Aamun Koiton toimitukseen on tullut yhteydenottoja sen jälkeen, kun Keskisuomalainen julkaisi 18.11. verkkolehdessään jutun, jossa viitattiin arkkipiispa Leon ”paimenkirjeeseen”:
Suomen ortodoksisen kirkon piispat lähettävät paimenkirjeensä yleensä sekä kirkon viestintään että Aamun Koittoon. Näin ollen lukijoiden hämmennys on ymmärrettävä.
– Kyseessä ei ole paimenkirje, vaan vastine Keskisuomalaisessa 16.11. julkaistuun kolumniin, arkkipiispa Leo sanoo.
Keskisuomalaisen verkkoversiossa 18.11.2024 julkaistussa mielipidekirjoituksessaan arkkipiispa Leo ilmaisee vakavan huolensa siitä, ettei Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni havahtunut ajoissa alaisensa pahoinvointiin, joka on ilmennyt muun muassa Venäjä-mielisenä kirjoitteluna sosiaalisessa mediassa. Tilanne eskaloitui siihen, että metropoliitta Arsenin tuolloinen sihteeri uhkasi kirkon palvelukeskuksen johtaja Jari Rönkön henkeä ja terveyttä. Tämän jälkeen sihteerin työsuhde päättyi. Uhkailu on parhaillaan poliisin esitutkinnassa.
”Nyt ilmi tullut tapahtumaketju on signaali laajemmasta johtamiskriisistä”, arkkipiispa Leo kirjoittaa tekstissään, joka on otsikoitu ”Ortodoksisen kirkon tie on uudistumisen ja perinteen tasapaino.”
”Esipaimenen keskeisimpiä tehtäviä on valvoa, että kirkon opetus säilyy ja välittyy ortodoksisena. Samalla hänen on huolehdittava oman henkilöstönsä hyvinvoinnista. Näiden velvollisuuksien laiminlyönti tarjoaa kasvualustan kaikenlaisille kirkkoa sisältäpäin nakertaville näkemyksille, kuten nyt nähtiin. – – – Kirkkomme ei voi sallia toimintakulttuuria, jossa vääristyneitä näkemyksiä hyväksytään hiljaisesti tai jossa esimiehet välttelevät vastuutaan puuttua epäkohtiin”, kirjoittaa arkkipiispa Leo.
"Meidän pitäisi huutaa täyttä kurkkua"
Arkkipiispa Leo ilmaisi jälleen kerran jyrkän tuomitsevan kantansa Venäjän ortodoksisen kirkon ja Moskovan patriarkka Kirillin Venäjän hyökkäyssotaa lietsovien puheiden suhteen. Suomen ortodoksinen kirkko on osa Konstantinopolissa pääpaikkaansa pitävää Ekumeenista patriarkaattia, jota johtaa ekumeeninen patriarkka Bartolomeos. Patriarkka Bartolomeos tunnetaan Ukrainan tukijana.
”Samaan aikaan kun Moskovan patriarkka Kirill puhuu kuolemanrangaistuksen hyväksyttävyydestä, meidän pitäisi huutaa täyttä kurkkua, ettei ortodoksinen kirkko voi hyväksyä väkivaltaa ratkaisuna”, arkkipiispa Leo kirjoittaa.
”Kun ´venäläisen maailman´oppi vääristää evankeliumin sanoman nationalistiseksi ja vääristyneeksi propagandaksi, velvollisuutemme on nousta puolustamaan uskoamme”, hän jatkaa.
Arkkipiispa Leo korostaa kirjoituksestaan myös sitä, että Suomen ortodoksinen kirkko siirtyi omasta tahdostaan jo yli sata vuotta sitten Moskovan patriarkaatista Konstantinopolin Ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen:
”Suomen ortodoksinen kirkko teki profeetallisen valinnan vuonna 1923 liittyessään Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin yhteyteen. Siinä tuli ilmi hengellinen näky siitä, mitä ortodoksisuus voi parhaimmillaan olla: universaalia, vapaata ja aitoa kristillisyyttä ilman nationalistisia kahleita. Jos tätä valintaa ei olisi tehty, olisimme nyt selittelemässä parhain päin tilannetta, jossa kirkko on kaapattu vieraan ideologian työkaluksi.”
Vääryydestä vaikeneminen on hyväksymistä
Arkkipiispa kokee merkittäväksi ongelmaksi myös sen, että metropoliitta Arseni on välttänyt Ukrainan asian esillä pitämistä vedoten kirkon epäpoliittisuuteen.
”Tämä perustelu on kestämätön. Kristillinen kirkko ei voi piiloutua ´epäpoliittisuuden´verhon taakse silloin, kun kyse on perustavanlaatuisista moraalisista kysymyksistä.”
Arkkipiispa Leo korostaa kirjoituksessaan, että ”Kirkkomme ei voi sallia toimintakulttuuria, jossa vääristyneitä näkemyksiä hyväksytään hiljaisesti tai jossa esimiehet välttelevät vastuutaan puuttua epäkohtiin.”
Arkkipiispan mukaan vaikeneminen on pohjimmiltaan hiljaista hyväksyntää:
”Kun viattomat kärsivät, kirkkorakennuksia tuhotaan ja hengellisiä symboleja käytetään väkivallan oikeuttamiseen, vaikeneminen ei ole neutraaliutta vaan hiljaista hyväksyntää.”
Arkkipiispa Leo linjaa niin ikään, että ortodoksisen kirkon tradition pitää tarjota "elävää tulkintaa tämän päivän ihmisille".
”Hiippakuntasihteerin homofobiset ja tasa-arvoa ja kirkon ympäristövastuuta vähättelevät kommentit olivat valitettava, mutta myös osuva esimerkki siitä, millaista ajattelua museaalinen käsitys traditiosta voi tuottaa”, arkkipiispa Leo kirjoittaa.
Arkkipiispa Leo kirjoittaa myös, että jutun alussa mainittu kuvasi Suomen ortodoksista kirkkoa sanakääntein, joita hän ei voi allekirjoittaa.
"Meitä ortodokseja on lähes 300 miljoonaa maailman jokaiselta mantereelta, ja tässä monimuotoisuudessa piilee kirkon voima. Meillä paikalliskirkot tekevät päätöksensä yhdessä, yhteiseen näkyyn pyrkien. Moskovan patriarkaatin toiminta on traaginen esimerkki siitä, miten tämä yhteys voi särkyä.”
Kirjoituksensa lopuksi arkkipiispa Leo vetoaa Suomen ortodoksisen kirkon yhtenäisyyteen.
”Keskinäisen syyttelyn ja loanheiton sijaan meidän on nyt kannettava yhteistä vastuuta kirkostamme.”
Keskisuomalaisessa alun perin julkaistua tekstiä on siteerattu näin laajasti ko. lehden päätoimittajan luvalla.