Helsingin ortodoksisen seurakunnan seurakunnanvaltuuston puheenjohtaja Jefim Brodkin pohjustaa asiaa seuraavasti:
– Helsingin seurakunnan läsnä olevien jäsenten määrä vuoden 2023 alussa on ollut 20 937. Koska seurakunnanvaltuustoon valitaan 21 jäsentä, tarkoittaa se vähän yli yhtä valtuutettua tuhatta seurakuntalaista kohden. Helsingin ja Keski- ja Itä-Uudenmaan vaalialueilla valtuutettujen suhteellinen määrä vaalialueen seurakuntalaisten määrään ja siten seurakuntalaisten edustus seurakunnanvaltuustossa on nykyisellään erityisen huono: Helsingissä vain noin 0,85 valtuutettua tuhatta seurakuntalaista kohden ja Keski- ja Itä-Uudellamaalla 0,91 valtuutettua tuhatta seurakuntalaista kohden. Sen sijaan Länsi-Uudenmaan ja Hämeenlinnan vaalialueilla edustus on 1,64 ja 2,51 valtuutettua tuhatta seurakuntalaista kohden. Hämeenlinnalaisella seurakuntalaisella on siis jopa kolminkertainen edustus valtuustossa helsinkiläiseen verrattuna.
Brodkinin mukaan seurakunnanneuvoston valtuustolle valmistelema esitys vaalialueista on yhdenvertaisuuden ja alueellisen edustuksen kannalta ongelmallinen. Hänen mukaansa se suosii kahta vaalialuetta (Hämeenlinna ja Länsi-Uusimaa) kahden muun vaalialueen (Helsinki ja Keski- ja Itä-Uusimaa) kustannuksella.
– Kysymys vallan jakamisesta seurakunnassa tulisi olla lainsäädännön perustella hyvin selvä: seurakunnassa noudatetaan demokratiaa, jossa jokaisella seurakuntalaisella on yhtäläinen edustus valtuustossa. Tätä on edustuksellinen kansanvalta, ja jos edustusta ja siten päätäntävaltaa aletaan ideologisista tai kirkkopoliittisista syistä keskittämään harvaan asutuille reuna-alueille, ei se enää ole demokratiaa vaan harvainvaltaa. Tällainen väkilukuun suhteutettu edustus on itsestäänselvyys kaikkialla yhteiskunnassa niin julkishallinnossa kuin evankelis–luterilaisessa kirkossakin.
Luottamustehtäviin ei ole tunkua
Brodkin jakaa professori Pekka Metson huolen siitä, että luottamustehtäviin on entistäkin vaikeampi löytää vapaaehtoisia seurakuntalaisia.
– Helsingin seurakunnassa lähes kaikki luottamushenkilöt vaihtuvat aina neljän vuoden välein vaalien yhteydessä. Väitän tämän olevan oire paljon syvemmästä ongelmasta.
Kuitenkin hän pitää Metson huolta reuna-alueiden jäämisestä edustuksen ulkopuolelle liioiteltuna.
– Nykyisellään pohjoiselta toiminta-alueelta on valittu kaksi kymmenestä valtuuston valitsemasta neuvoston jäsenestä, yksi viidestä kiinteistölautakunnan jäsenestä sekä yksi kolmesta vaalilautakunnan jäsenestä. Pohjoisella toiminta-alueella on siis luottamuselimissä ollut tällä vaalikaudella 20–33 % edustus, vaikka alueella asuu vain 13 % seurakunnan jäsenmäärästä. Alueellista edustusta on tähän asti pidetty yhtenä tärkeänä seikkana luottamushenkilöitä valittaessa, enkä näe mitään syytä sen painoarvon vähenemiselle jatkossakaan. Luottamustehtävien jakautuminen eri pyhäkköyhteisöjen kesken koko seurakunnan alueella on toiminut tällä ja myös aiemmilla valtuustokausilla hyvin. Valtuuston päätöksen tavoitteena ei ole syrjiä mitään maantieteellisiä alueita, vaan oikaista vaalialuejako vastaamaan nykyistä väestöjakaumaa seurakunnan alueella.
Brodkin huomauttaa lisäksi, että seurakunnassa on muitakin vaikutusmahdollisuuksia kuin asettua ehdolle vaaleissa tai äänestää neljän vuoden välein.
– Jokainen seurakuntalainen on oikeutettu tekemään aloitteita, jotka käsitellään asianmukaisessa toimielimessä. Oman pyhäkköyhteisön toimintaan voi vaikuttaa Helsingin seurakunnassa jokaisessa pyhäkössä toimivan pyhäkköryhmän tai esimerkiksi paikallisen tukiyhdistyksen kautta. Seurakuntamme pohjoisella alueella myös pilotoidaan osallistavaa budjetointia uutena mahdollisuutena päästä suoraan vaikuttamaan seurakunnan rahojen käyttämiseen myös varsinaisen hallinnon ulkopuolella.
Pääkuva ylhäällä: Jefim Brodkin praasniekassa Hämeenlinnassa kesällä 2022.