Pääsiäisikoni Kristuksen ylösnousemus
Ajassa

Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! Pääsiäisikonin väkevä sanoma: "Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet"

Perinteisessä ortodoksisessa ikonissa ei kuvata sitä, mitä kukaan ihminen ei ole nähnyt, kuten Isä Jumalaa, tai Kristuksen haudasta nousemisen hetkeä.  Pilatuksen hautaa vartioimaan lähettämät sotilaat olivat vaipuneet syvään uneen ylösnousemuksen tapahtuessa.
| Teksti: Alexander Wikström | Kuva: Zzvet/iStock
Pääsiäisikoni Kristuksen ylösnousemus

Ortodoksisessa ikoniperinteessä on kaksi pääsiäisikoniaihetta: historiallisena tapahtumana pyhät mirhantuojanaiset pääsiäisaamuna tyhjällä haudalla sekä Raamatun virallisen kirjakanonin ulkopuolisen (apokryfisen) Nikodemuksen ylösnousemusevankeliumin (mahdollisesti jo toiselta vuosisadalta jKr.) kertomukseen perustuva kuvaus Kristuksen tuonelaan laskeutumisesta. Sen otsikkotekstiksi vakiintui jo viimeistään 800-luvulla Ylösnousemus; liikesuunta on vahvasti ylöspäin.

Raamatun teksteistä löytyy viitteitä Kristuksen tuonelaan laskeutumisesta:

“Herra, sinä pelastit minut tuonelasta. Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin.” (Ps. 30:4)

“Hän vapautti heidät kuoleman pimeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa. Hän murskaa pronssiset ovet, murtaa rautaiset teljet. Hän lähetti sanansa, ja se paransi heidät, haudan partaalta hän auttoi heidät turvaan.” (Ps. 107: 14, 16, 20)

“Veljeni, kantaisästämme Daavidista voi varmasti sanoa, että hän kuoli ja haudattiin. Onhan hänen hautansa tänäkin päivänä meidän nähtävissämme. Mutta Daavid oli profeetta, ja Jumala oli valalla vannoen luvannut asettaa Daavidin valtaistuimelle hänen oman jälkeläisensä. Daavid tiesi tämän ja näki ennalta Kristuksen ylösnousemuksen. Sitä hän tarkoitti sanoessaan, ettei Herra hylkää häntä tuonelaan eikä hänen ruumiinsa maadu. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt kuolleista; me kaikki olemme sen todistajia.” (Ap.t. 2:29-32)

“Eikö se, että hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin.” (Ef. 4:9)

“Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa.” (1.Piet. 3:19)

“Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” (Ilm. 1:18)

Pääsiäisikoni Kristuksen ylösnousemus Choran kirkossa
Kristus vetää voimakkaalla otteella ranteista kiinni pitäen Adamin ja Eevan ylös haudoistaan tuonelan pimeästä kuilusta. Kuva: Zzvet/iStock

Tämän artikkelin kuva esittää sivukappelin apsiksen 1300-luvun alun seinämaalausta Khoran (nykyisin museo Karie Dzami) entisessä luostarikirkossa Istanbulin laitamilla. Saman aiheen pohjalta Petros Sasaki maalasi vuonna 1995 suurikokoisen seinämaalauksensa Kuopion ortodoksisen seurakuntasalin kaarevalle takaseinälle.

Kuvan keskellä seisoo valokehän, mandorlan, ympäröimänä valkoisiin vaatteisiin pukeutunut Kristus murtuneiden tuonelan porttien päällä. Mandorlan tähtikuviot tuovat mukaan laajan kosmologisen ulottuvuuden: ylösnousemuksen kirkkaus valaisee koko maailmankaikkeuden. Hän vetää voimakkaalla otteella ranteista kiinni pitäen Adamin ja Eevan ylös haudoistaan tuonelan pimeästä kuilusta.

Ote ranteesta korostaa ihmisen voimattomuutta pystyä nousemaan ylös kadotuksesta omin avuin, ilman Vapahtajaa, kuoleman voittajaa.  Tuonelan kuilussa on hajonneista porteista irronneita saranoita, nauloja, avaimia ja avainkilpiä. Tuonelan valtias Saatana makaa tummana, kahlehdittuna hahmona kuilun pimeydessä. Kristuksen ylösnousemuksen myötä kuoleman valta on kukistettu.

Vanhan Liiton vanhurskaita ja kuninkaita

Kristuksen molemmin puolin seisoo suuri joukko tuonelan vankeudesta vapautettuja Vanhan Liiton vanhurskaita. Osan heistä pystyy tunnistamaan.

Aadamin takana seisoo Kristusta kädellään osoittaen Herran edelläkävijä ja kastaja Johannes, joka Nikodemuksen tekstin mukaan saarnasi tuonelassa oleville Vapahtajan tulemisesta. Hänen vieressään seisovat kuninkaat David ja Salomo. Heidän sädekehiensä takaa näkyy osittain kolmas kuningas, joka on todennäköisesti Manasse.

Eevan takana seisoo kuninkaalliseen asuun puettu nuorukainen paimenen sauva kädessään. Hänet tulkitaan joskus Aadamin ja Eevan pojaksi Abeliksi, jonka hänen veljensä Kain surmasi. Todennäköisimmin nuori mies on kuitenkin Set, joka syntyi Abelin surman jälkeen.

Vanhassa testamentissa, etenkin psalmirunoudessa, Israelin kuningas rinnastetaan paimeneen; myös kuningas David oli alkuaan paimen. Molemmissa ryhmissä on myös Vanhan testamentin ajan profeettoja, joista muutamat voi tunnistaa ikonin kuvaperinteeseen vakiintuneista tyypillisistä piirteistään, kuten hiusten ja parran väristä ja muodosta.

Kaikkia hahmoja ei voida tunnistaa.  Voimme ajatella heidän olevan koko ihmiskunnan “kansanedustajia”: Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemisen myötä kadotettu paratiisi on avattu uudelleen meille kaikille.

Ikonimaalari Alexander Wikström
Alexander Wikström opettaa ikonimaalausta Valamon opistossa. Kuva: Valamon opisto