Tämä usko perustuu kertomukseen häistä Galilean Kaanaassa (Joh.2:1-11). Tuolloin Jeesus Kristus teki ensimmäisen ihmeensä äitinsä pyynnöstä – ja hyvinkin inhimillisistä syistä. Ihmiset hätääntyivät, kun hääjuhla oli mennä pieleen viinin loppumisen takia. Juhlan järjestäjille oli siis tapahtunut laskuvirhe.
Kyseessä oli kovin inhimillinen tilanne: Marian Jeesukselta pyytämä teko ei välttämättä olisi pelastanut tai parantanut ketään, eikä siitä tulisi edes vanhatestamentillisen profetian täyttymystäkään. Siksi Jeesus kieltäytyi aluksi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Marian jatkettua pyyntöjään Jeesus tekee ensimmäisen ihmeensä, joskin vastahakoisesti: vesi muuttui viiniksi ja juhlat voivat jatkua.
Tuhansien vuosien varrella Jumalanäidin avusta ja suojeluksesta tuli osa kristikunnan yhteistä uskon kokemusta. Esirukoilijana Neitsyt Maria on myös esikuva kaikille rohkeudessa, päättäväisyydessä ja avarakatseisuudessa siinä, missä ihmisten omat asiat tuntuvat menevän kovin sotkuiseksi.
Kontantinopolin pelastuminen taustalla
Lokakuun ensimmäisenä päivänä ortodoksinen kirkko viettää Jumalanäidin suojeluksen juhlaa. Nimen alkuperä on yhteydessä kertomukseen Konstantinopolin ihmeellisestä pelastumisesta saraseenien hyökkäykseltä vuonna 903 keisari Leo Viisaan hallitusaikana. Eri lähteissä mainitaan mahdollisina myös rusien hyökkäys vuonna 860 tai bulgaarien hyökkäys vuonna 926.
Joka tapauksessa piiritetyn Bysantin pääkaupungin asukkaat rukoilivat pelastusta muun muassa Jumalanäidille pyhitetyssä Blahernan kirkossa, missä säilytettiin kallisarvoista pyhäinjäännöstä, Jumalansynnyttäjän huntua.
Rukoilijoiden joukossa oli Kristuksen tähden houkka Andreas, joka näki ilmestyksessä Jumalansynnyttäjän saapuvan kirkkoon yhdessä profeettojen, apostolien ja enkeleiden kanssa. Neitsyt Maria meni pyhäinjäännöksenä säilytettävän huntunsa luo ja levitti sen kirkkokansan ylle – ja kaupunki säästyi uhkaavalta tuholta.
Näin paikallinen tapahtuma sai maailmanlaajuiset mittasuhteet ja merkityksen, sillä ajan kuluessa siitä muodostui laajasti vietettävä juhla, jonka sanomassa korostuu Jumalanäidin esirukous ja suojelu kaikkinaisten koettelemusten keskellä. Harva tänä päivänä muistaa juhlan historiallisen taustan, mutta silti viettää Jumalanäidin suojeluksen juhlaa rakkaudella ja hartaudella.
Äitiys, joka kattaa koko maailman
Tässä juhlassa kiteytyy Neitsyt Marian maailmanlaajuinen äitiys, joka sulkee itseensä kaikki kompuroivat, riitelevät ja hädässä olevat, koska ristillään Kristus on adoptoinut Itsessään Marialle koko ihmiskunnan. Äitinä hän ottaa sydämeensä kaikki ihmisten surut, kärsimyksen ja tuskan.
Vanhurskaan Simeonin sanoin: ”Ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset.” (Luuk.2:35). Poikansa ristin juurella Jumalanäiti otti omakseen kadotuksen partaalla kamppailevien ihmisten kärsimyksen ja tuskat. Samalla hänestä tuli äidillisen rakkauden, välittämisen ja kanssakärsimisen lahja jokaiselle kristitylle.
Vuosisatojen ajan ihmiset tunsivat maailman kuuluvan Jumalanäidin suojeluksen piiriin, iloitsivat siitä ja saivat apua ja lohdutusta, Pokrovan juhlan jumalanpalvelusteksteissä Mariaa ylistetään rakkauden ja välittämisen, anteeksiannon ja suojeluksen ilmentymänä. Hän ei tuomitse, vaan välittää jokaisesta.
Tuomiopäivänäkin Hän on puolustajana rukoilemassa Pojaltaan, Oikeamukaiselta Tuomarilta, anteeksiantoa jokaiselle syntiselle. Näin ollen maailma ei ole yksin hädässään, ihminen ei ole yksin tuskissaan, vaan Jumalanäiti, Neitsyt Maria itkee ja rukoilee kaikkien kanssa ja jokaisen puolesta.
Keskellä jäätävää synnin pimeyttä loistaa Neitsyt Maria äitinä, puolustajana, lohduttajana ja maailman suojelijana.
Jumalanäidin suojeluksen eli Pokrovan juhlana Kirkko palauttaa tämän esikuvan kirkkokansan mieleen jokaisen eheyttämiseksi ja hengelliseksi herättämiseksi: ”Kristuksen Kirkko on verhoutunut kunnialliseen suojelukseesi ikään kuin säteilevään kruunuun, oi puhtain Jumalansynnyttäjä. Tänään se riemuitsee ja iloiten veisaa sinulle, oi Valtiatar: Iloitse, kunniallinen Äiti, Jumalan kunnian seppele! Iloitse, Jumalan huolenpidon täyttymys ja iankaikkisen ilon lähde! Iloitse, turviisi kiiruhtavien satama, meidän lunastuksemme ja pelastuksemme”.
Juttua on muokattu Blahernan kirkossa rukoilevia koskevassa kohdassa seuraavasti: "Kristuksen tähden houkka Andreas, joka näki ilmestyksessä Jumalansynnyttäjän saapuvan kirkkoon yhdessä profeettojen". Aiemmassa versiossa oli mainittu myös Epifanios.