Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu eksorkismista, josta toisinaan käytetään kansanomaista ilmaisua ”manaaminen”, joka johtaa mielikuvat helposti turhan värikkääseen suuntaan.
Keskustelu aiheesta pulpahti tällä kertaa pintaan, kun Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit Lea Kujanpää ja Eero Junkkaala kertoivat muun muassa Kirkko ja Kaupunki -lehden haastattelussa ihmisistä, jotka hakevat apua pahan henkivaltojen eli demonien hyökkäyksiin. Aihetta kommentoi sittemmin myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma.
Sananmukaisesti eksorkismi tarkoittaa pahan (pahojen henkien) pois karkottamista. Suomen ortodoksisessa kirkossa eksorkismirukoukset luetaan tavallisesti kasteen yhteydessä – kuten on tehty jo kirkon ensimmäisillä vuosisadoilla.
Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni huomauttaa, että pyhä Justinos mainitsee vanhan käytännön juurien löytyvän Uuden testamentin evankeliumeista (esim. Matt. 9:32; Mark. 1:25, 34; Luuk 4:33–35, 8:27–39; Ef. 6:12). Eksorkismirukousten lukemisesta katekumeeneille kirjoittaa pyhä Kyrillos Jerusalemilainen (Patrologia Graeca 33, 348, 353).
– Sielunhoidolliseen käytäntöön ei meillä kuulu muiden kuin edellä mainittujen rukousten lukeminen. Toki niitä voidaan lukea pahojen henkien vaivaamalle tarvittaessa, sillä luemmehan muitakin rukouksia aina kun siihen on hengellistä tarvetta, metropoliitta Arseni sanoo.
– Pyhitettyä vettä käytetään myös pahojen henkien karkottamiseen ja pahuuden toiminnan estämiseen esimerkiksi kodin pyhityksessä.
– Saatanan otteessa ihminen lankeaa syntiin, mutta kirkolla on tarjolla katumuksen mysteeri, jolla voi puhdistautua rikkomuksista.
Kuva: Kaj Appelberg
Pahan henkivalloista
Eksorkismin toimittaminen perustuu siis uskolle, että on olemassa Saatana ja pahan henkivallat. Tämä saattaa olla monille nykyihmisille vieras ajatus. Ortodoksisen kirkon kanta Saatanan ja pahan henkivaltojen olemassaoloon on kuitenkin yksiselitteinen.
– Kirkon näkökulmasta on selvää, että paholainen ja pahat voimat ovat olemassa ja niitä voidaan rukouksin karkottaa, mutta ihmisten kohdalla vaatii hyvää arvostelukykyä erottaa, milloin on kysymys paholaisen riivaamasta tai mielenterveysongelmista kärsivästä ihmisestä, painottaa Haminan piispa Sergei.
Läntisessä kulttuuripiirissä paholaisen olemassaolo on pitkälti psykologisoitu. Näin ollen puhe demoneista voi tuntua monista keskiaikaiselta.
– Missä määrin tällainen ajattelutapa on vaikuttanut meidän kirkkoomme – sitä on vaikea arvioida. Modernissa maailmankuvassa keijujen, tonttujen ja menninkäisten myötä ovat hävinneet myös enkelit ja demonit. Kuitenkin uskontunnustuksessa sanomme uskovamme Luojaan, joka on luonut näkyvän ja näkymättömän maailman. Näkymätön maailma käsittää esimerkiksi edesmenneet ihmiset, enkelivoimat ja langenneet henkivoimat, sanoo rovasti Mikael Sundkvist.
Artikkelissaan George C. Papademetriou kirjoittaa, että alun perin Jumala loi paholaisen enkeliksi, joka omasta vapaasta tahdostaan päätti nousta Luojaansa vastaan. Saatana on siis langennut enkeli, jolla on käskyvallassaan pahan henkivaltoja. Kuitenkin Saatanalla on kyky tunnistaa Jumalan voima ja Kristus Jumalan Poikana (Matt. 4:1-11; Luuk. 4:1-3).
– Jumala on luonut kaiken hyväksi, ja olisi teologisesti hyvin riskialtista väittää, että Jumala on luonut myös pahan. Näin ollen pahan täytyy olla olemukseltaan persoonallista – eli paha perustuu persoonallisen olennon valintaan, isä Mikael sanoo.
Kasteen yhteydessä luettavien eksorkismirukousten tarkoituksena on erottaa kastettava pahan hengen vaikutuksesta. Kastettava siunataan ristinmerkeillä ja häneltä kysytään, onko hän luopunut kiusaajasta ja uskooko hän Kristukseen. Näihin kysymyksiin vastaa lapsen kasteessa kummi ja aikuiskasteessa kastettava itse.
– Tällöin ei ajatella, että kastettava olisi riivattu. Kyse on siitä, että syntiinlankeemuksessa ihminen kuunteli paholaisen houkutuksia, ja synti johti kuolemaan. Näin ollen paholaisella on synnin kautta ote ihmisestä – meistä jokainen on siis ennen kastetta paholaisen hirmuvallan alainen. Siksi kastetoimituksessa paholaiselle ikään kuin sanotaan, että sinun valtasi loppuu nyt tähän, selittää isä Mikael.
Kuva: Pentti Potkonen
Käytössä kolme eksorkismirukousta
Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni on käsitellyt eksorkismi-teemaa varsin kattavasti Ortodoksinen sanasto -kirjassaan.
– Ortodoksisessa kirkossa, toisin kuin katolisilla, ei ole piispan tehtävään siunaamaa hiippakunnallista eksorkistia eli pappia, jolle pahojen henkien karkottaminen on uskottu. Ortodoksisessa kirkossa Suomessa kaikki papiksi vihityt saavat toimittaa mysteerioita ja kasteen mysteerion edellä, toimitettiinpa se lapselle tai aikuiselle, luetaan kolme eksorkismirukousta, jotka löytyvät Euhologionista – ja muita kuin nuo kolme rukousta ei jakamattoman kirkon perinteessä tietääkseni ole, metropoliitta Arseni sanoo.
Myöskään piispa Sergei ei muista kuulleensa yli 30 luostarivuotensa aikana eikä sittemmin piispana, että Suomen ortodoksisessa kirkossa olisi käytetty muita eksorkismirukouksia kuin kasteen edellä luettavat.
– Joissakin tapauksissa on saatettu toimittaa kodinpyhitys, jos asukkaan mielestä siellä on tapahtunut outoja asioita, piispa Sergei sanoo.
Myös metropoliitta Arseni painottaa, että papin on tärkeä erottaa psyykkinen sairaus pahojen henkien toiminnasta.
– Ensin mainittu vaiva kaipaa ensikädessä psykiatrista hoitoa ja vasta sitten pappia, jolla yleensä ei ole lääketieteellistä koulutusta.
Metropoliitta Arsenin mukaan hänen hiippakuntansa papeista kukaan ei ole kääntynyt hänen puoleensa kysyäkseen neuvoa eksorkismiin liittyen.
Katumus on avain pelastukseen
Ortodoksisessa kirkossa ajatellaan, että ihminen voi omalla toiminnallaan altistaa itsensä pahan voimille.
– Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon ja sitä väärin käyttäessään ihminen voi joutua pahan valtaan. Saatanan palvonta, spiritismi ja ennustajan luona käynti ja kuulemiinsa ennustuksiin uskominen voivat johtaa ihmistä väärälle polulle pelastukseen johtavan hengellisen tien sijaan, metropoliitta Arseni varoittaa.
Kuitenkin pahan otteesta voi vapautua. Metropoliitta Arseni kannustaa turvautumaan epäröimättä hengelliseen apuun, jota kirkkomme voi tarjota.
– Saatanan otteessa ihminen lankeaa syntiin, mutta kirkolla on tarjolla katumuksen mysteeri, jolla voi puhdistautua rikkomuksista. Papisto, vallankin vanhempi ja hengellisesti kokeneempi, antaa keskusteluissa apua ja eväitä paluumatkalle takaisin oikealle tielle. Joka tietoisesti päättää tehdä sellaista, mikä on raskaasti ristiriidassa Jumalan lain ja ihmisen lopullisen päämäärän kanssa, tekee kuolemansynnin. Sellainen teko turmelee ihmisessä rakkauden jumalallisiin hyveisiin, joita ilman ei ole pelastusta. Ellei ihminen kadu, se tuottaa ikuisen kuoleman.
Isä esipaimen on saanut tiedon muutamista tapauksista, jolloin pappia on pyydetty toimittamaan eksorkismi nimenomaan siinä tarkoituksessa, että joku kokee olevansa pahan voiman vallassa.
Metropoliitta Arseni kertoo keskustelleensa tätä juttua varten muutaman Suomen ortodoksisen kirkon papin kanssa, jotka ovat tehneet pitkän uran kirkkomme palveluksessa.
– Heille on tullut muutamia tällaisia pyyntöjä koko pappisuran aikana. Eräs jo edesmennyt henkilö pyysi minua joskus 1990-luvun puolivälissä lukemaan hänelle eksorkismirukoukset, koska koki olevansa Saatanan kiusaama. Täytin tuolloin hänen pyyntönsä. Muista tapauksista minulla ei ole tietoa, metropoliitta Arseni toteaa.
Tällä hetkellä Suomen ortodoksisen kirkon papistolle ei ole laadittu erikseen ohjeita siitä, kuinka tulisi toimia, jos joku pyytää eksorkismia nimenomaan pahoista hengistä vapautuakseen.
– Tähän kuten moniin muihinkin marginaalisiin, mutta toki vakaviin, kysymyksiin ei ole olemassa ohjeistusta. En näe sitä myöskään tarpeelliseksi, koska tapauskohtaisesti voidaan toimintaperiaatteista neuvotella papiston kesken, metropoliitta Arseni sanoo.
Muutamia pyyntöjä koko uralla
Pahan hengen hyökkäyksen karkottamiseen keskittyvä eksorkismi – muussa kuin kasteen yhteydessä – on siis erittäin harvinainen toimitus Suomen ortodoksisessa kirkossa.
Isä Mikaelin omat kokemukset tukevat metropoliitta Arsenin saamia taustatietoja: 26-vuotisen pappisuransa aikana isä Mikaelia on pyydetty toimittamaan eksorkismi pahan hengen karkottamiseksi muutaman kerran – muuten kuin kasteen yhteydessä.
Aamun Koitto keskusteli myös erään toisen pitkään pappina toimineen isän kanssa, ja hänenkin uralleen vastaavia tapauksia oli sattunut muutama.
Isä Mikael kertoo saaneensa yhden avunpyynnön tilanteessa, että kodissa epäiltiin vaikuttavan jokin paha voima. Tällaiseen epäilykseen saattavat johtaa esimerkiksi oudot äänihavainnot.
– Tuolloin toimitin vedenpyhityksen. Onhan tällainen kokemus aina hiukan aavemainen. Kyseiset henkilöt olivat täysin järkevän tuntuisia ihmisiä. Valitettavasti en ole saanut palautetta siitä, rauhoittuiko tilanne käyntini jälkeen.
– Yhden henkilön kohdalla olin epävarma, oliko hän mieleltään järkkynyt vai ei, ja kerran kehotin erästä hakeutumaan psykologisen avun piiriin. Kaikki muut avunpyytäjät vaikuttivat mieleltään terveiltä.
Myös omatoiminen rukous on aina hyödyksi. Isä Mikael suosittelee esimerkiksi Psalmia 91.
– Kuitenkaan ei ole järkevää puhua demoneista liikaa. Toisaalta joskus kilvoittelua voi helpottaa ajatus, että pahalla on oma olemuksensa ja että se hyökkää ulkopuolelta. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa itsetutkistelun laiminlyöntiin: jos ulkoistaa ongelmansa demoneille, pääsee liian helpolla.
Ongelma erikseen on, mistä kilvoittelija voi tunnistaa, milloin kyseessä on pahan hengen hyökkäys? Monet ohjaajavanhukset ovat sitä mieltä, että paha ei voi ottaa Jumalanäidin muotoa. Sen sijaan apostoli Paavalin mukaan paha voi ilmestyä esimerkiksi valona.
Eksorkismiin liittyen isä Mikael on tutustunut myös katolisen isä Carlos Martinsin kokemuksiin. Isä Carlos on katolisen kirkon tunnettu eksorkisti, joka ylläpitää The Exorcist Files -podcastiaan YouTubessa. Hän on kertonut työstään myös lukuisissa haastatteluissa.
Katolisten isien eksorkismia koskevissa haastatteluissa he mainitsevat eri metodeja, joilla mielenterveysongelmat pyritään erottamaan pahojen henkivoimien vaikutuksesta. Yksi keino on tarkkailla, kuinka henkilö reagoi pyhitettyyn veteen. Toinen metodi on se, että pappi ottaa henkilön vastaan, ja viereisessä huoneessa toinen pappi alkaa rukoilla avun tarvitsijan puolesta kymmenen minuuttia tämän saapumisen jälkeen – ja demoni reagoi tähän rukoukseen.
Ääriesimerkkinä eksorkismin käytöstä ortodoksisessa kirkossa – joskaan ei Suomen ortodoksisessa kirkossa – voi mainita Pirjo Honkasalon takavuosien dokumenttielokuvan Tanjuska ja 7 perkelettä.
Vaikka ortodoksinen kirkko tunnustaa pahan voimien olemassaolon, isä Mikael ei halua dramatisoida asiaa saati pelotella sillä.
– Meidän ei tarvitse pelätä demoneita, vaan syntiä, isä Mikael sanoo.
Uusi pyhien toimitusten kirja tekeillä ruotsiksi
Vaikka Suomen ortodoksisessa kirkossa käytetään kolmea eksorkismirukousta, niitä löytyy lisää esimerkiksi kreikkalaisesta Euhologionista. Pyhien toimitusten kirja sisältää rukouksia Jumalalle sellaisia tapauksia varten, että ihminen kokee olevansa paholaisen hyökkäyksen kohteena.
Isä Mikael on työstänyt ruotsinkielistä pyhien toimitusten kirjaa nelisen vuotta. Siihen hän on valinnut erilaisia rukouksia kreikankielisestä Euhologionista, jossa on mukana muutama ”tämän tyyppinen” rukous.
– En osaa sanoa, miksei niitä ole käännetty suomeksi – ehkäpä sitä ei ole koettu tarpeellisiksi. Rukouksiahan on tarjolla hyvin paljon.
Ruotsinkielisen pyhien toimitusten kirjan osalta ollaan oikovedosvaiheessa. Piispainkokous hyväksyi sen lokakuussa 2023.
Tekeillä olevassa pyhien toimitusten kirjassa on pyritty huomioimaan myös nykypäivän tarpeet. Hyvin käyttökelpoinen on esimerkiksi ”sielullisesti sairaan” puolesta luettava rukous, joka on lohdullinen ja hyvä esirukous levottoman ja ahdistuneen ihmisen puolesta.
Kysymyksen siitä, pitäisikö suomenkielisessä pyhien toimitusten kirjassa olla vielä lisää eri tilanteisiin ja etenkin nykyajan haasteisiin soveltuvia rukouksia, isä Mikael ohjaa piispojen päätettäväksi.
– Aiemmin oli olemassa Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto. Nyt tilanne on lähinnä se, että materiaalia kääntävät yksittäiset ihmiset, ja sitten käännökset menevät piispainkokouksen käsiteltäviksi. Minusta olisi toivottavaa, että rukouksia ja uskonnollista materiaalia koottaisiin organisoidusti.
Kuvituskuva ylhäällä. Rovasti Mikael Sundkvist on törmännyt 26-vuotisella pappisurallaan muutamaan henkilöön, jotka ovat pyytäneet eksorkismia pahan voimien karkottamiseksi.
Kuva: Esko Jämsä
Lisää aiheesta:
Arkkimandriitta Arseni: Ortodoksinen sanasto. Otava 1999
Arkkipiispa Tapio Luoman haastattelu Kirkko ja kaupunki -lehdessä 4.1.2024
Isä Carlos Martins Keith Nesterin haastattelussa 22.8.2023
Katolisen isä Johnin haastattelu The Dad's Doomsday Guide Podcast
Lea Kujanpään ja Eero Junkkaalan haastattelu Kirkko ja kaupunki -lehdessä 25.9.2023
Rev. George C. Papademetriou, Ph.D.: Exorcism in the Orthodox Church. 3.9.1990
Ylen uutinen 28.11.2023