Valamon luostarin tuotteille myönnettiin Avainlippu-tunnus
Suomalainen työ ry on myöntänyt Heinävedellä sijaitsevan Valamon luostarin tuotteille Avainlippu-tunnuksen osoituksena Suomessa valmistetuista tuotteista.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Valamon luostarin viestintä | Kuva: Tapio Tiimonen
Avainlippu-merkin saivat luostarissa valmistettavat leivät ja makeat leivonnaiset sekä partaöljyt, vaatevahat ja kynttilät.
Avainlippu on merkki suomalaisesta työstä. Merkki voidaan myöntää tuotteelle, joka on valmistettu Suomessa. Lisäksi suomalaisten kustannusten osuus tuotteen omakustannusarvosta eli kotimaisuusasteen on oltava vähintään 50 prosenttia. Laskelmassa otetaan huomioon kaikki tuotteeseen kohdistuvat kustannukset.
– Haimme Avainlippua, koska haluamme tuoda näkyväksi, että tuotteemme syntyvät täällä Heinävedellä Valamon luostarissa ja ovat suomalaista työtä, kertoo Valamon luostarin matkailupalvelujen johtaja Markku Puustinen.
– Kotimaisuus, paikallisuus ja vastuullinen tekeminen ovat meille tärkeitä arvoja ja Avainlippu auttaa viestimään niistä selkeästi myös vieraillemme.
Puustinen kertoo, että suunnitelmissa hakea Avainlippu-tunnusta myös muille luostarin tuotteille tuotekehityksen edetessä.
Avainlippu tunnetaan
Avainlippu-merkki tunnetaan Suomessa erittäin hyvin. Suomalainen työ ry:n tutkimuksen mukaan lähes kaikki yrityspäättäjät ja kuluttajat tuntevat Avainlipun. Avainlippu vaikuttaa merkin tuntevista 68 prosentilla ostopäätöksiin positiivisesti. Avainlippu on myös kaikista vastuullisuus- ja kotimaisuustunnuksista eniten ostamiseen motivoiva (74 %) merkki.
Suomalainen työ ry:n asiakkuuspäällikkö Nina Pohjoiskoski toteaa, että kotimaisen tuotteen hankinta koetaan yhteiskunnallisena vaikuttamisena ja vastuullisena arvovalintana, joka edesauttaa suomalaista kilpailukykyä ja hyvinvointia.
Kuluttajat liittävät Avainlippuun positiivisia mielikuvia kotimaisuudesta, luotettavuudesta, turvallisuudesta, vastuullisuudesta sekä työllistävyydestä. Avainlipun kautta yritykset voivat viestiä tärkeistä arvoista asiakkaille ja muille sidosryhmilleen. Peräti 94 prosenttia Avainlippua kantavista yrityksistä sanookin, että merkki tukee tuotteiden ja palveluiden myyntiä, Pohjoiskoski kertoo.
Avainlippu voidaan myöntää Suomessa valmistetuille tuotteille, Suomessa tuotetuille palveluille sekä kotimaisille verkkokaupoille. Avainlippu (Avaa uuden sivuston) on luotettava keino kertoa kotimaisuudesta ja siitä, että yritys työllistää Suomessa.
Suomalainen työ ry hallinnoi Avainlippu-, Design from Finland ja Yhteiskunnallinen Yritys -merkkejä.
Sarafaanipukeutuminen ja asujen valmistus otettiin Suomen aineettoman kulttuuriperinnön kansalliseen luetteloon
Opetusministeriö nimesi 22 uutta kohdetta Suomen aineettoman kulttuuriperinnön kansalliseen luetteloon. Nyt luetteloon myös sarafaanipukeutuminen ja asujen valmistus.
Julkaistu
Teksti: Mari Hattunen | Kuva: Katja Lösönen. Kuvan rajaus: Aamun Koitto
Opetusministeriö on nimennyt 22 uutta kohdetta Suomen aineettoman kulttuuriperinnön kansalliseen luetteloon. Nyt luetteloon lisättiin nyt myös sarafaanipukeutuminen ja asujen valmistus.
Luetteloon on aiemmilla hakukierroksilla hyväksytty kaksi suoraan ortodoksiseen kulttuuriperinteeseen kuuluvaa kohdetta: ristisaattoperinne sekä virpominen karjalais–ortodoksisessa perinteessä.
Kansallisen luettelon kohteiden on ensin oltava Elävän perinnön wikiluettelossa, joka esittelee laajasti aineetonta kulttuuriperintöä Suomessa. Erilaiset yhteisöt voivat ehdottaa omia perinteitään wikiluetteloon, joka sisältää jo 280 artikkelia yli 480 toimijalta. Luettelo on yksi Euroopan laajimmista.
Sarafaaniperinne elää erityisesti karjalais–ortodoksisissa yhteisöissä ja perhekunnissa eri puolilla Suomea. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset karjalaiset pitäjäseurat ja muut karjalaisyhdistykset, karjalan kieltä edistävät yhteisöt ja Suomen ortodoksisen kirkon yhteydessä toimivat yhteisöt, kuten esimerkiksi kirkkokuorot ja tiistaiseurat. Tämän lisäksi perinnettä harjoitetaan osana erilaisten perinne- historia- ja kulttuuriyhdistyksien, säätiöiden ja kansalaisjärjestöjen toimintaa.
Ortodoksisen karjalaisnaisen asu
Sarafaani eli olkainhame on ortodoksisen karjalaisnaisen asu. Sarafaanipukeutumisella tarkoitetaan asukokonaisuutta, johon kuuluu sarafaanin lisäksi myös muita puvun osia. Sarafaanista käytetään usein myös sanaa feresi. Sarafaaneja on käytetty erityisesti Laatokan pohjoispuolen ortodoksisessa ja karjalankielisessä Karjalassa. Sarafaaneja tai sarafaanityyppisiä pukuja käytetään myös muualla ortodoksisessa Euroopassa: Baltiassa, Venäjällä ja Itä-Euroopan ortodoksialueilla.
Unescon aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen mukaisessa Suomen kansallisessa luettelossa on nyt yhteensä 108 kohdetta. Nyt lisättyihin kohteisiin voit tutustua täällä:
Topi Linjama pyöräilee Itä-Suomen ortodoksista kulttuuria tutuksi
Joensuulainen pitkän matkan pyöräilijä Topi Linjama järjestää 3.–4. heinäkuuta 2026 ystävänsä kanssa brevet-pyöräilyn teemalla Itä-Suomen ortodoksinen kulttuuri. Tapahtuman aikana ajetaan 400 kilometriä 27 tunnin aikana.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Maria Hattunen, Susanna Somppi | Kuva: Topi Linjaman oma albumi. Kuvankäsittely: Aamun Koitto
Joensuulainen pitkän matkan pyöräilijä Topi Linjama järjestää 3.–4. heinäkuuta yhdessä ystävänsä kanssa brevet-pyöräilyn, jossa ideana on ajaa 400 kilometriä 27 tunnin sisällä. Brevetin teemana on Itä-Suomen ortodoksinen kulttuuri.
Linjaman mukaan tällaiset pyöräilyt ovat yleensä lähinnä fyysinen koetinkivi – etenkin kun puolet matkasta ajetaan sorateillä – mutta tällä kertaa järjestäjät halusivat valita tapahtumalle teeman. Heinäkuisen brevetin teemana on Itä-Suomen ortodoksinen kulttuuri.
– Tämä on tavallaan jatkoa viime elokuun brevet 200:lle, jossa kiersimme kymmenen Joensuun evankelis–luterilaisen seurakuntayhtymän kirkkoa, kertoo Linjama.
Randonneur-pyöräily on Ranskasta alkunsa saanut pyöräilymuoto, jossa ei kilpailla vaan yritetään päästä maaliin annetussa aikarajassa. Esimerkiksi 300 kilometrin matkalla aikaa on 20 tuntia. Tapahtumia kutsutaan breveteiksi.
Kohde-esittelijöitä kaivataan
Tällä pyöräilyllä osa kohteista ohitetaan yöaikaan. Siitä huolimatta järjestäjät ilahtuvat kovin, jos joku vapaaehtoinen haluaisi päivystää tietyllä tsasounalla tai kirkolla ja esitellä sen lyhyesti – kohde-esittelijöitä siis kaivataan!
Pyöräilylle lähdetään perjantaina 3. heinäkuuta kello 15 Ortodoksiselta seminaarilta Joensuusta. Sitten käydään Kuhasalon luostarin muistomerkillä ja Viinijärven kirkolla, minkä jälkeen ajetaan Valamon luostariin iltapalalle. Illan ja yön aikana ohitetaan Lintulan luostari, Vehmersalmen tsasouna, Pyhän Nikolaoksen katedraali ja Suomen ortodoksinen kirkkomuseo Riisa Kuopiossa sekä Muuruveden tsasouna.
Pyöräilijät ajavat Polvijärven kirkon ja Sotkuman tsasounan kautta Joensuuhun Pyhän Nikolaoksen kirkolle lauantaihin 4. heinäkuuta kello 18 mennessä. Matkalla kerätään merkintöjä brevet-passiin.
– Pääosassa on pyörällä ajaminen ja tauot on pidettävä varsin lyhyinä, mutta uskon, että jotakin jää osallistujien mieleen ortodoksisesta kulttuurista lähettämieni ennakkotietojen ja itse matkan ansiosta, Linjama sanoo.
Toistaiseksi ilmoittautuneita on vain kuusi, mutta mukaan voi ilmoittautua torstaihin 2. heinäkuuta 2026 asti. Ilmoittautuminen onnistuu täällä (Avaa uuden sivuston).
Matkan etenemistä voi seurata Instagramissa: @bach_pyorailyntaito.
Aikataulu:
0 km la 3.7. klo 15 Joensuun ortodoksinen seminaari, vapaaehtoinen leimaa osallistujien brevet-passit
42 km noin klo 17:30 Viinijärven kirkko
86 km noin klo 20:30 mennessä Valamon luostari
102 km noin 21:30 Lintulassa
155 km noin klo 00:00 Vehmersalmi
198 km aamuyöllä Kuopiossa
264 km noin klo 6–8 Muuruvedellä
355 km klo 12 jälkeen Polvijärvellä
377 km noin klo 14–16 Sotkumassa
409 km klo 16:30–18 Joensuun kirkolla päivystää vapaaehtoinen leimaamassa passeja
Tsasounat siirtyivät Saimaan Skiitat -yhdistykseltä Etelä-Karjalan virkistysalueäätiön omistukseen. Saimaan skiitat -yhdistys on rakennuttanut saarelle kaikkiaan viisi tsasounaa.
– Omistajanvaihdos ei tule näkymään millään lailla kohteessa. Saaren skiittarakennukset on vihitty kirkolliseen käyttöön. Virkistysaluesäätiö on sitoutunut säilyttämään skiitat alkuperäisen tarkoituksensa mukaisessa käytössä, kaikille avoimina kappeleina, vakuuttaa Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön toimitusjohtaja Heini Kähkönen.
Kähkönen kertoo aiemman omistajan halunneen turvata kohteen ja tsasounien tulevaisuuden yhdistyksen voimavarojen vähentyessä.
– Virkistysaluesäätiö ja Saimaan Skiitat ovat tehneet hyvin sujuvaa yhteistyötä aiemminkin, joten kiinteistöjen siirtyminen meille oli sitä kautta luontevaa, Kähkönen sanoo.
Retkisatamana ja matkailukohteena tunnettu Ilkonsaari on ollut Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön omistuksessa vuodesta 1991 asti.
– Saimaan Skiitat on saanut käyttöoikeuden kappelirakennuksille. Nyt tässä kaupassa kiinteistöt vaihtoivat omistajaa nimellisellä hinnalla, kertoo Kähkönen.
Uusia rukoushuoneita ei ole suunnitteilla
Ilkonsaareen olisi olemassa rakennusluvat vielä kahdelle tsasounalle, mutta tällä hetkellä suunnitelmissa ei ole uusien rukoushuoneiden rakentaminen. Päämääränä on toistaiseksi keskittyä nykyisten tsasounien ylläpitoon.
Ilkonsaaressa on vastavalmistunut venelaituri, mikä kohentaa saaren saavutettavuutta merkittävästi. Kähkönen vinkkaa, että paikallinen risteily-yrittäjä (Avaa uuden sivuston) järjestää heinäkuussa muutamana lauantaina risteilyjä Ilkonsaareen. Näin veneettömilläkin on mahdollisuus tulla tutustumaan saareen.
Kiovalainen isä Sergiy Berezhnoy vierailee jälleen Suomessa
Kiovalainen isä Sergiy Berezhnoy saapuu kirkkomme vieraaksi heinä-elokuun vaihteessa. Tällä kertaa hän tapaa erityisesti ukrainalaisia perheitä ja nuoria.
Julkaistu
Teksti: Maria Hattunen | Kuva: Khrystyna Martyniuk
Kiovalainen pastori, isä Sergiy Berezhnoy saapuu Suomen ortodoksisen kirkon vieraaksi heinä-elokuun vaihteessa. Hän on vieraillut Suomessa jo useita kertoja – viiimeksi viime syyskuussa, jolloin hän osallistui muun muassa Ortodoksisten pappien liiton opintopäiviin ja 100-vuotisjuhliin Joensuussa.
Tämänkertaisella vierailulla isä Sergiy tapaa erityisesti ukrainalaisia perheitä ja nuoria. Ohjelman ensimmäinen päivän eli 30.7. isä Sergeiy viettää Helsingin ortodoksisen seurakunnan leirikeskuksessa Kaunisniemessä, jossa on meneillään yksi seurakunnan monista kristinoppileireistä. Sen jälkeen hän vierailee 31.7.–2.8. Turun ortodoksisen seurakunnan alueella ja 3.–4.8. Helsingissä. Näitä päiviä koskevat tarkemmat ohjelmatiedot vahvistuvat tuonnempana.
Ohjelmassa myös perheleiri
Mikkelissä isä Sergiy vierailee 5.–6.8., jolloin hän on mukana toimittamassa Kristuksen kirkastumisen juhlan liturgiaa (6.8.) Ylienkeli Mikaelin kirkosssa.
Liturgian jälkeen hän suuntaa Rautalammille Puroniemen leirikeskukseen, jossa alkaa Filantropia ry:n yhdessä Saimaan ortodoksisen seurakunnan kanssa järjestämä perheleiri ukrainalaisille perheille. Isä Sergiy toimii leirin toisena pappina rovasti Stefan Holmin kanssa. Leirille on ennakkotietojen mukaan ilmoittautunut noin 60 osallistujaa.
Leiri päättyy 9.8. ja seuraavana päivänä isä Sergiy suuntaa takaisin Kiovaan.
Etiopian ja Eritrean ortodoksien Meskel-juhlaa vietetään myös Suomessa
Etiopian ortodoksinen Tewahedo-kirkko osti vastikään Pihlajamäen kirkon ja nousi sitä kautta aiempaa suuremman yleisön tietoisuuteen.
Aamun Koitto piipahti Meskel-juhlassa, jota Etiopian ja Eritrean ortodoksiset kirkot viettävät 27. syyskuuta Kristuksen ristin löytymisen muistoksi. Suomessa juhla järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2016.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marja Simonen | Kuva: Lasse Simonen ja Martha Belay Workenhin oma albumi
Demera-kokot syttyvät juhlan aattona jutun teon aikaan vuonna 2025. Kaivopuiston rantaan Helsingissä saapuu koko ajan lisää Debere Selam Medhanialem Eritrean Orthodox Tewahdo -kirkon jäseniä. Yksi tuo tullessaan leipiä, toinen risuja, kolmas vaahtosammuttimen. Oikeasti juhlan olisi pitänyt alkaa jo puolitoista tuntia sitten.
– African time, kirkon jäsen Daniel Girmay naurahtaa.
Juhla alkaa kuuden maissa isä Yosief Abedomin johdolla. Satakunta ihmistä kokoontuu pian sytytettävän kokon ympärille rukoilemaan ja kuuntelemaan pyhiä tekstejä. Taustalla liehuvat Eritrean ja Suomen liput. Laskeva aurinko värjää maiseman kullanpunertavaksi.
Samaan aikaan Meskeliä viettävät Helsingin Oulunkylässä Debre Amin Abune Tekle Haymanot Etiopian Ortodoksinen Tewahedo Kirkko ja Hamre Nohe St. Maryam Eritrealainen Ortodoksinen Tewahdo Kirkko Suomessa.
Juhlaan osallistuvat myös koptikirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon edustajat. Kahdeksan aikaan syttyy kokko, josta lentää kipinöitä korkealle ilmaan. Lasten silmät loistavat.
Meskel-juhlassa. Kuva: Lasse Simonen
Etiopian ja Eritrean ortodoksit Suomessa
Etiopian Tewahedo-kirkko erosi Egyptin koptilaisen kirkon alaisuudesta vuonna 1959. Eritrean kirkko erosi puolestaan Etiopian kirkosta vuonna 1993 eli samana vuonna kuin Eritrea itsenäistyi Etiopiasta. Nykyään Etiopian Tewahedo-kirkossa on noin 60 miljoonaa ja Eritrean Tewahdo-kirkossa noin 2 miljoonaa jäsentä.
Debre Amin Abune Tekle Haymanot Etiopian Ortodoksinen Tewahedo Kirkkoon kuuluu Suomessa yli 700 henkilöä. Yhteisön johtohahmo on isä Lema Besufikad. Yhteisöllä on myös kolme muuta pappia.
Eritrealaisilla ortodokseilla on Suomessa kaksi yhteisöä: Hamre Nohe St. Maryam Eritrealainen Ortodoksinen Tewahdo Kirkko Suomessa (pappina isä Angesom) sekä Debere Selam Medhanialem Eritrean Orthodox Tewahdo Church, jolla on kaksi pappia (isät Yosief Abedom ja Kibreab Bereket).
Meskeliä juhlittu 300-luvulta lähtien
Meskel tarkoittaa suomeksi ristiä. Meskel-juhlaa vietetään 27.9. Kristuksen oikean ristin löytymisen muistoksi. Periaatteessa kyse on samasta ristin löytämiseen liittyvästä juhlasta, jota ortodoksit ja katoliset viettävät muualla maailmassa 14. syyskuuta.
Isä Lema avaa juhlan merkitystä seuraavasti:
– Meskel on yksi Etiopian ortodoksisen Tewahedo-kirkon tärkeimmistä uskonnollisista juhlista pääsiäisen [Fasika] ja joulun [Genna] ohella. Vaikka pääsiäistä pidetään kristinuskon keskeisenä juhlana, Meskelillä on erityinen paikka Etiopian perinteessä, koska se muistuttaa kuningatar Helenan (Pyhän Helenan) löytämästä oikeasta rististä 300-luvulla. Etiopian kristityille se ei ole vain historiallinen tapahtuma, vaan myös uskon, ykseyden ja valon symboli.
Meskelin aattona kokoonnutaan yhteen aukioille, joilla tanssitaan, rukoillaan ja lauletaan. Kohokohta on Demera-kokon sytyttäminen, josta isä Lema kertoo seuraavaa:
– Perimätiedon mukaan kuningatar Helena ohjattiin tulen savun avulla paikkaan, johon risti oli haudattu. Siksi kokko edustaa jumalallista johdatusta, uskon riemuvoittoa ja valon voittoa pimeydestä. Ihmiset kokoontuvat tulen ympärille, rukoilevat ja laulavat, ja sitä pidetään siunauksen lähteenä tulevalle vuodelle.
Etiopiassa suurin, monta metriä korkea ja keltaisilla meskel-kukilla koristeltu kokko on Meskel-aukiolla Addis Abebassa. Eritreassa vastaava aukio on Bahti Meskerem Square Asmarassa.
Joinain vuosina eritrealaiset ja etiopialaiset juhlivat Meskeliä Suomessa yhdessä, kun taas joinain vuosina yhteisöt järjestävät erilliset juhlat. Pääasiallinen syy erillisille juhlille on kieli: etiopialaiset puhuvat äidinkielenään amharaa ja eritrealaiset tigrinjaa. Kielierot nousevat esiin saarnoissa, lauluissa ja juhlapuheissa. Liturginen kieli on molemmilla yhteisöillä ge’ez.
Isä Lema summaa asian seuraavasti:
– Etiopian ja Eritrean ortodoksiset kirkot olivat sama kirkko kolme vuosikymmentä sitten. Siksi niillä on sama uskonperinne ja liturgia. Juhlan merkitys ja kokon symboliikka ovat identtiset molemmissa yhteisöissä. Paikallisia perinteitä heijastavat jotkut laulut ja juhlimisen tavat.
Martha Belay Workenh Meskel-juhlassa. Kuva: Oma albumi
Meskel on yhteenkuuluvuuden juhla
Toimittaja Martha Belay Workenh on syntynyt Etiopiassa, mutta asunut Suomessa lähes puolet elämästään. Suurin osa hänen perheestään asuu Etiopiassa.
Meskel on ollut Martha Workenhille tärkeä pienestä pitäen:
– Lapsena odotin aina illan suurta roihua ja sitä, kun ihmiset kokoontuvat yhteen laulamaan. Se lämmin hehku, savun tuoksu ja ihmisten iloinen nauru ovat jääneet sydämeeni. Juhla alkaa usein kirkollisilla seremonioilla, joissa ihmiset rukoilevat ja laulavat uskonnollisia lauluja yhdessä. Illalla sytytetään suuri demera-kokko, jonka savu nousee taivaalle, ja sen suuntaa katsotaan kuin viestiä tulevasta.
– Lapsuudesta muistan, että kirkossa juhlimisen jälkeen juhla jatkui perheen ja naapureiden kanssa laulaen yhdessä uskonnollisia lauluja. Pukeuduimme kauniisiin, värikkäisiin etiopialaisiin perinnevaatteisiin, eli Yeh Hager Libse -asuihin. Kysyin joka vuosi isältäni savun merkityksestä, ja hän kertoi sen liittyvän toivoon ja Jumalan johdatukseen.
– Nykyään, asuessani Suomessa, juhlin Meskeliä samalla perinteisellä tavalla Debre Amin Abune Teklehaymanot -kirkossa. Pukeudun etiopialaisiin vaatteisiin, kun ystävieni kanssa kokoonnumme kirkon juhlaan. Laulamme uskonnollisia lauluja ja saamme siunauksen. Lopuksi sytytämme yhdessä demeran. Kun tuli on sammunut, hieromme sen tuhkaa otsallemme ristin muotoon merkiksi uskosta, siunauksesta ja yhteydestä Kristukseen.
Yksi suosituimmista juhlista
Meskel on yksi rakastetuimmista Etiopian ortodoksisen kirkon juhlista, Martha Workenh kertoo ja jatkaa:
– Minulle Meskel on ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden juhla. Se muistuttaa Pyhän Ristin löytämisestä ja Jeesuksen suuresta rakkaudesta – siitä, että hän kärsi ja kuoli ristillä meidän puolestamme ja antoi meille elämän. Samalla Meskel muistuttaa siitä, että perinteet ja yhteisöllisyys kantavat meitä sukupolvesta toiseen.
Myös eritrealaissyntyinen Daniel Girmay korostaa Meskelin hengellistä ja yhteisöllistä merkitystä:
– Me kannamme ristiä kaulassamme, mutta muistammeko me ylistää sitä? Kaikkien kristittyjen tulisi juhlistaa ristiä yhdessä. Meskelin aattoa juhlitaan Eritreassa julkisesti, kun taas esimerkiksi pääsiäistä juhlitaan lähinnä perhepiirissä. Meskel-päivänä eritrealaisilla on tapana kyläillä. Joka taloudessa sytytetään silloin pienempi, symbolinen kokko.
– Syyskuu on Eritreassa hienoa aikaa. Sadekausi on päättynyt ja kaikkialla on kukkia. Suomessa pääsee säästä huolimatta samaan tunnelmaan heti, kun kokoonnumme yhteen isolla joukolla. Tämän vuoden juhlaan on kokoontunut väkeä ympäri Etelä-Suomen. Kauempana asuvat tekevät parhaansa päästäkseen juhlatunnelmaan.
Meskel-juhla edellyttää papin läsnäoloa, paperitöitä (kuten pelastussuunnitelman laatimista) sekä logistisia järjestelyjä.
– Meillä ei vielä ole omaa paikkaa, joten joudumme kuljettamaan tavaroita paikasta toiseen. Olemme kiitollisia Suomen ortodoksiselle kirkolle, joka on antanut meidän käyttää tilojaan veloituksetta. Meskel järjestetään vapaaehtoisvoimin, mihin perustuu koko kirkkomme toiminta. Työtä on paljon, mutta kukaan ei valita. Tämä on yksi tapa olla yhdessä muiden eritrealaisten kanssa: Suomeen muuttaneista eritrealaisista noin 90–95 % on ortodokseja, Girmay ehtii kertoa ennen juhlan alkamista.
Etiopian ortodoksinen kirkko osti Pihlajamäen kirkon
Tewahedo-kirkko kuuluu Kirkkojen maailmanneuvostoon samoin kuin Suomen ortodoksinen kirkko ja Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Lisäksi se kuuluu ns. orientaaliortodoksisiin kirkkoihin eli Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän ortodoksisiiin kirkkokuntiin.
Kotimaassaan Etiopiassa ortodoksiseen kirkkoon kuuluu noin 40 prosenttia maan väestöstä. Kansainvälisesti Tewahedolla on noin 40 miljoonaa jäsentä.
Pääkuvassa juhlakansaa Meskel-juhlassa 2025. Kuva: Lasse Simonen
Helsingin ortodoksisen seurakunnan verkkolähetykset Uspenskin katedraalista jatkuvat myös kesäaikaan, joskaan lähetyksiä ei nähdä joka viikko.
Julkaistu
Kuva: Shutterstock
Monet seurakunnat striimaavat jumalanpalveluksia joko sosiaalisen median tileille tai YouTubeen. Pohjois-Suomen ortodoksinen seurakunta striimaa käytännössä kaikki katedraalissa toimitettavat jumalanpalvelukset.
Helsingin ortodoksisen seurakunnan laadukkaat verkkolähetykset Uspenskin katedraalista ovat tehneet kirkon jumalanpalveluselämää tutuksi myös monille kirkkoon kuulumattomille. Lähetykset jatkuvat myös kesäaikaan, joskaan lähetyksiä ei nähdä joka viikko.
Tänä vuonna seurakunta striimaa myös katedraalin praasniekan vigiliapalveluksen. Ohessa suorat YouTube -linkit kesän lähetyksiin:
Hiippakuntien määrässä kaikki vaihtoehdot tarkasteltavina – väliraportti valmistui
Suomen ortodoksisen kirkon hiippakuntarakennetta pohtiva työryhmä on antanut väliraporttinsa. Vaihtoehtoina tutkitaan yhden, kahden tai kolmen hiippakunnan mallia. Muutkin kirkolliskokouksen määräämät työryhmät ovat jättäneet väliraporttinsa.
Työryhmä on hahmotellut myös kunkin vaihtoehdon mukaisia mahdollisia hiippakuntarajoja. Siinä on otettu huomioon väestössä tapahtuvat muutokset sekä maantieteelliset ja työekonomiset haasteet ja mahdollisuudet.
Myös yhden hiippakunnan vaihtoehto on otettu tarkasteluun. Raportista ei käy ilmi, mitä vaihtoehtoa työryhmä aikoo kirkolliskokoukselle esittää.
Lopullinen ehdotus on kirkolliskokouksen päätöksen mukaan esiteltävä kirkolliskokousseminaarissa elokuussa, ja kirkollishallituksen on sen pohjalta valmisteltava säädösmuutosesitykset marraskuun kirkolliskokouksen päätettäväksi.
Kunkin hiippakuntamallin osalta esitellään niiden kirkko-opillinen, kanoninen ja lainsäädännöllinen asema sekä mahdolliset taloudelliset säästöt.
Kirkollisen toimintaympäristön muutoksista työryhmä on kiinnittänyt huomiota väestön kasvuun tai vähenemiseen, ikärakenteeseen sekä alueelliseen jakautumiseen ja näiden ennakoituihin muutoksiin. Lisäksi on tarkasteltu kirkon jäsen- ja verokehitystä sekä hiippakuntien taloutta ja toimintakuluja.
Kiristyvä talous on huomioitava
Työryhmä kiinnittää huomiota myös siihen, että kirkon talous tulee jatkossakin kiristymään, kun kirkon valtionapu vaikuttaa olevan vähenemässä. Hiippakuntarakenteen selvittämisen lisäksi on työryhmän mielestä tarpeellista kehittää hiippakuntien keskinäistä yhteistyötä ja työnjakoa sekä keskushallinnon ja hiippakuntien ja seurakuntien hallinnon keskinäistä yhteistyötä kustannusten leikkaamiseksi ja henkilöresurssien kohdentamiseksi paremmin.
Työryhmän jäsenet ovat Pohjois-Suomen seurakunnan kirkkoherra, rovasti Marko Patronen, rovasti Teo Merras Helsingistä ja Jyväskylän seurakunnan kirkkoherra Kaarlo Saarento sekä TT Jelisei Heikkilä, FT Elsi Takala, YTT Talvikki Ahonen ja TM Soili Penttonen.
Maahanmuuttajia mukaan osallistamalla
Monikulttuurisen työn kehittämistä valmisteleva työryhmä on kartoittanut seurakunnissa tehtävää monikulttuurisuustyötä papistolle ja kanttoreille suunnatulla kyselyllä. Vastaukset saatiin 16 seurakunnasta, vain Pohjois-Suomen ja Kuopion seurakunnat eivät vastanneet.
Osa työntekijöistä kokee epävarmuutta monikulttuurisuustyössä. Esiin nousi myös osittain eriytyviä näkemyksiä sen suhteen, miten eri taustoista tulevat ihmiset tulisi ottaa huomioon.
Kristinoppileirien vähäistä vetovoimaa maahanmuuttajaperheiden keskuudessa pahoiteltiin useammassa vastauksessa. Ottaen huomioon kristinoppikoulun merkityksen suomalaisten sitoutumiselle kirkon jäsenyyteen, työryhmä suosittaa seurakuntia ja kirkkoa jo tässä vaiheessa kiinnittämään erityistä huomiota kristinoppileireistä tiedottamiseen sekä kohdentamaan nuorisotyön voimavaroja siihen.
Toisaalta vastaajat kertoivat myös iloisista onnistumisista, kun maahanmuuttajataustaisia henkilöitä oli tullut mukaan seurakunnan vakiotoimintaan kertaluonteisten osallistavien tapahtumien kautta.
Seuraavaksi työryhmä selvittää seurakunnilta niiden työntekijöiden monikulttuurisen työn osaamista ja tarpeita. Lisäksi Pohjois-Suomen ja Kuopion seurakuntien tilanteiden ymmärtämiseksi niihin pyritään paneutumaan syvällisemmin.
Monikulttuurisuustyötä kehittävässä työryhmässä ovat puheenjohtaja, rovasti Teemu Toivonen Helsingistä, rovastit Heikki Huttunen Helsingistä ja Aleksander Roszczenko Joensuusta, toiminnanjohtaja Riina Nguyen, projektikoordinaattori Maria Mountraki sekä Vitali Moskaliukin.
Kirkolliskokous perusteli tehtävää (Avaa uuden sivuston) niin, että maahanmuuton vuoksi Suomessa on enemmän ortodokseiksi kastettuja kuin koskaan aiemmin, mutta valtaosa heistä ei ole kirkon virallisessa jäsenrekisterissä, eikä seurakuntien toiminta ole riittävästi tavoittanut muualla kastettuja ortodokseja. Tämä on sekä pastoraalinen että kirkon perustehtävään liittyvä kysymys, kirkolliskokous painotti.
Häirintäohjeen toimeenpano askarruttaa
Turvallisemman tilan periaatteita ja vähemmistöjen oikeuksien edistämistä Suomen ortodoksisessa kirkossa valmistelevat rovasti Teemu Toivonen, pastori Artturi Hirvonen, teologinen sihteeri Jelisei Heikkilä sekä järjestösihteeri Annakaisa Onatsu Ortodoksisten nuorten liitosta.
Kirkolle on jo vuonna 2022 laadittu Häirintä kielletty –toimintaohje (Avaa uuden sivuston) kirkolliskokouksen päätöksellä. Se koskee lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tai aikuiseen kohdistuvaa seksuaalista häirintää.
Toimintaohjetta on noudatettava seurakunnissa ja kirkon keskushallinnossa, luostareissa, ortodoksisella seminaarilla sekä kirkon kanssa yhteistyösopimuksen tehneissä järjestöissä.
Työryhmä selvitti seurakunnilta ja muilta kirkon piirissä toimivilta tahoilta, miten ohjeistuksen käyttöönotto on edennyt. Vastauksia saatiin neljästä seurakunnasta, Ortodoksiselta seminaarilta, Valamon luostarin puolesta Valamon opistolta sekä Ortodoksisten nuorten liitosta.
Vastauksista nousi selvästi esiin, että ohjeistuksen käytännön toimeenpano aiheuttaa epävarmuutta – näin siitä huolimatta, että häirintäohje on lähetetty seurakuntiin ja se on henkilöstölle saatavilla kirkon intrassa.
Tavoitteena on lähestyä yhdenvertaisuutta ja turvallisemman tilan periaatetta ortodoksisen ihmiskuvan sekä kirkon pastoraalisen perustehtävän pohjalta. Työskentelyn tukena käytetään muun muassa Maailman elämän edestä -asiakirjaa (Avaa uuden sivuston), jota voidaan pitää Ekumeenisen patriarkaatin ohjenuorana tämän kaltaisissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä.
Työryhmä painottaa, että olennainen osa turvallisemman tilan periaatteiden luomista on, että ne työstetään yhdessä asianosaisten kanssa tai ainakin mahdollisimman lähellä sitä toimintaa, jota periaatteet koskevat. Tavoitteena onkin laatia toimintaohje, jonka avulla turvallisemman tilan periaatteet voidaan laatia paikallisesti kussakin työ- ja toimintayhteisössä.
Pyhien toimitusten käsikirjan Euhologionin uudistetun laitoksen koeversiota laativa työryhmä on pyytänyt yhdestä tekstiosuudesta koekäännöksen, mutta työryhmä pohtii myös tekoälyn käyttöä työn apuna. Tekoälyn nopean kehityksen seurauksena tekoälyohjelmia käytetään yleisesti käännöstyössä. Tällöin työryhmän tehtäväksi jäisi tekstin vertailu kreikan kieleen sekä kieliasun muokkaaminen.
Kirkon diakoniatyötä pohtineen työryhmän työ oli edennyt niin, että se luovutti kirkollishallitukselle jo lopullisen ehdotuksensa toimenpideohjelmaksi diakoniatyön uudelleen järjestämiseksi Suomen ortodoksisessa kirkossa vuoteen 2030 asti. Tästä Aamun Koitto kertoo tarkemmin erillisessä artikkelissa myöhemmin.
Kolttasaamelaiset ortodoksisessa kirkossa -hanke käynnistyy
Suomen ortodoksisen kirkon kirkollishallitus päätti käynnistää Kolttasaamelaiset ortodoksisessa kirkossa -hankkeen.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Maria Hattunen | Kuva: Maria Hattunen
Kirkollishallitus perusti hanketta varten ohjausryhmän kahdeksi vuodeksi istunnossaan 9. kesäkuuta 2026.
Suomen ortodoksisen kirkon edustajiksi kirkollishallitus nimitti ohjausryhmään piispa Sergein, toiminnanjohtaja Riina Nguyenin ja Lapin kappeliseurakunnan papin, Jaakko Vainion. Kolttien kyläkokousta pyydetään nimeämään ohjausryhmään kolme kolttasaamelaisten edustajaa 14.8.2026 mennessä.
Hankkeen tarkoituksena on tukea, edistää ja vahvistaa kolttasaamelaisen alkuperäiskansan elämää osana Suomen ortodoksista kirkkoa. Työskentelyn lähtökohdiksi otetaan Saamelaisten totuus- ja sovintokomission (STSK) loppuraportin Suomen ortodoksista kirkkoa koskevat toimenpidesuositukset sekä Katsaus Suomen ortodoksisen kirkon kolttasaamelaispolitiikkaan vuodesta 1920 -erillisselvityksen kehittämisehdotukset.
Työntekijöiden asiantuntemusta hyödynnetään
Hankkeessa hyödynnetään Pohjois-Suomen ortodoksinen seurakunnan Lapin ortodoksisessa kappeliseurakunnassa työskentelevien työntekijöiden asiantuntemusta. Irene Fofonoff on aloittanut kesäkuun alussa määräaikaisena työntekijänä Pohjois-Suomen seurakunnan Ivalon toimipaikassa. Työsuhde jatkuu vuoden 2026 loppuun.
Irene Fofonoffin pääasiallinen työtehtävää on saamelaistyö. Hän edistää ja vahvistaa kolttasaamelaisen alkuperäiskansan elämää osana seurakuntaa ja Suomen ortodoksista kirkkoa, kehittää kolttasaamelaisia palvelevaa kirkollista työtä ja etsii keinoja edistää STSK:n loppuraportin ja kirkkoa koskevan erillisselvityksen kehittämisehdotuksia ja niiden toimeenpanoa. Irene Fofonoff laatii työn edistämiseksi hankesuunnitelmaa, jonka kirkollishallituksen perustama ohjausryhmä vahvistaa.
Kuuntele
