Lukuisat kevään uusista ylioppilaista ovat toimineet vuosia seurakunnissa kerho- ja leiriohjaajina, vapaaehtoisina, kuorolaisina ja sijaisina. Seurakunnissa onkin perinteisesti muistettu kevään ylioppilaita. Esimerkiksi Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa on jo pitkät perinteet stipendin myöntämiselle jokaiselle ortodoksisen uskonnon opintojen pakolliset kurssit suorittaneelle ylioppilaalle. Tänä vuonna Helsingissä ylioppilaiden juhlaan sai kutsun kaikkiaan 137 ylioppilasta.
Aamun Koitto pyysi heistä neljää kertomaan tiestään ortodoksisen uskonnon opintojen pariin ja tulevaisuuden suunnitelmistaan.
Ylioppilaat Venla Sarlin, Outi Lukkari, Julia Miettinen ja Ilmari Häyrynen ovat monelle seurakuntalaisille tuttuja kasvoja niin lasten ja nuorten leireiltä, kerhoista, tapahtumista ja jumalanpalveluksista.
Esimerkiksi Venla Sarlinin on voinut tavata muun muassa pitämässä Uspenskin katedraalissa lasten kirkkokerhoa. Ilmari Häyrynen on toiminut seurakunnassamme keikkakanttorina. Yhteistä näille uusille ylioppilaille ovat usko, rakkaus Kirkkoa kohtaan, vahvat ortodoksiset juuret – ja se, että monet lähimmät ystävät ovat löytyneet juuri seurakunnan toiminnasta.
Espoossa järjestettiin tänä keväänä uskonnonopettaja Jari Ketolan johdolla ensimmäistä kertaa ortodoksisen uskonnon lukio-opintojen kertauskurssi.
Helsinkiläiset Venla Sarlin ja Ilmari Häyrynen kuulivat kertauskurssista sattumalta ystävältään Julia Miettiseltä, ja pyysivät lupaa päästä mukaan.
– Onneksi pääsimme. Kertauskurssi kokosi kaikki ajatukset yhteen ja ne sai helposti kirjoitettua auki kokeessa, kiittää Ilmari. Samalla hän tuo esille ortodoksisen uskonnon opintoihin liittyviä haasteita:
– Ortodoksisen uskonnon opetus poikkeaa kaikista muista oppiaineista täysin. Meilläkin vuodessa oli viisi jaksoa ja normaalisti yksi kurssi kestää yhden jakson ajan. Ortodoksinen uskonto oli koko tämän järjestelmän ulkopuolella - yksi ortodoksisen uskonnon kurssi kestikin puoli vuotta. Kursseja oli kuitenkin yhtä paljon kuin esimerkiksi historian oppiaineessa. On vaikea ymmärtää, kuinka edes voisi ehtiä kerrata kaikkia niitä kurssien sisältöjä, joista kokeessa voi tulla kysymyksiä. Siinä mielessä on ihmeellistä, että suoriuduimme näin hyvin. Siitä kiitokset kaikelle avulle, mitä on saanut.
Nyt valmistuneet ylioppilaat ovat aloittaneet opintonsa koronaviruspandemian aikana, ja tämä on vaikuttanut väistämättä opintoihin. Monet kurssit järjestettiin alussa vain etänä. Haasteista suoriutuminen tuntuukin erityisen palkitsevalta.
– On todella tärkeää, että seurakunta muistaa uusia ylioppilaita. Siinä yhdistyy useampi asia: ei pidä unohtaa, että olemme oikeasti toinen valtionkirkko, joka mahdollistaa, että meillä on oikeus ja valtiolla on velvollisuus tarjota opetusta. Sen lisäksi kirkko on ollut ja on edelleen myös hyvin akateeminen laitos. Se, että seurakunta muistaa juuri ylioppilaaksi tulemisen yhteydessä, on hienoa, kiittää Ilmari Häyrynen.
Kun Ilmari pääsi hakemaan ruusua ja stipendiä, hän tuuletti seurakuntasalissa. Suorituksen osalta on myös aihetta juhlaan:
– Kyllä sieltä se laudatur tuli. Nöyrästi voin sanoa, että eniten shokkia aiheutti se, kuinka pienellä työmäärällä sen sain. Lopputulos on tietysti useiden asioiden summa. Koe oli juuri minulle sopiva.
Venla Sarlin nyökkää ja kertoo, kuinka onnelliseksi hän tuli kokeessa, kun ymmärsi osaavansa vastata kysymyksiin.
– Kokeen aikana katseemme kohtasi Ilmarin kanssa. Hymyilin, sillä tiesin, että pääsen kokeesta läpi. Vaikka olen kasvanut kirkon ympäristössä, niin olen oppinut paljon ortodoksisen uskonnon tunneilla. Yllätyin kuitenkin, että en vain päässyt läpi, vaan sain lopulta magnan. Olen todella onnellinen suorituksestani.
Julia Miettinen puolestaan iloitsee eximiasta.
– Kokeessa oli monia asioita, joita käsiteltiin kertauskurssilla. Myös siitä, että olen lapsesta saakka käynyt kirkossa, oli apua.
Vaikka nuoret ovat kasvaneet kirkkoon jo pienestä pitäen, pitävät he tärkeänä, että löytää sen oman tien, uskon ja merkityksen.
– Oli minullakin kausia, kun sanoin, etten varmana lähde kirkkoon. Kriparin jälkeen tilanne muuttui, ja hakeuduin kerhonohjaajaksi. Minulle tuli tavaksi löydä kirkossa. Viimeisen kahden vuoden aikana rupesin ymmärtämään, että miksi minä haluan mennä sinne kirkkoon. Olen myös kansainvälisesti ollut tosi aktiivinen viime aikoina, kertoo Ilmari Häyrynen, joka osallistui ainoana nuorena Suomesta viime vuonna Puolassa järjestettävään kansainväliseen ortodoksiseen tapahtumaan.
– Aion lähteä Puolaan myös ensi kesänä samaan paikkaan kansainväliseen nuorten tapaamiseen. Olen löytänyt myös suuremman yhteisön ja yhteyden kirkkoon.
Ulkomaille lähtö houkuttelee
Tulevaisuuden suunnitelmien osalta kaikkia haastalteltuja kiinnostaa ulkomaille lähteminen ja välivuodenkin pitäminen.
Venla Sarlin ei aio pitää kiirettä, vaan ottaa hetken rauhallisesti.
– Minulla ovat kuitenkin olleet suunnitelmat selvillä jo aika pitkään. Olen jo pitkään halunnut opiskella kätilöksi.
Klaukkalalainen Outi Lukkari haluaa näillä näkymin hammaslääkäriksi. Vaikka hän ei lopulta kirjoittanut ortodoksista uskontoa, on kirkko ja seurakuntayhteisö ollut hänelle todella tärkeä.
– Sain todella paljon uusia ortodoksiystäviä kriparilta ja kerhonohjaajakoulutuksessa. Meistä on tullut Venlan ja Julian kanssa hetkessä tosi hyviä ystäviä.
Julia Miettinen on samoilla linjoilla. Työn osalta sen sijaan hän haluaa teatterin ja musiikin alalle.
– Niihin on vaikea päästä, mutta teatteri ja musiikki kiinnostavat minua todella, joten yritän.
Musiikki kutsuu myös Ilmari Häyrystä, joka kokee olevansa tienristeyksessä.
– Kuten isä Sergei Petsalo sanoi onnittelupuheessaan meille, osalla saattaa olla se tilanne, ettei tiedä vielä, mitä tekee ja mitä kulman takana odottaa. Olen nelihaaraisessa risteyksessä, jossa on todella paljon kulmia. Ei ole vielä hajua, minkä kulman taakse haluan kurkata. Päällimmäisenä minua kiinnostaa musiikki. Olen harrastanut musiikkia koko elämäni ja jatkan sitä.
– Lähitulevaisuudessa tammikuussa 2024 olen menossa varusmiessoittokuntaan suorittamaan varusmiespalvelusta. Lähden soittelemaan klarinettia. Vaikka aina vannoin, etten tekisi samaa, mitä vanhempani tekevät, niin olen kyllä myös kanttorin hommia tehnyt viime aikoina. Sen lisäksi teologia kiinnostaa. Olen kansainvälinen ja puhun ranskaa. Olen miettinyt tosi paljon ulkomaille lähtemistä. Lähden 15. kesäkuuta Geneveen Kirkkojen Maailmanneuvoston keskuskomitean kokoukseen stuertiksi. Se on varmasti myös yksi nurkka, jonka takaa voi paljastua vaikka minkälaisia ovia. Tällä hetkellä yritän kuitenkin elää hetkessä.
Ylioppilaat iloitsevat, että pääsivät kokoontumaan yhteen muiden ortodoksiylioppilaiden kanssa yhteen. Ystävien kanssa välit pysyvät tiiviinä, samoin seurakuntayhteisön. Ja samaa he suosittelevat kaikille muillekin valmistuneille.
Pääkuva ylhäällä: Nuoret kerhonohjaajat nostivat Ilmari Häyrysen kuvaan. Laudaturin ortodoksisesta uskonnosta kirjoittanut Ilmari suuntaa stuertiksi Geneveen, varusmiesten soittokuntaan.