Ukrainalainen Eliza Havronska oli kuusivuotias, kun äiti ojensi hänelle valkoisen, tyhjäksi puhalletun kananmunan. Oli aika maalata ensimmäinen pisanka.
Onneksi äiti osasi ohjata lempeästi, sillä pisankan maalaaminen on jo fyysisesti vaativa suoritus. Toisessa kädessä pidellään herkkää munankuorta samalla kun toinen käsi piirtää kuviota, joka perinteisissä malleissa on tiukasti geometrinen ja koostuu pienistä, tarkoista yksityiskohdista.
Ensimmäiseksi pikku Eliza opetteli pitämään munankuorta ja työvälineitä oikein – kuuman vahan kanssa sai olla varovainen. Sitten hän piirsi hevosia, lintuja ja ihmisiä.
– Odotin aina kevättä ja suurta paastoa, jolloin äiti opetti sisartani ja minua maalaamaan munia. Syntymäpäiväni sattuu usein pääsiäiseksi, mikä lisäsi jännitystä, Havronska muistelee.
Havronskan äiti Raisa Boholyub on tehnyt elämäntyönsä ukrainalaisen kulttuuriperinnön säilyttäjänä. Hän etsi ja restauroi ikoneja neuvostoaikana suljetuista kirkoista pohjoisukrainalaisella Chernihivin alueella, josta perhe on kotoisin.
Havronska korostaa, että pisanka on sekä Kristuksen ylösnousemuksen että ukrainalaisten kansallisen identiteetin symboli.
– Kuviot ilmaisevat kansaperinnettä ja historiaa. Hengellisesti pisanka symboloi yhteyttä Jumalaan.
Äiti näytti mallia
Kun Elizan taito karttui, hän alkoi toistaa äitinsä perässä Chernihivin alueen ornamentteja. Niissä toistuvat hienostuneet, monimutkaiset kuviot: ristit, tähdet ja erilaiset ornamentit. Värit ovat usein maanläheisiä ja sointuvat upeasti yhteen.
Havronska piirtää yhä mielellään myös eläimiä, kasveja, aurinkoa ja ristikuvioita.
Kuvilla on oma symboliikkansa. Esimerkiksi hevonen tarkoittaa voimaa, joka auttaa taistelussa pahan voimia vastaan.
Havronskan suosikkiaiheita on elämänpuu. Se kuvaa tietyn ihmisen sukua, jonka jäseniä puun kukat symboloivat. Yksinkertaisimmillaan puussa on kolme oksaa: isä, äiti ja lapsi.
Mielivärejä Eliza Havronskalla ei ole.
– Leikittelen mielelläni värien yhdistelmillä, esimerkiksi tummilla ja kylmillä sävyillä.
Perinteiset pisanka-värit on saatu kasveista ja niiden osista. Kasvit kerättiin kesällä ja syksyllä ja pyhitettiin kirkossa.
Vaurautta symboloivaa keltaista valmistettiin villiomenapuiden oksista. Vihreää uutettiin muun muassa mustien auringonkukkien siemenistä. Äiti maata merkitsevää ruskeaa tehtiin esimerkiksi tammen kaarnasta tai hevoskastanjan lehdistä.
Isoisoäideiltä omalle tyttärelle
Jo Havronskan isoisoäidit maalasivat pisankoja.
– Alkukevään iltoina, kun päivän työt oli tehty ja kaikki toiset jo nukkuivat, he istahtivat lieden ääreen ja maalasivat kynttilänvalossa.
Reilut kolme vuotta sitten, vähän ennen sodan puhkeamista, Eliza Havronska perheineen muutti Suomeen. Hän pitää täällä pisanka-kursseja miehensä Mihailin kanssa. Vanhemmat ovat opettaneet taidon myös 16-vuotiaalle tyttärelleen Ulianalle.
Havronskaa surettaa se, että hän ei pääse tänä vuonna maalaamaan munia äitinsä kanssa, sillä äiti asuu Vilnassa ja Havronskan perhe Rovaniemellä. Pääsiäisenä ovat äidin lisäksi mielessä kaikki ne rakkaat, joille hän tavallisesti ojentaisi pisanka-munan.
Juttu on julkaistu ensi kertaa painetussa Aamun Koitossa 1/2025. Painetun lehden artikkelit tuodaan myös verkkolehden lukijoiden saataville.
