Kuuntele
Turun adventtiseurakunnan pastori Ioannis Giantzaklidis ja Turun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra isä Ioannis Lampropoulos tervehtivät toisiaan lämpimästi adventtiseurakunnan Betel-kirkossa. Käy ilmi, että molemmat ovat kotoisin Kreikasta ja ovat asuneet Thessalonikissa, molempien isän nimi on Nikolaos ja molemmilla on suomalainen vaimo sekä Nikolaos-niminen poika. Kumpikin on asunut Suomessa yli 20 vuotta, mutta he tutustuivat toisiinsa vasta vuoden 2025 lokakuussa, sillä aiemmin isä Ioannis asui Ilomantsissa.
– Törmäsin pastori Ioanniksen nimeen kävellessäni Yliopistonkadulla. Ensin tapasin pastorin vaimon, ja sitten pastori kutsui minut lounaalle, isä Ioannis muistelee.
– Pastori on tarjonnut meille Betel-kirkkoa väistötiloiksi kirkkomme remontin ajaksi, mutta tämä ei onnistunut aikataulusyistä.
Paimenilla samoja haasteita
Pastoreista välittyy keskinäinen kunnioitus. He ovat monista asioista samaa mieltä ja tuntuvat löytävän helposti keskustelunaiheita, ovathan esimerkiksi seurakuntatyön haasteet pitkälti samoja.
Molempien yhtenä huolenaiheena on oman kirkon korjaus. Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkkoa odottaa arviolta neljän miljoonan euron remontti. Betel-kirkossa on haastatteluhetkellä menossa ikkunoiden korjaus, jota tehdään paljolti vapaaehtoisvoimin. Alaikkunoihin kului vapaaehtoisilta 350 tuntia ja yläikkunoihin tullee menemään 300 tuntia.
– Tässä voimme ottaa oppia adventtiseurakunnalta, isä Ioannis ihastelee.
– Me puhumme paljon keskenämme siitä, kuinka ja millä rahalla korjata kirkko, vaikka pastorien pitäisi puhua muustakin, pastori Ioannis toteaa.
– Toisaalta, pappi on seurakunnan paimen, ja paimenen tulee huolehtia paitsi lampaista myös talosta, isä Ioannis vastaa.
Ajan riittävyys haasteena
Remonttien lisäksi pastoreita pohdituttaa se, kuinka saada ihmiset löytämään tie seurakuntayhteyteen ja kuinka saada oma aika riittämään kaikkeen hallinnolliseen ja hengelliseen työhön.
Ortodoksisessa seurakunnassa on laajalla alueella noin 3 400 jäsentä, joista noin 40 % on 40 eri maasta kotoisin olevia maahanmuuttajia. Jumalanpalveluksessa on isä Ioanniksen mukaan yleensä noin 150 ihmistä, joista osa ei ymmärrä suomea, joten seurakunnassa on painetta monikielisen työn lisäämiselle. Jo jumalanpalveluksia pidetään toisinaan monikielisesti (suomi-romania, suomi-slaavi-ukraina-suomi, suomi-englanti ja suomi-kreikka).
Adventtiseurakuntaan kuuluu noin 20 maahanmuuttajaa eri mantereilta. Pastori Ioannis pitää saarnan yleensä englanniksi, mikä sitten käännetään suomeksi. Yhteensä adventtiseurakunnassa on noin 260 jäsentä. Se on paljon yhdelle pastorille, jonka velvollisuuksiin kuuluu myös säännöllinen vieraileminen jokaisen seurakuntalaisen luona, heidän huoliensa kuunteleminen ja käytännön avun tarjoaminen mahdollisuuksien mukaan.
– Aiemmin seurakuntalaisten esirukousaiheet koskivat pääasiassa sairauksia, nyt työttömyyttä ja pelkoa kodin menettämisestä. On huolestuttavaa, kun nuoret eivät saa työtä ja pääse rakentamaan omaa elämäänsä. Diakoniatyön jonot kasvavat, ja stressi kuormittaa ihmisten mielentervettä, pastori Ioannis suree.
Talousvaikeuksien ja mielenterveysongelmien lisääntyminen näkyy myös ortodoksisessa seurakunnassa.
– Ihmiset etsivät nyt kirkkoa, joka pitäisi heistä huolta, isä Ioannis pohtii.
Uskonnonopetuksen kohtalo huolestuttaa
Pastoreita huolettaa myös ajatus uskonnon opetuksen korvaamisesta yhteisellä katsomusaineella. He kertovat rukoilevansa, ettei suunnitelma toteudu.
– Uskonnon opetuksen lopettaminen veisi lapsilta oikeuden oppia tuntemaan omat juurensa, isä Ioannis toteaa ja kertoo olevansa huolissaan siitä, mitkä tahot jatkossa ottaisivat vastuun uskonnon opetuksesta.
– Minun ei olisi tarvinnut koulussa mennä ortodoksisen uskonnon [Kreikan valtausko] tunneille, mutta halusin vapaaehtoisesti mennä saamaan uutta tietoa – olenhan aina rakastanut teologiaa, pastori Ioannis kertoo.
– Seurakunnallamme on muuten Kaarinan Toivonlinnassa oma koulu. Lapset rakastavat sitä. Vaimonikin on aikanaan valmistunut tuosta koulusta.
Yhteisiä ilonaiheita
– Minulle tuo iloa nähdä, kuinka ihmiset rakastavat kirkkoamme, tulevat tänne uudestaan ja uudestaan sekä tekevät sen eteen vapaaehtoistyötä, pastori Ioannis kertoo.
– On hienoa, kun kirkkoomme tulee muidenkin seurakuntien jäseniä. Aina ei tarvitse uskoa samoin. Mekin vierailemme muissa seurakunnissa ja teemme paljon ekumeenista yhteistyötä.
– On suuri ilo, kun kirkko on täynnä ihmisiä, isä Ioannis lisää. Hänkin vierailee usein toisissa pyhäkköyhteisöissä.
– Kirkko on seurakunta – ja toisinpäin: seurakunta on kirkko.
Seurakuntaa ei voi olla ilman ihmisiä, pastorit toteavat yhdessä ja jatkavat siitä, kuinka upeaa on, kun ihmiset kokoontuvat yhteen kuulemaan evankeliumia eli siis ilosanomaa.
– Ihan parasta on, kun kirkosta tulee ihmiselle koti ja hän löytää itsensä kirkon kautta, isä Ioannis miettii.
– Kirkko ei ole yksilökeskeisyyden paikka vaan paikka, missä yhteisö rakentuu.
Kummassakin seurakunnassa on jäseniä, jotka käyvät kirkossa viikoittain. Ortodoksisessa vigiliassa tai liturgiassa heidät löytää yleensä vakipaikaltaan. Yhteisöä rakentavat myös erilaiset toimintapiirit.
Adventistien Betel-kirkossa on jumalanpalvelus ja raamatuntutkistelua joka lauantai sekä kaikille kristityille avoin ehtoollinen neljä kertaa vuodessa. Lisäksi on konsertteja, seminaareja ja muuta ihmiset yhteen tuovaa toimintaa.
Jumala johdatti Ioannikset Turkuun
– Minä tulin Suomeen vuonna 2003 asuttuani sitä ennen Kyproksella ja Englannissa, pastori Ioannis kertoo. – Vaimoni halusi, että lapsemme oppivat suomea ja saavat käydä suomalaista koulua. Jumalan avulla pääsin opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Ensin asuimme kymmenen vuotta Vantaalla, sitten muutimme Turkuun. Opiskeluaikana tein vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Maisterintutkinnon jälkeen sain työpaikan tästä seurakunnasta, kun taas vaimoni toimii Salon ja Piikkiön seurakuntien pastorina.
– Pidän Suomesta. Suomi on minulle oikeastaan ensimmäinen kotimaani, koska olen asunut täällä pidempään kuin missään. 13 vuotta on pitkä aika adventistipastorille palvella samassa seurakunnassa, ja olemme kokeneet tämän ajan siunattuna. Tulevaisuutta ajatellen olemme aina avoimia seuraamaan Jumalan johdatusta, kutsuipa Hän meidät uuteen seurakuntaan tai toisenlaiseen palvelutehtävään, kuten opettamiseen, työn ohessa teologian tohtoriksi väitellyt pastori Ioannis miettii.
Väitöskirja käsittelee Ilmestyskirjaa. Kiinnostus Raamattuun näkyy myös pastorin vapaa-ajassa:
– Käymme vaimoni kanssa melkein joka vuosi Kreikassa. Vierailemme mielellämme Meteorassa ja Raamattuun liittyvissä paikoissa. Eräänä vuonna järjestimme ryhmämatkan, jolla kuljettiin apostoli Paavalin jalanjäljissä. Kävimme muun muassa Korintissa ja Filippoissa, jossa vierailimme kirkossa, joka on rakennettu ensimmäisen eurooppalaisen kristityn [Pyhä Lyydia Filippiläinen (Avaa uuden sivuston)] kasteen muistoksi. Oli suurenmoista tajuta kävelevänsä samoissa paikoissa kuin apostoli ja nähdä sama joki, minkä varrella hän aikoinaan rukoili.
Isä Ioannis kertoo, että hänen lähetettiin Suomeen Thessalonikin yliopiston teologian laitoksen professorin Petros Vasilliadisin toimesta tutustumaan vaihto-opiskelijana arkkipiispa Paavalin liturgiseen uudistukseen.
– En tiennyt, millaiseen maahan olin menossa! Suunnitelma oli, että vietän Suomessa yhdeksän kuukautta, mutta nyt on kulunut 25 vuotta. Syy on se, että tapasin tulevan vaimoni, ja hän varasti paluulippuni, isä Ioannis nauraa.
– Suomi on nyt toinen kotimaani. Vuonna 2023 Jumala osoitti minulle kirkkoherran toimen Turussa.
Turusta tuli lopulta se paikka, missä Ioanniksien tiet kohtasivat. Siellä he johtavat kumpikin omaa seurakuntaansa, joiden kirkot sijaitsevat vain 350 metrin päässä toisistaan.
Kuva:
Turun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra isä Ioannis Lampropoulos (vas.) ja Turun adventtiseurakunnan pastori Ioannis Giantzaklidis adventtiseurakunnan Betel-kirkossa.
