Ajassa

Pyhät äidit -sarja alkaa: Vassa Pihkovalainen

Kukapa tulisi ajatelleeksi, että kuuluisan Pihkovan miesluostarin rakentajien joukossa on kahden lapsen äiti?
| Teksti: Karoliina Maria Schauman | Kuva: Jenni Sundkvist
Puhkova_Petserin_luostari

Pihkovan luolaluostarissa on rukoiltu jo yli viisisataa vuotta. Onpa Tito Collianderin Ristisaatto-romaanikin (Korståget, 1937) kirjoitettu näissä luostarimaisemissa, joissa hän vaimonsa Ina Collianderin kanssa liittyi ortodoksiseen kirkkoon.

Kukapa tulisi ajatelleeksi, että tämän kuuluisan miesluostarin rakentajien joukossa on kahden lapsen äiti?

Luostarin alkuvaiheista 1470-luvulta löytyy perheenäiti, Maria. Hän teki luostarin rakennustöitä yhdessä miehensä isä Johanneksen ja kahden poikansa kanssa. Sairastuttuaan Mariasta tuli nunna Vassa – luostarin kronikan mukaan ensimmäinen henkilö, joka vihittiin luostarielämään Pihkovan luolaluostarissa. Pyhittäjä Vassan muistopäivä on 19. maaliskuuta.

Pyhän Vassan elämäkerrassa ei niinkään ylistetä hänen kilvoituksiaan nunnana, vaan elämäkerta puhuu Maria-äidin lempeydestä ja sävyisyydestä, salaisesta sydämen ihmisestä. Kerrotaan, että hän rakasti Jumalaa yli kaiken, omistautui pyyteettömästi perheelleen ja palveli lähimmäisiään väsymättä.

Elämäkerta todistaa harvinaisesta lujuudesta: pyhä Vassa jakoi napisematta kaikki perhettä kohdanneet murheet ja kesti horjumatta vastoinkäymisiä ja kärsimyksiä. Nimenomaan lujuudesta Pihkovan luolaluostarin myöhemmätkin kilvoittelijat ovat tunnettuja aina meidän päiviimme asti. Esimerkkinä tästä ovat vaikeudet, joita luostari koki Neuvostovallan aikana.

Missään vaiheessa pyhän Vassan reliikkejä säilyttävä luostari ei kuitenkaan lakannut toimimasta, toisin kuin moni muu luostari Neuvostoliitossa.

Pyhän Vassan arkkuun liittyy myös ensimmäinen ihme, joka luostarissa on tapahtunut.

Pyhittäjä Vassan elämään nivoutuu useita pyhiä. Hänen miehensä, myöhemmin pyhittäjä Joona Pihkovalainen, toimi pappina Tartossa yhdessä isä Isidorin kanssa. Kun isä Johannes pakeni perheensä kanssa ortodoksien vainoja Pihkovaan, isä Isidor jäi Tarttoon. Siellä pyhä Isidor kärsi yhdessä 72 seurakuntalaisensa kanssa marttyyrikuoleman.

Perheen paettua pyhän Vassan puoliso, isä Johannes, löysi Pihkovan läheltä mäenrinteestä luolan ja päätti perustaa luostarin ortodoksisen uskon tueksi. Maria-vaimo ja lapset osallistuivat työhön.

Pyhä Vassa haudattiin miehensä löytämään luolaan. Elämäkerran mukaan liiviläisten hyökätessä luostariin eräs ristiritari yritti avata miekalla arkun kannen, mutta arkusta iski tuli, joka poltti ritaria estäen tämän aikeen. Arkun oikeaan laitaan sanotaan jääneen liekin polttama jälki, josta huokui hyvää tuoksua. Sekä pyhän Vassan että hänen miehensä pyhäinjäännökset ovat Pihkovan luolaluostarin luolissa.

Luostari, jonka perustusta pyhä Vassa perheineen oli rakentamassa, on vuosisatojen halki ollut ortodoksisen uskon linnake. Luostarin johtajana pyhittäjämarttyyri Kornili Pihkovalainen kokosi suuren kirjaston, perusti ikonimaalaamon ja organisoi lähetystyötä. Aivan omaa aikaamme lähellä eläneistä Pihkova-Petserin kilvoittelijoista voi lukea kirjasta Arkielämän pyhät ynnä muita kertomuksia (2016). Yksi heistä oli arkkimandriitta Alipi, joka johti luostaria toisen maailmansodan jälkeen – hänkin lujuudestaan tunnettu.

Pyhän Vassan ja hänen perheensä elämäntyön hedelmänä kohoaa siis luostari, jossa on kasvanut huomattavan kestävien ja lujien kilvoittelijoiden joukko! Alun perin perheellisenä pyhittäjänä ja kärsivällisyyden esikuvana pyhä Vassa ymmärtää varmasti niin perhe-elämän kuin luostarielämänkin vaikeuksia ja osaa auttaa niitä, jotka hänen taivaallisia rukouksiaan pyytävät. Auttakoon pyhä Vassa rukouksillaan meitäkin!

Pääkuvassa Pihkova-Petserin luostari.