Pyhä_Patrik_Ja_neliapila
Ajassa

Pyhä Patrik, rukoile Jumalaa meidän puolestamme!

Riehakkaan juhlahumun takaa meitä katselee yksi 400-luvun suurista pyhistä, Irlannin valistaja.
11.03.2021 - 18:15 | Teksti: Isä Tuukka Rantanen, Oulun seurakunta | Kuva: Thad Zajdowicz

Hassut vihreät hatut ja kolmiapilakoristeet, irkkumusiikki ja olut.

Pyhän Patrikin päivä näkyy ja kuuluu ympäri maailman, Suomessakin joissain pubeissa. Guinness-oluen kulutus kasvaa 17. maaliskuuta huimasti: kun tavallisena päivänä tuota tummaa mallasjuomaa kumotaan noin 5,5 miljoonaa tuoppia, pyhän Patrikin päivän lukema on noin 13 miljoonaa eli noin 150 tuoppia joka sekunti. Sláinte!

Kirkollisesti Lá Fhéile Pádraigia on vietetty jo 1500 vuotta. Pitkään juhla sujuikin hartaissa merkeissä, onhan vihreä saari vahvasti katolinen ja muistopäivä osuu aina suuren paastoon. Suuren perjantain ohella juuri 17.3. oli Irlannissa 1960-luvulle saakka “se toinen kuiva” päivä, jolloin kaikki pubit olivat kiinni. Kun lakimuutoksen myötä kapakan ovet St. Paddyna avautuivat, juhlasta kehkeytyi sellainen, jona sen nykyisin tunnemme: varsinainen irkkupraasniekka.

Riehakkaan juhlahumun takaa meitä katselee kuitenkin yksi 400-luvun suurista pyhistä, jota omakin kirkkomme muistaa Irlannin valistajana.

Patrik syntyi 300-luvun lopulla Britanniassa varakkaaseen perheeseen ja eli turvatun lapsuuden ja nuoruuden. Hänen isänsä oli diakoni, mutta pojalle uskon maailma ei syvällisesti auennut.

Kun Patrik oli 16-vuotias, tuttu elämänpiiri murskattiin yhdessä päivässä.

Ihmiskauppiaat ryöstivät hänet orjaksi Irlantiin ja myivät hänet paimentamaan lampaita. Perhe jäi suremaan kadonnutta lastaan.

On lohdutonta ajatella, miten koviin oloihin nuorukainen repäistiin: vieraat ihmiset, vieras kieli, raskas orjatyö pakanakelttien mailla. Yksinäisenä lammaspaimenena Irlannin sateisen taivaan alla alkoi kuitenkin muutos, josta hän myöhemmin kertoi: ”Siellä tajusin sydämeni epäuskon, siellä Jumala avasi minun ymmärrykseni.” Etäisestä Luojasta tuli ainoa turva ja Ystävä. ”Rukoilin noin sata kertaa päivällä ja hieman vähemmän yöllä”, kirjoittaa Patrik Confession -teoksessaan.

Pojasta kasvoi mies, hän oppi iirin kielen ja kulttuurin. Kun orjuutta oli kestänyt kuusi pitkää vuotta, hän sai unessa ilmoituksen rannikolla odottavasta laivasta. Patrik jätti lampaat, pakeni ja löysi pitkän vaelluksen päätteeksi aluksen, joka vei hänet viimein Britanniaan.

Orjuudessa löytynyt läheinen suhde Kristukseen sai Patrikin kouluttautumaan papiksi.

Kun vuosikymmeniä myöhemmin hänet vihittiin piispaksi, Jumalalta tuli julmalta tuntunut kutsu: palaa Irlantiin.

Mitä Patrik koki, mitä ajatteli? ”Minä, köyhä ja kurja odotan joka päivä, että minut murhataan, otetaan kiinni tai tehdään orjaksi… Asetan itseni kuitenkin Kaikkivaltiaan käsiin, joka on valinnut minut tähän tehtävään”, hän kirjoitti palattuaan nuoruutensa saarelle.

Pakkotyössä vietetyistä vuosista oli kuitenkin hyötyä: Patrik puhui paikallista kieltä ja tunsi paikalliset tavat. Keltit tulivat sankoin joukoin kuuntelemaan, kun hän saapui kylään. Piispa kertoi Kristuksesta, joka oli muuttanut hänen elämänsä, ja näyttäen
kolmiapilaa valaisi oppia Pyhästä Kolminaisuudesta: ”Katsokaa, Kolme Yhdessä ja Yksi Kolmessa.” Yksinkertainen, voimallinen ja syvällinen sanoma kosketti, ja Patrik sai kastaa kirkon jäsenyyteen jopa satoja samana päivänä.

Kun Kristus kutsui nöyrän palvelijansa kotiin 400-luvun lopulla, tämä entinen orja oli johtanut useita tuhansia todelliseen vapauteen, Vapahtajan yhteyteen.

Tänä vuonna pyhän Patrikin päivää vietetään koronaepidemian vuoksi hiljaisissa merkeissä. Edes Dublinin kaduilla ei näy kulkueita eikä juhlakansaa, pubeissa on hiljaista ja oluthanat monin paikoin kiinni. Silti juuri tänä koronarajoitusten vuosipäivänä pyhän Patrikin elämä ja esimerkki rohkaisee meitä nostamaan katseemme ylös ja luottamaan, että vaikeat ajat voivat Kaikkivaltiaan kädessä kääntyä siunaukseksi meillekin tavalla, jota emme vielä tänään aavista.

Pyhä Patrik, rukoile Jumalaa meidän ja koko maailman puolesta!