Kuuntele
Harri Huovisen ja Heidi Toivasen toimittama artikkelikokoelma Hiljaisuus: Teologisia, kokemuksellisia ja kriittisiä näkökulmia (Karjalan teologinen seura) sisältää Huovisen ja Toivasen kirjoittaman esipuheen lisäksi Toivasen kirjoittamat loppusanat sekä 11 vertaisarvioitua artikkelia. Artikkelit tarkastelevat eri näkökulmista sitä, mitä hiljaisuus tarkoittaa.
Kirja sopii mielestäni parhaiten artikkeli kerrallaan luettavaksi – tai vaikka sivu kerrallaan, sillä yhdeltäkin sivulta voi löytyä pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Mikään artikkeli ei tarjoa täydellistä selontekoa käsiteltävästä aiheesta, vaan pikemminkin yleiskatsauksen. Ei liian syvälle menevänä ja yleistajuisesti kirjoitettuna teos on helposti lähestyttävä hyvin monenlaisille lukijoille.
Monet artikkelit ovat keskenään niin erilaisia, että niiden päätyminen samojen kansien väliin saattaa tuntua sattumanvaraiselta, ellei tiedä teoksen syntyhistoriaa. Se koottiin opiskelijoiden pyynnöstä Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2023 järjestetyn The Wisdom of Silence: Peace and Wellbeing in Global Crisis -kesäkoulun jälkeen. Suurin osa kirjoittajista on kesäkoulun puhujia, ja useat artikkelit perustuvat kesäkoulussa pidettyihin esitelmiin – ja loputkin liikkuvat samojen teemojen ympärillä.
Eksegetiikkaa ja erämaakilvoittelijoita
Kaksi ensimmäistä artikkelia käsittelevät hiljaisuutta Raamatussa (Lotta Valve, Huomioita hiljaisuudesta Vanhassa testamentissa ja Lauri Thurén, Hyvä ja paha hiljaisuus Uudessa testamentissa).
Valve kirjoittaa, ettei hiljaisuus ole Vanhassa testamentissa täsmällinen käsite vaan pikemminkin käsitteiden perhe, ja jatkaa käsittelemällä hiljaisuuteen liittyviä hepreankielisiä verbejä. Thurén toteaa muun muassa, että antiikin aikana uskonto oli äänekäs ja näkyvä ilmiö – Israelin Jumalaa ei palvottu hiljaisuudessa, vaan temppelissä oli muun muassa teurastuksista johtuen kova meteli. Jeesus sen sijaan suosi pääasiassa hiljaisempaa uskonnonharjoitusta.
Seuraavassa artikkelissa Erämaan hiljaisuus elämäntapana: Egyptin varhaiset askeetit Serafim Seppälä käsittelee varhaisten erämaakilvoittelijoiden hiljaisuuteen liittyviä opetuksia ja käytänteitä, kuten hiljaisuutta elämänasenteena ja taistelukenttänä, hiljaisuuden keskeisimpinä vaikutuksia ja omasta mielestäni mielenkiintoisimpana sitä, kuinka hiljaisuus toimii kohtaamisen tilana.
Joona Salminen jatkaa tästä artikkelilla Benediktiininen hiljaisuuden teologia: Sanastoa ja sovelluksia, jossa hän kertoo läntisen luostarilaitoksen kehittäjästä pyhästä Benedictus Nursialaisesta (Avaa uuden sivuston) ja Pyhän Benedictuksen luostarisäännöstä, jossa hiljaisuus on kieltäymyksen muoto sekä tapa kilvoitella.
Hesykastisesta perinteestä
Haapsalun piispa Damaskinoksen artikkeli Hiljaisuuden teologia hesykastisessa liikkeessä pureutuu niin hesykasmiin syntyyn, hesykasmin yhteyksiin itäisiin meditaatioperinteisiin kuin sen nykypäivään ulottuviin vaikutuksiin. Lisäksi hän käy läpi hesykastien päivärytmiä ja ruokavaliota viiden gramman tarkkuudella.
Kuten piispa itsekin toteaa, lyhyessä artikkelissa ei ole mahdollista tuoda esiin kovin tuoreita näkökulmia hesykasmiin, mutta artikkelin tavoite onkin olla mahdollisimman kattava suomenkielinen yleisesitys.
Pidin erityisen kiinnostavana kohtaa, jossa kerrotaan hesykastien uudenlaisista veisuista, jotka mahdollistivat vigilian pidentämisen jopa 15-tuntiseksi. Piispa Damaskinos pohtii, että kenties juuri hesykastien äänten täyttämien jumalanpalvelusten perinnön takia konkreettinen hiljaisuus ortodoksisissa jumalanpalveluksissa on nykyäänkin epätoivottava ilmiö, joka kertoo lähinnä epävarmuudesta seuraavan toiminnan suhteen.
Harri Huovinen keskittyy omassa artikkelissaan Hiljaisuuden valtakunnassa: Cleopa Sihăstrialaisen hesykastisen ajattelun piirteitä yhteen Romaniassa vuonna 2025 kanonisoidusta 16:sta pyhästä ja tämän käsityksiin hiljaisuuden funktiosta kristityn hengellisessä elämässä.
Sihăstrian luostarin ohjaajavanhuksena toiminut arkkimandriitta Cleopa Ilie (1912–98) tunnettiin saarnaajana ja ortodoksisen tradition opettajana. Hän vetäytyi erämaahan yhteensä kolmeen otteeseen Romanian kommunistisen ja ateistisen diktatuurin vaikuttaessa kirkkoon. Esimerkiksi vuosina 1959–64 hänen kerrotaan eläneen metsässä salaisessa maakuopassa paastoten, rukoillen ja itkien. Minulle ja olettavasti monelle muullekin suomalaiselle tämä artikkeli edustaa ensimmäistä tilaisuutta tutustua kyseiseen modernin ajan pyhään.
Kokemuksia hiljaisuudesta ja näkökulmia vaikenemiseen
Seuraavassa artikkelissa Nenbutsu eli Amidan nimen toistaminen japanilaisena hiljentymisperinteenä buddhalaisuuden uudistaja Shinranin (1173–1262) opetuksessa Teuvo Laitila avaa buddhalaista hiljentymisperinnettä.
Tätä seuraa Ulkoisesta sisäiseen hiljaisuuteen: Kokemuksia hautausmaaympäristöstä, jonka kirjoittajat (Eemeli Hakoköngäs, Laura Kallatsa & Reeta Leinonen) halusivat selvittää, millaiseksi hiljaisuuden kokemus hautausmaalla muodostuu. Siksi he pyysivät suomalaisilta vapaamuotoisia kirjoituksia hautausmaihin liittyvistä kokemuksista, tavoista ja muistoista. Aineistoa analysoitiin muun muassa käsitteiden “hiljaisuus”, “hiljaisuudet” ja “hiljentäminen” avulla.
Luontoihmisten kokemuksia
Artikkelissa Luonnon hiljaisuus pyhän kokemisen ja teologisen reflektoinnin paikkana: Suomalaisten luontoihmisten merkitykselliset tunteet ja kokemukset luonnossa Kati Tervo-Niemelä vastaa muun muassa kysymykseen siitä, millaisia tunnekokemuksia luontoihmiset luonnossa kokevat ja miten uskonnollisuus erottelee niitä. Hänen aineistonsa koostui kansainvälisestä kyselyaineistosta löytyvistä suomalaisten antamista vastauksista. Suomalaisista vastaajista 49 % oli evankelis-luterilaisia ja 41 % uskonnottomia – ortodokseja oli 1 %.
Anna Sofia Salosen, Henrietta Grönlundin, Rosa Huotarin, Mitra Härkösen, Anuleena Kimasen, Tiina Parkkisen ja Riina Sinisalon artikkeli Vaiettu, vaiennettu ja vaientava uskonto tarkastelee uskontoon liittyvää vaikenemista. Kirjoittajat toteavat, että vaikeneminen ilmentää niin normeja kuin valtaa. Vaikenemisesta voi olla haittaa, mutta se myös ylläpitää arkista elämää. Kolme esimerkkiteemaa ovat uskonnottomuus (ilmiönä hiljainen osa suomalaista arkea), islam ja buddhalaisuus (kuten islamiin Suomessa liittyvä vaientaminen ja suomalaisesta buddhalaisuudesta vaikeneminen) sekä kristinuskon piirissä Suomessa tehty yhteiskunnallinen työ (jossa saatetaan vaieta järjestön kristillisyydestä).
Viimeisessä artikkelissa Vaiettuja teemoja uskonto-, ilmasto- ja ympäristökysymyksissä Koillis-Madagaskarin maaseudulla Jenni Mölkänen miettii, onko uskonto vaiennettu ilmastokeskustelussa. Esimerkiksi madagaskarilaisten maanviljelijöiden ilmastoon liittyvät kokemukset ja näkemykset jäävät pääsääntöisesti hiljaisuuteen, vaikka he asuvat ilmastokriisin kannalta keskeisessä paikassa. Lisäksi hän luo katsauksen muun muassa siihen, miten eri katsomuksia edustavat madagaskarilaiset tulkitsevat ilmastonmuutosta.
Hengellisesti antoisa kirjoitusprosessi
Teologian tohtori Harri Huovinen on toinen Hiljaisuus-kirjan toimittajista sekä yksi artikkelien kirjoittajista. Hän oli myös järjestämässä teokselle alkusysäyksen antanutta Itä-Suomen yliopiston kesäkoulua yhdessä väitöskirjatutkija Heidi Toivasen kanssa.
– Saimme Heidi Toivasen kanssa koottua tekstit temaattiseksi artikkelikokoelmaksi, joka on aika koherentti. Pari vuotta kestänyt toimitusprosessi oli varsin onnistunut. Toivanen on nuori osaava tekijä, joka näki tässä paljon vaivaa, Huovinen kertoo.
– Kirja on kirjoitettu ja toimitettu akateemisesta näkökulmasta, mutta se sopii joiltakin osin myös hengellisen elämän rakennukseksi. Tarkoituksemme oli tehdä monialainen ja tunnukselliset rajat ylittävä tutkimusteos, jossa on kompakteja ja helposti haltuun otettavia katsauksia hiljaisuuteen liittyviin teemoihin.
– Pidin kesäkoulussa esitelmän 300-luvun kirkkoisistä, mutta koska olin ehtinyt jo julkaista sen muualla, kirjoitin kirjaa varten pyhittäjä Cleopasta. Romanian uudet pyhät ovat minulle läheisiä ja pyhittäjä Cleopa on henkilö, josta soisin kaikkien tietävän. Artikkelini saattaa olla Suomen ensimmäinen akateeminen artikkeli hänestä. Kirjoittaminen oli hengellisesti antoisaa: Cleopa on merkittävä modernin ajan pyhä, ja olen saanut hänen tuotantonsa äärellä paljon teologista rakennusta. Piti oikein miettiä, kuinka kirjoittaa aiheesta, jottei se kuulosta saarnalta vaan akateemiselta tekstiltä!
