Vuoden 2023 barometrin vastaajista 2 % kertoi kuuluvansa ortodoksiseen kirkkoon, kun vastaava prosenttiosuus vuoden 2006 barometrissa oli 1 %. Kaksi prosenttia on noin kaksinkertainen prosenttiosuus verrattuna siihen, kuinka paljon suomalaisista kuuluu Suomen ortodoksiseen kirkkoon. Tästä voi päätellä, että noin puolet ortodoksivastaajista ei kuulu Suomen ortodoksiseen kirkkoon. Tämä on selvästi kasvava trendi.
Suomeen muualta muuttavat ortodoksit eivät välttämättä liity Suomen ortodoksiseen kirkkoon. Saattaa esiintyä ajattelua, että ”oikea” ortodoksinen kirkko on entisessä kotimaassa ja siellä käydään juhlimassa esimerkiksi pääsiäistä. Suuntaus on nähtävissä selkeästi myös koulun ortodoksisen uskonnon opetuksessa. Pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa saattaa olla opetusryhmiä, joissa yksikään oppilaista ei ole Suomen ortodoksisen kirkon jäsen.
Toisaalta tämä antaa opettajille mahdollisuuden kohdata viikoittain näitä oppilaita, mutta aiheuttaa myös välillä hämmennystä. On ensiarvoisen tärkeää, että seurakunnat eivät resurssien vähentyessä unohda koulujen uskonnonopetuksen tukemista. Koululaispalvelukset ja muut kirkkoretket ovat vielä mahdollisia koulun toimintoja, ja niiden kautta kaikki uskontoryhmän oppilaat pääsevät tutustumaan Suomen ortodoksiseen kirkkoon.
Nuoret miehet uskonnollisempia kuin nuoret naiset
Tulokset osoittivat, että vastaajista 11 prosenttia voitiin luokitella uskonnollisiksi ja 22 prosenttia uskonnottomiksi ja loput 67 prosenttia sille välille. Nuorista miehistä uskonnollisena itseään piti neljännes (27 %) ja naisista viidennes (19 %). Nuorista naisista peräti 68 % katsoi, että ei ole uskonnollinen. Nuorten miesten vahvempi uskonnollisuus verrattuna samanikäisiin naisiin on kansainvälisesti uusi ilmiö. Aiemmissa tutkimuksissa naiset ovat lähes kaikissa tutkimuksissa kulttuurista riippumatta osoittautuneet uskonnollisemmiksi.
Maallistumisesta huolimatta katsomusten läsnäolo ja näkyminen koulun kontekstissa näyttäytyi valtaosalle nuorista hyvin myönteisenä. Havainto viittaa uskonnollisen ja katsomuksellisen moninaisuuden arkipäiväistymiseen nuorten keskuudessa. Näin koulun kautta tuleva katsomuksellinen moninaisuus ei useinkaan ole nuorille uusi ilmiö, vaan se on jo valmiiksi läsnä heidän elämänpiirissään. Sen sijaan syvälle perinteisiin uskonnollisiin opetuksiin ja arvoihin ankkuroituneet patriarkaaliset roolimallit voivat sukupuolten tasa-arvon lisääntyessä vaikuttaa ihmisten vieraantumiseen uskonnoista.
Merkityksellisyyttä toisten auttamisesta
Barometrin mukaan suurin osa nuorista löytää elämän merkityksellisyyden toisten auttamisesta ja kestävästä kehityksestä. Nämä merkityksellisyyden kokemukset ovat riippumattomia siitä, onko nuori uskonnollinen vai ei. Vihreänä patriarkkana tunnettu Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos ja kirkon opetus luomakunnasta ovat varmasti monelle nuorelle positiivinen signaali kirkon arvoista.
Kuitenkin nuoret pohtivat omien kokemustensa pohjalta, elääkö kirkko opettamiensa arvojen mukaan ja ovatko seurakunnat sitoutuneet kestävään kehitykseen. Nuorten osallisuus seurakuntien päätöksenteossa ja esimerkiksi hiippakuntien nuorisovaltuustoissa antaa hyvän mahdollisuuden ottaa nuoret mukaan miettimään seurakuntien ja kirkon kestävän kehityksen strategioita ja toteutusta. Aihepiirin asiat ovat niitä, joita nuoret opiskelevat koulussa ja mahdollisesti muissa opinnoissa, ja heillä saattaa olla muita kirkon päättäjiä ajankohtaisemmat tiedot teemoista.
Toinen osallisuuden kokemuksia tuottava asia on lähimmäisen auttaminen. Nuoret ovat aivan varmasti käyttämätön voimavara myös seurakuntien auttamis- eli diakoniatyössä. Ikärajat ja yksityisyyden suoja tuovat tähän joitain rajoitteita, mutta esimerkiksi iäkkäiden tai vammaisten ulkoilu- tai kirkkoseurana toimiminen onnistuu kuten vaikkapa kirjan ääneen lukeminen tai kaupassa käynti. Apua tarvitsevia ryhmiä on lukemattomia: yksinäiset, syrjäytyneet, väsyneet vanhemmat tai omaishoitajat ja aivan tavalliset seurakuntalaiset kriisin kohdatessa. Jos toisten auttaminen tuo tutkimusten mukaan nuorelle merkityksellisyyden kokemuksia, miksi kirkko ei voisi niitä nuorelle tarjota?
Uskonnollisuudella ja hyvinvoinnilla on yhteys
Nuorisobarometrin eräässä artikkelissa tarkastellaan nuorten ja nuorten aikuisten uskonnollisuuden, arvo-orientaation ja hyvinvoinnin suhdetta. Tutkimus osoittaa alle 18-vuotiaiden miesten olevan paitsi elämäänsä yleisimmin tyytyväisimpiä, myös kaikkein uskonnollisimpia. Alle 18-vuotiaiden tyttöjen hyvinvointi sen sijaan on selkeästi saman ikäryhmän miehiä heikompaa.
Tutkimus osoittaa aikaisempien tutkimusten tavoin uskonnollisuudella ja hyvinvoinnilla olevan myönteinen yhteys. Sitä on selitetty muun muassa sillä, että uskonnon kautta ihmiset liittyvät yhteisöihin, jotka tarjoavat sosiaalista tukea ja arvostusta, ja uskonto tuo merkitystä elämään. Negatiivisen yhteyden sen sijaan luovat uskontojen autoritatiivisuus ja suvaitsemattomuus.
Tutkimusten mukaan uskonnolliset nuoret miehet ovat todennäköisemmin arvokonservatiiveja, kun taas uskonnolliset nuoret naiset yhtä usein arvoliberaaleja kuin arvokonservatiiveja. Nuorten miesten keskuudessa uskonnollisia arvokonservatiiveja on kaksi kertaa enemmän kuin uskonnollisia arvoliberaaleja. Viime aikojen ortodoksisen median pohdinnat nuorten miesten kiinnostuksesta ortodoksista kirkkoa kohtaan selittyvät ehkä arvokonservatiivisuudella. Konservatiiviseksi mielletty ortodoksinen kirkko houkuttelee arvokonservatiiveja nuoria miehiä.
Tyttöjen kokemukset on syytä ottaa tosissaan
Artikkelin kirjoittaja kysyi kahdelta ortodoksisessa perheessä kasvaneelta nuorelta naiselta, mitä he ajattelevat barometrin Uskonnollisuus ja hyvinvointi -osiosta. Saadut vastaukset ovat melko kuvaavia:
”Voiko kirkon sisällä syntyä sellaista, että nuoret naiset kokee vaikka merkityksettömyyttä kirkon jäsenenä, kun esim. pappeus on vaan miehille ja taas semmoinen kristillinen kotivaimo-stereotypia harvemmin palvelee naisia, kun pitäisi rakentaa omaa uraa ja lapsenteko ei välttämättä kiinnosta.”
”Kirkossa miehet ja naiset jaetaan niin tarkasti erilleen, että syntyykö siitä sellaista eriarvoisuuden tunnetta, jos se ´naisen paikka´ei tunnukaan omalta?”
”Aina kuulee sitä, miten pojat on ponomareina jo pikkuisina, mutta mitä tytöt sitten tekee? Tavallaan tytöt on se kirkon hiljainen osa, joka sitten kuitenkin pyörittää koko hommaa kulisseissa. Eihän meillä mitään kirkkoa olisi ilman naisia ja tyttöjä."
”Ortodoksisuus nähdään somessa nuorten miesten toimesta monesti porttina oikeutettuun misogyniaan ja homofobiaan sekä jopa rasismiin.”
”Koska meidän kirkko on konservatiivinen, niin meillä saa vapaasti olla vihamielisten arvojen takana.”
Edellä siteeratut nuoret naiset eivät ole ajatuksineen yksin. Kirkon konservatiivisuuden nähdään luovan epätasa-arvoa eri sukupuolten välille. Suomen kaltaisessa maassa se on varmasti yksi tekijä, joka saa nuoret naiset jättämään kirkon.
Toinen haaste kirkolle nuorten hyvinvoinnin osalta ovat valtion tämänhetkiset toimet tukien leikkaamiseksi. Suomessa on varhainen kotoamuuttamisikä. Nuorille ei ole vielä tuossa elämänvaiheessa kertynyt varallisuutta, vaan he elävät lähinnä tukien varassa. Tuista leikkaaminen vaikuttaa suoraan nuorten hyvinvointiin.
Barometrin mukaan puolet 20–29 -vuotiaista kertoo joutuneensa jättämään tarpeellisia asioita hankkimatta rahanpuutteen vuoksi. Samasta syystä yli kolmasosa on ollut tapaamatta ystäviään. Tässä tilanteessa on entistä tärkeämpää järjestää nuorille aikuisille maksutonta toimintaa, jossa saa mukaansa vaikkapa ruoanlaiton kuiva-aineita sisältävän ”opiskelijaboxin”. Nuorille täytyy myös selkeästi kertoa seurakuntien diakoniatyön mahdollisuuksista auttaa.
Yhteinen katsomusaine unohtaa vähemmistöt
Suomalainen katsomusopetus sisältää kaksi oppiainetta, jotka ovat keskenään vaihtoehtoisia: uskonto eri oppimäärineen sekä elämänkatsomustieto. Uskonnon ja elämänkatsomustiedon yhteisinä tavoitteina on muun muassa tarjota oppilaalle rakennusaineita oman katsomuksen kehittymiseen sekä muodostaa laajaa katsomuksellista yleissivistystä tutustumalla erilaisiin katsomuksiin ja keskustelemalla niihin liittyvistä elämänmuodoista, kulttuureista, arvoista ja opeista. Oppiaineilla on lisäksi omia, toisistaan eriäviä sisältöjä, samoin uskonnon eri oppimäärillä.
Barometrin mukaan nuoret suhtautuvat myönteisesti siihen, että koulu auttaa opiskelijoita muodostamaan omaa katsomustaan. Nuorten yleinen positiivinen asenne uskonnon ja muiden katsomusten näkyvyyteen koulussa ja mahdollisuuteen keskustella niistä koulussa heijastaa halua avoimeen dialogiin katsomuksista.
Valtion nuorisoneuvosto on tulkinnut tätä barometrin tulosta niin, että se suosittaa toimenpiteenä yhteisen katsomusopetuksen luomista Suomen kouluihin. Esityksessä ei ole otettu huomioon Opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2022 julkaisemaa selvitystä katsomusaineiden opetuksen nykytilasta ja uudistamistarpeista, jossa yhteinen katsomusaine ei ollut uudistusehdotusten joukossa.
Usein unohdettu näkökulma on, että koulujen katsomusopetusta voidaan uudistaa nykyisen mallin pohjalta. Voidaan luoda mahdollisuuksia dialogiin vaikkapa yhteisopettajuuden pohjalta tai sopia yhteisistä teemapäivistä tai -viikoista. Opettajat ovat itse asiassa toteuttaneet näitä aina, mutta uudistuksella voitaisiin luoda asiaan systemaattisuutta. Samalla voidaan huolehtia siitä, että dialogi tapahtuu oppilaalle turvallisessa tilassa, eikä hän joudu oman katsomuksensa kanssa yksin tai altavastaajaksi.
Näin ollen suositus yhteisestä katsomusaineesta on vähemmistöt unohtava ja kovin ulkopuolelta tuodun tuntuinen. Katsomusopetusmalli on joka tapauksessa poliittinen päätös, eikä nykyisessä hallitusohjelmassa olla siihen puuttumassa.
Kaiken kaikkiaan Nuorisobarometri 2023 antaa Suomen ortodoksiselle kirkolle paljon pohdittavaa. Monet sen esiin tuomat asiat ja haasteet ovat vanhoja tuttuja, ja niiden eteen onkin jo tehty työtä. On myös asioita, jotka vaativat uudenlaista tarkastelua ja kirkon strategista työskentelyä. Nuoret eivät ole vain kirkkomme tulevaisuus vaan myös mitä suurimmassa määrin kirkkomme nykyisyys.
Jutun pohjana käytetyt Nuorisobarometrin 2023 artikkelit:
Kimmo Ketola & Hanna Salomäki: Uskonnollisia, uskonnottomia, vai vähän molempia? Nuorten suhde uskontoon maallistuvassa yhteiskunnassa
Tuukka Tomperi, Konsta Happonen & Tomi Kiilakoski: Nykynuorten notkeat elämänkatsomukset. Yksilölliset katsomukset ja institutionaaliset viitekehykset
Kati Tervo-Niemelä & Jouko Porkka: Uskonnollisuus ja hyvinvointi nuoruudesta aikuisuuteen siirtymässä: sukupuoli ja polarisaatio
Christine Namdar, Marjaana Kavonius, Martin Ubani, Arto Kallioniemi & Arniika Kuusisto: Nuoret, katsomukset ja hengellisyys koulussa.