Ajassa

Suuren paaston ensimmäistä sunnuntaita kutsutaan ortodoksisuuden sunnuntaiksi. Silloin muistellaan kirkon voittoa ikonoklasmista eli ikonien vastustajien levittämästä harhaopista.

Tämän voiton myötä ikonitaiteesta tuli erottamattomasti teologista ja hengellistä taidetta. Ortodoksisessa kirkossa ikonit julistavat Kristuksen lihaksitulon ilosanomaa. Niissä ei kuitenkaan kuvata yksin Kristusta, vaan kaikkia pyhiä. Näin ikonit todistavat samalla myös ihmisen mahdollisuudesta kasvaa Jumalan kaltaisuuteen.

Pyhä-Olga-Kiovalainen-ikonissa-kuvattuna
Pyhä Olga Kiovalainen.

Ortodoksisuuden sunnuntain yhteys ikonitaiteeseen voi konkretisoitua monin tavoin. Omasta ikoninurkasta voi ottaa esimerkiksi ikonin mukaan kirkkomatkalle. Joissakin seurakunnissa paikallisen ikonimaalauspiirin vastavalmistuneet ikonit siunataan pyhitetyllä vedellä vihmomalla juuri ortodoksisuuden sunnuntaina.

Joensuun ortodoksisessa seurakunnassa siunataan ortodoksisuuden sunnuntain liturgian jälkeen kahdeksan uutta vapaaehtoistyönä lahjoitusvaroin maalattua ikonia.

Pyhä-diakonissa-Foibe-ikonissa
Pyhä diakonissa Foibe.

Jännittävä tilaustyö

Aloite naispyhien kokoelman maalaamisesta tuli loppuvuodesta 2024 omasta halustaan anonyymiksi jäävältä seurakuntalaiselta.

– Täällä Joensuun seurakunnassa on toiminut Luukas-ikonimaalarikerho jo yli 45 vuoden ajan. Olen kuulunut kerhoaktiiveihin jo vuosien ajan ja toimin nykyisin sen toisena vetäjänä. Eräänä päivänä lahjoittaja otti yhteyttä ja kertoi toiveestaan lahjoittaa seurakunnalle nimenomaan uusia naispyhiä esittäviä ikoneita. Minä lupasin selvittää, olisiko kerhollamme mahdollisuuksia ottaa tällainen hanke työn alle, kertoo Inkeri Hattunen.

Pyhä-autuas-Ksenia-Pietarilainen-ikonissa
Pyhä autuas Ksenia Pietarilainen.

Projekti otettiin vastaan innostuneesti.

– Olimme tietysti myös jännittyneitä – olihan kyseessä kerhon ensimmäinen tilaustyö. Siksi käännyimme ensin ikonografi Alexander Wikströmin puoleen. Iloksemme saimme häneltä korvaamatonta apua: naispyhiä esittäviä kuvia ja ennen kaikkea kaivattua rohkaisua alkavalle työllemme, kertoo maalaushankkeessa mentorina toiminut ikonimaalari Sirkka Kaltiainen-Ripatti.

Traktorinkin apua tarvittiin

Ikoneiden sijoituspaikaksi valittiin yksi seurakuntasalin vapaana olevista seinistä. Tilan tarkastelun myötä päädyttiin siihen, että ikoneita maalataan kahdeksan.

– Valitsimme mukaan otettavat pyhät yhdessä lahjoittajan, kirkkoherra Aleksander Roszczenkon ja Luukas-kerhon vetäjien kanssa. Mukana on nyt tunnettuja ja vähemmän tunnettuja naispyhiä eri aikakausilta, eri kulttuureista ja eri yhteiskuntaluokista, kertoo mentoroinnin lisäksi myös ikonien suunnittelusta, ikonipiirroksista ja värisuunnnittelusta vastannut Kaltiainen-Ripatti ja jatkaa:

– Sanonta ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” piti tässä tapauksessa paikkansa – työ eteni ripeästi ilman vastoinkäymisiä.

Pyhä-Maria-Pariisilainen-ikonissa
Pyhä Maria Pariisilainen.

Inkeri Hattunen muistaa kuitenkin huolenaiheen hankkeen alkumetreiltä.

– Tilasimme ikonilaudat Heinävedellä asuvalta puusepältä jo vuoden 2024 lopulla, mutta meillä oli hiukan logistisia ongelmia pohjien saamisessa Joensuuhun ja niitä odotettiin jonkin aikaa. Ne saapuivat viimein tammikuussa – komeasti traktorin kyydissä, kun puuseppä Kervisen ystävä kävi huollattamassa uudenkarheaa sinistä traktoriaan kaupungissa asti.

Pyhä-Maria-Egyptiläinen-Kuva-Riku-Kuikka
Pyhä Maria Egyptiläinen.

Pyhillä lähes 2000 vuotta ”ikäeroa”

Varsinainen maalausvaihe alkoi Luukas-kerhon syyskauden alettua ja kesti viitisen kuukautta.

– Projektiin osallistui kuusi maalaria. Jokaisen maalarin oma käsiala näkyy hienosti maalatuissa ikoneissa, mutta tasapaino, rauha ja harmonia on silti kaikissa sama, iloitsee Kaltiainen-Ripatti.

– Sain itsekin maalata, se oli mielenkiintoista. Koin, että lahjoittajan luottamus Luukas-kerhoa kohtaan oli suurta. Hän kävi muutaman kerran katsomassa keskeneräisiä töitä ja oli tyytyväinen näkemäänsä, kertoo Hattunen.

Kun ikonit tällä viikolla nostettiin seurakuntasalin seinälle, ne laitettiin kronologiseen ikäjärjestykseen. Vanhin on pyhä Foibe ja nuorin pyhä Olga  Alaskalainen. Aikajana on lähes 2000 vuotta.

– Olemme kiitollisia siitä että olemme voineet tällä tavoin kuvin levittää evankeliumia, tiivistää Kaltiainen-Ripatti.

Pyhä-Olga-Alaskalainen-ikonissa
Pyhä Olga Alaskalainen.

Kiitollisella mielellä on myös kirkkoherra Aleksander Roszczenko:

– Haluan kiittää Luukas-kerholaisia heidän upeasta ja huolellisesta työstään seurakuntamme hyväksi. Nämä ikonit rikastuttavat kirkkomme ikonografista kokonaisuutta merkittävällä tavalla. Naispyhät ovat kirkkomme ikoneissa selvästi aliedustettuina, joten tämä lahjoitus on tärkeä ja ilahduttava askel.

Ikonien luovutus- ja siunaustilaisuus Joensuun ortodoksisella seurakuntasalilla 22.2. liturgian jälkeen.

Pyhä-Paraskeva-ikonissa
Pyhä Paraskeva.

Ikoneihin kuvatut pyhät elämäkertoineen:

Pyhä diakonissa Foibe 3.9. (Avaa uuden sivuston)

Pyhä palkattaparantaja Zenaida (Zenais) 11.10. (Avaa uuden sivuston)

Pyhä Maria Egyptiläinen 1.4. (Avaa uuden sivuston)

Pyhä Paraskeva Ikoniumilainen 28.10. (Avaa uuden sivuston)

Pyhä Olga Kiovalainen 11.7. (Avaa uuden sivuston)

Pyhä autuas Ksenia Pietarilainen 24.1. (Avaa uuden sivuston)

Pyhä Maria Pariisilainen 20.7. (Avaa uuden sivuston)

Pyhä Olga Alaskalainen 27.10. (Avaa uuden sivuston)

Pyhä-Zenaida-ikonissa
Pyhä Zenaida.

Kuvituskuva ylhäällä: Pyhä autuas Ksenia Pietarilainen/Shutterstock. Joensuun ortodoksisessa seurakunnassa siunataan kahdeksan uutta naispyhien ikonia ortodoksisuuden sunnuntaina 22. helmikuuta 2026.

Jaa tämä juttu

Ajassa

Konstantinopolin, Uuden Rooman arkkipiispa ja ekumeeninen patriarkka Jumalan armosta koko kirkon täyteydelle: olkoon Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teidän kanssanne ja teidän keskuudessanne vallitkoon rukous, siunaus ja anteeksianto.

Kaikkein kunnioitettavimmat esipaimenet ja siunatut lapset Herrassa:

Siunatun tunteen täyttäminä astumme jälleen kerran Jumalan hyvästä tahdosta pyhän ja suuren paaston tielle, askeettisen kilvoittelun areenalle, paaston ja katumuksen, hengellisen valppauden ja rakkauden aikaan, jossa sydämemme silmät ovat kiinnittyneet Herramme eläväksitekevään ristiin, joka johdattaa meitä kohti pyhää pääsiäistä, joka avaa ihmiskunnalle paratiisin portit.

Tämä edessämme avautuva siunattu aika tarjoaa jälleen kerran meille mahdollisuuden ymmärtää asketismin totuus Kristuksessa ja sen erottamaton yhteys eukaristiassa todentuvaan Kirkkoon, jonka kaikki ilmaukset ja ulottuvuudet ovat ylösnousemuksen ilon ja riemun valaisemia. Asketismin henki ei suinkaan ole jokin kristinuskoon tuotu vieras elementti eikä se myöskään ole kirkon ulkopuolelta tulevien dualististen ideologioiden aikaansaannosta. Asketismi on toinen nimitys kristilliselle elämälle; siinä eletään täydellisesti Jumalan johdatukseen luottaen, täynnä sammumatonta Kristukselle kuuluvan elämän tuottamaa hengellistä iloa, itsensä ylittävää ja itsensä uhraavaa elämää anteliaalla rakkaudella ja koko luomakuntaa kunnioittaen.

Asketismissa ei ole kyse ihmisen oman tahdon tekemistä valinnoista tai subjektiivisista yksityiskohdista, vaan alistumisesta Kirkon sääntöön ja sen ”katoliseen kokemukseen”. Kilvoittelua onkin luonnehdittu enemmän kirkolliseksi kuin yksilölliseksi tapahtumaksi. Kirkon ajattelussa elämää ei voi jakaa eri osastoihin. Katumus, rukous, nöyryys, anteeksianto, paasto ja hyvät työt ovat kaikki yhtenäisesti liitoksissa toisiinsa. Ortodoksisessa perinteessä asketismia ei pidetä päämääränä sinänsä, sillä se johtaa ainoastaan henkilökohtaisten saavutusten ylikorostamiseen ja ruokkii itsevanhurskauden taipumusta.

Suuri Paasto on sovelias aika kokea kirkko paikkana ja tapana, jossa ja jonka kautta jumalallinen armo tulee esiin, tuoden aina esimakua uskomme kulmakivestä eli Herran ylösnousemuksen ilosta ja siitä kaikkialle säteilevästä toivosta, joka sisällämme lepää. Jumalallisesta innoituksesta Kirkko laskiaislauantaina kunnioittaa niiden pyhien miesten ja naisten muistoa, jotka ovat loistaneet kirkkaasti asketismin kentällä ja yhä tukevat ja kanssakulkevat kilvoittelun pitkää tietä uskovaisten kanssa. Hengellisen kilvoittelun areenalla meillä on kanssamme kolmiyhteisen Jumalan hyvä tahto, meidän äitimme, kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän suojelus sekä pyhien ihmisten ja uskon marttyyrien esirukoukset.

Tervehenkinen kristillinen asketismi tarkoittaa sitä, että ihminen kokonaisuudessaan, hengen, sielun ja ruumiin ykseytenä, osallistuu elämään Kristuksessa ilman aineen ja kehon halveksuntaa ja vailla manikealaista hengellisyyden typistämistä. Kuten on kirjoitettu, kristillinen asketismi on viime kädessä kamppailua ei ruumista vastaan, vaan ruumiin puolesta. Jo erämaaisät puhuivat siitä miten meitä ei opeteta tuhoamaan ruumista, vaan tuhoamaan himot.

Valitettavasti ja epätarkasti kristillinen asketismi on leimattu nykypäivän ajattelijoiden toimesta elämänilon kieltäväksi ja ihmisen omaa luomisvoimaa kahlehtivaksi ilmiöksi. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta! Sillä asketismissa on kyse luopumisesta siitä mikä on minun omaani, itse asioiden omistamisesta luopumista. Aivan erityisesti kyse on omasta egosta luopumisesta: asketismissa luovutaan ”sen etsimisestä mikä minulle kuuluu” sekä oman elämämme haltuun ottamisesta – ja näin asketismi on aidon vapauden lähde ja ilmaus.

Mikä voisi olla todempaa kuin pakeneminen omien yksilöllisten oikeuksiemme peräämisen maailmasta ja avautuminen kohti toisia ihmisiä rakastaen? Mikä todempaa kuin sisäinen muutos kohti hyvää ja Jumalan käskyjen järkähtämätön noudattaminen? Mikä voisi olla luovempaa kuin paastoaminen siten, että paasto merkitsee kokonaisvaltaista asennetta elämää kohtaan, jossa ihmisen oma paasto ilmaisee Kirkon eukaristista ja askeettista asennetta, jolloin paasto ei ole henkilökohtainen suoritus vaan se tuleekin jaetuksi kamppailuksi? Mikä voisi pysäyttää eksistentiaalisesti meidät väkevämmin kuin katumus ja sisäinen kääntymys, jossa elämä uudistuu matkalla kohti totuutta ja jossa on mahdollista löytää uudelleen Jumalan armon voima, Kristuksessa eletyn elämän syvyys ja tulevan elämän toivo?

On todella vaikuttavaa ajatella, että kun varhaisina kristittyinä aikoina suuren paaston aika, joka aluksi merkitsi pääsiäisliturgiassa toimitettavalle kasteelle valmistautumisen aikaa, sai myöhemmin nykyisen katumusta korostavan luonteensa, säilytti kirkon perinne kuitenkin kokemuksen tuosta ajasta ja puhuu paastoajasta ”toisena kasteena”. Tästä syystä paaston ja katumuksen aika ei ole murehtimisen aikaa. Kirkkoveisuperinteemme puhuu ”paaston keväästä” ja teologia taas ”hengellisestä keväästä” ja ”ilon ja valon ajasta”. Kaikki tämä tuntuu erityisen ajattomalta ja tarpeelliselta oman aikamme antropologisen sekaannuksen valossa ja myös nykyisen kulttuurimme mukanaan tuomien uudenlaisten vieraantumisten ilmiöiden edessä.

Näillä ajatuksilla ja tuntemuksilla muistutamme kaikkia Kristuksen kirkon lapsia kaikkialla Kristuksen valtapiirissä, että tänä vuonna vietetään myös akatistos-veisun 1400-vuotisjuhlaa vuoden 626 tapahtumien muistoksi, jolloin akatistos veisattiin ensimmäistä kertaa Konstantinopolin piiritetyssä kaupungissa Blahernan kirkossa. Tämän muistutuksen kanssa toivotamme teille kaikille paaston vakaata, asketismin ja kärsivällisyyden täyttämää matkaa, ja sen kulkemista anteeksiantaen ja ylistäen.

Olkoon tämä matka kohti Herran ylösnousemusta meille kaikille, jotka puhuvat totuudesta rakkaudessa ja ovat siunattuja Herrassa, täynnä iloa.

Pyhänä ja suurena paastona 2026
Konstantinopolin Bartolomeos
Palava esirikoilijanne Herran edessä

Suomennos: Ari Koponen

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Liturgiassa

(Joh. 1:43–51)

Evankeliumissa Jeesus kutsuu Filippuksen seuraamaan häntä. Filippus taas kutsuu Natanaelia ja kertoo, miten hän, Andreas ja Pietari olivat löytäneet profeettojen lupaaman Vapahtajan. Natanael kuitenkin epäilee, ettei Nasaretista voi tulla mitään hyvää. Filippus kehottaa tulemaan ja katsomaan.

Kun Jeesus kertoo nähneensä Natanaelin jo viikunapuuna alla, tämä tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi ja Israelin kuninkaaksi. Jeesus lupaa, että opetuslapset näkevät vielä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä, missä Ihmisen Poika on.

Ortodoksisuuden sunnuntain ikoni

***

Ortodoksisuuden sunnuntaina juhlimme monien koetusten jälkeen tapahtunutta kirkon voittoa ikonienraastajien harhaopista yhdeksännellä vuosisadalla. Voitto oli tärkeä, sillä ikonien kunnioittaminen merkitsee Kristuksen ihmiseksi tulemisen tunnustamista: Jumala tuli kuvattavaksi.

Evankeliumikin kertoo voitosta. Ensimmäiset apostolit löysivät kauan odotetun Vapahtajan. Jumalan Poika syntyi ihmiseksi ja kutsuu ihmisiä yhteyteensä.

Elämän matkalla kohtaamme iloja ja suuria suruja, voittoja ja katkeria pettymyksiä. Vapahtajan kutsu kaikissa elämän vaiheissa on selkeä: ”Seuraa minua.” Seuraamalla Herraa Jumalan suuret teot tulevat julki eikä hyvin alkanut matkaa jää kesken.

 

Minisaarnoja julkaistaan uudelleen kyseisen muistopäivän, sunnuntain tai juhlan aikaan, sillä niiden sisältö on ajaton.

Jaa tämä juttu

Maailmalta

Professori, sisar Vassa Larin puhui 9. helmikuuta 2026 Ortodoksisten Pappien Liiton päivillä Tampereella. Hän käsitteli luennoillaan muun muassa luovuutta ja ajan pyhittämistä kirkollisten hetkien mukaan. Hän painotti, että uskominen on aktiivista työskentelyä eikä oletusasetus, joka on ja pysyy ilman ponnistelua.

– Ihmiset ovat valmiita näkemään vaivaa, kunhan he kokevat jonkin asian tärkeäksi. He löytävät aikaa vaikkapa kuntosalille ennen töitä. Mutta jos käy kuntosalilla vain silloin tällöin, ei siitä ole kovin paljon hyötyä.

Ortodoksiseen liturgiikkaan perehtynyt sisar Vassa Larin vieraili Suomessa Ortodoksisten Pappien Liiton päivillä Tampereella helmikuussa 2026. Hänen teoksensa Praying in Time: The Hours & Days in Step with Orthodox Christian Tradition (2023) on opas ortodoksiseen rukousperinteeseen.

Sama pätee uskonelämään – mutta ei siinä mielessä, että ki Sama pätee uskonelämään, mutta ei niin, että kirkkoon pitäisi mennä joka päivä, vaan että työskentelee uskon parissa joka päivä: kotona, työssä ja kaikkialla.

Sisar-Vassa-puhuu-OPL-päivillä-Tampereella-2026
Ortodoksiseen liturgiikkaan perehtynyt sisar Vassa Larin vieraili Suomessa Ortodoksisten Pappien Liiton päivillä Tampereella helmikuussa 2026. Hänen teoksensa Praying in Time: The Hours & Days in Step with Orthodox Christian Tradition (2023) on opas ortodoksiseen rukousperinteeseen.

Sisar Vassa tunnetaan paitsi akateemisten ansioidensa, myös YouTube-videoidensa, coffeewithsistervassa.com-verkkosivustonsa (Avaa uuden sivuston) ja some-päivitystensä kautta – mutta myös siitä, että hän uskaltaa arvostella varsin tiukkasanaisesti Moskovan patriarkaatin toimintaa ja sen päämiehen, patriarkka Kirillin opetusta, jota sisar Vassa nimittää harhaoppiseksi.

Moskovan patriarkka Kirill on asettunut tukemaan Venäjän valtionjohtoa ja maan hyökkäyssotaa Ukrainassa muun muassa kutsumalla sitä ”pyhäksi sodaksi”. Tällainen käsite ei kuulu ortodoksisuuteen. Sisar Vassa on arvostellut myös sitä, että ROCOR on vaiennut Moskovan patriarkaatin ja sen päämiehen toiminnasta.

ROCORin piispat alkoivat vaatia sisar Vassaa vaikenemaan. Vuonna 2025 ROCOR poisti sisar Vassan statuksen ja kielsi häneltä viitan käytön ”tottelemattomuuteen” vedoten. Sisar Vassa on käsitellyt asiaa laajemmin YouTube-kanavallaan ”Coffee with Sr. Vassa” (Avaa uuden sivuston).

Tällä hetkellä sisar Vassa kuuluu Ortodoksisen kirkko Ukrainassa alaisuuteen, jota johtaa Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta Epifani.

Luostarielämää ja opintoja

Tie nykyiseen tilanteeseen on ollut monivaiheinen.

Varvara Georgievna Larina syntyi joulukuussa 1970 venäläistaustaisen ortodoksisen papin perheeseen New Yorkissa. Jo nuorena hän tunsi kutsumusta paitsi luostarielämää, myös akateemisia opintoja kohtaan. Hän sai apurahan Bryn Mawr Collegeen, mutta jo 17-vuotiaana luostarikutsumus vei hänet ROCORin luostariin Ranskassa.

Luostarielämä ei suinkaan sammuttanut tiedonnälkää, vaan syvensi kiinnostusta typikonia (Avaa uuden sivuston), kirkkohistoriaa ja eri kieliä kohtaan.

Niinpä sisar Vassan hengellinen ohjaaja lähetti hänet opiskelemaan ortodoksista teologiaa. Vuonna 2008 hän suoritti ortodoksisen teologian tohtorin tutkinnon Münchenin Ludwig Maximilian -yliopistossa, ja väitöskirja The Byzantine Hierarchal Divine Liturgy (Avaa uuden sivuston) julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin.

Sisar Vassa on opettanut kahdeksan vuotta Wienin yliopiston teologisessa tiedekunnassa, ja tällä hetkellä hän työskentelee Kiovan ortodoksisessa teologisessa akatemiassa etäyhteyksien välityksellä. Lisäksi hän on ollut jäsenenä lukuisissa kirkollisissa työryhmissä. Yli kymmenen vuotta sitten sisar Vassa aloitti myös videoiden ja kurssien jakamisen verkossa laajentaakseen yleisöään akateemisen piirin ulkopuolelle.

Sisar Vassa saavutti taloudellisen itsenäisyyteensä sen jälkeen, kun hän ja hänen avustajansa perustivat verkkosivuston ja keräsivät maksavia tilaajia patreon.comissa. Sisar Vassan verkkosivuston kautta voi ostaa hänen kirjojaan, kalentereitaan ja pääsyn hänen podcasteihinsa osoitteessa patreon.com/sistervassa. Tuloja kertyy myös videokurssien kautta.

Tällä hetkellä sisar Vassa on aktiivinen Facebookissa ja YouTubessa. Hänen some-julkaisunsa ovat yleensä päivittäisiä pohdintoja Raamatun tai liturgian jakeista, jotka hän valitsee sen perusteella, mitkä kokee mielenkiintoisiksi tai ajankohtaisiksi.

ROCOR:in taholta sisar Vassan tuottamaa sisältöä ei hyväksytty. Kuitenkin tilanne kannusti omavaraiseksi: verkkosivuilla myydään esimerkiksi kahvimukeja ja muita tuotteita. Lisäksi tuloja saadaan videokurssien kautta.

Käytännössä sisar Vassa pitää yhteyttä seuraajiinsa päivittäin sosiaalisen median ja sähköpostin kautta, ja seuraajille tarjotaan sekä ilmaista että maksullista sisältöä.

Sisar-Vassa-Larin-puhuu-OPL:n päivillä-Tampereella 2026
Sisar Vassa varoittaa länsimaisia ihmisiä, jotta nämä eivät antaisi Kremlin propagandan tai patriarkka Kirillin valheellisen opetuksen pettää itseään. OPL:n talvipäivillä hän käsitteli muun muassa ajan pyhittämistä.

Sokein on se, joka ei halua nähdä

Edellisen kerran Aamun Koitto oli kuuntelemassa sisar Vassan luentoa Valamon luostarissa 2023. Tuolloin hän oli vielä ROCORin alaisuudessa. Sisar Vassan mukaan ROCOR ei tukenut hänen toimintaansa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana taloudellisesti tai muutenkaan.

– Joskus institutionaalisen tuen ja huolenpidon puute on kivuliasta, sisar Vassa myönsi tuolloin.

– Mutta Jumala kutsuu sekä mies- että naisasiantuntijoita tekemään työtään kirkossa. Uskon, että Jumala kutsuu meitä paitsi hiljaisuuteen, myös kirkkoa koskevissa asioissa puhumaan omantuntomme ja koulutuksemme mukaan.

Sisar Vassan arvio presidentti Vladimir Putinin ja Moskovan patriarkka Kirillin puheista ja toimista on selkeä.

– Moskovan patriarkaatti tuhoaa ortodoksisuutta tällä hetkellä.

Sisar Vassa huomauttaa, että monet ”tavalliset” venäläiset vetoavat mieluusti siihen, että ”kaikki kuitenkin valehtelevat ja kaikkialta tulvii vain valeuutisia”.

– Kukaan ei ole niin sokea kuin se, joka ei halua nähdä. Mutta me emme voi kristittyinä vain kohautella olkapäitämme ja ihmetellä, mikä mahtaa olla totta ja pestä kätemme vastuusta kuin Pontius Pilatus. On turha teeskennellä, ettei totuus ole nähtävissä ja keksiä selityksiä.

Kadotetun imperiumin syndroomasta

Moskovan patriarkaatti on sisar Vassan mukaan eristänyt itsensä muista ja sokeutunut omalle tilanteelleen.

– Patriarkka Kirill lähettää ihmisiä kuolemaan rikollisessa hyökkäyssodassa. On hirvittävää, kun pahaan kannustetaan kirkon puolesta, ja sille keksitään oikeutus valheellisten, muka-kristillisten ajatusten varjolla. Venäjän ortodoksinen kirkko kutsuu hyvää pahaksi ja pahaa hyväksi. Hyviä ihmisiä rangaistaan, kuten pappeja, jotka vastustavat sotaa.

Sisar Vassa varoittaa länsimaisia ihmisiä, jotta nämä eivät antaisi Kremlin propagandan tai patriarkka Kirillin valheellisen opetuksen pettää itseään. Joitakin viehättävät esimerkiksi Venäjän ortodoksisen kirkon rummuttamat ”perhearvot”. Hänestä on paradoksaalista, että presidentti Vladimir Putin puhuu perhearvoista.

– Venäjän aloittamassa sodassa tuhoutuu perheitä ja kuolee lapsia – täysin turhaan. Sitä paitsi homoseksuaalien ja transihmisten tuomitseminen ei merkitse perhearvojen kunnioittamista.

Venäjän hallinnon ja maan ortodoksisen kirkon suhtautuminen sekä omien kansalaistensa että muiden elämää kohtaan kuvastaa ihmiselämän halveksuntaa.

Myös todellinen sananvapaus on romutettu.

– Jos länsimaassa joku loukkaa tunteitamme kristittyinä vaikkapa pilapiirroksella tai muulla tavoin, kestämme sen turvautumatta väkivaltaan tai rangaistuksiin. Miellyttävää se ei välttämättä ole, mutta pyrimme pääsemään siitä yli. Sen sijaan Venäjällä aletaan uhkailla vankilalla, väkivallalla ja ydinaseilla.

Neuvostoliiton hajottua vallalla on kadotetun imperiumin syndrooma.

Sisar-Vassa-Larin-Valamon-luostarissa-16-9-2023-
Sisar Vassa luennoi Naisen eletty ortodoksisuus -seminaarissa Valamon luostarissa syyskuussa 2023. Kuva: Susanna Somppi

Sisar Vassa ei ole tyytynyt vain puhumaan, vaan hän on myös toiminut näkemystensä mukaisesti. Hän kertoo osallistuneensa esimerkiksi mielenosoitukseen ystävänsä, sittemmin edesmenneen venäläisen oppositioaktivisti Aleksei Navalnyin puolesta Wienissä, kun Navalnyi pidätettiin.

Jumalan merkki ajassa

Ukrainan tilanteen ohella Suomen ortodoksisessa kirkossa on ollut paljon esillä myös naisten asema. Naisdiakonaatin mahdollisuutta on selvitelty Suomessa jopa työryhmän voimin.

Sisar Vassa käsitteli vuonna 2023 Valamon luostarissa järjestetyssä Naisen eletty ortodoksisuus -seminaarissa muun muassa naisten kohtaamia haasteita kirkossamme.

Sisar Vassa kannattaa ajatusta, että kirkon tulee elää dynaamisesti tässä maailmanajassa.

– Tiettynä aikana oli luontevaa, että naisdiakoneja oli olemassa. Onko se ajankohtaista nykyään, sen tulemme näkemään.

Arvo- ja ammattinimikkeiden sijaan sisar Vassa puhuu paljon kutsumuksesta.

– Naiset jatkavat toimintaansa kirkossa joka tapauksessa, vaikka eivät tulisikaan ”virallisesti” tunnustetuiksi. Kutsumus on olemassa, olipa sillä sitten jokin tietty ”leima” taikka ei.

Vaikka ortodoksisuus on saanut syvän haavan Ukrainaan kohdistuvan Venäjän hyökkäyssodan myötä, sisar Vassa ei ole toivoton nykytilanteen edessä – pikemminkin päinvastoin.

– Koettelemusten ajat ovat kirkolle merkki, että on tullut aika katumukselle, uudelle kasvulle ja muutokselle.

Pääkuva: Sisar Vassa haluaa rakentaa siltoja luostarielämän ja ”maailman” välillä. Hän asuu Wienissä ja pohdiskelee pyhiä ihmisiä keskellä kaupungin vilinää. Hänen mielestään ortodoksisuus ei saa elää omassa kuplassaan, erillään maailmasta.

Kuvien rajaukset ja käsittely: Aamun Koitto

Jaa tämä juttu

Ajassa

Pyhä kirkkomme on valmistanut meitä suureen ja pyhään paastoon jo useamman viikon ajan.

Sakkeuksen esimerkki kertoi meille kaipauksesta Jumalan yhteyteen, tuhlaajapojan kertomus taas katumuksen ja mielenmuutoksen tärkeydestä ja Isä Jumalan rakkaudesta katuvaa syntistä kohtaan. Tuomiosunnuntain sanoma toi esille rakkauden merkityksen viimeisen tuomion kriteerinä. Sovintosunnuntai korostaa anteeksipyytämisen ja -antamisen henkeä kristityn elämässä. Suuri paasto on hyvä aloittaa sovinnossa kaikkien kanssa.

Katumuksen tielle meitä johdattaa suuren paaston ensimmäisellä viikolla iltaisin osissa luettava pyhän Andreas Kreetalaisen suuri katumuskanoni, joka toistetaan kokonaisena vielä paaston viidennellä viikolla.

Paastoajan alkaessa on tehtävä suunnitelma ja päätös siitä, kuinka tulen viettämään tulevan pitkän paastoajan. Paastoaminen on meille monella tavalla hyödyllistä eikä pyhä kirkkomme ole sitä ilman tarkoitusta antanut meille toteutettavaksi. Suuri paasto on meille annettu mahdollisuus muuttaa elämäntapaamme, katua ja tehdä mielenmuutos. Se on meille tie takaisin paratiisiin, siihen tilaan, johon Jumala on meidät alunperin luonut.

Seurakunnat tukevat paastokilvoitustamme tarjoamalla enemmän mahdollisuuksia osallistua jumalanpalveluksiin, katumuksen sakramenttiin ja pyhään ehtoolliseen ennen pyhitettyjen lahjain liturgioissa arkipäivisin.

Paaston kirkkaan surumielisyyden tilaa ylläpitää pyhittäjä Efraim Syyrialaisen paastorukous:

”Herra elämäni Valtias, estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.

Anna minulle, Sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.

Oi, Kuningas ja Herra, anna minun nähdä rikokseni ja anna etten minä veljeäni tuomitsisi,

sillä siunattu olet Sinä iankaikkisesti. Aamen.”

Suuri paasto on hengellisen itsetutkistelun aikaa, jolloin meidän on mietittävä, kuinka voimme omalta osaltamme enentää rakkautta ja rauhaa omassa elinpiirissämme, auttaa lähimmäisiämme ja tuoda iloa ja valoa sinne, missä kulloinkin olemme. Tehkäämme paaston aikaan konkreettisia rakkauden tekoja, välttäkäämme pahaa ja tehkäämme hyvää. Pyytäkäämme anteeksi ja antakaamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

”Alkakaamme valoisin mielin itsemme hillitsemisen arvokas kilvoitus: Säteilkäämme Kristuksen, meidän Jumalamme, käskyjen täyttämisen valolla, rakkauden kirkkaudella, rukouksen salamoilla, sielunpuhtauden lumolla, miehuuden voimalla, jotta tulisimme valonkantajina juhlimaan Kristuksen pyhää ylösnousemusta, josta on maailmalle katoamattomuus koittanut!”

(Suuren paaston ensimmäisen viikon maanantain aamupalveluksen katismatropari).

+ Arkkipiispa Elia

+ Metropoliitta Arseni

+ Piispa Sergei

Jaa tämä juttu

Kulttuuri

Museoesineet ja niihin kytkeytyvä tieto ovat Riisan toiminnan perusta. Nyt uudistetussa kokoelmanäyttelyssä on haluttu tuoda esiin sekä jumalanpalvelusesineiden estetiikka että niiden kirkollinen merkitys, ja lisäksi kertoa ortodoksisuuden historiasta Suomessa. Tämä on toteutettu tuomalla esineistön rinnalle niitä taustoittavia tekstejä ja valokuvia.

Arkkienkeli Gabriel alttarievankeliumin kannessa
Ylienkeli Gabriel, ilosanoman tuoja, löytyy alttarievankeliumin kannesta.

Suomen ortodoksisen kirkkomuseon kokoelmien ydin muodostuu kirkkoesineistä, jotka pelastettiin talvi- ja jatkosodan aikana Neuvostoliitolle menetetyiltä alueilta. Nämä seurakuntapyhäkköjen ja luostarien pyhät esineet kertovat ortodoksisuuden vuosisataisesta historiasta Suomessa. Niiden myötä luostarimme, autonomian ajan sotilaskirkot, kansallistamispyrkimykset, kanoninen asema ja sotavuodet tulevat tutuiksi.

Sodan jäljet

Kokoelman syntyhistoria on ainutlaatuinen. Valtaosa esineistä on evakuoitu Karjalan ja Petsamon seurakuntapyhäköistä ja luostareista.

Ne kertovat omaa tarinaansa siitä, miten Suomen ortodoksit joutuivat jättämään kotiseutunsa, kirkkonsa ja luostarinsa. Sodasta kertovat runnellut riisat ja tuhotut ikonit, mutta myös tuholta pelastetut kirkkoaarteemme.

Suomen ortodoksisen kirkkomuseo Riisan harvinaiskirjakokoelman aarteita näyttelyvitriinissä.
Suomen ortodoksisen kirkkomuseo Riisan harvinaiskirjakokoelman aarteita näyttelyvitriinissä.

Vaikka kirkon omaisuutta arvioidaan menetetyn yli 90 prosenttia talvi- ja jatkosodan vuoksi, rakkaiden kirkkojen ikoneita, jumalanpalvelusvälineitä ja -tekstiilejä onnistuttiin myös pelastamaan. Tätä esineistöä on edelleen luostareissa ja seurakunnissa museokokoelman ohella.

Painopisteinä pedagogisuus ja säästäväisyys

Museon yhtenä tärkeänä tehtävänä on tiedon jakaminen erilaisille yleisöille. Museota voidaankin luonnehtia oppimisen, kokemisen ja ajattelemisen paikaksi. Kokoelmanäyttelyn uudistuksen ensisijaisena tavoitteena olikin esillepanon selkeyttäminen ja tietosisältöjen lisääminen. Ratkaisu palvelee tällä tavoin myös yleisöä, jolle ortodoksinen kulttuuriperintö on vieraampaa.

Uudistus toteutettiin vanhoja seinärakenteita, vitriinejä ja tilaratkaisuja hyödyntäen. Keskeisiä ikoneita, tekstiileitä ja metallitöitä on puhdistettu ja konservoitu. Näytteille on tuotu esineitä, joita ei ole ollut nähtävillä vuosikymmeneen. Uuden ripustuksen tarkoitus on palvella sekä yksittäisiä kävijöitä että ryhmävierailuja.

Riisa on avoinna ti-pe klo 10–17 ja la-su klo 11–15. Tervetuloa!

 

Jutun pääkuva: Papinniemen konservoinnin Riikka Köngäs puhdisti ja konservoi Käkisalmesta evakuoidun Jumalanäidin ylistys -ikonin. Kristuksen ja Neitsyt Marian kruunut puhdisti Kurkipellon pajan Hannele Maahinen. Ikoni siirrettiin kirkkoon muutama vuosi sitten, mutta nyt se on palannut Riisan tiloihin. Ikoni on rakenteeltaan hauras, ja konservaattorit seurasivat sen kuntoa kuluneina vuosina. Päätös ikonin palauttamisesta kontrolloidumpiin museo-olosuhteisiin tehtiin näiden tietojen pohjalta. Näin haluttiin varmistaa, että Jumalanäidin ylistys -ikoni säilyy myös tuleville sukupolville.

Juttua on muokattu 13.2. klo 16 lisäämällä ingressiin tieto siitä, että näyttelyn ovat kuratoineet galleristi Veikko Halmetoja ja intendentti Katariina Husso.

Jaa tämä juttu

Ajassa
Bliniohjeita on olemassa kymmeniä erilaisia, ja tuskin mikään niistä on se ”ainoa oikea”, Irma Aikonen muistuttaa.
– Jokainen tekee oman perinteensä tai mieltymyksensä mukaan. Itse en käytä tässä ohjeessa tattarijauhoja, mutta osan jauhoista voi korvata niillä. Tällä ohjeella tehtäessä blineistä saadaan ohuita ja reunoiltaan pitsisen rapeita.
– Ohuita blinejä voi käyttää myös jälkiruokana tai kahvin kanssa.
Silloin lisukkeeksi sopivat hillot ja kermavaahto – ja erinomaisen
herkun saa levittämällä blinille vaaleaa kondensoitua maitoa.

Blinit

0,5  l lämmintä maitoa

15   g tuoretta hiivaa

100 g vehnäjauhoja

Aineet sekoitetaan ja taikinajuuren annetaan seista lämpimässä 1 tunti.

Juureen lisätään ½ tl suolaa, 50 g voisulaa ja 100 g vehnäjauhoja. Osan jauhoista voi korvata tattarijauhoilla.

2 kananmunaa ja 1,5 rkl sokeria vatkataan vaahdoksi ja lisätään varovasti sekoittaen blinitaikinaan juuri ennen paistamista.

Taikinasta paistetaan ohuita blinejä isolla paistinpannulla.

Paistamisessa käytetään kuullotettua voita.

Täyte

1 prk Creme Fraichea

1 punasipuli pieneksi silputtuna

100 g kylmäsavustettua lohta pieninä kuutioina

2 keitettyä kananmunaa hakkeluksena

1 dl pieniä katkarapuja

1 pieni suolakurkku pieninä kuutioina

tuoretta tilliä ja ruohosipulia

mustapippurirouhetta

Mäti, sipulisilppu, smetana ja kuullotettu kuuma voisula voidaan tarjota erikseen.

Irma Aikonen on antanut aiemmin myös paastoruokavinkkejä. Suomen ortodoksisen kirkon verkkosivuilta löytyy myös Lintulan luostarin edesmenneen igumenia Antoninan  (1906–1998) bliniresepti (Avaa uuden sivuston).

Edessä on sovintosunnuntai

Bliniviikkoa kutsutaan myös nimellä voiviikko, ja sen alkaessa ollaan jo hyvää vauhtia laskeutumassa suureen paastoon: liharuoasta on jo luovuttu.

Bliniviikko huipentuu sovintosunnuntaihin (tänä vuonna 15.2.2026). Päivän nimen mukaisesti sovintosunnuntain ehtoopalveluksessa kaikki pyytävät toisiltaan anteeksi ja myös antavat anteeksi muille. Tapana on myös toivottaa toisille siunattua paastonaikaa.

Jaa tämä juttu

Ajassa

Uspenskin katedraalista lähetetään jumalanpalveluksia suoratoistona lähes jokaisena sunnuntaina talven ja kevään 2026 aikana.

Poimintoja palveluksista:

Suuren paaston ensimmäisen päivän, puhtaan maanantain Andreas Kreetalaisen katumuskanonin lukeminen lähetetään tänä vuonna suoratoistona. Palvelusta voi seurata 16. helmikuuta kello 17 alkaen.

Suuren paaston aikana lähetetään perjantaina 20.3. ennenpyhitettyjen lahjain liturgia eli paastoliturgia kello 17 alkaen. Tänäkin vuonna palmusunnuntaina suoratoistetaan molemmat palvelukset. Näin katsojat voivat seurata palmusunnuntain liturgian lisäksi myös palmusunnuntain vigiliaa, jossa siunataan koristellut virpovitsat.

Tänä vuonna pääsiäisyön televisiointi toteutetaan Turusta Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkosta. Uspenskin katedraalista suoratoistetaan suurella viikolla suuren torstain jumalanpalvelukset: 2.4. kello 12 jalkojenpesupalvelus sekä kello 18 Kristuksen 12 kärsimysevankeliumin lukeminen.

Suoratoistosta vastaa Digital Palola. Uspenskin katedraalin jumalanpalveluksia on lähetetty suoratoistona Helsingin ortodoksisen seurakunnan YouTube-kanavalla aina vuodesta 2020 lähtien. Viime vuosina seurakunta on lähettänyt keskimäärin neljä jumalanpalvelusta kuukaudessa. Lähetykset ovat keränneet tuhansia katselijoita eri puolilta Suomea sekä ulkomaita.

Jumalanpalveluksten striimaukset Uspenskin katedraalista:

Tuomiosunnuntai 8.2. kello 9.55 liturgia (Avaa uuden sivuston)

Sovintosunnuntai 15.2. kello 9.55 liturgia (Avaa uuden sivuston)

Puhdas maanantai 16.2. kello 17 Andreas Kreetalaisen katumuskanoni, suuren paaston ensimmäinen päivä (Avaa uuden sivuston)

Ortodoksisuuden sunnuntai 22.2. kello 9.55 liturgia (Avaa uuden sivuston)

Ristinkumartamisen sunnuntai 8.3. kello 9.55 liturgia (Avaa uuden sivuston)

Johannes Siinailaisen sunnuntai 15.3. kello 9.55 liturgia (Avaa uuden sivuston)

Perjantai 20.3. kello 17 EPL eli ennenpyhitettyjen lahjain liturgia (paastoliturgia) (Avaa uuden sivuston)

Palmusunnuntai:

Lauantai 28.3. kello 17 vigilia, palmusunnuntain aatto, Herran temppeliintuomisen juhla (Avaa uuden sivuston)

Palmusunnuntai 29.3. kello 9.55 liturgia, Herran temppeliintuominen (Avaa uuden sivuston)

Suuri viikko:

Suuri torstai 2.4. kello 12 jalkojenpesupalvelus (Avaa uuden sivuston)

Suuri torstai 2.4. kello 18 Kristuksen 12 kärsimysevankeliumia (Avaa uuden sivuston)

Pääsiäisyön jumalanpalvelus lähetetään tänä vuonna Turusta. Katso Yle TV 1 ja Yle Areena 4.2. kello 23.55.

Pääsiäiskauden striimaukset:

Sunnuntai 12.4. kello 9.55  (Avaa uuden sivuston)Tuomaan sunnuntain liturgia, antipasha (Avaa uuden sivuston)

Sunnuntai 19.4. kello 9.55  (Avaa uuden sivuston) liturgia, mirhantuojien sunnuntai (Avaa uuden sivuston)

Sunnuntai 26.4. kello 9.55  liturgia, halvaantuneen sunnuntai   (Avaa uuden sivuston)

Sunnuntai 10.5. kello 9.55  liturgia, sokeana syntyneen sunnuntai, äitienpäivä (Avaa uuden sivuston)

Sunnuntai 17.5. kello 9.55  liturgia, pyhien isien sunnuntai, kaatuneitten muistopäivä (Avaa uuden sivuston)

Sunnuntai 24.5. kello 9.55  liturgia, Pyhän Kolminaisuuden juhla, helluntai (Avaa uuden sivuston)

Sunnuntai 31.5. kello 9.55  liturgia, Kaikkien pyhien sunnuntai  (Avaa uuden sivuston)

Lämpimästi tervetuloa mukaan yhteisiin jumalanpalveluksiin joko paikan päällä tai suoratoiston välityksellä!

Jaa tämä juttu

AjassaYleinen

Jotta kirkollishallitus sai päätettyä Suomen ortodoksisen kirkon hiippakuntarakennetta selvittävän työryhmän kokoonpanon, tarvittiin kaksi istuntoa, kaksi esitystä ja vastaesitystä, kaksi muutettua esitystä ja pari äänestystä.

Työryhmän jäseniksi valittiin rovasti Marko Patronen, rovasti Teo Merras, pastori Kaarlo Saarento, teologian tohtori Jelisei Heikkilä, tutkijatohtori Talvikki Ahonen, filosofian tohtori Elsi Takala sekä teologian maisteri Soili Penttonen. Ahosen kieltäytymisen varalle valittiin valtiotieteiden tohtori Elina Palola. Työryhmä valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja sihteerin.

Marko Patronen on Pohjois-Suomen seurakunnan kirkkoherra Oulun hiippakunnasta. Teo Merras on kirkolliskokouksen talousvaliokunnan puheenjohtaja Helsingin hiippakunnasta. Kaarlo Saarento on Jyväskylän seurakunnan kirkkoherra Kuopion ja Karjalan hiippakunnasta.

Jelisei Heikkilä on arkkipiispa Elian teologinen sihteeri. Elsi Takala on toiminut muun muassa 2010-luvun alussa silloisten hallinnonuudistustyöryhmien sihteerinä. Soili Penttonen on aiemmin toiminut muun muassa metropoliitta Ambrosiuksen pitkäaikaisena hallinnollisena sihteerinä, Pyhien Sergein ja Hermanin veljeskunnan (Avaa uuden sivuston) toiminnanjohtajana sekä käytännöllisen teologian opettajana Itä-Suomen yliopistossa.

Yhteiskuntatieteiden tohtori Talvikki Ahonen on uskontotieteen tutkijatohtori Helsingin yliopistossa sekä muun muassa Itä-Suomen yliopiston ja Pappien liiton julkaiseman teologisen aikakauskirja Ortodoksian (Avaa uuden sivuston) toimitussihteeri. Elina Palola on kirkolliskokouksen lakivaliokunnan puheenjohtaja Helsingin hiippakunnasta.

Kirkolliskokous evästi työryhmää, että selvitystyössä tulee ottaa huomioon ainakin seuraavat asiat: kolmannen piispan lainsäädännöllinen ja kanoninen asema, hiippakuntarakenteen muutosten konkreettiset vaikutukset, mukaan lukien taloudelliset, toiminnalliset ja työnjaolliset vaikutukset, arvio säästöpotentiaalista sekä mahdollisista kertakustannuksista.

Työryhmän on tehtävä ehdotus mahdollisesta uudesta hiippakuntajaosta sisältäen vaihtoehtoisia malleja nykyisen rakenteen uudistamiseksi. Mahdollisen muutoksen tulee palvella ja tukea kirkon perustehtävää muuttuvassa toimintaympäristössä.

Raportti on esitettävä kirkolliskokousseminaarissa elokuussa, ja kirkollishallituksen on sen pohjalta valmisteltava säädösmuutosesitykset marraskuun kirkolliskokouksen päätettäväksi.

– Työryhmän kokoonpanolla on varmastikin vaikutusta selvityksen lopputulokseen, mikä ei liene kovin epätavallista, käytännöllisen teologian professori Pekka Metso Itä-Suomen yliopistosta arvioi Aamun Koitolle tuoreeltaan kirkolliskokouksen päätöksen jälkeen.

Juuri tästä syystä on Metson mielestä tarpeen, että työryhmän jäsenillä olisi mahdollisimman monenlaisia näkemyksiä. – Oleellinen kysymys on, miten hyvin työryhmän selvitys palvelee päätöksentekoa.

Monesta palasesta koottiin kompromissi

Kirkollishallitus käsitteli hiippakuntatyöryhmän asettamista ensimmäisen kerran ylimääräisessä istunnossaan joulunaluspäivinä. Poissa olivat Mikko Sidoroff, Ritva Bly ja Tanja Leskinen. Heidän varajäseninään paikalla olivat Jaakko Vainio, Elina Palola ja Jefim Brodkin.

Esittelijänä toimi palvelukeskuksen johtaja Jari Rönkkö. Hän esitti Patrosta, Merrasta, Saarentoa ja Heikkilää sekä palvelukeskuksen talouspäällikköä Henna Mynttistä. Metropoliitta Arseni teki vastaesityksen, jota Brodkin kannatti. Siinä esitettiin Takalaa, Penttosta ja Heikkilää. Lisäksi hän esitti emeritusprofessori Jukka Korpelaa ja yritysjohtaja Veikko Halosta sekä Eero Lahtista.

Tämän jälkeen esittelijä muutti esitystään siten, että hän esitti Mynttisen tilalle Penttosta todeten, että työryhmä voi pyytää tarvitsemansa laskelmat Mynttiseltä. Lisäksi työryhmän täydentämistä ehdotettiin käsiteltävän seuraavassa istunnossa.

Äänestyksessä esittelijän muutettua esitystä kannattivat arkkipiispa Elia, Jaakko Vainio ja Peter Saramo. Vastaesitystä kannattivat metropoliitta Arseni, Jefim Brodkin ja Elina Palola. Äänten jakautuessa tasan 3-3 puheenjohtajan, arkkipiispa Elian äänen ratkaistessa päätökseksi tuli esittelijän muutettu esitys.

Työryhmän täydentämistä käsiteltiin kirkollishallituksen istunnossa 26. tammikuuta. Tuolloin poissa olivat arkkipiispa Elia sekä Peter Saramo, jonka varajäsen Matti Tolvanen oli paikalla. Puheenjohtajana toimi metropoliitta Arseni.

Esittelijä Jari Rönkkö ehdotti Mikko Sidoroffin kannattamana asian palauttamista uudelleen valmisteluun. Ritva Bly puolestaan ehdotti Tanja Leskisen kannattamana asian käsittelyn jatkamista. Äänestyksessä Rönkön ehdotusta kannattivat Sidoroff ja Tolvanen, ja Blyn ehdotusta metropoliitta Arseni, Bly ja Leskinen. Näin ollen äänin 3-2 asian käsittelyä päätettiin jatkaa.

Tämän jälkeen Bly ehdotti työryhmän täydentämistä Takalalla ja Ahosella sekä Ahosen kieltäytymisen varalle Palolalla. Kokous oli yksimielisesti ehdotettujen valinnan kannalla, ja työryhmä oli saatu kasaan.

Piispa Sergei oli läsnä molemmissa kokouksissa, mutta hänellä on apulaispiispana kirkollishallituksen istunnoissa vain puheoikeus, ei äänioikeutta.

Kirkon kasvatuskoordinaattori hakuun heti

Kirkon kasvatus- ja koulutuskoordinaattorin tehtävä palvelukeskuksessa on ollut täyttämättä viime elokuusta lähtien, jolloin Antti Räsänen irtisanoutui. Kirkolliskokous myönsi marraskuussa tehtävään rahoitusta siten, että 60 % siitä tulee kirkolta ja loppu rahoitus hankitaan ulkopuoliselta yhteistyötaholta.

Kirkollishallitus päätti laittaa tehtävän hakuun heti. Tehtävä täytetään määräaikaisena vuoden 2028 loppuun. Rekrytointi tapahtuu yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston teologian osaston kanssa, mutta henkilövalinnan tekee kirkollishallitus. Yliopisto rahoittaa tehtävästä loput 40 %.

Suomen ortodoksisen kirkkokunnan yleisen kirjaston kirjakokoelma siirretään kokonaisuutena kirkon haltuun keskustaloon Kuopioon, missä se käydään läpi ja luetteloidaan. Kokoelma on sijainnut Joensuussa vuodesta 1992, mutta sen laina-aika Itä-Suomen yliopiston kirjastossa päättyi viime vuoden lopussa.

Kokoelmassa on noin 3 500 nidettä sekä noin 40 sarjaa ja lehteä. Kokoelma sisältää muun muassa runsaasti 1800-luvun venäjänkielistä teologista ja liturgista kirjallisuutta, osin historiallisesti ja kirkon identiteetin kannalta merkittävää aineistoa, josta osa on aikanaan evakuoitu Sortavalasta.

Kirjakokoelma muodostaa osan Suomen ortodoksisen kirkon historiallista muistia ja identiteettiä. Kokoelman säilyttäminen kirkon hallussa turvaa sen, että kirkolle merkityksellinen teologinen, liturginen ja kulttuurihistoriallinen aineisto ei hajaannu tai katoa pysyvästi. Erityisesti vanha venäjänkielinen kirjallisuus on aineistoa, jota ei välttämättä ole saatavilla muissa Suomen kirjastoissa, kirkollishallitus huomauttaa.

Myös muut henkilövalinnat tehty

Kirkollishallitus on valinnut henkilöt myös muihin kirkolliskokouksen päättämiin toimielimiin.

Selvitystä kirkon diakoniatyöstä tuleville vuosille alkaa laatia työryhmä, johon kuuluvat Filantropian (Avaa uuden sivuston) toiminnanjohtaja Riina Nguyen, ylidiakoni Juha Lampinen ja diakoniatyöntekijä Sarianne Karulinna Helsingin seurakunnasta, pastori Marko Mäkinen ja diakoniatyöntekijä Katja Kanninen Joensuun seurakunnasta sekä vapaaehtoistyötä tekevät Katariina Mylläri Tampereen seurakunnasta ja Ritva Paananen Pohjois-Suomen seurakunnasta.

Monikulttuurisuustyötä Suomen ortodoksisessa kirkossa alkaa kehittää työryhmä, jossa ovat rovastit Heikki Huttunen ja Teemu Toivonen Helsingistä, rovasti Aleksander Roszczenko Joensuusta, toiminnanjohtaja Riina Nguyen, projektikoordinaattori Maria Mountraki sekä Vitali Moskaliukin.

Kirkolliskokous perusteli tehtävää niin, että maahanmuuton vuoksi Suomessa on enemmän ortodokseiksi kastettuja kuin koskaan aiemmin, mutta valtaosa heistä ei ole kirkon virallisessa jäsenrekisterissä, eikä seurakuntien toiminta ole riittävästi tavoittanut muualla kastettuja ortodokseja. Tämä on sekä pastoraalinen että kirkon perustehtävään liittyvä kysymys, kirkolliskokous painottaa.

Pyhien toimitusten käsikirjan Euhologionin uudistettua laitosta alkavat valmistella Valamon luostarin johtaja, arkkimandriitta Mikael, arkkimandriitta Andreas, rovasti Mikael Sundkvist, pastori Joosef Vola sekä Pappien liiton edustajana rovasti Andrei Verikov.

Turvallisemman tilan periaatteita ja vähemmistöjen oikeuksien edistämistä Suomen ortodoksisessa kirkossa alkavat valmistella rovasti Teemu Toivonen, kuvataiteilija Matilda Matsi, pastori Artturi Hirvonen, teologinen sihteeri Jelisei Heikkilä sekä järjestösihteeri Annakaisa Onatsu Ortodoksisten nuorten liitosta (Avaa uuden sivuston).

Lisäksi kirkollishallitus valitsi pastori Jaakko Vainion Ortodoksisen kirkon edustajaksi Kolttakulttuurisäätiön hallitukseen. Pastori Heikki Harvola luopui tehtävästä alkuvuodesta siirryttyään Ivalon papin tehtävästä Imatran papiksi.

Juttua on muokattu 9.2.2026 klo 11:03 korjaamalla väärin kirjoitettu nimi Katriina Myller > Katariina Mylläri.

Jaa tämä juttu