MMM, HTM Elsi Takala selvitti väitöstutkimuksessaan, miten varhaisessa kirkossa laadittujen, edelleen ortodoksisessa kirkossa voimassa olevien kanonien arvomaailma näkyy nykyajan ortodoksisten paikalliskirkkojen suhtautumisessa kansainvälisillä sopimuksella turvattuihin ihmisoikeuksiin. Takala oli kiinnostunut erityisesti siitä, miten tämä arvomaailma heijastuu naisten ja lasten asemaan kirkossa.
– Aihe on tärkeä ja ajankohtainen, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että viimeisen parin vuosikymmenen aikana on järjestetty ainakin kuusi kansainvälistä konferenssia, jossa on pohdittu ortodoksisen kirkon suhdetta ihmisoikeuksiin, Takala kertoo.
Kanoneilla pitkät jäljet kirkon historiassa
Ortodoksisessa kirkossa voimassa olevat kanonit esittävät koko joukon erilaisia ihmisryhmiä (kategoreja), joille annetaan erilaiset sosiaaliset ja moraaliset säännöstöt. Näitä sääntöjä kohdistetaan erityisesti erilaisissa elämäntilanteissa eläville naisille, jossakin määrin myös lapsille. Naisten kategoreja ovat esimerkiksi kihlaamaton neitsyt, kihlattu neitsyt, aviovaimo, aviorikoksen tehnyt vaimo, kuukautistilassa oleva nainen ja abortintekijä.
Kansainväliset ihmisoikeussopimukset sen sijaan on kohdistettu tasavertaisesti kaikille ihmisille; naisia koskevat sopimukset kaikille naisille ja lapsia koskevat sopimukset kaikille lapsille. Niissä ei ole eri ryhmille kohdistettuja sääntöjä.
– Sillä, että kanonit noudattelevat vanhaa juutalaista käsitystä naisten alhaisemmasta asemasta, on ollut pitkät – ja edelleen näkyvät – jäljet ortodoksisen kirkon ja koko kristikunnan historiassa. Kategorioilla on suuri merkitys muun muassa kaiken tason vallankäytössä. Yhteiskunnat ja yhteisöt saavat sosiaalisilla ja moraalisilla säännöillä jotkut ihmisryhmät, esimerkiksi naiset tai etniset tai uskonnolliset vähemmistöt, pysytetyksi yhteiskunnallisen osallistumisen ja keskustelun ulkopuolella. Siten näiden ryhmien ihmisoikeuksia rajoitetaan.
Ortodoksinen kirkko jakautunut ihmisoikeuskysymyksissä
Maailmanlaajuinen ortodoksinen kirkko on varsin vahvasti jakautunut sen suhteen, miten ihmisoikeuksiin suhtaudutaan. Suurin paikalliskirkko, Moskovan patriarkaatti julkaisi vuonna 2008 dokumentin, jossa se käsitteli ortodoksisen kirkon ja ihmisoikeuksien suhteita. Dokumentin mukaan ihmisellä on ihmisarvo ainoastaan silloin, jos hän elää moraalisesti kirkon opetusten mukaisesti, ja ihmisoikeudet ovat lähinnä osoitusta länsimaisesta yltiöindividualismista.
Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti, johon Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu, puolestaan julkaisi vuonna 2020 dokumentin ortodoksisen kirkon yhteiskunnallisesta opetuksesta. Dokumentin mukaan ihmisen ihmisarvo säilyy riippumatta hänen käyttäytymisestään tai ominaisuuksistaan.
– Ihmisoikeuksista todetaan, että vaikka sopimuksissa määriteltyihin ihmisoikeuksiin ei sisällykään kaikki se, mitä kirkko toivoisi ihmisarvosta sanottavan, ihmisoikeuksien kieli kuitenkin mahdollistaa kansainvälisen ja uskontojen välisen yhteistyön kysymyksissä, jotka liittyvät kansalaisoikeuksiin ja oikeudenmukaisuuteen.
Ortodoksisilla paikalliskirkoilla on nähty olevan neljä tapaa reagoida yhteiskunnan pluralismiin ja nopeisiin toimintakulttuurin muutoksiin. Kirkko voi eristäytyä muusta yhteiskunnasta; se voi asettua puolustusasemiin; se voi passiivisesti hyväksyä yhteiskunnan muutokset, mikä yleensä johtaa hajaantumiseen; tai se voi ryhtyä kriittisesti tarkastelemaan muutoksia omasta identiteetistään lähtien.
– Paikalliskirkkojen suhtautumisella pluralismiin ja ihmisoikeuksiin on vahvasti vaikutusta maiden yhteiskunnalliseen ja poliittiseen elämään, ja laajasti otettuna myös kansainväliseen tasapainoon ja rauhaan, Takala toteaa.
Lisätietoja:
Väitöstilaisuus 19. toukokuuta 2023 klo 12:00–17:00. Sali AT100, Agora-rakennus (teologian siipi), Joensuun kampus
Kuvituskuva ylhäällä: Fifaliana Joy Pixabay