Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous keskusteli istunnossaan 7. kesäkuuta nimettömänä laaditusta vastineesta, joka lähetettiin piispainkokoukselle pastori Tuomas Kallosen välityksellä. Vastine koski piispainkokouksen 14.3.2024 tekemää päätöstä ”sukupuolenvaihdoksen tehneen henkilön” avioliittoon vihkimisestä. Piispainkokous päätyi tuolloin siihen, että kirkollista avioliittoon vihkimistä ei voida toimittaa "sukupuolenvaihdoksen tehneelle henkilölle".
Vastineen laatijoiden mukaan edellä mainitun päätöksen perusteluissa ja päätöstä avaavassa dokumentissa esitetään virheellisiä ja puutteellisia näkemyksiä sukupuolen moninaisuudesta, minkä lisäksi dokumentissa on sekoitettu sukupuoli ja seksuaalisuus. Vastineessa todetaan, että päätöksen toteuttamisessa kirkon käytännön työssä on useita ongelmia.
Vastineessa todetaan muun muassa, että sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen eivät ole sama asia, eivätkä ne ole toisiinsa kytköksissä. Lisäksi huomautetaan, että lähes 2 000 ihmistä hakeutuu vuosittain sukupuoli-identiteettiä koskeviin tutkimuksiin, ja että transsukupuolisuuden esiintyvyys on lähteestä riippuen keskimäärin 0,5–1,3 prosenttia väestöstä. Vastaavasti Suomen ortodoksisen kirkon jäsenistä olisi transsukupuolisia noin 250–700 henkilöä.
Sukupuoli korjataan – ei vaihdeta
Loukkaavaksi ja perusteettomaksi on koettu muun muassa se, että piispainkokouksen päätöksen perusteluissa puhutaan sukupuolen vaihtamisesta: ”Sukupuolta ei vaihdeta, vaan tarvittaessa korjataan”, vastineessa huomautetaan.
”Käytännössä korjausprosessin myötä paitsi korjataan ihmisen keho vastaamaan hänen sukupuolikokemustaan, samalla myös lääkärit korjaavat aikaisemman, syntymässä tehdyn arvion ihmisen sukupuolesta. Korjausprosessin jälkeen henkilön ulkonaisesta olemuksesta ei useinkaan huomaa mitään sukupuolen korjaukseen viittaavaa.”
Lisäksi vastineessa todetaan myös:
”Ottaessaan kantaa transsukupuolisten ihmisten avioliittoon vihkimisestä piispainkokous perusteluissaan puhuu lähes koko ajan harhaanjohtavasti ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta. Ihmisen sukupuoli ei ole sama asia kuin ihmisen seksuaalinen suuntautuminen, eikä näitä asioita tule sotkea keskenään.”
Seuraa johtopäätös, jonka mukaan ”transtaustaisten ihmisten heteroavioliiton kieltämistä (keskenään tai cis-puolison kanssa) ei voi näin ollen millään tavalla perustella samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliittojen kieltämisellä, koska kyseessä ei ole samaa sukupuolta olevien ihmisten liitto. Kyse on naisen ja miehen välisestä avioliitosta täysin samoin kuin cis-ihmisten kohdalla.”
Vastineessa painotetaan niin ikään, että useat transihmiset kokevat olevansa heteroseksuaaleja, joten kirkon on mahdotonta määritellä heidän seksuaalista suuntautumistaan toisella tavalla kuin he itse. Vastaava tilanne on cis-ihmisten kohdalla, jotka seurustelevat vastakkaista sukupuolta olevan transihmisen kanssa.
Transsukupuolisuus ei useinkaan näy päällepäin
Vastineessa nostetaan esiin myös piispainkokouksen päätöksen aiheuttamat käytännön ongelmat kirkon työssä. Siinä tuodaan esiin, ettei inter- tai transsukupuolisuus useinkaan näy ihmisestä ulospäin.
”Alkaako kirkko arvioimaan, kuka on riittävän feminiininen nainen tai maskuliininen mies? Jos kriteeristö ei täyty, kyseenalaistetaanko henkilön sukupuoli? – – – Haluaisimme uskoa, että kukaan pappi ei tällaiseen ole valmis työssään ryhtymään. Kenelläkään ei ole myöskään velvoitetta jakaa yksityisiä ja arkaluontoisia terveystietojaan papin kanssa – ei edes rippi-isän.”
Tällaiseksi arkaluontoiseksi tiedoksi vastineessa nimetään esimerkiksi henkilön syntymässä määritetty sukupuoli. Tällaisen tiedon levittäminen paitsi loukkaa henkilön yksityisyyttä, voi pahimmillaan altistaa hänet syrjinnälle tai jopa vaarantaa hänen turvallisuutensa.
Loppupuolella todetaan, että Kirkko ei voi väittää tunnustavansa jokaisen ihmisen täydellisen samanarvoisuuden samalla, kun se toisaalta kyseenalaistaa ihmisen sukupuolen.
Vastine päättyy pyyntöön, että piispainkokous tunnustaisi esitetyt perustelut ihmisen sukupuolen moninaisuudesta sekä sen, että sukupuoli ja seksuaalisuus ovat eri asioita eivätkä korreloi keskenään. Kaiken esitetyn perusteella vastineen laatijat pyytävät lisäksi, että piispainkokous vetäisi päätöksensä takaisin ja ottaisi asian uudelleen harkittavaksi.
Piispainkokous kiitti vastineesta ja päätti laatia sen perusteella uuden, tarkemmin perustellun selonteon aiheesta.