Pyhä Vuori eli Athos on säilyttänyt vuosisadasta toiseen munkkien perinteisen elämänjärjestyksen. Moni vieras vaikuttuu munkkien päiväohjelmasta, joka seuraa auringonlaskua ja sen muutoksia. Munkki elää vuorovaikutuksessa luonnon ja vuodenaikojen kanssa monella tavalla, myös päivärytminsä kautta. Tässä artikkelissa kerrotaan luostarin aikatauluista sellaisina, kuin ne meillä Ksenofontoksen luostarissa ovat.
Yksi munkin elämän kulmakiviä onkin säännöllinen päivärytmi. Yöunien jälkeen tärkeintä on herätä rukoukseen. Munkin omasta säännöstä ja päivästä riippuen nousemme talvisin klo 23:00–01:00 välillä, keväisin ja syksyisin klo 00:00–02:00 välillä ja kesäisin klo 03:30. Kesää lukuunottamatta aloitamme päivän omalla rukoussäännöllämme, joka kestää aloittelevilla munkeilla tunnin, ja suureen skeemaan vihityillä munkeilla joinain päivinä kolme tuntia. Yö on rukoukselle otollisinta aikaa: silloin taistelemme pimeyden voimia vastaan, mutta myös ulkonainen pimeys ja hiljaisuus auttaa meitä keskittymään rukoukseen. Kesällä rukoussääntö siirretään helteen takia iltapäivään.
Omaa rukousta seuraa aamun ensimmäinen jumalanpalvelus, joka koostuu puoliyöpalveluksesta, aamupalveluksesta, I, III ja VI hetkestä sekä jumalallisesta liturgiasta. Arkipäivisin tämä kokonaisuus alkaa klo 02:00–04:00 vuodenajasta riippuen, ja se kestää kolmesta neljään tuntia. Eri vuodenaikoina tälläkin palveluksella on erilainen luonne: talvella palvelus päättyy vielä yön pimeydessä, kun taas kesällä liturgian aikana aurinko jo nousee, ja luonto herää linnunlauluun.
Pyhä Henki loimuaa
Liturgioita toimitetaan kussakin luostarissa Athosvuoren sääntöjen mukaan arkipäivisin useita. Aamupalveluksen lopulla veljestö hajaantuu eri kappeleihin, joissa pappismunkit toimittavat liturgiat yhtä aikaa. Tuskin missään muualla maailmassa toimitetaan päivittäin niin paljon liturgioita kuin Athoksella: se suorastaan loimuaa öisin tuosta Pyhän Hengen laskeutumisesta!
Liturgian jälkeen seuraa pieni lepo, jonka jälkeen kello 08:00 tai 09:00 veisataan anomuskanoni Jumalansynnyttäjälle tai luostarimme pyhille, suurmarttyyreille Georgiokselle ja Demetriokselle. Tätä lyhyttä palvelusta seuraa päivän ensimmäinen ateria, joka on täyttävä lounas.
Lounaan jälkeen nautimme aamukahvin ja lähdemme omiin kuuliaisuustehtäviimme. Omassa luostarissamme työt jaetaan kerran vuodessa, uutenavuotena. Useimmiten kuuliaisuustehtäviä on yhdellä munkilla useampia: näissä paitsi hoidetaan kaikki luostarin käytännön työt, kuten siivous, ruuanlaitto ja remontointi, myös erilaisia käsitöitä ja taiteita.
Töiden jälkeen kokoonnumme ehtoopalvelukseen klo 15:00–18:00 välillä, jälleen vuodenajasta riippuen: kesällä tätä edeltää polttavimman helteen aikana pitkä siesta, jonka aikana voimme levätä ja suorittaa rukoussääntömme. Tunnin kestävän ehtoopalveluksen jälkeen syömme päivän toisen aterian ja palaamme kirkkoon vielä lyhyeen ehtoonjälkeiseen palvelukseen.
Ehtoonjälkeisen palveluksen jälkeen ehdimme nauttia hieman vapaa-ajasta. Käymme kävelyillä, luemme hengellistä kirjallisuutta ja saatamme kokoontua auringonlaskun jälkeen veljestön kanssa keskustelemaan vanhuksemme johdolla. Yhteiset keskusteluhetket, joissa paitsi puhumme hengellisistä asioista, myös rakennamme ja lujitamme yhteisömme keskinäistä rakkautta, ovat päivän suola.
Munkin uni on vähissä
Tämän jälkeen vetäydymme yölevolle. Kuten lukija huomaa, emme luostarissa nuku kovin paljon – ainakin reilusti suomalaislääkäreiden suosituksia vähemmän. Valvominen onkin yksi askeesin keskeisistä elementeistä. Valvominen rukouksessa on tietysti erilaista kuin valvominen vaikkapa yökerhoissa. Valvominen laannuttaa himoja ja antaa munkille rauhallisen olotilan.
Juhlapäivinä päiväohjelma muuttuu, kun aattoiltana toimitetaan kokoöinen palvelus, joka koostuu ehtoonjälkeisestä palveluksesta, ehtoopalveluksesta, aamupalveluksesta ja ensimmäisestä hetkestä. Tämä aloitetaan yleensä hieman auringonlaskun jälkeen, ja juhlasta riippuen palvelus kestää seitsemästä yhdeksään tuntia. Aamulla palveluksen jälkeen on muutama tunti lepoa, ja klo 07:30 aloitetaan hetket ja jumalallinen liturgia, jota seuraa juhla-ateria ja lepoa.
Sunnuntaisinkin saamme levähtää kuuliaisuustehtävistämme. Joinain juhlina ja praasniekkoina palvelus jatkuu yhtä soittoa läpi yön, praasniekkana jopa viisitoista tuntia. Myös suuren paaston aikana päiväohjelma muuttuu ja palvelukset pitenevät, kuten seurakunnissakin.
Luostarin päiväohjelma saattaa vaikuttaa ankaralta, ja sitä se totisesti onkin. Munkille kuitenkin rutiinin voima on valtava: niinäkin päivinä, jolloin kilvoitus maistuu puulta, ja demonit pyrkivät saamaan meidät jäämään sänkyyn, auttaa tottumuksen voima jatkamaan. Siksi kehotan usein rippilapsianikin luomaan itselleen oman ”rutiinin” rukoukseen ja elämään ylipäätään. Pyhiinvaellus luostarissa voi toimia hyvänä alkusysäyksenä tällaisen Jumalan rytmittämän elämän opetteluun!
Athos-pyhiinvaeltajan lyhyt muistilista:
- Pyhällä Vuorella voivat vierailla vain miehet
- Athoksella vierailu edellyttää ”viisumia” (diamonitirion), joka varataan pyhiinvaeltajien toimistosta
- Viisumi on tavallisimmin voimassa enintään neljä vuorokautta, ja joka yö tulisi viettää eri luostarissa
- Lisäksi yöpymiset jokaisen luostarin kanssa on hyvä sopia etukäteen
- Koronapandemia on rajoittanut pyhiinvaelluksia: viimeisimmät ohjeet kannattaa varmistaa pyhiinvaeltajien toimistosta
(Isä Damaskinos)
Lisää pyhiinvaellusohjeita: https://athossaatio.fi/sivu/kaytannon-ohjeita-athosvuoren-pyhiinvaeltajalle
Satoja nimeltä tunnettuja pyhiä
Athos, Agion Oros eli Pyhä Vuori sijaitsee Pohjois-Kreikassa Halkidikin niemimaalla. Athosvuori on kooltaan noin 360 km², ja se on noin 60 kilometriä pitkä ja leveydeltään 8–12 kilometriä. Varsinainen Athosvuori yltää aina 2033 metrin korkeuteen. Alue on itsehallinnollinen osa Kreikkaa, mutta se kuuluu hengellisesti Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan alaisuuteen.
Pyhällä Vuorella on ollut vuodesta 883 tai 885 lähtien vain luostariasutusta. Tutkijat olettavat ensimmäisten munkkien saapuneen alueelle viimeistään 500-luvulla, mutta perimätiedon mukaan jo paljon aiemmin. Athoksen munkkilaisuuden perustajina pidetään pyhiä Pietari ja Athanasios Athoslaisia. Athos on tuottanut Kirkolle yli 400 nimeltä tunnettua pyhää.
Athosvuorella elävät rinnakkain perinteiset ortodoksisen munkkilaisuuden muodot eli yhteiselämäluostarit, skiitat ja erakkolaisuus. Athoksella on nykyisin 20 luostaria, ja lisäksi toistakymmentä hallinnollisesti näiden alaisuuteen kuuluvaa skiittaa.
Tällä hetkellä Pyhällä Vuorella on noin 2 500 kilvoittelijaa, joista neljä suomalaista, eli isä Podromos, isä Joosef, isä Damaskinos ja isä Bartolomeos.
Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiö, Yle, BBC
Miksi naiset eivät pääse Athokselle?
Athoksen syntytarinan mukaan Neitsyt Maria ja evankelista Johannes olivat Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen purjehtimassa Kyprokselle tapaamaan kuolleista herätettyä Lasarusta, josta tuli Larnakan piispa. Matkalaiset joutuivat myrskyn kouriin ja rantautuivat Athoksen niemimaalle.
Tällöin Pyhä Neitsyt ihastui paikan kauneuteen ja pyysi Pojaltaan, että saisi paikan omakseen. Silloin taivaasta kuului ääni: "Olkoon tämä paikka sinun perintösi ja puutarhasi, paratiisi ja suojapaikka niille, jotka pelastusta etsivät."
Tästä syystä Athosvuorta pidetään Jumalanäidin puutarhana, minne muilla naisilla ei ole pääsyä.
Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiö, Yle, BBC
Pääkuvat ylhäällä: Jumalanäidin puutarhassa. Pappismunkki Damaskinos Ksenofontoslainen patikoi mielellään Pyhällä Vuorella, joskin munkeilla on vain vähän vapaa-aikaa. Mahdollisuuden tarjoutuessa Athoksen munkit käyvät kävelyillä, lukevat hengellistä kirjallisuutta tai kokoontuvat keskustelemaan veljestön kanssa ohjaajavanhuksen johdolla.