouksen 9. säännössä todetaan: ”…jos piispa tai kleerikko käräjöi saman maakunnan metropoliitan kanssa, vedotkoon hän joko piirikunnan eksarkkiin tai keisarilliseen Konstantinopolin valtaistuimeen ja tuomittakoon sen edessä”. Saman kirkolliskokouksen 17. säännössä todetaan lisäksi: ”Jos taas joku on kärsinyt vääryyttä oman metropoliittansa puolelta, tuomitkoon piirikunnan eksarkki tai Konstantinopolin valtaistuin, kuten edellä on sanottu”.
Ortodoksisessa maailmassa korkein tuomio pastori Kovalin asiassa julkaistiin 28.6.2023. Ekumeenisen patriarkaatin Pyhä Synodi päätti, että pastori saa jatkaa pastoraalista toimintaa, mutta tällä kertaa Ekumeenisen patriarkaatin alaisuudessa.
Lopuksi on mainittava, että 29. kesäkuuta patriarkan ja Pyhän Synodin residenssissä Pyhän Danielin luostarissa Moskovassa Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill tapasi Italian katolisten piispojen konferenssin puheenjohtajan kardinaali Matteo Zuppin, joka saapui Moskovaan Rooman paavi Franciscuksen valtuutettuna lähettiläänä. Tapaamisessa Venäjän ortodoksisen kirkon päämies totesi mm. seuraavaa: ”Tilanne Ukrainassa koskee minua henkilökohtaisesti. Johdan ortodoksista kirkkoa, jonka jäsenet ovat niin Venäjällä, kuin Ukrainassa ja muissa maissakin. Siksi Ukrainan kansan kärsimykset osuvat sydämeeni syvästi. Juuri siksi jo vuodesta 2014 kaikissa kirkoissamme olemme edeskantaneet erityisiä hartaita rukouksia rauhan puolesta Ukrainassa”.
Kuitenkin todellisuudessa – Moskovan ja koko Venäjän patriarkan vakuutteluista huolimatta – ainoa Venäjän ortodoksisen kirkon pappi, joka uskalsi rukoilla rauhan puolesta Ukrainassa joutui kirkollisen rangaistuksen kohteeksi ja menetti pappeutensa.
Ivan (Ioann) Vladimirovits Koval, pastori
Isä Ioann syntyi Pervomajskin kaupungissa Luhanskin alueella Ukrainassa. Vuonna 1996 hän valmistui Moskovan konservatorion alaisuudessa toimivasta musiikkikoulusta pianoluokalta. Ennen diakoniksi vihkimystään hän lauloi monien moskovalaisten kirkkojen kuoroissa.
Vuosina 1996-2001 hän opiskeli ortodoksisen Pyhän Tiihonin humanitäärisen yliopiston pastoraallis-teologisella osastolla, josta valmistuttuaan hän sai vuonna 2000 diakonivihkimyksen. Tämä jälkeen hän toimi mm. uskonnonopettajana. Vuonna 2004 Orehovo-Zujevon arkkipiispa Aleksi (Frolov) vihki hänet papiksi.
Isä Ioannin pastoraalinen toiminta on ollut monipuolista. Hän on toiminut mm. uskonnonopettajana monissa Moskovan oppilaitoksissa sekä sairaalapappina. Vuosina 2004-2007 hän toimi myös Moskovan patriarkaatin päivystävänä pappina. Lisäksi isä Ioann toimi monen vuoden ajan Moskovan kaupungin hiippakunnan alaisessa lähetystyökomissiossa sekä kirkkoherrana rakenteilla olevassa Pyhän Tatianan kirkossa Moskovan Ljublinossa.
Pastori Ioann Koval on naimisissa ja hänellä on viisi lasta.