Kiovalainen isä Sergiy Berezhnoy vierailee jälleen Suomessa
Kiovalainen isä Sergiy Berezhnoy saapuu kirkkomme vieraaksi heinä-elokuun vaihteessa. Tällä kertaa hän tapaa erityisesti ukrainalaisia perheitä ja nuoria.
Julkaistu
Teksti: Maria Hattunen | Kuva: Khrystyna Martyniuk
Kiovalainen pastori, isä Sergiy Berezhnoy saapuu Suomen ortodoksisen kirkon vieraaksi heinä-elokuun vaihteessa. Hän on vieraillut Suomessa jo useita kertoja – viiimeksi viime syyskuussa, jolloin hän osallistui muun muassa Ortodoksisten pappien liiton opintopäiviin ja 100-vuotisjuhliin Joensuussa.
Tämänkertaisella vierailulla isä Sergiy tapaa erityisesti ukrainalaisia perheitä ja nuoria. Ohjelman ensimmäinen päivän eli 30.7. isä Sergeiy viettää Helsingin ortodoksisen seurakunnan leirikeskuksessa Kaunisniemessä, jossa on meneillään yksi seurakunnan monista kristinoppileireistä. Sen jälkeen hän vierailee 31.7.–2.8. Turun ortodoksisen seurakunnan alueella ja 3.–4.8. Helsingissä. Näitä päiviä koskevat tarkemmat ohjelmatiedot vahvistuvat tuonnempana.
Ohjelmassa myös perheleiri
Mikkelissä isä Sergiy vierailee 5.–6.8., jolloin hän on mukana toimittamassa Kristuksen kirkastumisen juhlan liturgiaa (6.8.) Ylienkeli Mikaelin kirkosssa.
Liturgian jälkeen hän suuntaa Rautalammille Puroniemen leirikeskukseen, jossa alkaa Filantropia ry:n yhdessä Saimaan ortodoksisen seurakunnan kanssa järjestämä perheleiri ukrainalaisille perheille. Isä Sergiy toimii leirin toisena pappina rovasti Stefan Holmin kanssa. Leirille on ennakkotietojen mukaan ilmoittautunut noin 60 osallistujaa.
Leiri päättyy 9.8. ja seuraavana päivänä isä Sergiy suuntaa takaisin Kiovaan.
Etiopian ja Eritrean ortodoksien Meskel-juhlaa vietetään myös Suomessa
Etiopian ortodoksinen Tewahedo-kirkko osti vastikään Pihlajamäen kirkon ja nousi sitä kautta aiempaa suuremman yleisön tietoisuuteen.
Aamun Koitto piipahti Meskel-juhlassa, jota Etiopian ja Eritrean ortodoksiset kirkot viettävät 27. syyskuuta Kristuksen ristin löytymisen muistoksi. Suomessa juhla järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2016.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marja Simonen | Kuva: Lasse Simonen ja Martha Belay Workenhin oma albumi
Demera-kokot syttyvät juhlan aattona jutun teon aikaan vuonna 2025. Kaivopuiston rantaan Helsingissä saapuu koko ajan lisää Debere Selam Medhanialem Eritrean Orthodox Tewahdo -kirkon jäseniä. Yksi tuo tullessaan leipiä, toinen risuja, kolmas vaahtosammuttimen. Oikeasti juhlan olisi pitänyt alkaa jo puolitoista tuntia sitten.
– African time, kirkon jäsen Daniel Girmay naurahtaa.
Juhla alkaa kuuden maissa isä Yosief Abedomin johdolla. Satakunta ihmistä kokoontuu pian sytytettävän kokon ympärille rukoilemaan ja kuuntelemaan pyhiä tekstejä. Taustalla liehuvat Eritrean ja Suomen liput. Laskeva aurinko värjää maiseman kullanpunertavaksi.
Samaan aikaan Meskeliä viettävät Helsingin Oulunkylässä Debre Amin Abune Tekle Haymanot Etiopian Ortodoksinen Tewahedo Kirkko ja Hamre Nohe St. Maryam Eritrealainen Ortodoksinen Tewahdo Kirkko Suomessa.
Juhlaan osallistuvat myös koptikirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon edustajat. Kahdeksan aikaan syttyy kokko, josta lentää kipinöitä korkealle ilmaan. Lasten silmät loistavat.
Meskel-juhlassa. Kuva: Lasse Simonen
Etiopian ja Eritrean ortodoksit Suomessa
Etiopian Tewahedo-kirkko erosi Egyptin koptilaisen kirkon alaisuudesta vuonna 1959. Eritrean kirkko erosi puolestaan Etiopian kirkosta vuonna 1993 eli samana vuonna kuin Eritrea itsenäistyi Etiopiasta. Nykyään Etiopian Tewahedo-kirkossa on noin 60 miljoonaa ja Eritrean Tewahdo-kirkossa noin 2 miljoonaa jäsentä.
Debre Amin Abune Tekle Haymanot Etiopian Ortodoksinen Tewahedo Kirkkoon kuuluu Suomessa yli 700 henkilöä. Yhteisön johtohahmo on isä Lema Besufikad. Yhteisöllä on myös kolme muuta pappia.
Eritrealaisilla ortodokseilla on Suomessa kaksi yhteisöä: Hamre Nohe St. Maryam Eritrealainen Ortodoksinen Tewahdo Kirkko Suomessa (pappina isä Angesom) sekä Debere Selam Medhanialem Eritrean Orthodox Tewahdo Church, jolla on kaksi pappia (isät Yosief Abedom ja Kibreab Bereket).
Meskeliä juhlittu 300-luvulta lähtien
Meskel tarkoittaa suomeksi ristiä. Meskel-juhlaa vietetään 27.9. Kristuksen oikean ristin löytymisen muistoksi. Periaatteessa kyse on samasta ristin löytämiseen liittyvästä juhlasta, jota ortodoksit ja katoliset viettävät muualla maailmassa 14. syyskuuta.
Isä Lema avaa juhlan merkitystä seuraavasti:
– Meskel on yksi Etiopian ortodoksisen Tewahedo-kirkon tärkeimmistä uskonnollisista juhlista pääsiäisen [Fasika] ja joulun [Genna] ohella. Vaikka pääsiäistä pidetään kristinuskon keskeisenä juhlana, Meskelillä on erityinen paikka Etiopian perinteessä, koska se muistuttaa kuningatar Helenan (Pyhän Helenan) löytämästä oikeasta rististä 300-luvulla. Etiopian kristityille se ei ole vain historiallinen tapahtuma, vaan myös uskon, ykseyden ja valon symboli.
Meskelin aattona kokoonnutaan yhteen aukioille, joilla tanssitaan, rukoillaan ja lauletaan. Kohokohta on Demera-kokon sytyttäminen, josta isä Lema kertoo seuraavaa:
– Perimätiedon mukaan kuningatar Helena ohjattiin tulen savun avulla paikkaan, johon risti oli haudattu. Siksi kokko edustaa jumalallista johdatusta, uskon riemuvoittoa ja valon voittoa pimeydestä. Ihmiset kokoontuvat tulen ympärille, rukoilevat ja laulavat, ja sitä pidetään siunauksen lähteenä tulevalle vuodelle.
Etiopiassa suurin, monta metriä korkea ja keltaisilla meskel-kukilla koristeltu kokko on Meskel-aukiolla Addis Abebassa. Eritreassa vastaava aukio on Bahti Meskerem Square Asmarassa.
Joinain vuosina eritrealaiset ja etiopialaiset juhlivat Meskeliä Suomessa yhdessä, kun taas joinain vuosina yhteisöt järjestävät erilliset juhlat. Pääasiallinen syy erillisille juhlille on kieli: etiopialaiset puhuvat äidinkielenään amharaa ja eritrealaiset tigrinjaa. Kielierot nousevat esiin saarnoissa, lauluissa ja juhlapuheissa. Liturginen kieli on molemmilla yhteisöillä ge’ez.
Isä Lema summaa asian seuraavasti:
– Etiopian ja Eritrean ortodoksiset kirkot olivat sama kirkko kolme vuosikymmentä sitten. Siksi niillä on sama uskonperinne ja liturgia. Juhlan merkitys ja kokon symboliikka ovat identtiset molemmissa yhteisöissä. Paikallisia perinteitä heijastavat jotkut laulut ja juhlimisen tavat.
Martha Belay Workenh Meskel-juhlassa. Kuva: Oma albumi
Meskel on yhteenkuuluvuuden juhla
Toimittaja Martha Belay Workenh on syntynyt Etiopiassa, mutta asunut Suomessa lähes puolet elämästään. Suurin osa hänen perheestään asuu Etiopiassa.
Meskel on ollut Martha Workenhille tärkeä pienestä pitäen:
– Lapsena odotin aina illan suurta roihua ja sitä, kun ihmiset kokoontuvat yhteen laulamaan. Se lämmin hehku, savun tuoksu ja ihmisten iloinen nauru ovat jääneet sydämeeni. Juhla alkaa usein kirkollisilla seremonioilla, joissa ihmiset rukoilevat ja laulavat uskonnollisia lauluja yhdessä. Illalla sytytetään suuri demera-kokko, jonka savu nousee taivaalle, ja sen suuntaa katsotaan kuin viestiä tulevasta.
– Lapsuudesta muistan, että kirkossa juhlimisen jälkeen juhla jatkui perheen ja naapureiden kanssa laulaen yhdessä uskonnollisia lauluja. Pukeuduimme kauniisiin, värikkäisiin etiopialaisiin perinnevaatteisiin, eli Yeh Hager Libse -asuihin. Kysyin joka vuosi isältäni savun merkityksestä, ja hän kertoi sen liittyvän toivoon ja Jumalan johdatukseen.
– Nykyään, asuessani Suomessa, juhlin Meskeliä samalla perinteisellä tavalla Debre Amin Abune Teklehaymanot -kirkossa. Pukeudun etiopialaisiin vaatteisiin, kun ystävieni kanssa kokoonnumme kirkon juhlaan. Laulamme uskonnollisia lauluja ja saamme siunauksen. Lopuksi sytytämme yhdessä demeran. Kun tuli on sammunut, hieromme sen tuhkaa otsallemme ristin muotoon merkiksi uskosta, siunauksesta ja yhteydestä Kristukseen.
Yksi suosituimmista juhlista
Meskel on yksi rakastetuimmista Etiopian ortodoksisen kirkon juhlista, Martha Workenh kertoo ja jatkaa:
– Minulle Meskel on ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden juhla. Se muistuttaa Pyhän Ristin löytämisestä ja Jeesuksen suuresta rakkaudesta – siitä, että hän kärsi ja kuoli ristillä meidän puolestamme ja antoi meille elämän. Samalla Meskel muistuttaa siitä, että perinteet ja yhteisöllisyys kantavat meitä sukupolvesta toiseen.
Myös eritrealaissyntyinen Daniel Girmay korostaa Meskelin hengellistä ja yhteisöllistä merkitystä:
– Me kannamme ristiä kaulassamme, mutta muistammeko me ylistää sitä? Kaikkien kristittyjen tulisi juhlistaa ristiä yhdessä. Meskelin aattoa juhlitaan Eritreassa julkisesti, kun taas esimerkiksi pääsiäistä juhlitaan lähinnä perhepiirissä. Meskel-päivänä eritrealaisilla on tapana kyläillä. Joka taloudessa sytytetään silloin pienempi, symbolinen kokko.
– Syyskuu on Eritreassa hienoa aikaa. Sadekausi on päättynyt ja kaikkialla on kukkia. Suomessa pääsee säästä huolimatta samaan tunnelmaan heti, kun kokoonnumme yhteen isolla joukolla. Tämän vuoden juhlaan on kokoontunut väkeä ympäri Etelä-Suomen. Kauempana asuvat tekevät parhaansa päästäkseen juhlatunnelmaan.
Meskel-juhla edellyttää papin läsnäoloa, paperitöitä (kuten pelastussuunnitelman laatimista) sekä logistisia järjestelyjä.
– Meillä ei vielä ole omaa paikkaa, joten joudumme kuljettamaan tavaroita paikasta toiseen. Olemme kiitollisia Suomen ortodoksiselle kirkolle, joka on antanut meidän käyttää tilojaan veloituksetta. Meskel järjestetään vapaaehtoisvoimin, mihin perustuu koko kirkkomme toiminta. Työtä on paljon, mutta kukaan ei valita. Tämä on yksi tapa olla yhdessä muiden eritrealaisten kanssa: Suomeen muuttaneista eritrealaisista noin 90–95 % on ortodokseja, Girmay ehtii kertoa ennen juhlan alkamista.
Etiopian ortodoksinen kirkko osti Pihlajamäen kirkon
Tewahedo-kirkko kuuluu Kirkkojen maailmanneuvostoon samoin kuin Suomen ortodoksinen kirkko ja Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Lisäksi se kuuluu ns. orientaaliortodoksisiin kirkkoihin eli Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän ortodoksisiiin kirkkokuntiin.
Kotimaassaan Etiopiassa ortodoksiseen kirkkoon kuuluu noin 40 prosenttia maan väestöstä. Kansainvälisesti Tewahedolla on noin 40 miljoonaa jäsentä.
Pääkuvassa juhlakansaa Meskel-juhlassa 2025. Kuva: Lasse Simonen
Helsingin ortodoksisen seurakunnan verkkolähetykset Uspenskin katedraalista jatkuvat myös kesäaikaan, joskaan lähetyksiä ei nähdä joka viikko.
Julkaistu
Kuva: Shutterstock
Monet seurakunnat striimaavat jumalanpalveluksia joko sosiaalisen median tileille tai YouTubeen. Pohjois-Suomen ortodoksinen seurakunta striimaa käytännössä kaikki katedraalissa toimitettavat jumalanpalvelukset.
Helsingin ortodoksisen seurakunnan laadukkaat verkkolähetykset Uspenskin katedraalista ovat tehneet kirkon jumalanpalveluselämää tutuksi myös monille kirkkoon kuulumattomille. Lähetykset jatkuvat myös kesäaikaan, joskaan lähetyksiä ei nähdä joka viikko.
Tänä vuonna seurakunta striimaa myös katedraalin praasniekan vigiliapalveluksen. Ohessa suorat YouTube -linkit kesän lähetyksiin:
Hiippakuntien määrässä kaikki vaihtoehdot tarkasteltavina – väliraportti valmistui
Suomen ortodoksisen kirkon hiippakuntarakennetta pohtiva työryhmä on antanut väliraporttinsa. Vaihtoehtoina tutkitaan yhden, kahden tai kolmen hiippakunnan mallia. Muutkin kirkolliskokouksen määräämät työryhmät ovat jättäneet väliraporttinsa.
Työryhmä on hahmotellut myös kunkin vaihtoehdon mukaisia mahdollisia hiippakuntarajoja. Siinä on otettu huomioon väestössä tapahtuvat muutokset sekä maantieteelliset ja työekonomiset haasteet ja mahdollisuudet.
Myös yhden hiippakunnan vaihtoehto on otettu tarkasteluun. Raportista ei käy ilmi, mitä vaihtoehtoa työryhmä aikoo kirkolliskokoukselle esittää.
Lopullinen ehdotus on kirkolliskokouksen päätöksen mukaan esiteltävä kirkolliskokousseminaarissa elokuussa, ja kirkollishallituksen on sen pohjalta valmisteltava säädösmuutosesitykset marraskuun kirkolliskokouksen päätettäväksi.
Kunkin hiippakuntamallin osalta esitellään niiden kirkko-opillinen, kanoninen ja lainsäädännöllinen asema sekä mahdolliset taloudelliset säästöt.
Kirkollisen toimintaympäristön muutoksista työryhmä on kiinnittänyt huomiota väestön kasvuun tai vähenemiseen, ikärakenteeseen sekä alueelliseen jakautumiseen ja näiden ennakoituihin muutoksiin. Lisäksi on tarkasteltu kirkon jäsen- ja verokehitystä sekä hiippakuntien taloutta ja toimintakuluja.
Kiristyvä talous on huomioitava
Työryhmä kiinnittää huomiota myös siihen, että kirkon talous tulee jatkossakin kiristymään, kun kirkon valtionapu vaikuttaa olevan vähenemässä. Hiippakuntarakenteen selvittämisen lisäksi on työryhmän mielestä tarpeellista kehittää hiippakuntien keskinäistä yhteistyötä ja työnjakoa sekä keskushallinnon ja hiippakuntien ja seurakuntien hallinnon keskinäistä yhteistyötä kustannusten leikkaamiseksi ja henkilöresurssien kohdentamiseksi paremmin.
Työryhmän jäsenet ovat Pohjois-Suomen seurakunnan kirkkoherra, rovasti Marko Patronen, rovasti Teo Merras Helsingistä ja Jyväskylän seurakunnan kirkkoherra Kaarlo Saarento sekä TT Jelisei Heikkilä, FT Elsi Takala, YTT Talvikki Ahonen ja TM Soili Penttonen.
Maahanmuuttajia mukaan osallistamalla
Monikulttuurisen työn kehittämistä valmisteleva työryhmä on kartoittanut seurakunnissa tehtävää monikulttuurisuustyötä papistolle ja kanttoreille suunnatulla kyselyllä. Vastaukset saatiin 16 seurakunnasta, vain Pohjois-Suomen ja Kuopion seurakunnat eivät vastanneet.
Osa työntekijöistä kokee epävarmuutta monikulttuurisuustyössä. Esiin nousi myös osittain eriytyviä näkemyksiä sen suhteen, miten eri taustoista tulevat ihmiset tulisi ottaa huomioon.
Kristinoppileirien vähäistä vetovoimaa maahanmuuttajaperheiden keskuudessa pahoiteltiin useammassa vastauksessa. Ottaen huomioon kristinoppikoulun merkityksen suomalaisten sitoutumiselle kirkon jäsenyyteen, työryhmä suosittaa seurakuntia ja kirkkoa jo tässä vaiheessa kiinnittämään erityistä huomiota kristinoppileireistä tiedottamiseen sekä kohdentamaan nuorisotyön voimavaroja siihen.
Toisaalta vastaajat kertoivat myös iloisista onnistumisista, kun maahanmuuttajataustaisia henkilöitä oli tullut mukaan seurakunnan vakiotoimintaan kertaluonteisten osallistavien tapahtumien kautta.
Seuraavaksi työryhmä selvittää seurakunnilta niiden työntekijöiden monikulttuurisen työn osaamista ja tarpeita. Lisäksi Pohjois-Suomen ja Kuopion seurakuntien tilanteiden ymmärtämiseksi niihin pyritään paneutumaan syvällisemmin.
Monikulttuurisuustyötä kehittävässä työryhmässä ovat puheenjohtaja, rovasti Teemu Toivonen Helsingistä, rovastit Heikki Huttunen Helsingistä ja Aleksander Roszczenko Joensuusta, toiminnanjohtaja Riina Nguyen, projektikoordinaattori Maria Mountraki sekä Vitali Moskaliukin.
Kirkolliskokous perusteli tehtävää (Avaa uuden sivuston) niin, että maahanmuuton vuoksi Suomessa on enemmän ortodokseiksi kastettuja kuin koskaan aiemmin, mutta valtaosa heistä ei ole kirkon virallisessa jäsenrekisterissä, eikä seurakuntien toiminta ole riittävästi tavoittanut muualla kastettuja ortodokseja. Tämä on sekä pastoraalinen että kirkon perustehtävään liittyvä kysymys, kirkolliskokous painotti.
Häirintäohjeen toimeenpano askarruttaa
Turvallisemman tilan periaatteita ja vähemmistöjen oikeuksien edistämistä Suomen ortodoksisessa kirkossa valmistelevat rovasti Teemu Toivonen, pastori Artturi Hirvonen, teologinen sihteeri Jelisei Heikkilä sekä järjestösihteeri Annakaisa Onatsu Ortodoksisten nuorten liitosta.
Kirkolle on jo vuonna 2022 laadittu Häirintä kielletty –toimintaohje (Avaa uuden sivuston) kirkolliskokouksen päätöksellä. Se koskee lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tai aikuiseen kohdistuvaa seksuaalista häirintää.
Toimintaohjetta on noudatettava seurakunnissa ja kirkon keskushallinnossa, luostareissa, ortodoksisella seminaarilla sekä kirkon kanssa yhteistyösopimuksen tehneissä järjestöissä.
Työryhmä selvitti seurakunnilta ja muilta kirkon piirissä toimivilta tahoilta, miten ohjeistuksen käyttöönotto on edennyt. Vastauksia saatiin neljästä seurakunnasta, Ortodoksiselta seminaarilta, Valamon luostarin puolesta Valamon opistolta sekä Ortodoksisten nuorten liitosta.
Vastauksista nousi selvästi esiin, että ohjeistuksen käytännön toimeenpano aiheuttaa epävarmuutta – näin siitä huolimatta, että häirintäohje on lähetetty seurakuntiin ja se on henkilöstölle saatavilla kirkon intrassa.
Tavoitteena on lähestyä yhdenvertaisuutta ja turvallisemman tilan periaatetta ortodoksisen ihmiskuvan sekä kirkon pastoraalisen perustehtävän pohjalta. Työskentelyn tukena käytetään muun muassa Maailman elämän edestä -asiakirjaa (Avaa uuden sivuston), jota voidaan pitää Ekumeenisen patriarkaatin ohjenuorana tämän kaltaisissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä.
Työryhmä painottaa, että olennainen osa turvallisemman tilan periaatteiden luomista on, että ne työstetään yhdessä asianosaisten kanssa tai ainakin mahdollisimman lähellä sitä toimintaa, jota periaatteet koskevat. Tavoitteena onkin laatia toimintaohje, jonka avulla turvallisemman tilan periaatteet voidaan laatia paikallisesti kussakin työ- ja toimintayhteisössä.
Pyhien toimitusten käsikirjan Euhologionin uudistetun laitoksen koeversiota laativa työryhmä on pyytänyt yhdestä tekstiosuudesta koekäännöksen, mutta työryhmä pohtii myös tekoälyn käyttöä työn apuna. Tekoälyn nopean kehityksen seurauksena tekoälyohjelmia käytetään yleisesti käännöstyössä. Tällöin työryhmän tehtäväksi jäisi tekstin vertailu kreikan kieleen sekä kieliasun muokkaaminen.
Kirkon diakoniatyötä pohtineen työryhmän työ oli edennyt niin, että se luovutti kirkollishallitukselle jo lopullisen ehdotuksensa toimenpideohjelmaksi diakoniatyön uudelleen järjestämiseksi Suomen ortodoksisessa kirkossa vuoteen 2030 asti. Tästä Aamun Koitto kertoo tarkemmin erillisessä artikkelissa myöhemmin.
Kolttasaamelaiset ortodoksisessa kirkossa -hanke käynnistyy
Suomen ortodoksisen kirkon kirkollishallitus päätti käynnistää Kolttasaamelaiset ortodoksisessa kirkossa -hankkeen.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Maria Hattunen | Kuva: Maria Hattunen
Kirkollishallitus perusti hanketta varten ohjausryhmän kahdeksi vuodeksi istunnossaan 9. kesäkuuta 2026.
Suomen ortodoksisen kirkon edustajiksi kirkollishallitus nimitti ohjausryhmään piispa Sergein, toiminnanjohtaja Riina Nguyenin ja Lapin kappeliseurakunnan papin, Jaakko Vainion. Kolttien kyläkokousta pyydetään nimeämään ohjausryhmään kolme kolttasaamelaisten edustajaa 14.8.2026 mennessä.
Hankkeen tarkoituksena on tukea, edistää ja vahvistaa kolttasaamelaisen alkuperäiskansan elämää osana Suomen ortodoksista kirkkoa. Työskentelyn lähtökohdiksi otetaan Saamelaisten totuus- ja sovintokomission (STSK) loppuraportin Suomen ortodoksista kirkkoa koskevat toimenpidesuositukset sekä Katsaus Suomen ortodoksisen kirkon kolttasaamelaispolitiikkaan vuodesta 1920 -erillisselvityksen kehittämisehdotukset.
Työntekijöiden asiantuntemusta hyödynnetään
Hankkeessa hyödynnetään Pohjois-Suomen ortodoksinen seurakunnan Lapin ortodoksisessa kappeliseurakunnassa työskentelevien työntekijöiden asiantuntemusta. Irene Fofonoff on aloittanut kesäkuun alussa määräaikaisena työntekijänä Pohjois-Suomen seurakunnan Ivalon toimipaikassa. Työsuhde jatkuu vuoden 2026 loppuun.
Irene Fofonoffin pääasiallinen työtehtävää on saamelaistyö. Hän edistää ja vahvistaa kolttasaamelaisen alkuperäiskansan elämää osana seurakuntaa ja Suomen ortodoksista kirkkoa, kehittää kolttasaamelaisia palvelevaa kirkollista työtä ja etsii keinoja edistää STSK:n loppuraportin ja kirkkoa koskevan erillisselvityksen kehittämisehdotuksia ja niiden toimeenpanoa. Irene Fofonoff laatii työn edistämiseksi hankesuunnitelmaa, jonka kirkollishallituksen perustama ohjausryhmä vahvistaa.
Juha Pössi eläkkeelle ortodoksisen uskonnon opettajan työstä: “Plussan puolelle olen jäänyt”
Joensuulainen ortodoksisen uskonnon opettaja Juha Pössi eläköityy 1. elokuuta 2026. Monia oppilaita hän on opettanut “Pössin elinkautisen” eli 12 vuoden ajan.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marja Simonen | Kuva: Marja Simonen
– Ennen koulua en tajunnut olevani ortodoksi, vaikka perheemme kävi eri kirkossa kuin muut. Koulussa opettaja sanoi, että tällä luokalla on yksi ortodoksi, jonka täytyy nyt lähteä uskontotunnille. Minua itketti ja otti päähän, kun piti lähteä uskonnon opettajan mukaan! Kävelimme kotitalousluokan halki – muistan vieläkin ne uunit ja hyllyt – mankelihuoneeseen, jonka pöytätason ääressä oli muutama oppilas. Opettaja aloitti tunnin sytyttämällä tuohuksen ikonin eteen. Aloin ajatella, että tämähän on hieno juttu vasta, kun hän antoi meille karkkia – se ei ollut 60-luvun lapsille tavallista.
Ortodoksisuus tuli Juha Pössille tutuksi myös mummoloissa. Molemmat mammat olivat Salmin evakkoja. Toinen toimi Lapinlahden Alapitkän tsasounan isännöitsijänä.
– Me lapset autoimme tsasounassa esimerkiksi keräämällä tuohusten pätkät ja soittamalla kelloja. Enoni toimi kirkkokunnan taloudenhoitajana ja diakonina. Kirkon työn alkoi kiinnostaa minuakin.
Pyhä Johannes Sonkajanrantalainen on Pössille tärkeä pyhä muun muassa siksi, että molemmat ovat toimineet uskonnonopettajina
Tie opettajaksi
Pössi valmistui ortodoksisen kirkon kanttoriksi vuonna 1985. Hän toimi matkakanttorina isä Vesa Takalan työparina, kunnes omien sanojensa mukaan ajautui uskonnonopettajaksi.
– Ensin opetin Huhuksen 16 oppilaan kyläkoulussa. Vuonna 1991 isä Rauno Pietarinen pyysi minua opettajaksi Pogostalle. Opetin siellä uskontoa ja teknistä työtä neljä vuotta. Sitten hankin aineen- ja luokanopettajan pätevyydet. Vuonna 1998 aloin opettaa uskontoa Kontiolahdesta Tohmajärvelle ulottuvalla alueella. Viikossa tuli työajoa 700 kilometriä! Vuodesta 2002 lähtien opetin enimmäkseen Joensuun keskustan alueen kuudessa koulussa. Lisäksi opetin etänä TutorHousessa sekä ohjasin luokanopettaja- ja aineenopettajaopiskelijoiden harjoittelua Norssissa. Sain myös olla mukana tekemässä Kohti kirkon elämää -oppikirjasarjaa.
– En kannata uskonnon opetuksen korvaamista yhteisellä katsomusaineella, koska kukaan ei vielä tiedä, mitä uusi aine sisältää. Jos siihen raapaistaan vähän useista katsomuksista, lopputulos voi olla sillisalaatti. Lisäksi etenkin maahanmuuttajaoppilaille ussanope voi olla koulun ainut henkilö, jossa on tartuntapintaa. Ja jos uskonnon opetus päätyy valvomattomien ja ilman opetussuunnitelmaa toimivien tahojen käsiin, vaarana on opetuksen radikalisoituminen.
Ylidiakoni Juha Pössi Joensuussa Pyhän Nikolaoksen kirkossa.
Opettajan suuri vastuu
– Olen miettinyt sitä, olenko uskonnonopettaja vai uskontokasvattaja. Ehkä uskontokasvattaja, koska noin 90 %:lle oppilaista olen ollut ainut linkki kirkon elämään. Ainut ihminen, joka on puhunut Jumalasta. Jos oppilaan kotona ei ole ollut ikonia, olemme valmistaneet yhdessä painokuvaikonin. Minulla on ollut opettajana suuri vastuu. Jokainen lapsi on ainutkertainen, eikä kukaan ole tullut tunneilleni sattumalta, Juha Pössi miettii.
– Joskus olen joutunut pakkasessa ajamaan koulusta toiseen kohmeinen banaani toisessa kädessä, koska muuta ei ehtinyt syödä. Jos kuitenkin rupeaa summaamaan asioita, niin plussan puolelle tässä on jääty. Parhaita hetkiä opettajana on ollut, kun saa yhteyden oppilaaseen tai oppilas sanoo, että tunnille on mukava tulla. Sekin on hieno hetki, kun vuosien jälkeen näkee entisen oppilaan tuovan omat lapsensa kirkkoon. Minulla on paljonkin oppilaita, joita olen opettanut ensimmäisestä luokasta lukion loppuun eli 12 vuotta – erästä jopa 14 vuotta. Sanon heille lukion päätteeksi, että elinkautinen Pössiä päättyy nyt!
Pössi kokee, että kanttorin koulutus ja aineen- sekä luokanopettajan pätevyydet ovat auttaneet opettajan työssä. Hän kiittelee myös Joensuun ortodoksista seurakuntaa, jonka papit vierailevat ahkerasti kouluissa – ja joka tarjoaa oppilaille niin maittavan aterian koululaisliturgian päätteeksi, että yläkoulun pojat kyselevät hyvissä ajoin, milloin taas lähdetään kirkkoon.
Diakonin työ rakas kutsumus
Arkkipiispa Johannes vihki Juha Pössin diakoniksi vuonna 1999.
– Tämä on ollut minulle rakas kutsumus, sittemmin ylidiakonin arvonimen saanut Pössi kertoo.
– Olen saanut palvella diakonina Joensuun lisäksi myös esimerkiksi Ilomantsissa ja Lintulassa, joka on minulle hengellinen keidas. Sisaristo on tullut tutuksi. Oli suuri siunaus saada olla jakamassa skeemanunna Melanialle tämän viimeistä ehtoollista. Tutustuin häneen, kun hän vielä toimi ponomarinunnana. Hän tunsi hyvin palvelukset ja huomautti hyvin sydämellisesti, jos tein jonkin virheen.
Isä Juha Pössi on saanut tehdä kirkon työtä myös oman poikansa kanssa, joka vihittiin papiksi vuonna 2020.
– Palveluksen toimittaminen oman lapsen kanssa on hengellisesti kohottava hetki.
Ylidiakonin tehtävät jatkuvat, mutta virallinen eläköitymispäivä uskonnon opettamisesta on 1. elokuuta 2026.
– Voin jäädä turvallisin mielin eläkkeelle, sillä olen tavannut kaikki viisi työni jatkajaa. Yksi heistä oli oppilaani yläkoulussa ja lukiossa, ja ohjasin hänen harjoittelujaksonsakin. Eläkkeellä aion liikkua luonnossa sekä viettää aikaa lastenlasten kanssa. Vanhemmalle olen jo aloittanut “ukin hauskan läksykerhon” pitämisen, Pössi kertoo.
– Tahdon kiittää koulujen rehtoreita, kaikkia opettajia ja avustajia toimivasta sekä mutkattomasta yhteistyöstä. Viimeisenä muttei vähäisimpänä kiitän perhettäni. Puoliso ja isä ovat viettäneet aivan liian paljon iltoja työhuoneen suljetun oven takana. Nyt on tästä poisoppimisen aika.
Pääkuva: Juha Pössin ylidiakonin tehtävät jatkuvat vastaisuudessakin, kuten myös “ukin hauska läksykerho”.
Kiovan kuuluisa luolaluostari vaurioitui Venäjän ilmaiskussa
UNESCOn maailmanperintöluetteloon kuuluva Petšerskin lavra eli Kiovan luolaluostari on vaurioitunut Venäjän ilmaiskussa maanantain 15. kesäkuuta 2026 vastaisena yönä.
Ukrainan autokefaalisen ortodoksisen kirkon päämies, Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta Epifani kirjoitti tuoreeltaan viestipalvelu X:ssä, että luolaluostarin Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen katedraalin (Dormition Cathedral) katto on tulessa. Päivityksessään hän muun muassa pyytää esirukouksia, jotta pyhäkkö säästyisi. Hän kuvailee tapahtunutta ”taas yhdeksi Venäjän rikokseksi ihmisyyttä, historiaa ja kristinuskoa vastaan.”
Venäjän iskuissa kuoli yöllisten iskujen seurauksena yksitoista ihmistä. Uutistoimisto Reutersin mukaan kyseessä oli voimakkain Venäjän ilmahyökkäys Kiovaan kahteen viikkoon. Ukrainan armeijan mukaan Venäjä laukaisi yön aikana Ukrainaan yhteensä 70 ohjusta ja 611 droonia.
Luostari on listattu UNESCOn maailmanperintökohteeksi, minkä lisäksi se on tärkeä hengellinen ja kulttuurillinen keskus ja yksi Ukrainan tunnetuimmista nähtävyyksistä.
Venäläinen drooni osui katedraalin alttarialueen sivukappeliin sillä seurauksella, että pyhäkkö syttyi tuleen. Niin katedraalin ulko- kuin sisätilat samoin kuin luostarikompleksin naapurirakennukset vaurioituivat. Katedraalin historia ulottuu 1100-luvulle saakka. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kuvaili iskua yhdeksi ”laajimmista venäläisistä rikoksista kristillistä kulttuuria vastaan tähän mennessä”. Iskun ovat tuominneet muiden muassa Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos, Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja UNESCO, minkä lisäksi Kirkkojen maailmanneuvosto on vedonnut sodan pikaiseksi lopettamiseksi.
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia julkaisi iskujen jälkeen Facebook-päivityksen, joka kuuluu seuraavasti:
”Venäjä on iskenyt Kiovan luolaluostariin. Milloin tämä mieletön sota päättyy? Mutta Jeesus sanoi: `Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät´”. (Luukas 23:34)
Iskussa vaurioituivat lisäksi Ukrainan kirja- ja painomuseo, Ukrainan kansallinen historiallinen kirjasto, Kulttuurin ja taiteen hallinnon kansallinen akatemia sekä Ukrainan kansallisen kansanarkkitehtuurin ja -elämän museon varasto. Rakennusten ikkunat ja ovet särkyivät. Luolaluostarissa vältyttiin henkilövahingoita.
Luolaluostarin kärsimät vahingot arvioidaan ja dokumentoidaan.
Yöllisessä iskussa saivat vahinkoja myös Oleksandr Dovzhenkon kansallinen elokuvastudio, missä se aiheutti tulipalon ja vaurioitti pukutyöpajaa sekä muita rakennuksia. Ukrainan suurin ja vanhin, noin 100 000 pukua ja yli kolme miljoonaa vaatetta käsittävä pukukokoelma tuhoutui. Kyseessä on toinen juuri tähän studioon kohdistunut isku.
Lisäksi yksi Ukrainan vanhimmista dokumenttielokuvastudioista vaurioitui. Studio on 95 vuoden ajan tallentanut Ukrainan historiallisia tapahtumia. Vahinkoja kärsivät niin ikään kansallinen kulttuuri-, taide- ja Mystetskyi Arsenal -museokompleksi sekä kansallinen Ukraina-taidepalatsi.
Harkovassa drooni-isku vaurioitti Harkovan taidemuseota, joka lukeutuu maan merkittävimpiin taideinstituutioihin. Lisäksi vaurioita sai Ivan Karpenko-Karyn Kiovan kansallinen teatterin, elokuvan ja television yliopisto. Dniprossa vaurioitui Dnipropetrovskin urku- ja kamarimusiikin talo.
Ukrainan kulttuuriministeriön mukaan kesäkuun alusta lähtien venäläiset ovat vahingoittaneet 1 913 kulttuuriperintökohdetta ja 2 573 kulttuuri-infrastruktuurikohdetta.
Vaurioita on kirjattu yhteensä 18 Ukrainan alueella. Vakavimmat tuhot kulttuuriperintökohteissa on dokumentoitu Harkovan alueella (353), Hersonin alueella (303), Odesan alueella (202), Donetskin alueella (225) sekä Kiovan alueella yhdessä Kiovan kaupungin kanssa (173).
Ukrainan kulttuuriministeriön mukaan lähes koko Luhanskin alueen sekä merkittävät osat Zaporižžjan, Donetskin ja Hersonin alueista ovat edelleen väliaikaisen miehityksen alaisia, mikä tekee mahdottomaksi arvioida tuhoja tarkasti.
Ukrainan kulttuuriministeriö kehottaa eri maiden hallituksia, kansainvälisiä järjestöjä ja kumppaneita tukemaan Ukraina Cultural Heritage Fundia ja kansainvälisiä aloitteita, joiden tavoitteena on kulttuurivarojen suojeleminen ja palauttaminen. Rahasto työskentelee Venäjän tuhoamien kulttuurikohteiden jälleenrakentamiseksi.
Lintulan luostarin Palokkiin asettumisen 80-vuotisjuhla kuvina
Lintulan luostarin sisaristo juhli Palokkiin asettumisen 80-vuotismerkkipäivää sunnuntaina 14. kesäkuuta 2026.
Julkaistu
Teksti: Susanna Somppi | Kuva: Harri Peiponen
Lintulan luostarin Heinäveden Palokkiin asettumisen 80-vuotisjuhlaa vietettiin hiukan epävakaisen sään vallitessa 14. kesäkuuta 2026. Juhla alkoi vedenpyhityksellä ja jatkui liturgialla, jonka toimitti Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni yhdessä papiston kanssa. Kirkkokansa täytti Pyhän Kolminaisuuden kirkon (Avaa uuden sivuston) ääriään myöten, aina ulko-ovelle saakka.
Kirkosta juhlakansa siirtyi nauttimaan kenttälounasta luostarin lammen rantaan. Ruokailun ja kahvittelun aikana kuultiin tervehdyspuheita ja nautittiin lauluesityksestä.
Mukava yllätys: 15 000 euroa
Tervehdyssanat luostarin sisariston puolesta lausui luostarin johtaja, igumenia Ksenia. Tervehdyssanansa lausui myös metropoliitta Arseni. Isä esipaimenella oli kerrottavanaan myös iloinen uutinen: Lintulan Luostarin Ystävät ry – jonka hallituksen puheenjohtajana isä esipaimen toimii – lahjoitti luostarille 15 000 euroa.
Lintulan luostari on pyytänyt suuntaamaan mahdolliset muistamiset keittiönsä peruskorjauksen rahoittamiseen. Keräyksen tiedot löytyvät jutun lopusta.
Juhlavieraiden joukossa nähtiin muiden muassa emeritusmetropoliitta Panteleimon ja Valamon luostarin johtaja, arkkimandriitta Mikael sekä monia muita luostarin ystäviä ja tukijoita.
Aamun Koitto onnittelee sisaristoa lämpimästi!
Pelasta palvelijasi, Kristus Jumala!
Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni toimittamassa vedenpyhitystä.Juhlan liturgian toimitti Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni yhdessä papiston kanssa. Vasemmalla edessä Lintulan luostarin johtaja, igumenia Ksenia, hänen takanaan pastori Joosef Vola, Valamon luostarin igumeni, arkkimandriitta Mikael, keskellä Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ja hänen vieressään oikealla Lintulan luostarin pappi, arkkimandriitta Andreas, rovasti Markku Toivanen ja ylidiakoni Juha Pössi.Lintulan luostarin sisaristoa juhlaliturgiassa.Igumenia Ksenia piti tervehdyspuheen Lintulan luostarin sisariston puolesta.Vasemmalta oikealle: pappismunkki Viktor, igumenia Ksenia, Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ja emeritusmetropoliitta Panteleimon.Valamon luostarin johtaja, arkkimandriitta Mikael (vas.) ja pappismunkki Viktor.
Lintulan luostarin pappi, arkkimandriitta Andreas (vas.) ja metropoliitta Arseni.Lintulan luostarin sisaristo tarjosi juhlaväelle kenttälounaan lammen rannalla.Tarjottavat tekivät kauppansa. Pääruokana tarjottiin maukasta keittoa ja jälkiruoaksi nautittiin vadelmakakkua kahvin kanssa.
Näin voit muistaa:
Lintulan luostari on esittänyt toivomuksen, että mahdolliset muistamiset ja onnittelut osoitetaan luostarin keittiön peruskorjaukseen.
Metropoliitta Arsenin tervehdys Lintulan luostarin Palokkiin asettumisen 80-vuotisjuhlassa
Korkeasti Pyhitetty Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ilmaisi juhlapuheessaan kiitollisuutta kuluneista vuosikymmenistä, joiden aikana Lintulan luostarin sisaristo on kilvoitellut Palokissa Heinävedellä.
Julkaistu
Teksti: Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni | Kuva: Harri Peiponen
Arvoisat juhlavieraat!
Merkkipäivänä ja myös merkkivuonna on tapana suunnata katse kahtaalle. Yhtäältä muistella menneitten vuosikymmenten tapahtumia ja toisaalta pohtia sitä, mitä tulevaisuus mahdollisesti tuo tullessaan.
Luostari sisaristo on uudistunut kansallisuudeltaan ja kieleltään venäläisestä suomalaiseksi, ja sen myötä jumalanpalveluskieli on muuttunut slaavista suomeen.
Vanha maatalouselinkeino viljelyineen ja karjoineen on vaihtunut monipuoliseksi yritystoiminnaksi ja luostari tunnetuksi pyhiinvaellus- ja matkailukohteeksi.
Menneinä vuosikymmeninä luostarielämä ja luostariasukkaat ovat tulleet tutuiksi niin Palokin kylän asukkaille kuin myös laajemmin Savo-Karjalassa.
Tänään meillä on aihetta iloon ja kiitokseen siitä, että Pyhälle Kolminaisuudelle omistettu Lintulan luostari on Jumalan armosta saanut toimia Palokissa jo kahdeksan täyttä vuosikymmentä. Kiitollisina voimme muistaa menneinä vuosikymmeninä luostarissa kilvoitelleita sisaria, heitä palvelleita rippi-isiä, luostarin valvojia ja luostaria tukeneita yksityishenkilöitä sekä Lintulan Luostarin Ystävät ry:n toimijoita.
Kiitosta on osoitettava kaikista myönteisistä asioista ja tapahtumista, mutta on kiitettävä myös vaikeuksista ja koettelemuksista, sillä vain niiden voittamisella ja kestämisellä on luostarin toiminta vahvistunut ja jatkunut näihin päiviin.
Tulevaisuus on arvoitus, jonka vain Jumalan yksin tietää. Toivomme ja rukoilemme siksi parasta: uusia kilvoittelijoita, hyviä luostarin ystäviä ja tukijoita sekä runsaasti pyhiinvaeltajia. Hengellisessä mielessä ei ole viisasta elää menneessä, eikä myöskään tulevaisuudessa, koska mennyttä emme voi muuttaa ja tulevaisuus on arvoitus. Sen sijaan on elettävä tätä päivää Jumalan tahdon mukaisesti ja otettava tulevaisuus vastaan sellaisena, kuin Herra sen antaa. Vain sillä tavalla saada aikaan hyvää historiaa tuleville vuosikymmenille.
Näillä ajatuksilla toivotan teille Pyhän Kolminaisuuden luostarin kunnianarvoisa äiti igumenia Ksenia ja sisaristo sekä rippi-isä arkkimandriitta Andreas Jumalan siunausta ja hengellisesti menestyksellisiä tulevia vuosia Palokissa.
Kuuntele
