Erämaaisien lausahdukset ja episodimaiset kertomukset jäävät helposti mieleen. Ne ovat kirjallisuudenlajiltaan sanontoja ja anekdootteja, jotka sisältävät vain vähän tarkkoja historiallisia viitteitä. Siten niiden historiallisen taustan selvittäminen on vaikeaa.
Nämä eri kilvoittelijoiden ja luostarijohtajien opetukset palautuvat kristillisen askeesin varhaisimpaan historiaan. Ne alkoivat syntyä jo 400–500-luvuilla, mutta kokoelmat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Tunnetaan erilaisia ja erikielisiä versioita. Käsikirjoitusten välillä on isojakin eroja.
Kokoelma kulkee erämaaisien nimellä, ja valtaosa opetuksista onkin miesten nimissä. Joukkoon mahtuu kolmen pyhän äidin, Synkletiken, Theodoran ja Saaran opetuksia. Miksi äitien opetuksia on säilynyt vain vähän? Mitä kolmesta erämaaäidistä tiedetään?
Miehet kirjoittivat miehille
Kristillisen askeesin historiaa on tutkittu hyvinkin monipuolisesti. Askeesia harjoitettiin niin erakkoina kuin erilaisissa yhteisöissä. Sekä miehet että naiset vetäytyivät erämaahan ja perustivat luostareita. Myös kaupungeissa oli niin naisten, miesten kuin sekayhteisöjä.
Historialliset lähteet painottavat kuitenkin miehiä. Yksi syy erämaaäitejä koskevien tietojen vähyydelle on lähdeteksteissä, niiden kirjoittajissa ja kokoajissa: ne heijastavat miesten maailmaa. Merkittävä osa muinaisten kristittyjen kirjallisuudesta on laadittu ja kopioitu luostareissa. Myös erämaaisien opetukset ovat saaneet ensimmäisen kirjallisen muotonsa Palestiinan tai Egyptin luostareissa.
Kirjurimunkit keskittyivät heitä lähellä oleviin teemoihin. Siten pääpaino on luostarien johtajien, isien, opetuksissa. Naisia esiintyy erämaaisienkin opetuksissa harvakseltaan. Usein naiset ovat sivuroolissa, ja heistä voidaan puhua kielteisesti ja kiusausten lähteenä.
Voisi tietysti kysyä, eivätkö naiset sitten kirjoittaneet mitään. Lyhyt vastaus on: naiset kirjoittivat, mutta vähemmän. Luku- ja kirjoitustaito eivät antiikin maailmassa olleet kaikkien ulottuvilla. Osa ihmisistä oppi lukemaan; joidenkin arvioiden mukaan ehkä noin viidennes tai neljännes väestöstä roomalaisajalla.
Naisten lukutaito oli antiikin maailmassa ainakin jossain määrin harvinaisempaa kuin miesten. Usein naisten elämä täyttyi lasten synnyttämisestä, hoivasta ja kasvattamisesta sekä kotien taloudesta huolehtimisesta. Aikaa ja muita resursseja ei ollut kirjallisuuden tuottamiseen. Toisaalta myös naisten kirjoituksia tunnetaan. Silti voi sanoa, että kirjallisuuden tuottaminen painottui eliittiin ja miehiin. Kristittyjen tekstejä ja kirjoituksia laadittiin, kopioitiin ja säilytettiin miesten luostareissa.
Pyhän naisen ihanteet
Mainittujen realiteettien rinnalla naisille ja naisaskeeteille asetetuilla ihanteilla on ollut merkitystä naisten opetusten vähyydelle. Kristinuskolle ominaisen naisihanne löytyy esimerkiksi kertomuksessa Jeesuksen ystävistä Martasta ja Mariasta: Martta avaa kotinsa vieraille ja huolehtii arjesta ja muiden hyvinvoinnista. Maria istuu Jeesuksen jaloissa ja kuuntelee.
Kristityn naisen ihanne korostaa palvelemista, vetäytymistä, vaatimattomuutta ja hiljaisuutta. Vaikka naisilla on kautta aikojen ollut monenlaisia rooleja kristittyjen yhteisöissä ja luostareissa, naisten toimintaan opettajina, julistajina ja johtajina on usein suhtauduttu varauksella. Kirkkoisien poleemisissa kirjoituksissa yhdistyvät naiset, naisten johtajuus ja harhaopit.
Vaikka esimerkiksi askeesi tarjosi naisille tilaisuuksia valita toisin ja jopa ylittää sukupuolensa rajat, askeettinaisten odotettiin elävän hiljaisuudessa ja opettavan pikemminkin omalla esimerkillään kuin julkisen puheen kautta. Naisten yhteisöissä ja luostareissa keskityttiinkin esimerkiksi köyhistä ja sairaista huolehtimiseen.
Erämaaäitien Theodoran, Saaran ja Synkletiken sanontoja löytyy kuitenkin erämaaisien opetusten kokoelmista. Kunkin äidin lausumista on pyritty hahmottelemaan niiden ominaispiirteitä.
Synkletike
Pyhä Synkletike sanoi: ”Tulkaamme viisaiksi kuin käärmeet ja viattomiksi kuin kyyhkyset, niin että käymme ovelin ajatuksin pahan ansoja vastaan. Se, että tulee käärmeen kaltaiseksi tarkoittaa, että paholaisen hyökkäykset ja juonet eivät jää meiltä huomaamatta. Samanlainen tunnistaa nopeasti samanlaisen! Mutta kyyhkysen viattomuus ilmenee tekojemme puhtaudessa.”
Arvellaan, että Synkletike eli 300–400-luvuilla: hänen nimissään esiintyviä sanontoja löytyy vajaat kolmekymmentä niin erämaaisien kokoelmissa kuin erillisessä Synkletiken elämäkerrassa. Opetusten perusteella Synkletike oli mieltynyt merenkulkuun liittyviin vertauksiin. Elämäkerta ei pyri historialliseen tarkkuuteen, vaan luo Synkletikesta kuvaa pyhänä ihmisenä. Siitä käy ilmi, että Synkletike tunsi erinomaisesti pyhiä kirjoituksia, mutta epäselväksi jää, osasiko hän lukea tai kirjoittaa.
Saara
Kerran kaksi suurta erakkovanhusta tuli Pelusionin seuduilta Saaran luo. Kulkiessaan he puhuivat toisilleen: ”Opetetaanpa tuolle vanhalle eukolle nöyryyttä.”
Niinpä he kysyivät Saaralta: ”Eihän vain mieleesi noussut ajatus, että kas, nuo erakot tulevat luokseni, vaikka olenkin nainen?”
Äiti Saara vastasi heille: ”Vaikka olenkin fyysisesti nainen, en ole sitä ajatuksiltani.”'
(Toim. huom. Nykyaikana ajatus siitä, että kenenkään ajatusmaailma olisi yhteydessä sukupuoleen, on hyvin vieras.)
Saaran nimissä tunnetaan yhdeksän anekdoottia. Jotkut liittyvät taisteluun himoa vastaan. Anekdoottien voi lukea korostavan naiselle sopivaa nöyryyttä tai sitten haastavan sukupuoleen liittyviä stereotypioita.
Theodora
Theodoran elämä on ajoitettu 300- ja 400-lukujen taitteeseen. Hänen opetustaan on luonnehdittu melko perinteiseksi askeettiopetukseksi, joka painottaa kestävyyttä, nöyryyttä ja jatkuvaa rukousta.
Pääkuva ylhäällä: Ikoniin on kuvattu pyhän Basileios Suuren oikealle puolelle pyhittäjä-äidit Maria Egyptiläinen ja Synkletike.
Lukemista:
Christensen, Maria Munkholt & Peter Gemeinhardt. Holy Women and Men as Teachers in Late Antique Christianity. Zeitschrift für Antike und Christentum 23 (2019): 288–328.
Krawiec, Rebecca. Shenoute & the Women of the White Monastery: Egyptian Monasticism in Late Antiquity. Oxford University Press 2002.
Rönnegård, Per. Threads and Images: The Use of Scripture in Apophthegmata Patrum. Eisenbrauns 2010.
Vivian, Tim. ”We Sail by Day”: Metaphor and Exegesis in the Sayings of Amma Syncletica of Egypt. Cistercian Studies Quarterly 54 (2019): 3–24.
John Wortley. The Book of the Elders: Sayings of the Desert Fathers, the Systematic Collection. Cistercian Publications 2012.
Wortley, John. Give Me a Word: The Alphabetical Sayings of the Desert Fathers. St. Vladimir’s Seminary Press, 2014.