Marke Penttinen on vastannut Suomen ortodoksisen kirkkomuseo RIISAn kuva-arkiston hoidosta ja kuvapalvelusta viime vuodet. Työ vaatii pitkäjänteisyyttä ja järjestelmällisyyttä, jotta jatkuvasti karttuva ja yli 100 000 kuvaa käsittävä arkisto pysyy hallinnassa. Käytännössä työ on ollut kuvien vastaanottamista kuvakokoelmiin, niiden järjestämistä, luettelointia ja digitointia.
Kuvien välityksellä tutuiksi ovat tulleet niin luovutetun alueen kuin nyky-Suomen pyhäköt, papisto, kirkon toimihenkilöt ja merkkitapahtumat. Kuva-arkiston hoitoon kuuluu monia ulottuvuuksia. On tehtävä tutkimusta kuvien ajoitukseen ja sisältöön liittyen. Lisäksi on hallittava kameran ja kuvankäsittelyohjelman käyttö. Viime aikoina Marke on digitoinut arkkipiispa Hermanin ottamia valokuvia lasinegatiiveista. Tutuiksi ovat tulleet Kuresaaren ja Hympölän pihapiirit sekä arkkipiispa Hermanin lapset Herman, Yrjö, Tamara, Ariadne, Lucia ja Sokrates.
Museotyötä yli 30 vuotta
Marke Penttinen aloitti työnsä museoapulaisena vuonna 1990. Takana oli tuolloin seitsemän vuotta somistajana isossa tavaratalossa ja opinnot kauppaopistossa. Opiskelu Kuopion Muotoiluakatemiassa olisi houkutellut, mutta työtilaisuus kirkkomuseossa vei voiton.
– Myöhemmin sitten sain suorittaa myös Muotoiluakatemian graafisen viestinnän artenomin tutkinnon työssäoloaikana, Penttinen kertoo.
Museotyö on muuttunut paljon 30 vuoden aikana. Kun Penttinen tuli taloon, käytössä oli mekaaninen kirjoituskone ja lankapuhelin. Laskut kirjoitettiin kopioituvalle kalkeeripaperille. Alkuaikoina hänen työtehtäviinsä kuuluivat asiakaspalvelu, opastukset, toimistotehtävät ja avustaminen kokoelmatyössä. Nyt käytössä ovat tietokoneet ja internet, ja lisäksi museokauppa ja museotekniikka ovat nykyaikaisella tasolla.
Muutos on tapahtunut myös museon toiminnassa. Alkuaikoina työyhteisö oli aika sulkeutunut, mutta nykyään toiminta suuntautuu vahvasti ulospäin. Yhteistyötä tehdään monien kirkon ulkopuolisten tahojen kanssa.
Suuria muutoksia työuran aikana ovat olleet organisaatiomuutos, jossa kirkkomuseo muuttui säätiöpohjaiseksi kymmenkunta vuotta sitten, ja Karjalankatu 1:n peruskorjaukset, jotka ovat vaikuttaneet myös museon toimintaan. Viimeisin peruskorjaus huipentui museon kokoelmanäyttelyn ja asiakaspalvelutilojen uudistukseen vuonna 2015.
Muistiin jääneitä kohtaamisia ja matkoja
Karjalankadun työyhteisöön on kuulunut museon henkilökunnan ohella piispoja, kirkollishallituksen kanslian henkilökuntaa ja nykyään palvelukeskuksen, taloustoimiston ja keskusrekisterin väkeä.
– Muistoihin on jäänyt monia hienoja kohtaamisia ja ihmisiä, joita kaikkia ei voi tässä luetella. Alkuajoista on jäänyt mieleen erityisesti arkkipiispa Johannes. Hän oli aina kohtelias herrasmies, jolla oli pilke silmäkulmassa. Arkkipiispa Johannes teititteli aina. Hän puhutteli minua ”neiti museoapulaiseksi” ja museonhoitaja Kristina Thomeniusta ”maisteri Thomeniukseksi”. Arkkipiispa Johanneksen aikana museossa kävi paljon ulkomaalaisia arvovieraita, jotka tutustuivat museoon.
Alkuaikojen hyviä muistoja liittyy myös taloudenhoitajana työskennelleeseen Paavo Kokottiin.
– Hän on helposti lähestyttävä ja kertoi kahvipöydässä mukavia juttuja. Mieleen jäivät myös talonmiehenä ja siivoojana työskennellyt Ruuskasen pariskunta. He pitivät talosta hyvää huolta.
Kun museo kuului kirkollishallituksen alaisuuteen, talonväki teki vuosittain matkoja seurakuntiin. Näin monet kirkot ovat tulleet tutuiksi. Matkat olivat osittain virkistystä varten, mutta niillä oli myös opetustarkoitus. Ulkomaan matkat maksettiin suurimmalta osin omasta pussista. Sellaisia olivat käynnit Tukholmassa ja Venäjän Karjalassa.
– Laatokan Valamon matka oli kiva. Olin käynyt siellä aikaisemmin Neuvostoliiton aikana, ja nyt luostaria oli korjattu siihen verrattuna paljon. Kävimme myös Sortavalassa pappisseminaarin talossa ja Johannes Teologin kirkossa ja Sergei Okulovin haudalla. Siellä näki kaikki ne paikat, joista meillä on vanhoja valokuvia ja pelastettuja esineitä.
Harvinaisuudet kiinnostivat jo lapsena
Entä miksi Penttinen tuli aikoinaan valinneeksi museoalan?
– Jo pienenä keräsin harvinaisuuksia: lintujen pääkalloja ja rantaan ajautuneita ajopuita. Keitin ne kattilassa ja ripustin näytteille leikkimökkiin. Ovi näiden aarteiden luo oli lukittu, eivätkä kaikki päässeet niitä katsomaan.
Kiinnostus taidetta, kulttuuria, historiaa ja museoalaa kohtaan on aina ollut osa elämää. Penttinen on harrastanut akvarellimaalausta 1970-luvulta saakka, ja aiheena ovat etenkin keväiset ja syksyiset maisemat. Hän on ulkoilmamaalari: akvarellit syntyvät kiven päällä istuen lapsuuden kodin maisemissa Pielaveden Salonsaaressa. Penttinen on tallentanut maisemia vuosikymmenten kuluessa myös valo- ja digikuvin.
Nuoruuden kiinnostus taiteeseen ja historiaan on säilynyt, ja niiden innoittamana Marke on suorittanut työn ohessa taidehistorian opintoja Jyväskylän yliopistossa. Opinnot ovat nyt loppusuoralla eli maisterivaiheessa.
– Ne on tarkoitus suorittaa loppuun. Opiskelu on ollut ihanaa! Työn alla on pro gradu Petsamon maisemakuvauksesta, jossa käsittelen Suomen matkailuyhdistyksen ja yksittäisten valokuvaajien otoksia 1930-luvulta.
Pääkuva ylhäällä: Marke Penttinen kuvaa arkkipiispa Hermanin lasinegatiiveja. Kuva: Riikka Laakkonen/RIISA