Yksi Valamossa 21.–25.11.2021 kokoontuvan kirkolliskokouksen käsittelyyn tulevista asioista on kysymys apulaispiispan valinnasta. Apulaispiispan vaali on kirjattu kirkollishallituksen 13.10.2021 vahvistamalle esityslistalle.
Piispainkokous on 12.1.2021 päättänyt yksimielisesti, että tulevan apulaispiispan sijoituspaikka on Helsinki, ja hänen tittelinsä on Haminan piispa. Edelleen piispainkokous on päättänyt, että apulaispiispa avustaa arkkipiispaa hänen ohjauksensa mukaan. Apulaispiispan ensisijaisiksi tehtäväalueiksi piispainkokous määritteli kirkon julkaisutyön, sisälähetystyön, monikulttuurisen työn, nuorisotyön ja koulutuksen.
Pikainen vilkaisu Suomen ortodoksisen kirkon historiaan osoittaa, että apulaispiispan tehtävä on 1920-luvulta asti ollut kirkkomme esipaimenille tärkeä kasvupaikka ennen metropoliitaksi tai arkkipiispaksi valintaa. Samalla voidaan huomata, että vain harvat ovat palvelleet tehtävässä kovin pitkään. Apulaispiispoistamme kaksi on menehtynyt nuorena, ja useimmat on valittu vaativampiin tehtäviin alle viiden vuoden kuluttua apulaispiispaksi vihkimisestä. Pisimpään apulaispiispan tehtävässä ovat toimineet piispat Aleksanteri, Ambrosius ja Arseni.
Kirkossamme on eletty nyt apulaispiispatonta aikaa viimeiset kolme vuotta, vuoden 2019 alusta asti. Aiemmin vastaavassa tilanteessa ollaan oltu vuodet 2002–2004, 1970–1979 ja 1960–1969.
Piispat ja autonomiaa edeltävä aika
Suomessa asuvien ortodoksien kirkollista hallintoa johti hengellinen konsistorio osana Pietarin hiippakuntaa. Osa kaupunkiemme varuskunnissa asuvasta väestöstä kuului kuitenkin tuolloin Venäjän armeijan ja/tai laivaston seurakuntiin, joilla oli omat piispansa.
Marraskuussa 1892 perustettiin kuitenkin Suomen arkkipiispakunnan ensimmäinen ortodoksinen piispanistuin.
Ensimmäinen Suomen arkkipiispa oli Viipurin piispaksi vuonna 1980 vihitty Antoni, joka palveli arkkipiispan tehtävässä vuodet 1892–1898. Hänen seuraajaseen nimitettiin arkkipiispa Nikolai (1899–1905).
Viimeiset vuodet ennen Suomen itsenäistymistä (1905-1917) arkkipiispana toimi arkkipiispa Sergei. Hänen toimikaudellaan Suomen hiippakuntaan vihittiin sen historian ensimmäinen apulaispiispa.
Pietarin hengellinen synodi oli vuonna 1905 määrännyt arkkipiispa Sergein pyynnöstä pappismunkki Kiprianin saarnaajan virkaan Suomeen. Helmikuussa 1913 hänet vihittiin Sortavalan piispaksi. Apulaispiispa Kiprianin toimikausi jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä hän kuoli kesäkuussa 1914 vain 35-vuotiaana väärin diagnosoidun umpisuolentulehduksen vuoksi.
Piispa Kiprianin kuoleman jälkeen vuonna 1914 Sortavalan piispaksi vihittiin piispa Serafim. Hän seurasi arkkipiispa Sergeitä Suomen hiippakunnan piispana vuodet 1918–1920, ja vuodet 1921–1923 Suomen autonomisen kirkkokunnan arkkipiispana.
Arkkipiispa Serafimista tuli siis kirkkomme ensimmäinen apulaispiispa, joka vihittiin myöhemmin arkkipiispaksi. Hänen kohtalonsa oli kuitenkin jäädä historiallisen tapahtumavyöryn jyräämäksi, sillä Suomen ortodoksinen kirkko sai autonomisen kirkon aseman Venäjän ortodoksiselta kirkolta juuri arkkipiispa Serafimin toimikaudella. Vuonna 1923 kirkkomme hakeutui ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen ja venäläispiispojen aikakausi Suomessa oli auttamatta ohi. Niinpä arkkipiispa Serafim laitettiin vuoden 1924 alusta alkaen lakkautuspalkalle ja sijoitettiin asumaan Konevitsan luostariin.
Antoni, Nikolai, Sergei ja Serafim – he ovat ne mustaan klobukkiin eli piispan huntupäähineeseen puetut Suomen ortodoksisen kirkon päämiehet, joiden katseet seuraavat tämän ajan elämänmenoa esimerkiksi Tampereen seurakuntasalin seinältä.
Suomen itsenäisyyden aikana ortodoksisen kirkon arkkipiispan tunnukseksi vakiintui valkoinen klobukki, jota kantoi ensimmäisenä virolaissyntyinen arkkipiispa Herman.
Arkkipiispa Herman sai kasvaa piispuuteen apulaispiispan tehtävässä muutaman vuoden ajan. Kirkolliskokous valitsi hänet Sortavalan piispaksi vuonna 1922, ja seuraavana vuonna hänet vihittiin Konstantinopolissa Suomen arkkipiispakunnan apulaispiispaksi. Seuraavan vuoden hiippakunta-asetuksessa hänen arvonimekseen tuli Karjalan piispa.
Vuonna 1925 kirkolliskokous valitsi hänet arkkipiispaksi. Samassa yhteydessä arkkipiispanistuin siirrettiin Viipurista Sortavalaan, ja arkkipiispan titteliksi tuli Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa – titteli, joka jäi historiaan vasta vuoden 2018 alussa istuimen siirryttyä Helsinkiin.
Arkkipiispa Herman johti kirkkoa varsin haastavien vuosikymmenten läpi – ensimmäiset kymmenen vuotta sen ainoana esipaimenena.
Vuonna 1935 kirkkoon valittiin jälleen apulaispiispa. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun itsenäisessä Suomessa toimitettiin ortodoksisen kirkon piispaksi vihkiminen. Apulaispiispan nimikkeeksi tuli nyt Viipurin piispa. Tehtävään valittiin piispa Aleksanteri, josta tuli sotien jälkeen Helsingin hiippakunnan piispa. Piispa Aleksanteri palveli kirkkoa piispana kirjaimellisesti kuolemaansa asti: hän menehtyi kirkollishallituksen istunnon tauolla vuonna 1969.
Arkkipiispa Herman harkitsi vakavasti eläköitymistä vuonna 1955, mutta taipui jäämään vielä joksikin aikaa kirkon palvelukseen, kun kirkolliskokous valitsi kirkkoon apulaispiispan, pappismunkki Paavalin. Arkkipiispa Herman ja Paavali työskentelivät rinta rinnan viitisen vuotta, kunnes arkkipiispa Herman eläköityi vuonna 1960 – vain vuotta ennen kuolemaansa.
Paavalin aikana kolme apulaispiispaa
Apulaispiispa Paavali valittiin arkkipiispaksi vuonna 1960. Hän eläköityi vuonna 1987, ja tällä ajanjaksolla kirkkoon valittiin kaikkiaan kolme apulaispiispaa.
Heistä ensimmäinen oli piispa Johannes, joka valittiin apulaispiispaksi vuonna 1969 nimikkeellä Lapin piispa. Toimikausi apulaispiispana jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Johannes määrättiin jo samana vuonna hoitamaan piispa Aleksanterin kuoleman vuoksi avoimeksi jäänyttä Helsingin hiippakunnan piispan virkaa. Hänet valittiin tähän tehtävään vuonna 1970, ja metropoliitan arvon hän sai vuonna 1972.
Kirkkomme seuraava apulaispiispa oli vuonna 1979 valittu Joensuun piispa Leo, josta tuli jo seuraavana vuonna Oulun vastaperustetun hiippakunnan metropoliitta. Apulaispiispan toimen jäätyä avoimeksi uudeksi Joensuun piispaksi valittiin piispa Aleksi, joka vihittiiin tehtävänsä vuonna 1980. Hän menehtyi vakavaan sairauteen tammikuussa 1984.
Vielä samana vuonna Joensuun piispaksi valittiin piispa Tiihon, joka ehti toimia tässä tehtävässä nelisen vuotta ennen siirtymistään Helsingin metropoliitaksi vuonna 1988. Piispa Tiihon jäi eläkkeelle Helsingistä vuonna 1996.
Arkkipiispa Paavali joutui olemaan pidemmillä sairauslomilla 1970- ja 1980-luvuilla. Niiden aikana arkkipiispan tehtäviä hoiti Helsingin metropoliitta Johannes, josta tulikin arkkipiispa Paavalin seuraaja tämän eläköidyttyä vuonna 1987.
Viimeisimpien vuosien apulaispiispoja
Arkkipiispa Johanneksen toimikauden ensimmäinen apulaispiispaksi vihkiminen tapahtui vuonna 1988, kun pappismunkki Ambrosius valittiin Joensuun piispaksi.
Piispa Ambrosius palveli apulaispiispana toistakymmentä vuotta. Kun piispa Tiihon jäi eläkkeelle vuonna 1996, uudeksi Helsingin metropoliitaksi valittiin Oulun hiippakunnan piispana palvellut metropoliitta Leo. Piispa Ambrosius valittiin metropoliitaksi Ouluun, ja näin oli apulaispiispan paikka jälleen avoimena. Uudeksi apulaispiispaksi valittiin Valamon luostarin igumeni Panteleimon, joka aloitti toimessa vuonna 1997.
Arkkipiispa Johannes jäi eläkkeelle vain kolme vuotta myöhemmin (2001), ja Helsingin metropoliitta Leo valittiin uudeksi arkkipiispaksi. Seuraavana vuonna metropoliitta Ambrosius valittiin Helsingin metropoliitaksi. Apulaispiispan paikka jäi jälleen tyhjäksi piispa Panteleimonin tultua valituksi Oulun metropoliitaksi.
Seuraavan kerran apulaispiispan vakanssi täytettiin vuonna 2004, kun kirkolliskokous valitsi Joensuun piispaksi arkkimandriitta Arsenin. Hänet vihittiin tehtävään vuonna 2005.
Metropoliitta Panteleimon jäi eläkkeelle vuonna 2013. Joensuun piispa Arseni hoiti väliaikaisesti Oulun metropoliitan tehtäviä vuosina 2013 ja 2014. Marraskuussa 2014 kirkolliskokous valitsi kirkkoherra Matti Wallgrenin uudeksi Oulun metropoliitaksi, joka vihittiin piispaksi tammikuussa 2015 nimellä metropoliitta Elia.
Metropoliitta Ambrosiuksen jääminen eläkkeelle vuonna 2017 kytkeytyi yhteen arkkipiispan istuimen Helsinkiin siirtämisen kanssa. Vuoden 2018 alussa arkkipiispan istuin siirtyi Kuopiosta Helsinkiin, ja aiemmin arkkipiispan hiippakuntana tunnettu Kuopion ja Karjalan hiippakunta jäi vaille metropoliittaa. Vuoden 2018 kirkolliskokous valitsi hiippakunnan metropoliitaksi Joensuun piispa Arsenin.
Seuraa kirkolliskokousta verkossa
Tämän vuoden kirkolliskokouksessa apulaispiispan valintaan liittyviä puheenvuoroja kuultaneen jo maanantaina 22.11. klo 13 alkavassa lähetekeskustelussa, jota voi seurata suorana verkkolähetyksenä ort.fi -sivustolla.
Ehdokasasetteluun liittyvä suljettu täysistunto on aikataulutettu järjestettäväksi tiistaina 23.11. klo 10. Tämän jälkeen piispainkokous tekee vaalin ehdokasasettelun. Itse vaali on suljettu lippuäänestys, jossa äänioikeus on vain kirkolliskokouksen jäsenillä. Vaali on merkitty kirkolliskokouksen ohjelmaan toimitettavaksi torstaina 25.11. kello 9 alkavan liturgian jälkeen.
Pääkuva ylhäällä: Pappismunkki Paavalin apulaispiispaksi vihkiminen toimitettiin 1955 Pyhän Nikolaoksen katedraalissa Kuopiossa. Mitraa asettaa päähän arkkipiispa Herman, ja kuvassa selin on piispa Aleksanteri. Kuva: OKM VA 1837_2/Suomen ortodoksinen kirkkomuseo RIISA