Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen!
Kun Kristus vierailee Martan ja Marian luona Betaniassa, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui, näyttää ensi silmäyksellä siltä, ettei Maria menetellyt järkevästi voidellessaan Jeesuksen jalat arvokkaalla tuoksuöljyllä. Nykyajan ihminen voi kaiken lisäksi yhtyä sydämessään Juudas Iskariotin ja muiden opetuslasten arvosteluun: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille” (Joh. 12:5). Moni tulevaisuuteen katsova ihminen pyrkiikin soveltamaan omaan elämäänsä taloudellisen ajattelutavan terveitä periaatteita. Yli varojensa ei saa elää, kaiken aikaa on pyrittävä panemaan vähän säästöön asetettuja tavoitteita varten. Vanhuuden vuodetkin on turvattava. Ei taloudellisessa ajattelussa sinällään ole mitään ongelmallista tai epäsuotavaa. Onhan se suunnitelmallista ja pitkäjänteistä oman elämän materiaalisten ehtojen hoitamista.
Betanian Marian menettely soti kuitenkin näitä oikeita ja järkeviä periaatteita vastaan. Maria vuodattaa tuhlaillen kallisarvoista hajuvoidetta Kristuksen jaloille eikä suostu kuuntelemaan opetuslasten napinaa. Ja kuten kuulimme, Herramme nuhteli opetuslapsiaan taloudellisesta laskelmoinnista ja kiitti Mariaa. Hän toimi harkitsemattomasti, ei laskelmoinut, vaan antoi sydämensä puhua.
Juudaksen järkevää laskelmointia vasten näkyy Marian tuhlailevan rakkauden teko. Hän tahtoo antaa kaikkensa, parasta mitä hänellä on. Rakkaus on nimittäin aina aidon uhrin ja todellisen lahjan perimmäinen vaikutin. Marian teosta on tullut meille ihmisille esikuva rakkaudesta, joka ei perustu järkeen ja laskelmointiin, vaan joka on rakkaudessaan tuhlailevaa. Rakkaudesta, joka antaa kaikkensa rakkaalleen.
Betanian Marian esimerkki opettaa meille tänään, millainen on iloinen uhri. Ihminen unohtaa hetkeksi itsensä. Saamme kokea sen vasta kun silmämme avautuvat näkemään toisessa ihmisessä veljemme tai sisaremme Kristuksessa, ja kun hänen tarpeensa tulee meidän tarpeeksemme.
Hyväksyessään Marian teon Kristus antaa meille luvan sellaiseen, minkä merkitystä ei voida arvioida rahassa. Marian tekoon sisältyy erityisesti sitä, mikä tuottaa ihmiselle iloa. Koko huone tuli Betaniassa täyteen miellyttävän voiteen tuoksua. Ihminen ei elä vain leivästä, vaan tarvitsee myös sitä, mikä tuo iloa ja sisältöä elämään.
Emme saa unohtaa sitä ajattelutapaa, mitä Betanian Maria edustaa. ”Vain parasta Kristukselle” oli Marian motto. Mitä on kunkin meidän paras, mitä voimme Kristukselle tarjota? Sen etsiminen ja löytäminen on kristittynä olemisen elinikäinen tehtävä. Marian esimerkin mukaisesti meidän tulisi ymmärtää, että on tilanteita joissa on luovuttava taloudellisesta hyötyajattelusta ja annettava sydämen puhua. Näin toimiessamme tuotamme lähimmäisillemme sellaista iloa, joka kantaa hyvää hedelmää jonka Kristus siunaa. Kaikkialle sinne, minne evankeliumi Jumalan rakkaudesta Kristuksessa on levinnyt ja missä se on otettu vastaan, on tunkeutunut myös Betanian kallisarvoisen nardusvoiteen tuoksu – Herrallemme osoitetun tuhlailevan rakkauden tunnus.
Edessämme on suuri viikko, johon palmusunnuntain sanoma meidät johdattaa. Se tiivistää kaiken inhimillisen yhteen näkökohtaan: pian on edessämme Kristuksen hautaamisen päivä. Hänen ristinsä varjo lankeaa historiallisten tapahtumien ylle. Kaiken elämän kannattajana on hänen kuuliainen uhrinsa. Tätä tummaa taustaa vasten on tarkasteltava myös kysymystä siitä, mitä meidän tulee antaa Herrallemme. Millaisen uhrin asettavat hänen eteensä ne ihmiset, jotka todella seuraavat häntä?
Tänään papilliseen tehtävään vihittävälle diakoni Vladimirille haluan sanoa, että Kristuksen seuraaminen voi vaatia enemmän kuin olet luullut. Hän ei anna seuraajilleen mitään varmaa takuuta. Sinun täytyy uskaltautua riskeihin. Seuraat nimittäin sellaista ihmistä, josta evankeliumi sanoo, ettei hänellä ole mihin päänsä kallistaisi (Luuk. 9:58).
Jos otat Kristuksen radikaalit kehotukset vakavasti, elämäsi käy helpommaksi elää. Tämä ehkä kuulostaa ristiriitaiselta, sillä liittyyhän radikaalisuuteen suuria ja vaikeita vaatimuksia. Arkielämän pienten velvollisuuksien täyttäminen saattaa jo itsessään tuntua riittävältä haasteelta, mutta pappeuteen kutsuttuina meidän on uskallettava ajatella suurempia asioita.
Juuri näitä suurempia asioita varten sinut on papilliseen tehtävään ensinnäkin kutsuttu. Määränpääsi on tietyssä mielessä äärettömyys ja ikuisuus. Ja jos elämäsi tuntuu raskaalta ja vaikealta nyt – valitse radikaalimpi elämäntapa! Kaikki muuttuu tällöin helpommaksi, tähän uskon. Tällä tiellä tarvitaan aluksi enemmän ponnistelua, mutta kun olet uskaltanut ottaa ensimmäisen askeleen, saat uutta voimaa jatkaa. Inhimillinen varovaisuus tekee elämän ikäväksi ja yksitoikkoiseksi, kun taas evankeliumin viisaus ja siihen liittyvät radikaalit vaatimukset tekevät sen jännittäväksi ja kauniiksi.
Betanian Marian esimerkki olkoon sinulle, Kristuksessa rakas Vladimir, myös muistutuksena siitä, että oikea uhri lähtee vain eheästä ja alttiista sydämestä. Kulje tietäsi Betaniasta Jerusalemiin reippaasti Kristuksen tahdissa ja ole valmis tarvittaessa toimimaan päättäväisesti ja epäsovinnaisestikin kuten Vapahtajammekin teki. Silloin et jää jälkeen hänen ristintiellään, pääset näkemään Kuninkaasi ja olemaan häntä lähellä. Aamen.
Äitejä palkittiin omistautumisesta kirkon elämälle
Palmusunnuntain liturgian yhteydessä 2. huhtikuuta 2023 Uspenskin katedraalissa palkittiin myös ansioituneita äitejä perinteiseen tapaan.
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo luovutti Pyhän Karitsan Ritarikunnan I luokan ritarimerkit kaikkiaan kolmelletoista ansioituneelle äidille, joista kolme on seurakuntamme jäseniä. Ansiomerkit saivat Kaisu Issakainen (Helsinki), Hannele Holopainen (Taipale), Leena Jaakkola (Kuopio), Kerttu Junnonen (Pohjois-Suomi), Paula Kuittinen (Helsinki), Katarine Lehtomäki (Kaakkois-Suomi), Pia Levonen (Tampere), Arja Makkonen (Pohjois-Suomi), Susanna Nikkanen (Taipale), Mirka Paldanius (Kuopio) ja Irma Somero (Kuopio) sekä Pirkko Turunen (Taipale). Lisäksi ansiomerkki luovutettiin vielä yhdelle helsinkiläiselle äidille, joka on kuitenkin toivonut, ettei hänen nimeään julkisteta verkossa.
Palkitut äidit ovat omistautuneet kirkon elämälle eri tavoin – kasvattajina, ohjaajina, tukijoina ja toimijoina.
Ansiomerkit luovutettiin liturgian päätteeksi. Palmusunnuntain jumalanpalvelus on katsottavissa myös Helsingin ortodoksisen seurakunnan YouTube-kanavalla.
Monia armorikkaita vuosia!
Pääkuva ylhäällä: Arkkipiispa Leo ja Haminan piispa Sergei asettuivat yhteiskuvaan palkittujen äitien kanssa Uspenskin katedraalissa palmusunnuntaina 2023.