Nurmeksen kappeliseurakunnan pappi, isä Tapio Juntunen teki teologian maisterin tutkintoonsa pro gradu -tutkielman tahoista, jotka arvostelivat kanonisten ortodoksisten kirkkojen hygienia- ja rajoitustoimia koronapandemian aikana. Kriittiset äänenpainot saivat paljon jalansijaa ja näkyvyyttä netissä. Koronapandemian laannuttua tällaiset sisällöntuottajat eivät hävinneet, vaan esille on noussut esimerkiksi kysymys muiden kuin ortodoksisessa kirkossa kastettujen uudelleenkastamisesta ortodoksiseen kirkkoon liityttäessä. Korona ei kuitenkaan ollut alkupiste:
– Kyberdoksian tunnetuin ja suurin nimi Peter Heers ja hänen The Orthodox Ethos -kanavansa profiloituivat alunperin antiekumenistiseksi. Heers itse viittasi Justin Popovicin käsitteeseen ”ekumenismin panheresia” ja tämän jonkinlaiseksi yleiseksi hyväksyjäksi nousi Heersin puheissa vuoden 2016 Kreetan panortodoksinen synodi. Myöhemmin Heers nosti esiin koronarokotteen Pedon merkkinä, lieventäen jälkikäteen kantaansa rokotteesta ”esiasteena”, joka alistaa kirkkoa Antikristuksen globaalille maailmanvallalle. Myöhemmin trendinä on ollut nimenomaan kastekysymys, josta Suomenkin ortodoksisessa kirkossa on ollut puhe ja johon piispainkokous on ottanut selvän kannan ekumeeniseen patriarkkaan ja yleisortodoksiseen patristiseen perinteeseen nojaten.
Heersin YouTube-kanavalla onkin videoita kuten ”My Priest Won't Baptize Me... What Should I Do?”, jossa Heers ohjeistaa kyselijöitä kieltäytymään kirkkoon liittämisestä ilman kastetta ja arvostelee pappeja, jotka toimivat toisin. Kanavalla on paljon ohjeistusta myös esimerkiksi siitä, miten toimia (tai lähinnä olla toimimatta) toisuskoisten kanssa ja siitä, miksi miehet pitävät housuja ja naiset hametta, tai miten selvitä Antikristuksen globaalin kontrollin keskuspankkijohtoista digitaalista valuuttajärjestelmää vastaan.
Internet-ortodoksisuuden ilmiöille, tai kyberdoksialle, kuten isä Tapio ilmiötä nimittää, ei ole selkeää ja tarkkaa määritelmää. Isä Tapio itse luonnehtii ilmiötä muun muassa Facebookissa, Redditissä, X:ssä (ent. Twitter) ja YouTubessa esiintyväksi ortodoksisuudeksi, johon usein liittyy interaktiivisia elementtejä, kuten kommentointimahdollisuus. Tyypillisesti sisällöntuottajat vastaavat kommentteihin ja heidän ympärilleen voi muodostua yhteisö. Yhteisöt identifoituvat voimakkaasti niiden keskushahmoon.
– Peter Heersin, tai vaikka Patristic Nectar Films -kanavan Josiah Trenhamin kaltaisten karismaattisten, auktoriteettiasemassa olevien ”vanhusten” tai ”suurten opettajien” ulosannissa korostuu ”oikean ja autenttisen” ortodoksisen uskon ja tradition edustaminen sekä valtavirran ortodoksisuuden kritiikki. Molempien kohdalla tyypillistä ovat uusmaskuliinisuuden, konservatismin ja antiliberalismin teemat. Ehkä se vetoaa niihin, jotka ovat pettyneet liberaalimpaan kristinuskoon tai yleisesti nykyiseen elämänmenoon ja hakevat ortodoksisuudesta naiivisti ”patriarkaalisuutta”, pohtii isä Tapio.
Internet-ortodoksisuuden ilmiöille, tai kyberdoksialle, kuten isä Tapio ilmiötä nimittää, ei ole selkeää ja tarkkaa määritelmää. Isä Tapio itse luonnehtii ilmiötä muun muassa Facebookissa, Redditissä, X:ssä (ent. Twitter) ja YouTubessa esiintyväksi ortodoksisuudeksi, johon usein liittyy interaktiivisia elementtejä, kuten kommentointimahdollisuus.
Kanavat tavoittavat laajan ja kansainvälisen yleisön. The Orthodox Ethos -kanavalla on YouTubessa lähes 85 000 tilaajaa ja Patristic Nectarilla lähes 77 000. Yhdysvaltojen kontekstissa vertailun vuoksi virallisten ortodoksisten kirkkojen kanavista kreikkalaisella arkkihiippakunnalla (GOARCH) on tilaajia noin 40 000. Patreonin puolella, jossa tarjotaan maksullista sisältöä kuukausihinnalla, maksavia tilaajia Peter Heersillä on lähes 1 500, joille on luvattu säännöllisiä luentoja. Onko kyseessä jonkinlaisen kansainvälisen virtuaalisen seurakunnan paimen?
– Peter Heers on näkyvin hahmoista, mutta hänen kanoninen asemansa on ongelmallinen. Heers on kyllä vihitty ortodoksiseksi papiksi, mutta hän ei ole tällä hetkellä kenenkään piispan alaisuudessa. Kreikasta lähdettyään hän sai omalta piispaltaan kanonisen vapautuskirjan, mutta häntä ei ole otettu vastaan mihinkään jurisdiktioon, suuressa määrin hänen kiistanalaisen opetussisältönsä tähden. Heersin ongelmallinen opetus yhdistettynä hänen ”freelancer-papin” asemaansa on johtanut siihen, että Yhdysvaltojen ortodoksisten kirkkojen piispojen yhteinen toimielin on antanut julkilausuman, jonka mukaan Heers toimii itsenäisesti ilman piispallisista kaitsentaa, siunausta tai kanonista yhteyttä, eivätkä hänen opetuksensa siten edusta minkään paikalliskirkon ajattelua. Tällainen tilanne voi suoda näennäisen vapauden opettaa, mutta se ei ole ortodoksisen kirkon järjestyksen mukainen missään mielessä, linjaa isä Tapio,
Ortodoksisen kirkon helmaan hakeutuvia kohdattaessa isä Tapio peräänkuuluttaa välttämään kirkon henkilökunnan ja seurakuntalaisten taholta negatiivista ja torjuvaa asennetta, vaikka eri lähteistä opitut tiukat näkemykset hämmentäisivät ja haastaisivatkin.
– On niitäkin, jotka elävät ortodoksisuuttaan vain ja ainoastaan netin kautta, mutta sitä ei voi kutsua kirkon elämäksi. Käytännön seurakuntayhteys ja sakramentaalinen elämä ovat ortodoksisen elämän peruspilareja. Suosituilla kanavilla on kuitenkin myös parempaa antia, opetusta hengellisestä elämästä ja käytännön rukouselämään sopivaa neuvontaa. Suomessa on sellaisiakin, jotka ovat saaneet kosketuksen ortodoksisuuteen näiden kanavien kautta ja hakeutuneet seurakuntaan, jossa kirkon elämä ja yhteisö todellisesti toteutuvat. Tämä on ilahduttavaa ja oikea tie.
Hengellisyys tarvitsee muita ihmisiä
Facebookiin ja YouTubeen suositeltavaa ja raitishenkistä sisältöä tekevä isä Rauno Pietarinen näkee netin kanavat mahdollisuudeksi, mutta korostaa yhteisön tukea ja tärkeyttä.
– Moni on löytänyt ortodoksisen kirkon netin kautta ja asia on kunnossa, kunhan hän on löytänyt seurakuntayhteisön, missä toimitetaan liturgiaa, jossa hän osallistuu pyhästä ehtoollisesta. Seurakunnassa ollaan myös tekemisissä muiden ihmisten kanssa niin, ettei hengellinen elämä toteudu tyhjiössä. Hengellisen kasvun kannalta on hyvä olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa – ei karttaa heitä. Kirkkoon liittyvien ja kirkon jäsenten on tärkeää olla jonkun papin hengellisessä opastuksessa ainakin katumuksen sakramentin yhteydessä. Papit ja muut teologisesti koulutetut osaavat myös opastaa hengellisesti ehyiden nettilähteiden äärelle.
Isä Rauno nostaa vaarana esiin vahvistusharhan.
– Netistä voi oppia niin hyviä kuin huonoja asioita. Vaarana on omien, yksipuolisten ajatusten vahvistuminen. Netissä voi nimittäin tietoisesti tai tietämättään päätyä varsin yksipuolisten näkemysten äärelle. Nettihän tarjoaa etsijälle enemmän ja enemmän juuri sen kaltaista materiaalia, mitä alkaa etsiä. Jos sieltä hakee ajatuksia, jotka pitävät maailmaa ja kaikkea siinä olevaa pahana, alkaa saada juuri tuollaista opetusta. Ja kuitenkin evankeliumi korostaa Jumalan rakastavan maailmaa niin paljon, että hän antoi ainoan poikansa sen edestä kuolemaan.
Saattaa koitua siunaukseksi
Itä-Suomen yliopiston ortodoksisen käytännöllisen teologian yliopisto-opettaja, isä Teemu Toivonen korostaa niin ikään pastoraalisen lähestymisen ihannetta. Hän tunnistaa vaaranpaikkoja ortodoksisena esiintyvässä netti-ilmiössä, mutta kirkkoyhteisön syliin sulkemisen hän näkee ensiarvoisen tärkeänä. Tekeillä olevan väitöskirjatutkimuksensa aiheen, kirkon katekumeenityön kautta isä Teemu peräänkuuluttaa oikeanlaista vastaanottoa.
– Tutkimuksessakin tunnistettu ilmiö on nuorten miesten uskonnollisuuden kasvu. Olen kuullut, että jopa kuudesluokkalaisia nuoria on hakeutumassa kirkon piiriin, ja tämä on tietysti upea asia. Toivon, että seurakuntien työntekijät osaavat ohjata tulijan oman ikäkautensa mukaiseen opetukseen. Ehkä aikuisten katekumeeniryhmä ei ole se oikea paikka, vaan meillä on hyvä nuorisotyö, jota hyödyntää. Tässä tarvittaisiin selkeää linjausta. Saattaa olla, että tämä ilmiö osoittautuu suureksi siunaukseksi kirkolle.
Isä Teemu nostaa esiin Ortodoksisten Pappien Liiton taannoiset talvipäivät, joiden yhteydessä isä Tuomas Kallonen piti ansiokkaan puheenvuoron teemoista, joita hän on Tampereen seurakunnan katekumeenityöstä vastaavana pappina kohdannut. Isä Tuomas nosti erityisesti esiin etsinnän. Kirkkoomme kohdistuu aitoa mielenkiintoa etsijöiden taholta, ja tässä etsinnässä erilaiset ortodoksisuutta julistavat ja sivuavat internet-kanavat ovat helppo ja paljon käytetty tietolähde. Vaan kuka kantaa vastuun?
– Vastuu on tietysti aina kirkon paimenilla, ja kuten isä Tuomas osuvasti sanoi, aitoon etsintään meidän on vastattava. Erityisen tärkeää tämä on nykyisten netti-ilmiöiden aikana, kun netissä liikkuu paljon kirkkomme katekumeeniopetusta haastavaa ja vaarallistakin sisältöä ortodoksisen opetuksen nimissä. Olennaista olisi, että mahdollisimman moni löytäisi tiensä seurakuntaan. Seurakunnassa ei voi onneksi loputtomiin hakea ja valikoida samanmielistä porukkaa, jonka kautta vahvistaisi omia näkemyksiään, pohtii isä Teemu.
Yksi esimerkki on sitaattikulttuuri, jossa irrallisia pyhien ihmisten tai ohjaajavanhusten sanontoja nostetaan iskulauseiksi.
– Taannoin tuli vastaan pyhän John Maximovichin (Shanghain ja San Franciscon arkkipiispa, 1896-1966) nimiin laitettu lainaus ”Et löydä enää pappeja tai sielunpaimenia, joihin luottaa, mutta onneksi on olemassa kirkkoisät”. Tämä on esimerkki siitä, kuinka kirkkoisistä tehdään kirjallinen lähde, tavallaan pyhät kirjoitukset, joihin voi paikallisen papiston sijaan luottaa. Tämä on eräänlaista laajennettua sola scripturaa, joka on tuomittu epäonnistumaan, sillä se on irrallaan ymmärryksestä siitä, mikä kirkko ortodoksisen ajattelun mukaan on.
Mistä sitten tunnistaa raittiin ja aidon ortodoksisen opetuksen? Isä Teemu muistuttaa, että mustien listojen tekeminen olisi hajottamista. Sen sijaan hän nostaa esiin kirkon katolisuuden. Kirkko on katolinen, kaikkia ja kaikenlaisia ihmisiä kutsuva. Tästä perusasetelmasta erottautuu kirkon rakenteiden ulkopuolelta ja sivusta vaikuttava, itseriittoinen lahkolaisuuteen nyrjähtäminen, jonka tunnuslauseena vaikuttaa olevan ”me olemme oikeassa, kaikki muut ovat väärässä”.
Sosiaalisen median yksi ongelmista on, että vaikka jakaisi jonkin hyvän jutun, menee tästä kiinnostunut käyttäjä tutkimaan kanavaa ja kohtaa näin myös arveluttavampaa sisältöä, jonka terveellisyyden arvioimiseen ei etsijällä välttämättä ole keinoja.
– Ortodoksisina auktoriteetteina esiintyvät sisällöntuottajat, kuten Peter Heers, eivät ota – ehkä haluakaan ottaa – vastuuta sanomisistaan, eikä tällainen valtameren ylitse mitenkään onnistuisikaan.
Nettiopetuksessa korostuu helposti liikaa jokin tietty osa-alue, esimerkiksi paasto, ja se vinouttaa kokonaisuutta. Yhteyden puute kirkkoon nousee jälleen tässäkin esiin. Isä Teemun sanoin ”kirkkomummojen kirkkoa ylläpitävä voima ohitetaan”.
Mikä olisi vaarallisin ilmiö? Isä Teemu vastaa kysymällä, missä mielessä tai kenelle vaarallinen, kirkon ykseydelle vaarallista, pelastuksen kannalta vaarallista, toisten ihmisten turvallisuudelle vaarallista vai ihmisen omalle hyvinvoinnille vaarallista?
– Viimeisimmässä näistä piilee vastuunpaikka. Yksittäinen etsijä voi luulla saavuttavansa autuuden jyrkkiin ajatuksiin turvaten, eikä löydäkään niitä kirkosta, pettyy ja ajautuu ulkokehälle, tai tulee torjutuksi ja ajautuu sitä kautta ulkokehälle. Palaan tässä pastoraaliseen ja yhteisölliseen lähestymiseen ja haluan myös kehottaa ihmisiä kirkkoihin olemaan omia itsejänsä. Ei anneta kirkon kokonaisuuden vinoutua joidenkin ennakkoluulojen takia jäämällä pois.
Harkintaa ja kriittisyyttä
Oulun metropoliitta Elia tuntee sosiaalista mediaa ja ortodoksisena esiintyviä netti-ilmiöitä. Esipaimen ohjeistaa kaikkia:
– Täytyy olla tarkkana. On hyvä suhtautua kriittisesti ja harkiten siihen, mitä netissä kirjoitetaan.
Netissä ortodoksiana esiintyvään informaatioon liittyy monia huolestuttavia tekijöitä.
– Helposti siellä liikkeelle lähtee ääri-ilmiöitä. Pahimmillaan tällaiseen kirjoitteluun voi liittyä jopa suoranaista ihmisvihaa. Traditio pitää yllä kirkon elämää ja se on meille elintärkeä, mutta on hyvä muistaa, ettei kirkko kuitenkaan ole mikään muinaismuseo. Yllättävällä tavalla näyttää toisinaan myös siltä, että jotkut ortodoksisen uskon nimessä kirjoitetut moralistiset kannanotot muistuttavat toisinaan enemmän tietyn linjan pietististä teologiaa.
Metropoliitta korostaa kirkon omaa ääntä.
– Kanonisuus on tärkeä kriteeri. Piispa, episkopos, tarkoittaa päältäkatsojaa. Piispainkokous käyttää kirkon ääntä. Jos ihminen tai jokin ryhmä erkanee kirkon yhteisestä opetuksesta, voidaan hänet tai koko ryhmä luokitella skismaattiseksi, koska se on lähtenyt omille teilleen eikä siten enää ole piispan kaitsennan alla. Onneksi näin ei kuitenkaan usein käy.
Metropoliitta Elia korostaa harkitsevaa maltillisuutta.
– Tasapaino ja keskitie ovat kaikessa tavoiteltavia asioita. On hyvä pitää mielessä, ettei teologiasta saa tulla ideologiaa. Eikä teologian tule palvella ääriajattelua eikä varsinkaan käyttää sitä lyömäaseena ihmistä vastaan.
Näin arvioit sivustojen luotettavuutta
Isä Teemu Toivonen on hahmotellut vinkkejä ortodoksisina esiintyvien sivujen luotettavuuden arviointiin, apunaan myös Uskontojen uhrien tuki ry:n 16 kohdan lista ja yhdenvertaisuusvaltuutetun vihapuhemääritelmä:
Ilmoittaako sivusto selkeästi taustojaan tai tavoitteitaan? Kerrotaanko taustayhteisö ja -henkilöt avoimesti? Onko yhteys sisällöntuottajien paikalliseen kirkkoon selvä, kenen piispan alaisuudessa toimitaan?
Millä auktoriteeteilla näkemyksiä perustellaan? Kyseenalaiset sivustot vetoavat usein lähinnä yksittäisillä viime vuosikymmenten tai vuosisatojen populaareilla ohjaajavanhuksilla tai pyhien lausahduksilla Raamatun, kirkon kokonaisvaltaisen järjestyksen ja teologian sijaan.
Miten sivusto suhtautuu Kirkon hierarkiaan, paikallisiin piispoja tai papistoon? Avoimuuden hengessä yksittäisiä asioita tai päätöksiä pitää voida kritisoida, mutta yleinen kielteinen tai vähättelevä asenne paikallisia vastuunkantajia ja paimenia kohtaan on hälytysmerkki.
Rakennetaanko sisällöissä jakolinjoja ihmisryhmien välille? Jos näkemyksissä on eri ihmisryhmien halveksuntaa tai erottautumista muista viholliskuvia rakentaen, ehkä uhkailujakin, on parasta ottaa yhteyttä ao. somealustan ylläpitoon.
Miten suhtaudutaan ihmisten erilaisiin elämäntapoihin? Vain tietynlaisen elämäntavan pitäminen ainoana oikeana tai mahdollisena kielii haluttomuudesta kantaa vastuuta seuraajien hyvinvoinnista.
Suvaitseeko sivusto kritiikkiä tai kysymyksiä sisältöään kohtaan?
Pääkuva ylhäällä: Internetissä on tarjolla sisältöä laidasta laitaan ortodoksisuuteen liittyen. Kuvituskuva/Thomas Ulrich Pixabay
Juttu on julkaistu ensi kertaa painetussa Aamun Koitossa 3/2024, mutta ajankohtaisen sisältönsä vuoksi se julkaistaan nyt myös verkkolehden lukijoiden saataville. Juttua on muokattu 1.11.2024 klo 16:14 lisäämällä ingressiin maininta ortodoksi.net-sivustosta.