Koulujen uskonnonopetus ei ole seurakuntien vastuulla. Seurakunnat ovat silti tähän asti olleet halukkaita tukemaan opetusta järjestämällä koululaispalveluksia ja varaamalla rahaa koulun ja kirkon välisiin matkakustannuksiin sekä koululaisten ruokailuun.
Monissa kouluissa kirkkoretkiä on vuosittain vain yksi ja se pyritään ajoittamaan pääsiäiskauteen - mieluiten kirkkaalle viikolle.
Tämän kevään kirkkomatkoja suunnittelevat opettajat ovat kuitenkin hämmentyneet huomatessaan, että kaikilta seurakunnilta ei tunnu enää löytyvän rahaa koululaispalvelusten mahdollistamiseen.
– Pidimme viime perjantaina palaverin seurakunnan kasvatustoimen kouluyhteistyöstä vastaavan työntekijän kanssa. Saimme kuulla, että bussirahoja on pienennetty tuntuvasti ja myös ruokailuihin voi olla aiempaa vähemmän rahaa, kertoo ortodoksisen uskonnon opettaja Johanna Miettinen.
Ennen korona-aikaa monet seurakunnat kustansivat bussit kirkkomatkoille ja lapsille tarjottiin palveluksen jälkeen lämmin ateria.
– Vuosina 2020 ja 2021 emme päässeet pääsiäiskirkkoon ollenkaan koronan vuoksi. Viime keväänä saimme rahat busseihin, mutta lämmintä ruokaa ei tarjottu viimeisten koronarajoitusten vuoksi. Silloin teimme retken eväiden voimin.
Eväät kuulostavat tietysti periaatteessa ihan hyvältä idealta, mutta koululaisten ja opettajien näkökulmasta todellisuus on jotain ihan muuta.
– Eväsrumba oli aivan älytön. Emme saaneet oppilaille eväitä keskitetysti, vaan jokaisen oppilaan koulusta täytyi tilata eväät erikseen. Osa oppilaista tulee uskontotunneille naapurikouluun eikä opettaja edes välttämättä käy koskaan kaikissa niissä kouluissa, joiden oppilaita he opettavat.
– Joinakin päivinä olin keräämässä eväitä aamuseitsemän jälkeen niistä kouluista, joiden oppilaat tulevat tunnille toiseen kouluun, koska bussi ei sen koulun kautta kiertänyt. Osa keittiöistä oli unohtanut tilaukset, vaikka ne oli asiallisesti ja ajallaan tehty, osaan ei henkilökunta tullut ajoissa ja niin edelleen. Kirkkomatkat ovat kaikkine vastuukysymyksineen opettajille melkoinen stressin aihe. Eväiden kanssa taistelu sai kamelin selän lähes katkeamaan.
Miettinen toteaakin yksikantaan, että jos seurakunnat eivät voi tukea bussimatkoja ja asiallisia ruokailuja, niin ainakaan useammassa koulussa kiertävät opettajat eivät enää voi tuoda oppilaitaan koululaispalveluksiin.
– Olen tavattoman surullinen koko jutusta. En käsitä, miten tällaisesta asiasta voidaan säästää. Oppilaille koululaispalvelukset ovat suuri juttu – niistä aletaan kysellä jo syksyn ensimmäisellä tunnilla ja kysely vain tiivistyy kevättä kohti: "Milloin mennään kirkkoon?" "Onko taas ristisaatto?" "Saako taas suklaamunan?" "Lauletaanko taas eri kielillä Kristus nousi kuolleista?" Oppilaat ovat todella pettyneitä, jos kirkkomatka ei toteudu!
Kyse ei ole kuitenkaan vain yksittäisestä pettymyksestä. Lapset ja nuoret ovat seurakuntayhteyden rakentamisen osalta riippuvaisia vanhemmistaan ja muista läheisistään. Koululaispalvelus on monelle ainoa mahdollisuus päästä kirkkoon ja ehtoolliselle.
– Koululaispalvelusten vähentäminen tarkoittaa sitä, että seurakunnat menettävät yhteyden niihin lapsiin ja nuoriin, joiden lähipiiri ei ole kirkollisesti aktiivista. Rahaa säästyy, mutta millä hinnalla?
Opettajille on kantautunut seurakunnista myös viestiä siitä, että papisto kokee koululaispalvelukset liian levottomina.
– Opettajat ovatkin paikoin pyytäneet seurakuntaa toimittamaan useampia koululaispalveluksia, jotta yhteen palvelukseen osallistuisi aina riittävän pieni määrä oppilaita. Tämäkään ei ole kuitenkaan kaikkia seurakuntia miellyttänyt.
Huoli koululaispalvelusten tulevaisuudesta on nyt saanut ortodoksisen uskonnon opettajat liikkeelle.
– Uskontokasvattajina näemme, että tässä on vakavan palautteen paikka. Yksi paikallinen vetoomus keräsi hetkessä melkoisen määrän allekirjoittajia ja nyt meillä on tekeillä laajempi kirkon päättäjille, esipaimenille ja seurakunnille osoitettu vetoomus. Toivotaan, että mahdollisimman monissa kirkoissa ympäri maata soi tänäkin keväänä heleästi lasten äänillä laulettu pääsiäistropari!