Ortodoksiselle uskolle luonteenomainen tapa muistella jo tuonilmaisiin siirtyneitä läheisiä ilmenee usein muistelupöydälle sytytetyin kynttilöin sekä alttariin toimitettavien muistelulappujen ja -kirjojen muodossa. Myös hautaus ja siihen liittyvät tavat ovat oleellinen osa ortodoksisuutta, eivätkä ne lopu itse haudan sulkemiseen. Siinä, missä vainajia muistellaan esimerkiksi panihidan muodossa, nousee tärkeäksi osaksi myös itse haudasta huolehtiminen.
Hautapaikan keskeinen elementti on kiistatta hautamuistomerkki. Ortodoksisella hautausmaalla törmää evenkelis-luterilaista hautausmaata useammin metalliseen tai puiseen muistomerkkiin, vaikka hautakivi on suosituin muistomerkkityyppi myös idän kirkon kalmistoissa. Hautamuistomerkeillä on materiaalista riippumatta kaksi yhteistä ja valitettavan yleistä vihollista: kallistuminen ja sammal. Vastuu hautamuistomerkin asiallisesta kunnosta on hautapaikan haltijalla sekä omaisilla.
Kotikonstein sammalta vastaan
Etenkin sammalta vastaan voi taistella myös kotikonstein. Kiviseppämestari ja yrittäjä Ari Peltola kontiolahtelaisesta Kivipalvelu Peltolasta neuvoo puhdistamaan kiven pesemällä.
– Vesipesu pehmeällä harjalla – mutta kultausten kanssa pitää olla varovainen, sillä ne eivät kestä mekaanista hankausta, Peltola toteaa yleisohjeeksi kiviin liittyen.
Kultauksen herkkyys ei liene yllätys esimerkiksi ikonimaalareille: myös hautakivissä käytetään haurasta ja erittäin ohutta lehtikultaa. Peltola neuvookin jättämään kultauksen puhdistamisen hautakiven ensimmäisenä vuotena kokonaan tekemättä kiinnitysaineen totaalisen lujittumisen varmistamiseksi. Myöhemmin kultausta voi puhdistaa veden kanssa pehmeällä ja puhtaalla liinalla suurta varovaisuutta ja huolellisuutta noudattaen.
Erityisen likaisen kiven puhdistamiseen Peltola neuvoo käyttämään kokomessinkisin harjaksin varustettua harjaa, esimerkiksi sytytystulppaharjaa, jollaisella sammalet ja muut kasvustot irtoavat myös karkeista pinnoista kohtuullisella vaivalla. Peltola kehottaa kuitenkin kiinnittämään huomiota siihen, että harja on varmasti kokonaan messingistä.
– Halvoissa harjoissa on saatettu käyttää messingillä pinnoitettua teräslankaa, josta jää kiven pintaan ruosteläikkiä aiheuttavia rautahippuja, Peltola ohjeistaa.
Lisäksi messinkistä kovempi teräsharjas voi naarmuttaa osaa verrattain pehmeistä kivilajeista, joita tuodaan ulkomailta hautakivikäyttöönkin. Suomessa hautakivissä yleisesti käytettävän kotimaisen kiven osalta Peltola on luottavainen.
– Vaikka se saattaa olla aavistuksen kalliimpi, pienen pieni säästö ulkomaiseen kiveen voi olla kallis, jos siinä on vaikka ruostuva mineraali. Suomalaiset kivet tunnetaan ja tiedetään, miten ne käyttäytyvät suomalaisessa ilmastossa. Ulkomaisissa kivissä on joskus ollut rautamineraaleja, jotka ovat aiheuttaneet värjäytymiä kiveen, Peltola kertoo.
Ruskeita ruosteläikkiä aiheuttavien rautahippujen lisäksi myös etenkin tummien kivien pinnasta hyvin erottuva alumiini aiheuttaa usein tarvetta kiviseppämestari Peltolan kaltaisille ammattilaisille.
– Moni kivi on pilattu talvella, kun niitä on kaivettu esiin autoista yleisesti löytyvillä alumiinista valmistetuilla lumilapioilla. Etenkin karheaan kivipintaan alumiini tarttuu niin tiukasti, ettei sitä saa kotikonstein irti, vaan tarvitaan ammattilaista.
Kivelle voidaan myöntää suoruustakuu
Hautakivien toisen perusongelman eli kallistumisen korjaaminen vaatii asiantuntemusta, joten kotikonstein on vain vähän tehtävissä. Peltolan mukaan paikalliset kiviliikkeet oikovat tarvittaessa kiviä tilauksesta, mutta osa liikkeistä tarjoaa uusille hautakiville suoruustakuun.
– Tiedän, että osalla yrityksistä on uusissa kivissä suoruustakuu, eli seuraavan talven jälkeen käydään oikomassa kivet, kun painumisen ja roudan vaikutukset on nähty.
Puiset ja metalliset hautamuistomerkit vaativat muotonsa ja materiaalinsa puolesta tapauskohtaista hoitoa. Vankasta valuraudasta valmistettuja hautamuistomerkkejä, tyypillisesti ristejä, hautausmailla tarkastellessa ei ole tavatonta nähdä niissä kuolinvuotta 1800-luvulta, joten riittävän paksu rauta kestää ajan hammasta hämmästyttävän hyvin.
Vanhojen valurautaristien pintaan muodostuva ruoste onkin monen mielestä ainoa oikea pintaväri valurautaiselle muistomerkille, eikä ruostepintaa pidä lähteä puunaamaan irti heppoisin perustein. Uusissa metallisissa hautamuistomerkeissä käytetään usein erilaisia pintakäsittelyitä, joiden hoitoon kannattaa pyytää ohjeet muistomerkin toimittajalta. Oikein hoidettuna monet pintakäsittelyt kestävät vuosikymmeniä ryhdikkään näköisinä.
Puisten muistomerkkien kohdalla puhtaanapito ja riittävä huolenpito korostuu lisää. Eloperäisenä materiaalina puu on altis lahoamiselle. Joensuun ortodoksiselta hautausmaalta löytyy iäkkäitä puisia muistomerkkejä, jotka ovat säilyneet ryhdikkäinä vuosikymmeniä riittävän hoidon ja huolenpidon avulla. Puu tarvitsee kuitenkin apua pohjolan ankaraa ilmastoa ja säätä vastaan, ja sitä tarjoavat puunsuoja-aineet. Perinteisin puunsuoja-aine on myös hautausmaamiljööseen usein sopiva terva, mutta oikea suoja-aine kannattaa tarkistaa muistomerkin toimittajalta.
Valitse kukat kasvuympäristön mukaan
Hautamuistomerkin huoltamisen lisäksi haudan hoitoon kuuluvat kiinteästi myös kukat ja muut istutukset. Olosuhteet otettava tarkasti huomioon etenkin, jos haluaa haudalle kukkaloistoa. Hautausmaat eivät ole veljiä keskenään, ja erityisesti suurten hautausmaiden sisälläkin on eroja eri kasvuympäristöjen välillä. Erilaiset kasvuympäristöt vaikuttavat oleellisesti siihen, millaiset kasvit haudalle soveltuvat.
Varsinkin kokemattoman viherpeukalon kannattaa aloittaa istutusten teko huolellisella suunnittelulla ennen kukkaostoksille lähtöä. Oleellisia tietoja ovat hautapaikan varjoisuusaste ja maaperän laatu. Myös tavoiteltu hoitoväli ja kasteluveden saatavuus vaikuttavat oleellisesti siihen, millaisia kasveja haudalle kannattaa valita.
Istutuksiin voi valita joko monivuotisia kasveja tai kesäkukkia. Monivuotiset kasvit ovat erinomainen valinta esimerkiksi silloin kun haudalle pääsee vierailemaan vain harvakseltaan tai jos hoidettavia paikkoja on monia. Kesäkukat puolestaan tarjoavat upeaa kukkaloistoa, mutta toisaalta vaativat enemmän hoitoa ja kastelua.
Suomessa hautausmaat on perinteisesti perustettu hautojen kaivamisen kannalta edullisille hiekkakankaille, jos sellainen vain on löytynyt sopivan etäisyyden päästä. Hyvin vettä läpäisevä hiekkamaa asettaa istutuksille oman haasteensa, sillä se kuivuu nopeasti. Suuret puut tarvitsevat paljon vettä, mikä voi yllättää haudanhoitajan. Kuivuutta vastaan kamppailuun löytyy kuitenkin keinonsa. Hyvin läpäisevää istutusalustaa voi parantaa esimerkiksi lisäämällä istutuskohtaan multaa, jota on terästetty vettä sitovalla biohiilellä. Puutarhaliikkeistä löytyy myös erilaisia maahan upotettavia istutusaltaita, joissa osassa on myös altakasteluominaisuus ja vesisäiliö hoitoa helpottamaan.
Puut paitsi käyttävät kasvuympäristönsä vettä, myös vaikuttavat kasvupaikkoihin varjostamalla. Puustoisuuden määrä vaihteleekin hautausmaiden välillä paljon. Monelle ortodoksille tuttu Valamon luostarin hautausmaa Heinävedellä on valon määrällä mitattuna aivan erilainen kasvupaikka kuin vaikkapa Joensuun ortodoksisen hautausmaan nurmikenttäalueet. Mikäli oma silmä ei ole harjaantunut tunnistamaan hautausmaan kasvuolosuhteita, voi kääntyä hautausmaasta huolehtivan seurankunnan puoleen ja kysyä neuvoa.
Klassisia hautausmaalle soveltuvia kesäkukkia on lukuisia. Ne ovatkin vähemmän haudanhoitoon vihkiytyneelle ja aloittelevalle viherpeukalolle oivallisia valintoja, sillä ne eivät ole saavuttaneet turhaan klassikkoasemaansa, vaan niiden soveltuvuutta on koeteltu pitkään ja laajalti. Klassikkokasvit toimivatkin hyvänä inspiraationlähteenä suunnittelutyölle. Niille löytyy myös paljon hoito-ohjeita niin puutarha-alan kirjallisuudesta, internetistä kuin palvelevista alan liikkeistäkin.
Ruusubegonia koristaa usein hautoja, eikä suotta, sillä onhan kukka testattu vuosien saatossa laajalti ympäri Suomea. Kasvupaikkansa suhteen se ei ole kovinkaan vaatelias ja sietää monenlaisia olosuhteita. Tosin voimakas auringonpaiste saattaa haalistaa kukkia hieman.
Tarhapetunia viihtyy aurinkoisella paikalla, ja valikoimissa olevia värejä on reilusti. Kaunis kukinta tuo kuitenkin mukanaan sekä veden että ravinteiden tarpeen. Tätä kesäkukkaa saakin kastella usein, ja kasteluveden mukana on hyvä tarjoilla riittävästi lannoitteita.
Verenpisara on toimiva valinta varjoisamman hautapaikan kaunistajaksi. Lajikkeita on runsaasti, ja kukinta on kaunista myös syksyllä. Hoito noudattelee muiden kesäkukkien linjaa, eli verenpisarakin vaatii riittävää kastelua ja lannoittamista kukinnan varmistamiseksi.
Kirjokuunlilja luetaan perennojen joukkoon ja on oiva valinta silloin, kun haudalle päästään hoitotoimenpiteisiin harvemmin. Kirjokuunlilja kasvaa kohtuullisen matalana, eikä näin ollen peitä hautakiveä samalla tavalla kuin osa korkeammaksi kasvavista kuunliljoista. Kirjokuunlilja pitää hieman happamasta kasvualustasta.
Taponlehti omaa pitkät perinteet niin hautausmailla kuin puutarhoissakin. Monivuotinen, perennoihin kuuluva taponlehti on varjoisten kasvupaikkojen kasvi. Taponlehden tarjoama peittävyys tuo oman vivahteensa istutuksen ulkonäköön, etenkin nurmikenttien ulkopuolella. Maarönsyjen kautta leviävää kasvia on kuitenkin syytä pitää hieman silmällä, ettei se lähde leviämään halutun alueen ulkopuolelle. Tässä tosin auttaa taponlehden hidaskasvuisuus.
Innokkaan viherpeukalon on kuitenkin syytä muistaa myös tarkistaa kulloisenkin hautausmaan ohjesääntö, jonka puitteissa hautapaikan istutuksia voi suunnitella ja tehdä kasvivalintoja. Ohjeita ja vinkkejä hautausmaille saa kysymällä sitä ylläpitävästä seurakunnasta.
Heinäkuu mahdollistaa suosittuna lomanviettoajankohtana haudanhoitoreissun myös hieman etäämmällekin paikkakunnalle. Koulujen lomakausi sallii myös perhepiirin nuorempien osallistumisen työhön. Maailman vahvoilla ortodoksialueilla suvun ja omien juurien tuntemusta on perinteisesti arvostettu korkealle. Eräs oiva tapa siirtää tätä perinnettä esimerkiksi isovanhemmilta nuoremmille polville on ottaa heidät mukaan haudanhoitohommiin. Etenkin hautakivien pesu helteisenä kesäpäivänä on yllättävän hauskaa puuhaa myös vähän vanhemmallekin. Samalla voi muistella jo tuonilmaisiin siirtyneitä läheisiä – ja samalla vähän kaukaisempien sukulaisten ja läheisten hautapaikat pysyvät muistissa.
Kirjoittaja on joensuulainen ortodoksisen teologian opiskelija, joka ratkaisi kukkienhoito-ongelman tekemällä ne pellistä.