Onnitteluja, kukkia, siunauksen toivotuksia. Niitä satelee Haminan piispaksi valitun igumeni Sergein ympärillä Valamon luostarin Kristuksen kirkastumisen kirkossa torstaina 25. marraskuuta 2021. Apulaispiispan vaali on juuri päättynyt.
Hänen suupielessään karehtii ujo hymy, mutta mielessä risteilevät arvatenkin monenlaiset ajatukset. Apulaispiispaksi valinnan juhlahumusta on vain pieni askel varsin konkreettisiin käytännön järjestelyihin. Suurin muutos on epäilemättä muutto rakkaasta luostarista Helsinkiin, uuteen asemapaikkaan, 31 vuoden luostarikilvoittelun jälkeen. 56-vuotias isä Sergei on viettänyt Valamon Kristuksen kirkastumisen luostarissa yli puolet elämästään.
– Minusta tuntuu siltä kuin suuren perheen isästä, joka on lähdössä pois kotoa. Mieli on tietysti haikea. En kuitenkaan ole korvaamaton, ja jätän luostarin luottavaisin mielin hyviin käsiin.
Veljestön lukumäärä on tällä hetkellä 12, josta puolet on kuuliaisuusveljiä. Munkiksi vihittyjen pienehkö lukumäärä mietitytti paljonkin, ennen kuin igumeni Sergei päätti lupautua apulaispiispaehdokkaaksi.
– Mutta on sitä selvitty ennenkin: takavuosina oli kahden vuoden ajanjakso, jolloin munkiksi vihittyjä oli paikalla neljä, ja toimitin itse ainoana pappismunkkina kaikki palvelukset. Aiemmin olen kieltäytynytkin ehdokkuudesta apulaispiispaksi, koska tuolloin luostarin etu vaati sitä.
Luontaisia vahvuuksia
Myös luopuminen kymmenistä rippilapsista surettaa, koska piispa ei pääsääntöisesti voi toimia rippi-isänä. Luontaisia vahvuuksia, kuten lempeää ja konflikteja kaihtavaa luonnetta sekä hyviä kuuntelutaitoja tarvitaan kuitenkin myös piispallisissa tehtävissä: uusi piispa saa vastattavakseen sisälähetystyön, nuoriso- ja monikulttuurisuustyön, koulutuksen ja julkaisutoiminnan.
Suunnitelman mukaan isä Sergei jatkaa igumenina vuoden 2021 loppuun, minkä jälkeen ohjaksiin tarttuu luostarin varajohtaja ja taloudenhoitaja, arkkimandriitta Mikael, kunnes veljestö valitsee tammikuussa uuden igumenin.
Isä Sergei vihitään apulaispiispaksi Uspenskin katedraalissa 16. tammikuuta 2022. Tervehdyskäyntiä patriarkka Bartolomeoksen luona Konstantinopolissa ei ole vielä juttua kirjoitettaessa sovittu.
Luonnon helmasta keskustaan
Uuden pestin myötä Juojärven rannalla sijaitseva yhden hengen huone eli kelja vaihtuu pienehköön asuntoon asemapaikalla Helsingin keskustassa. Igumeni Sergei tunnetaan suurena luonnon ystävänä ja esteetikkona, joten luonnon läheisyys on myös asia, jota hän tulee ikävöimään.
Munkkielämää viettäneen muuttokuorma ei ole järisyttävän suuri.
– Munkki on sitoutunut köyhyyteen, joten minulla ei ole juurikaan maallista omaisuutta, kirjoja ja ikoneita lukuun ottamatta. Ruokailuvälineet sentään löytyvät, ja osaanhan minä hiukan ruokaakin laittaa, jos kohta olenkin tähän saakka saanut nauttia valmiista aterioista luostarissa. Mutta kyllä minä vielä kasviskeiton osaisin tehdä!
Tuore apulaispiispa ei murehdi eläkekertymänsä pienuutta kaikkien luostarissa vietettyjen vuosien jälkeen.
– Kyllä Herra omistaan huolen pitää. Siihen minä luotan.
Entä millaisen evästyksen igumeni Sergei haluaa antaa seuraajalleen?
– Ehkäpä voisin sanoa hänelle, että kärsivällisyys voittaa kaiken. Ja että vieraanvaraisuutta on syytä harjoittaa mahdollisimman paljon. Veljestöltä haluaisin pyytää, että he antaisivat tukensa uudelle igumenille ja olisivat hänelle kuuliaisia.
Mutta mitkä tapahtumat johtivat hetkeen, jolloin Valamon Kristuksen kirkastumisen kirkko kaikuu ”Monia vuosia” kasvattinsa kunniaksi?
Tarinan voisi katsoa alkaneeksi, kun 14-vuotias Yrjö Rajapolvi vieraili luostarissa ensi kertaa Ortodoksisten Nuorten Liiton syyspäivillä vuonna 1979. Tuolloin kahta vuotta aiemmin valmistunut, uutuuttaan hohtava kirkko ja palvelukset tekivät suuren vaikutuksen – samoin kuin silloisen pappismunkki Sergein (Leimu) puheenvuoro.
– Hän vetosi meihin nuoriin sanomalla: ”Meitä munkkeja on täällä Valamossa nyt vähän. Toivon, että jotkut teistä nuorista tuntisitte luostarielämän omaksenne ja tulisitte kilvoittelemaan tänne.” Silloin ajattelin mielessäni, että minä ainakin haluaisin tulla tänne. Eli toiveammatti munkkina oli selvä jo hyvin varhain.
Toisaalta tarina voisi alkaa siitä, kun hän tuli 16-vuotiaana ensi kertaa talkoolaiseksi, tai ehkä kesästä 1990, kun tuolloinen igumeni Panteleimon antoi vihdoin siunauksensa vastavalmistuneelle pappisseminaarilaiselle, jonka oli vielä edeltävänä keväänä ollut määrä aloittaa työ opettajana Helsingissä – valmiina olivat niin asunto kuin työpaikkakin.
Igumeni Panteleimon oli jo aiemmin torjunut pyynnön asettua luostariin, ja kehottanut nuorta opiskelijaa suorittamaan opintonsa ensin loppuun. Kun opinnot olivat ohitse, igumeni ohjasikin nuoren miehen uskonnonopettajaksi. Igumeni Pantelemonin neuvo tyrmistytti, mutta kuuliaisuus velvoitti tottelemaan. Mutta sitten kaitselmus puuttui tapahtumien kulkuun.
Sergei-laivalla ratkaiseva rooli
Kesäksi 1990 luostarin laiturilla pysähtyvälle Sergei -laivalle tarvittiin kansimies, ja tähän tilaisuuteen oli tartuttava, jotta olisi mahdollisuus oleskella vielä hiukan luostariympäristössä.
Lisäksi tarvittiin vielä toinen yhteensattuma. Tuolloinen pappismunkki Arseni ihmetteli ääneen, miksi nuorukainen oli lähdössä opettajan uralle luostarikilvoituksen sijaan. Tarinan kuultuaan pappismunkki Arseni keskusteli igumeni Panteleimonin kanssa, ja viimein siunaus heltisi.
Seuraavien vuosien aikana tapahtumat etenivätkin vauhdilla: kuuliaisuusveli Sergei vihittiin munkiksi 1992 ja papiksi vuonna 1995, ja jo kahden vuoden kuluttua pappisvihkimyksestä veljestö valitsi hänet igumeniksi. Igumeni Sergein mielestä elämä luostarissa on ollut suuri Jumalan lahja.
– Igumeni Panteleimonilla oli tapana sanoa, että luostarin johtajalla on paljon murheita, mutta vielä enemmän iloja. Olen samaa mieltä.
Murheisiin lukeutuu epäilemättä luostarin päärakennuksen tuhoutuminen tulipalossa vuonna 2012. Toisaalta kiitollisuuden aihe onnettomuudessakin on se, että menetykset olivat materiaalisia, minkä lisäksi päärakennuksen ikonit, maalaukset ja huonekalut saatiin pääosin pelastettua.
Iloa ovat tuottaneet vuosien varrella luostarin kehittämisen ohella kasvavat vierailija- ja pyhiinvaeltajamäärät sekä uudet kilvoittelijat. 1980-luvulla Valamoon rakennettiin luostarihotelli, kulttuurikeskus, kirjasto, konservointilaitos, opiston rakennukset sekä palvelukeskus vastaanottoineen ja muistoesinemyymälöineen. Myös kahvila-ravintola Trapesaa remontoitiin.
Igumeni Sergein aikana yhtenä painopisteenä on ollut luostarin pääkirkko, jota on kaunistettu monin tavoin.
– Tulen varmasti ikävöimään myös Valamon kirkkoa. Minun aikanani saimme sinne kauniin ikonostaasin, ja kun ruplan kurssi oli takavuosina alhainen, saimme hankituksi myös jumalanpalveluspukuja, ja välitimme niitä myös seurakunnille.
Kriisi olikin siunaus
Henkilökohtaisesti vaikein koettelemus oli kymmenisen vuotta sitten tapahtunut erottaminen luostarin johtajan tehtävästä, täysin odottamatta.
– Näin jälkikäteen voin todeta, että kriisin läpikäyminen oli minulle suuri siunaus, sillä se antoi minulle uusia valmiuksia toimia toisten sielunhoitajana.
Igumeni Sergei koki vahvasti, että toisten esirukoukset kantoivat häntä vaikeina aikoina. Kun arkkimandriitta Sergei palasi igumeniksi vuoden tauon jälkeen, luostariin alkoi virrata uusia kilvoittelijoita. Myös koronavuosi 2020 toi luostariin uusia kuuliaisuusveljiä.
Vuonna 2021 on kulunut yli 80 vuotta siitä, kun Heinäveden Papinniemeen asettui kesällä 1940 lähes kaksisataa munkkia, suuri osa heistä varsin ikääntyneitä. Heitä johti raskaan evakkotaipaleen ja uuteen kotiin asettumisen ajan igumeni Hariton, jonka nimi on noussut esiin, kun kirkkoomme on pohdittu mahdollisia uusia pyhiä.
Miten igumeni Sergei näkee oman roolinsa Valamon luostarin igumenien jatkumossa? Heidän, jotka on kuvattu maalauksiin kuuluisa Valamon igumenin smaragdiristi kaulassaan?
Kysymys hämmentää silmin nähden.
– Se jääköön jälkipolvien arvioitavaksi.