Arkkipiispa Leo siunaa kirkkokansaa Uspenskin katedraalissa
Ajassa

Arkkipiispa Leon tervehdys joulupaaston alkaessa: "On olemassa iloa, joka viihtyy hiljaisuudessa ja nöyryydessä"

Arkkipiispa Leon tervehdys joulupaaston alkaessa Herran vuonna 2023.
| Teksti: Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo | Kuva: Esko Jämsä
Arkkipiispa Leo siunaa kirkkokansaa Uspenskin katedraalissa

Ortodoksisena kristittynä eläminen tarkoittaa uudessa aikasuhteessa elämistä. Asemoidumme aikaan nähden hieman eri tavoin kuin muut. Kristuksen syntymäjuhlaan valmistava paasto on aika, jolloin me harjoitamme uutta aikakäsitystä ja sitä vastaavaa elämänasennetta. Se on odotuksen aikaa, jonka perspektiivi on kirkkomme suuressa juhlassa, Jumalan Sanan lihaksitulemisessa. 

Joulupaaston aikana emme kulje kohti tulevaa juhlaa, vaan tuleva juhla tulee meidän luoksemme. ”Tulkoon sinun valtakuntasi”, lausumme Isä meidän -rukouksessa. Jos tiedämme Jumalan valtakunnan tulevan, me odotamme sitä. Sen sijaan että eläisimme menneisyydessä tai murehtisimme hukattua aikaa, katsomme toiveikkaasti tulevaisuuteen. Mitkään menneisyyden menetetyt mahdollisuudet eivät kumoa sitä suurta tilaisuutta, joka on jäljellä – sitä, joka tarjotaan meille Jumalan saapumisessa meidän keskuuteemme.

Koska kilvoituksemme suunta paastossa on kohdistettu Jumalaan, edellyttää se myös kääntymistä pois kaikesta, millä ei ole tekemisistä hänen kanssaan. Kuinka ihminen voisi siis odottaa Jumalaa, jos turhanpäiväisyydet täyttävät hänen kalenterinsa? Paaston todeksi elämiseen kuuluu hengellisen ja ruumiillisen ulottuvuuden lisäksi myös laupeudentyö. Siinä menestymiseen voimme rukoilla tukea Herralta ja pyytää, että Hän antaisi meille voimaa jakaa elämämme ja sen hyvyydet keskenämme, rakastaa toinen toistamme ehdoitta ja pitää kunniassa koko luomakuntaamme, iloa unohtamatta.

Ja kukapa ei liittäisi ajatuksissaan iloa Jumalansynnyttäjään Neitsyt Mariaan, kun hän enkelin ilmestyksen jälkeen odottaa lastaan, joka samalla onkin hänen Jumalansa? Marian ilo värittää koko joulupaaston ilmapiiriä. Hän näyttää meille, että on olemassa iloa, joka viihtyy hiljaisuudessa ja nöyryydessä, vaikka se joskus purkautuukin riemuitsevana ylistysvirtenä. Tuo hillitty ilo on Marian armolahja ja hänen innoittamanaan kirkko – ja jokainen sen jäsen – käy koulua oppiakseen sen.

Paastokilvoitustanne siunaten,
Leo
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa

Lue myös Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arsenin joulupaastokirje Kuopion ja Karjalan hiippakunnan jäsenille ja Oulun metropoliitta Elian paastokirje joulupaaston alkaessa.