Minisaarna

Minisaarna: Herramme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus – tulkaa kaikki Herramme iloon

Sunnuntai 5.4.2026. Herran pääsiäinen. Kristuksen ylösnousemus. Pyhä ja suuri pääsiäissunnuntai.

Julkaistu 2.4.2026 Julkaisua muokattu 2.4.2026

Teksti: Marko Mäkinen Kuva: Heikki Santasalo

Pääsiäisyön aamupalveluksen ristisaatossa.

Ylösnousemusevankeliumi II

(Mark. 16:1–8)

Sapatin päätyttyä Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostavat tuoksuöljyä voidellakseen sillä Jeesuksen ruumiin.

Matkalla he pohtivat, kuka voisi vierittää kiven haudan suulta, mutta kivi olikin jo poissa. Haudan sisällä istuu nuorukainen valkoisissa vaatteissa ja kehottaa heitä olemaan pelkäämättä: ristiinnaulittu Jeesus Nasaretilainen on noussut kuolleista eikä ole enää haudassa.

Heidän tulee kertoa tästä opetuslapsille, erityisesti Pietarille.

***

Evankeliumissa enkeli todistaa Jumalan Pojan ylösnousemuksesta. Hauta on tyhjä.

Jeesusta rakkauden teolla palvelemaan tulleet naiset yllättyvät ja pelästyvät, mutta enkelin kaiken pelon poistava ilmoitus julistaa Herran ylösnousemusta.

Sanoma ylösnousemuksesta käskettiin viedä apostoleille ja Vapahtajan kieltäneelle Pietarille. Evankeliumi on Jumalan pelastuksen ilmoitusta langenneille ihmisille. Jumala kutsuu meistä jokaista yhteyteensä. Ketään ei ole unohdettu.

Pääsiäisyön liturgiassa

(Joh. 1:1–17)

Evankeliumi kertoo Sanasta, ihmisten valosta, joka oli alussa Jumalan luona ja jonka kautta kaikki sai syntynsä. Johannes Kastaja todisti tästä todellisesta maailmaan tulevasta valosta, joka loistaa pimeydessä eläville ihmisille.

Kaikille, jotka ottavat Jumalan Sanan vastaan ja uskovat häneen, annetaan voima tulla Jumalan lapsiksi. Kun Sana tuli lihaksi, ihmiset saivat katsella Isän ainoalle Pojalleen antamaa kirkkautta.

Hänen täyteydestään olemme saaneet armoa armon lisäksi. Laki annettiin Mooseksen välityksellä, mutta armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.

***

Suurena ja pyhänä pääsiäisenä luemme kirkossa pyhän Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnan. Juhlan ilosanoma julistaa suuren kirkkauden saapumista ja Jumalan laupeuden riemuvoittoa.

Saarnassaan Johannes kutsuu jokaista juhlaan valmistautunutta tulemaan Herransa iloon. Mukaan kutsutaan myös viime hetkellä saapuneita, sillä Valtias on jalomielinen: hän ottaa vastaan ensimmäisen ja viimeisen. Kukaan ei saa jäädä osattomaksi pääsiäisen riemusta.

Uskon pidot ovat alkaneet, yhteinen valtakunta on ilmestynyt, anteeksiantamus on noussut ylös ja kuolema on kukistettu. Kristus on noussut kuolleista ja elämä viimein hallitsee.

Kristus nousi kuolleista!

(Pääsiäissunnuntain iltaan sijoittuvan ehtoopalveluksen tekstiä Joh. 20:19–25 ei ole otettu mukaan tähän lukujaksoon, sillä teksti luetaan viikon päästä pääsiäisestä eli Tuomaan sunnuntaina hieman laajempana, Joh. 20:19–31. Teksti luetaan myös vigilioissa IX ylösnousemusevankeliumina vigilian evankeliumikierron mukaan).

Jaa tämä juttu

Näytä kaikki

Ajassa

Risti yhdistää kristittyjä – teloitusvälineestä tuli toivon merkki

Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Elia ja katolisen kirkon piispa Raimo Goyarrola avaavat haastatteluissaan ristin historiaa, merkitystä ja symboliikkaa. Esipaimenten mukaan molemmissa perinteissä tunnetaan erinäköisiä ristejä. Ulkoisia seikkoja tärkeämpää on se, mitä risti edustaa: sovitustyötä ja pelastusta.

Julkaistu 2.4.2026 Julkaisua muokattu 1.4.2026

Teksti: Marja Simonen Kuva: Lasse Simonen

– Risti on Jeesuksen valtaistuin ja kaiken keskipiste. Ainoa avain taivaaseen on ristinmuotoinen, Helsingin katolisen hiippakunnan piispa Raimo Goyarrola avaa ristin merkitystä katolisessa perinteessä. – Jeesus pelasti meidät kuolemalla puolestamme ristillä. Siksi meidän pitää olla kiitollisia ristille. Risti on positiivinen symboli: rakkauden merkki, joka yhdistää ihmiset ja antaa toivoa sekä iloa. Se symboloi myös kuolemanjälkeistä elämää.

Myös Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia kutsuu ristiä kaiken keskipisteeksi:

– Ei voi olla kristinuskoa ilman ristiä: risti on kaiken A ja O. Ekumeenisessa mielessä, kaikkia kristittyjä yhdistävä tekijä on usko Kristuksen sovitustyöhön. Risti on siis pienin yhteinen nimittäjä kristittyjen kesken.

Arkkipiispa Elian mielestä Ristin ylentämisen juhlan kirkkoveisu kuvaa kauniisti ristin merkitystä:

“Risti, koko maailman suojelija

Risti, kirkon kaunistus

Risti, hallitsijain vahvistus

Risti, uskovaisten tuki

Risti, enkelten kunnia

ja pahojen henkien tuho.”

Arkkipiispa-Elia-istumassa-koptiristi-vierellään — Arkkipiispa Elia esittelee värikästä koptiristiä. Kuva: Lasse Simonen

Ristin historia

Ristillä teloittaminen oli tuskallinen häpeärangaistus.

– Lääkärinä tiedän, mitä ristiin naulitseminen tarkoittaa fyysisesti, isä Raimo sanoo lisäten, että Mel Gibsonin The Passion of the Christ -elokuva (Avaa uuden sivuston) visualisoi hyvin Kristuksen kärsimyksiä. – Ei voi unohtaa, että Jeesus oli viettänyt edellisen yön vankilassa, todennäköisesti seisten. Hän oli syönyt viimeksi torstaina – viimeinen ateria oli tosiaankin viimeinen ateria! Ruoskittaessa Jeesus menetti arviolta kaksi litraa verta. Sitten hän joutui kantamaan koko ristiä, vaikka muut kantoivat yleensä vain poikkipuuta.

– Fyysisen kivun lisäksi oli psykologinen kipu: vain Johannes ja naiset jäivät ristin juurelle, muut opetuslapset lähtivät, piispa Raimo kertoo tuoden esiin Jeesuksen tunteman yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen tunteen. – Jeesus kysyi Jumalalta, miksi olet hylännyt minut – mikä on mysteeri, onhan Jeesus itse Jumala.

Tyhjä risti ilmestyi kristilliseen kuvastoon vasta 300-luvulla. Varhaisimmat tunnetut kuvat Jeesuksesta ristillä ajoittuvat 400-luvulle. Arkkipiispa Elia selittää risti-symbolin myöhäistä käyttöönottoa alkuaikojen epävarmuustekijöillä:

– Kristuksen kuoleman jälkeen käytiin polemiikkia siitä, oliko Jeesus Messias vai ei. Tähän asiaan saatiin varmuus vuonna 325, kun uskontunnustus lyötiin lukkoon kirkolliskokouksessa. Lisäksi aiemmin kristittyjä vainottiin. Silloin he käyttivät salasymboleita, kuten kalaa.

Entä miksi kristityt alkoivat käyttää ristiä tunnuksenaan?

– Miten kuoleman symbolista tulee elämän lähde, kuinka häpeällisestä tuleekin kunniallista? Se on paradoksaalista, arkkipiispa Elia pohtii lisäten, että evankeliumeissa ja kristinuskossa on paljon tällaisia ristiriitaisia asioita.

Piispa Raimo käsittelee asiaa vertaamalla ristiä synnytykseen: siinäkin on yhtä aikaa läsnä kärsimystä ja iloa.

Erilaisia ristejä

Kristusta kaksipuisella ristillä, jalat yhdellä naulalla naulattuina kuvaavat veistoskrusifiksit edustavat läntistä perinnettä.

– Katolisessa kirkossa käytetään myös tyhjiä ristejä, isä Raimo ehättää kertomaan. – Jeesus kuvataan yleensä ristillä, koska se koskettaa. Hän on ristillä kädet auki, ikään kuin haluten halata meitä. Ristillä oleva Jeesus sanoo katsojalle: “Olen tässä, koska rakastan sinua. Mikä on sinun vastauksesi? Millä tiellä olet?”

Katolisen kirkon piispa Raimo Goyarrola esittelee ristiä — – Ainoa avain taivaaseen on ristinmuotoinen, Helsingin katolisen hiippakunnan piispa Raimo Goyarrola sanoo. Kuva: Lasse Simonen

– On hyvä nähdä Jeesus ristillä, sillä meille tekee hyvää nähdä todellinen kärsimys, piispa jatkaa. – Jeesus ymmärtää inhimillistä kärsimystä, koska hän valitsi kärsiä ihmisenä: hän valitsi syntyä luolaan, lähteä pakolaiseksi Egyptiin ja lopulta kuolla ristillä. Olen ainoa katolinen piispa koko Suomessa. Kun kuorma painaa, otan krusifiksin esiin ja pyydän: “Sun risti on painava, mun kevyt, mutta voitko auttaa?”

Risti muistuttaa myös ortodoksia Kristuksen kärsimyksestä ja synnin sekä kuoleman voittamisesta. Itäiseen perinteeseen kuuluvat kaksiulotteiset kuvakrusifiksit (eli risti-ikonit), joissa Jeesuksen jalat on naulattu erikseen kahdella naulalla, tyhjät ristit sekä erilaiset käsiristit.

– Jokaisessa alttarissa on risti-ikoni, jolla Kristus esitetään joko kuolleena tai elävänä, arkkipiispa Elia toteaa. – Minua henkilökohtaisesti puhuttelee eniten ikoni, jossa Kristus on henkensä – ei siis elämänsä – antaneena. Tällainen on esimerkiksi Kunnian Kuningas -ikoni. Tyhjä risti viittaa pääsiäiseen.

Suomen ortodoksisessa kirkossa käytetään yleensä kaksi- tai kolmepoikkipuista ristiä. Mahdollinen ylin poikkipuu kuvaa laattaa, johon Pontius Pilatus kirjoitutti kolmella kielellä “Jeesus nasaretilainen, juutalaisten kuningas”.

Ristin alimmalle, vinolle poikkipuulle on arkkipiispa Elian mukaan annettu eri selityksiä. Yhden mukaan poikkipuu muistuttaa siitä, että vielä viime hetkellä voi katua ja pelastua, kuten kävi toiselle Jeesuksen kanssa yhtä aikaa ristiinnaulituista ryöväreistä. Arkkipiispa kuitenkin korostaa sitä, että ihmisten keksimät selitykset ja tulkinnat ovat eri asia kuin teologia eli oppi.

– Ristin muodollakaan ei sinänsä ole merkitystä. Kaikenlaisia ristejä tulee kunnioittaa, arkkipiispa alleviivaa. Erimuotoiset ristit – kuten isä esipaimenen työhuoneessa olevat ruteenien risti, koptiristi ja armenialainen risti – ovat paikallisten kirkkojen traditioita. Kreikassa käytetään kaksipuista latinalaista ristiä, Georgiassa käytössä on pyhän Ninon risti. Pyhän apostoli Pietarin risti oli ylösalaisin. Arkkipiispa muistelee nähneensä Serbiassa ikonografisesti kuvattuja pietarinristejä.

Arkkipiispa Elia pitelee ruteenien ristiä. Kuva: Lasse Simonen

Ristin kunnioittaminen

Molemmat esipaimenet kertovat, että ristiä kunnioitetaan suutelemalla, polvistumalla/kumartamalla ja tekemällä ristinmerkki, ja että syyskuun 14. päivänä vietetään Ristin löytymisen muistojuhlaa. Ristiä kunnioitetaan myös pääsiäistä edeltävällä viikolla, jolloin se nostetaan keskelle kirkkoa.

Ortodoksinen kirkko viettää lisäksi Ristinkumartamisen sunnuntaita keväällä ja Ristin esiintuomisen juhlaa syksyllä, joista jälkimmäiselle arkkipiispan oma tsasouna on pyhitetty. Katolisilla on erityinen ristin tie -traditio:

– Paaston aikana joka kirkossa on perjantaisin Via Crucis eli 14 ristiä muistuttamassa ristiinnaulitsemista edeltävistä tapahtumista, piispa Raimo selittää. – Kunkin ristin kohdalla luetaan tietty rukous rukouskirjasta. Joissain maissa Via Crucis järjestetään joka perjantai.

Risti on mukana myös arjessa.

– Kaulassa oleva risti on todiste kristittynä olosta ja rakennuksessa oleva risti symboli siitä, että kyseessä on kristitty huusholli tai kirkko, arkkipiispa Elia summaa.

– Jokaisessa katolisessa kodissa on krusifiksi, piispa Raimo mainitsee. – Krusifiksia voi pitää myös kaulassa tai taskussa. Se ei ole mikään amuletti, vaan se muistuttaa, että Jeesus on pelastanut meidät ja että me olemme Jumalan lapsia.

Ristinmerkki

– Päivä alkaa ristinmerkillä ja päivä päättyy ristinmerkkiin. Näin Jumala pysyy mielessä ja tulee annettua kiitos Jumalalle, arkkipiispa Elia opettaa. – Koska vain voi tehdä ristinmerkin, rukoilla ja turvata Jumalan apuun. Ortodoksi saattaa tehdä ristinmerkin aina kun näkee ristin. Eräskin henkilön teki ristinmerkin jopa nähdessään puhelinlinjojen muodostavan ristin.

Ristinmerkin tekemisestä kirjoitti jo 100- ja 200-lukujen taitteessa elänyt kirkkoisä Tertullianus. Itäisen perinteen mukaisessa tavassa tehdä ristinmerkki kolme yhteen liitettyä sormea muistuttavat kolmiyhteisestä Jumalasta ja kaksi kämmentä vasten olevaa sormea Kristuksen kahdesta luonnosta.

Katolilaiset tekevät ristinmerkin avoimella kämmenellä (mikä symboloi Kristuksen viittä haavaa) ja vasemmalta oikealle. Ristinmerkkiin kuuluu rukous: “Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.”

Yhteistä molemmille kirkoille on sekin, että ristinmerkkiä käytetään myös toisten ihmisten siunaamiseen.

– Itseäni liikuttaa se hetki, kun tulen kirkkoon ja alan siunata ihmisiä ristinmerkillä, piispa Raimo toteaa. – Sen hetken kauneus nostaa kyyneleet silmiin.

Armenialainen-puinen-risti — Armenialainen puusta valmistettu risti. Kuva: Lasse Simonen

Pääkuvassa vasemmalla on Suomessa ortodoksiseksi ristiksi mielletty slaavilainen risti ja krusifiksi.

Teksti on julkaistu ensi kertaa painetun Aamun Koiton numerossa 1/2026. Painetun lehden sisältöjä tuodaan ensijulkaisun jälkeen myös verkkolehden lukijoiden saataville.

Jaa tämä juttu

Näytä kaikki

Minisaarna

Minisaarna: Suuri lauantai – Tuonelan portit ovat murtumassa

Lauantai 4.4.2026. Suuren viikon lauantai. Paastopäivä.

Julkaistu 2.4.2026 Julkaisua muokattu 2.4.2026

Teksti: Marko Mäkinen Kuva: VvoeVale/iStock

Liturgiassa

(Matt. 28:1‒20)

Evankeliumissa Magdalan Maria ja toinen Maria menevät Jeesuksen haudalle. Enkeli kertoo heille ylösnousemuksesta. Haudalle asetetut vartijat pakenevat pelästyneinä. Matkalla opetuslasten luokse naiset kohtaavat ylösnousseen ja kumartavat häntä. Kaupunkiin saapuneet vartijat sen sijaan saavat tehtäväksi levittää valheita, joiden mukaan opetuslapset ovat ryöstäneet Jeesuksen ruumiin.

Opetuslapset kohtaavat Jeesuksen Galileassa ja kumartavat häntä muutamien yhä epäillessä. Jeesus, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, lähettää heidät kaikkeen maailmaan kastamaan ja opettamaan. Hän lupaa olla omiensa kanssa maailman loppuun saakka.

***

Suuren lauantain evankeliumi julistaa jo ennen pääsiäisyön juhlaa Jeesuksen ylösnousemusta. Tuonelan portit jo vapisivat, mutta opetuslapset olivat vielä peloissaan piilossa ja mirhantuojanaisten vasta suunnittelivat haudalle menemistä. Kirkko ei silti malta enää vaieta, vaan julistaa jo suuren lauantain koittaessa ylösnousemuksen viestiä.

Pian koittaa hetki, jolloin toiset kumartavat ylösnoussutta ja toiset turvaavat valheisiin yrittäen vääristellä evankeliumin sanomaa. Aivan kohta Jeesus lähettää omansa kertomaan ilosanomaa kaikkeen maailmaan.

Jumalan suuri lahja ei voi pysyä kätkettynä: Jumalan rakkaus on ilmoitettu kaikkia ihmisiä varten. Kirkko, ylösnousemusriemun täyttämä ja Jumalaa rakastavien ihmisten yhteisö on muotoutumassa, sillä pääsiäisyö ja varhainen aamu koittaa pian. Haavoitettu, kuoleman kukistanut Rakkaus nousee ylös.

(Suuren lauantaihin liittyvä aamupalvelus toimitetaan usein jo perjantai-iltana. Kyseisen palveluksen teksti Matt. 27:62–66 on sen vuoksi sijoitettu jo edellisen päivän, suuren perjantain, tekstien yhteyteen.)

Jaa tämä juttu

Näytä kaikki

Ajassa

Ortodoksinen seminaari arkkipiispan alaisuuteen

Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous on muuttanut kantansa ortodoksisen seminaarin kirkollisesta ja kanonisesta asemasta. Uuden päätöksen mukaan seminaari toimii arkkipiispan alaisuudessa.

Julkaistu 1.4.2026

Teksti: Taina Ruoho Kuva: Niera/Wikimedia Commons

Joensuussa sijaitsevan Ortodoksisen seminaarin kirkollinen ja kanoninen asema on ollut epäselvä siitä lähtien, kun arkkipiispan istuin siirtyi Kuopiosta Helsinkiin vuonna 2018. Lisäksi piispainkokous määritti vuonna 2022 toimeen asetetun apulaispiispan toimenkuvaan muun muassa koulutusasiat.

Kirkon työntekijät koulutetaan Joensuussa Itä-Suomen yliopistossa sekä Ortodoksisessa seminaarissa. Hallinnollisesti seminaari toimii kirkollishallituksen alaisena osana Suomen ortodoksisen kirkon palvelukeskusta piispainkokouksen valvonnassa.

Seminaarin johtaja, rovasti Mikko Sidoroff kirjelmöi seminaarin kanonisesta asemasta ensimmäisen kerran tuolloiselle arkkipiispa Leolle jo lokakuussa 2022 (Avaa uuden sivuston) pian seminaarilla järjestettyjen papiston koulutuspäivien jälkeen sekä uudelleen (Avaa uuden sivuston) piispainkokoukselle (Avaa uuden sivuston) viime toukokuussa pyytäen piispainkokouksen kantaa asiaan. Piispainkokous kuitenkin merkitsi asian vain tiedoksi eikä ottanut siihen kantaa.

Rovasti Sidoroff palasi aiheeseen viime syyskuussa Joensuussa järjestetyillä Ortodoksisten pappien liiton 100-vuotispäivillä juhlaseminaarin virallisessa puheenvuorossaan. Esitelmää kuuntelemassa olivat kaikki kolme kirkkomme toimessa olevaa piispaa eli arkkipiispa Elia, metropoliitta Arseni ja piispa Sergei – sekä Ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen edustajina Ranskan arkkipiispa Dimitrios (Ploumis) ja Viron Haapsalun piispa Damaskinos.

Seminaarin asema esillä jo 2022

Piispainkokous käsitteli seminaarin asemaa ensimmäisen kerran jo lokakuussa 2022 (Avaa uuden sivuston) heti Sidoroffin arkkipiispalle lähettämän kirjeen jälkeen. Tuolloin arkkipiispa Leo esitti piispainkokoukselle, että seminaari toimisi kanonisesti Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispan alaisuudessa ja että ainoastaan arkkipiispaa muistellaan liturgisesti sen jumalanpalveluksissa.

Metropoliitta Arseni teki vastaesityksen, jossa hän esitti, että asia pannaan pöydälle ja käsittelyn pohjaksi pyydetään lausunto Konstantinopolin pyhän synodin kanonisten kysymysten jaostolta. Piispainkokous päätti toimia tehdyn vastaesityksen mukaan. Piispainkokouksen istunnossa olivat läsnä arkkipiispa Leo, metropoliitta Arseni, metropoliitta Elia ja piispa Sergei.

Konstantinopolista ei kuitenkaan kuulunut vastausta, joten viime lokakuussa piispainkokous siirtyi päätöksentekoon (Avaa uuden sivuston). Arkkipiispa Elia esitti, että seminaari toimii arkkipiispan kanonisessa alaisuudessa ja että jumalanpalveluksissa muistellaan arkkipiispaa sekä hänen jälkeensä Kuopion ja Karjalan metropoliittaa. Lisäksi hän esitti, että opiskelijoiden mahdollisista vihkimisistä päättää sen hiippakunnan piispa, jonka alueella opiskelija on kirjoilla.

Metropoliitta Arseni teki vastaesityksen, jonka mukaan seminaari toimii Kuopion ja Karjalan hiippakunnan kanonisessa alaisuudessa ja että jumalanpalveluksissa muistellaan edellä esitettyjen jälkeen myös Oulun metropoliittaa.

Piispa Sergei äänesti tuolloin metropoliitta Arsenin vastaesityksen puolesta, joten siitä tuli piispainkokouksen päätös. Lisäksi piispat totesivat yhteisesti tärkeäksi, että kaikki hiippakuntien piispat vierailevat seminaarissa esimerkiksi toimittamalla oman hiippakuntansa alueella kirjoilla olevan opiskelijan vihkimisen.

Kirje Konstantinopolista saapui

Seminaarin kanoninen asema nousi uudelleen piispainkokouksen asialistalle maaliskuussa (Avaa uuden sivuston), koska Konstantinopolin pyhä synodi vastasi tiedusteluun 12.11.2025 päivätyssä kirjeessään. Se oli vastaus 12.9.2025 lähetettyyn uuteen tiedusteluun patriarkaatin näkemyksestä seminaarin kanonisesta asemasta.

Kirjeessä todetaan, että patriarkaatin linjana on, että kirkollisissa laitoksissa muistellaan liturgisesti kirkon johtavaa piispaa. Suomen ortodoksisen kirkon osalta tämä pyhän synodin mukaan tarkoittaa, että Ortodoksisen seminaarin liturgioissa muistellaan arkkipiispaa.

Lisäksi kirkollishallitukselle oli tehty piispainkokouksen lokakuisen päätöksen kanonisia ja laillisia perusteita koskeva tiedustelu (Avaa uuden sivuston). Sen allekirjoittajina olivat Ortodoksisten pappien liitto, Ortodoksisten kanttorien liitto, Itä-Suomen yliopiston ortodoksisen teologian opiskelijoiden ainejärjestö Pistis, Ortodoksisen seminaarin opettajat, rovasti Mikko Sidoroff ja diakoni Petri Nykänen, sekä Itä-Suomen yliopiston teologian osaston professori Pekka Metso ja apulaisprofessori Maria Takala-Roszczenko.

Tiedustelussa otettiin myös kantaa piispainkokouksen päätökseen ja esitettiin, että Ortodoksinen seminaari kuuluu arkkipiispan alaisuuteen. Tätä perusteltiin yhtäältä kirkkojärjestyksellä, jossa arkkipiispan johtamalla piispainkokouksella on velvollisuus valvoa seminaarin toimintaa. Toisaalta kirkkolaissa määritellään arkkipiispan yleinen kokonaiskirkon johtamisvastuu, jonka perusteella Ortodoksinen seminaari koko kirkon koulutuslaitoksena kuuluisi arkkipiispan johtamisvastuun piiriin.

Liturginen muistelu myös esillä

Piispainkokous päätti arkkipiispa Elian esityksestä, että Ortodoksinen seminaari toimii arkkipiispan alaisuudessa ja että seminaarin liturgioissa muistellaan ainoastaan arkkipiispaa paitsi suuren saaton yhteydessä, jolloin arkkipiispan jälkeen muistellaan myös paikallista hiippakuntapiispaa.

Päätösesityksen perusteluissa huomautetaan muun muassa, että liturginen muistelu ei ole pelkkä seremoniallinen muodollisuus, vaan kanonisen järjestyksen konkreettinen ilmaus: se sekä ilmentää että vahvistaa olemassa olevaa kirkollista alaisuussuhdetta. Vastaavasti muistelusta pidättäytyminen tai sen muuttaminen merkitsee kanonisen yhteyden katkaisemista tai siirtämistä.

Päätös syntyi arkkipiispa Elian ja piispa Sergein äänin. Piispa Sergei kertoo Aamun Koitolle tarkistaneensa kantaansa suhteessa viime lokakuiseen päätökseen, koska katsoi, että Ekumeenisen patriarkaatin pyhän synodin lausunto oli tässä asiassa ratkaiseva seikka.

Piispainkokous päätti lisäksi yksimielisesti, että kirkollishallitus ryhtyy toimenpiteisiin perustaakseen uudelleen Ortodoksisen seminaarin johtokunnan, jonka piispajäsenenä toimii arkkipiispa.

Seminaarin johtaja, rovasti Mikko Sidoroff oli kirjeissään piispainkokoukselle toistuvasti pyytänyt, että vuonna 2014 hallinnonuudistuksen yhteydessä lakkautettu seminaarin johtokunta palautetaan käyttöön. Johtokunta on hänen mukaansa ollut se foorumi, jossa piispallinen kaitsenta seminaarista on konkretisoitunut.

Metropoliitta Arseni jätti piispainkokouksen tuoreimpaan päätökseen eriävän mielipiteen, jossa hän toteaa, ettei voi yhtyä siihen piispan muistelua koskevilta osin. Hän vetoaa kirkon alueelliseen periaatteeseen, jonka mukaan jumalanpalveluksissa muistellaan sen hiippakunnan piispaa, jonka alueella toimitaan. Seminaarin muuttaminen arkkipiispan eli toisen hiippakunnan alaisuuteen luo hänen mukaansa myös ongelman seminaarissa työskentelevän papin asemaan, koska papiston tulee muistella oman hiippakuntansa piispaa liturgiassa.

Lisäksi metropoliitta Arseni arvelee viime syyskuussa Konstantinopoliin lähetetyn kirjeen olleen sisällöltään johdatteleva, ja siten sillä saatiin haluttu vastaus. Kirjettä ei hänen mukaansa esitetty piispainkokoukselle. Kirjeen lähettäminen patriarkaattiin osoittaa hänen mukaansa myös tavoitteita kaventaa kirkkomme autonomiaa välittämällä Konstantinopoliin kysymyksiä, joita aikaisemmin on kyetty ja jotka kuuluisi ratkaista paikallisesti. Konstantinopolin pyhän synodin kannan tiedusteleminen oli kuitenkin metropoliitta Arsenin oma ehdotus vuonna 2022, jolloin piispainkokous käsitteli asiaa ensimmäisen kerran.

Pääkuvassa Joensuun ortodoksisen seminaarin Pyhän Johannes Teologin kirkko.

Jaa tämä juttu

Näytä kaikki

Minisaarna

Minisaarna: Suuri torstai – Jeesus asettaa ehtoollisen

Torstai 2.4.2026. Suuren viikon torstai. Paastopäivä.

Julkaistu 1.4.2026 Julkaisua muokattu 1.4.2026

Teksti: Marko Mäkinen Kuva: Adam Ján Figell/Alamy Stock

Aamupalveluksessa

(Luuk. 22:1‒39)

Evankeliumissa oppineet miettivät, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä, mutta pelkäävät kansaa.

Saatana menee Juudakseen ja hän tarjoutuu kavaltamaan Jeesuksen.

Jeesus lähettää opetuslapsensa etsimään paikkaa, jossa he voisivat valmistaa pääsiäislampaan. Aterialla Jeesus asettaa ehtoollisen. Hän kehottaa opetuslapsiaan muistamaan, että suurin heidän joukossaan on se, joka palvelee, ei se, joka hallitsee. Pietarille hän kertoo tämän pian kieltävän hänet.

Opetuslapset haluavat ottaa miekat, mutta Jeesus ei salli sitä. Sitten he lähtevät Öljymäelle.

***

Suurena torstaina Jeesus asettaa salaisen ehtoollisen, joka on todellinen Kristuksen ruumis ja veri, osallisuutta Vapahtajan kärsimykseen ja ylösnousemukseen.

Lähestyvä pääsiäinen on ehtoollisen juhla. Ehtoollisen lahja kutsuu palvelemaan toisia, ei hallitsemaan. Kirkko on tarkoitettu nöyryyden, laupeuden ja rauhan yhteisöksi.

Myös Jeesus palveli opetuslapsia ensimmäisellä ehtoollisella. Siksi hän myös suostuu ristiinnaulittavaksi meidän tähtemme.

Liturgiassa

(Matt. 26:2‒20; Joh. 13:3‒17; Matt. 26:21‒39; Luuk. 22:43‒44; Matt. 26:40‒27:2)

Evankeliumeissa Jeesus voidellaan. Vapahtaja kertoo opetuslasten pian hylkäävän hänet ja rukoilee suurta tuskaa tuntien Getsemanessa. Opetuslapset nukkuvat jaksamatta valvoa. Jeesus myös pesee opetuslastensa jalat, koska vain sillä, jonka Vapahtaja pesee, on paikka hänen luonaan.

Pian tämän jälkeen Jeesus vangitaan ja häntä kuulustellaan ja pilkataan. Jeesus tuomitaan kuolemaan jumalanpilkasta syytettynä hänen sanottuaan, että Ihmisen Poika istuu Voiman oikealla puolella ja tulee taivaan pilvien päällä. Pietari kieltää Jeesuksen ja purskahtaa itkuun.

***

Suurena torstaina lähestyvä ristiinnaulitseminen saa Jeesuksen tuskan valtaan. Pietarille se merkitsee katkeraa lankeemusta, Vapahtajan kieltämistä.

Jeesus osoittaa suurta nöyryyttä kärsimyksenä lähestyessä ja huolehtii opetuslapsistaan, vaikka tietää heidän pian pakenevan.

Jeesus suostuu kuolemaan ja tarjoaa vastustajilleen tilaisuuden tuomioon paljastamalla alkuperänsä. Hän kulkee kohti kuolemaa meidän tähtemme, vaikka teoillamme olemme hänet monesti kieltäneet. Rakkaus naulitaan pian ristille.

Jalkojenpesupalvelus

Suurena torstaina kirkko toimittaa evankeliumin sanomaa muistaen piispan johdolla jalkojenpesupalveluksen. Tässä yhteydessä luetaan Joh. 13:1‒11, 12‒17, joka on luettu myös liturgiassa.

Palvelus muistuttaa, miten Jeesus pesi suuren torstain koittaessa opetuslastensa jalat ja antoi meille esimerkin toisten palvelemisesta, jota merkitsee todellista, todeksi osoitettua rakkautta ja on syvimmän onnen lähde:

”Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, olette autuaat” eli ikionnelliset. (Joh. 13:16‒17)

Pääkuva ylhäällä: Jeesus jakaa ehtoollisen opetuslapsilleen. Ikoni Pyhän Elian kirkossa Slovakiassa.

Minisaarnoja julkaistaan uudelleen kyseisen muistopäivän, sunnuntain tai juhlan aikaan, sillä niiden sisältö on ajaton.

Jaa tämä juttu

Näytä kaikki

Minisaarna

Minisaarna: Suuri perjantai – Kristus kuolee ristillä, mutta pian sarastaa illaton päivä

Perjantai 2.4.2026. Suuren viikon perjantai. Paastopäivä.

Julkaistu 1.4.2026 Julkaisua muokattu 1.4.2026

Teksti: Marko Mäkinen Kuva: Adam Ján Figell/Alamy

Suurena perjantaina ei toimiteta liturgiaa, ehtoollisjumalanpalvelusta, koska tänään huomio on Kristuksen kärsimyksessä. Suuri perjantai on siksi myös erityisen vahva paastopäivä.

Aamupalvelus: kaksitoista kärsimysevankeliumia

(I) Joh. 13:31‒18:1, (II) Joh. 18:1‒28, (III) Matt. 26:57‒75, (IV) Joh. 18:28‒19:16, (V) Matt. 27:3‒32, (VI) Mark. 15:16‒32, (VII) Matt. 27:33‒54, (VIII) Luuk. 23:32‒49, (IX) Joh. 19:25‒37, (X) Mark. 15:43‒47, (XI) Joh. 19:38‒42, (XI) Matt. 27:62‒66

Näissä evankeliumijaksoissa Jeesus rohkaisee opetuslapsiaan kärsimyksensä edellä: hän menee valmistamaan heille sijaa Isänsä luokse ja lähettää Puolustajan, Pyhän Hengen.

Tekstit kertovat myös Jeesuksen kavaltamisesta ja vangitsemista, kuulustelusta, siitä, miten Pietari kieltää Herran, ”Ristiinnaulitse!”-huudoista, pilkasta, ristin kantamisesta, purppuraviitasta ja orjatappurakruunusta, vaatteiden jakamisesta, ristinaulitsemisesta sekä ristin päällekirjoituksesta, Jeesuksen kuoleman hetkestä ja temppelin esiripun repeämisestä, Vapahtajan hautaamisesta rikkaan miehen hautaan ja haudalle asetetuista vartijoista.

***

Suurena perjantaina ikuinen, ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika ottaa kannettavakseen koko maailman lankeemuksen ja synnit ja kukistaa kuolemallaan kuoleman.

Ihminen on langenneenakin Jumalalle arvokas ja rakas. Ikuinen suostuu surmattavaksi paljon rikkoneiden ja kuolevaisten ihmisten edestä antaakseen jokaiselle hänen luokseen tulevalle lahjaksi ikuisen elämän.

Koko luomakunta järisee Jumalan Pojan kuollessa. Haudan suulle asetetaan vartijat. Luomakunta hiljenee odottaen. Pimeys luulee voittaneensa. Odotuksen toivo täyttää mielet: pääsiäisemme on lähellä.

Kuninkaalliset hetket

Ensimmäinen hetki: Matt 27:1‒56

Kolmas hetki: Mark. 15:16‒41

Kuudes hetki: Luuk. 23:32‒49

Yhdeksäs hetki: Joh. 18:28‒19:37

Suuren perjantain Kuninkaallisissa hetkissä kirkossa luetaan osin samoja evankeliumitekstejä kuin aamupalveluksessa. Niissä seurataan kuningasten Kuninkaan pelastavien kärsimysten tietä, jotta meissä syntyisi ja vahvistuisi pelastukseen johtava usko:

”Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. ‒ ‒ kirjoituksessa taas sanotaan: ’ He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet.’” (Joh. 19:35, 37).

Ehtoopalvelus: Jeesuksen ristiltä ottaminen

(Matt. 27:1‒38, Luuk. 23:39‒43, Matt. 27:39‒54, Joh. 19:31‒37, Matt. 27:55‒61)

Myös suuren perjantain ehtoopalveluksessa luetaan osin samoja kärsimysevankeliumeja kuin aamupalveluksessa.

Tässä palveluksessa Kristuksen hautakuva kannetaan esiin ja sitä kunnioitetaan hartaasti.

Näin osallistumme Herramme kärsimykseen ja ristiltä ottamiseen ja hautaamiseen yhdessä Joosef Arimatialaisen, Magdalan Marian ja ”toisen Marian” kanssa (Matt. 27:57‒61).

Suuren lauantain aamupalvelus: Kristuksen hautauspalvelus

Suuren lauantain aamupalvelus toimitetaan kirkossa usein jo perjantai-iltana kirkollisen vuorokauden vaihtuessa, joissakin vasta lauantaiaamuna. Teksti on sen vuoksi sijoitettu tässä jo perjantaille. Palveluksessa muistellaan Kristuksen hautaamista, kuten jo aiemmin suurena perjantaina.

Tähän palvelukseen liittyy Kristuksen hautakuvan kantaminen saatossa kirkon ympäri. Tällöin lauletaan hautajaisistakin tuttua veisua ”Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon, armahda meitä”.

(Matt. 27:62‒66)

Evankeliumissa oppineet lähtevät Pilatuksen luo ja pyytävät asettamaan Jeesuksen haudalle vartijat, etteivät opetuslapset varastaisi ruumista ja ettei viimeinen villitys olisi ensimmäistä pahempi. Haudalle asetetaan vartijat ja kivi sinetöidään.

***

Jeesukselle läheiset ihmiset hautaavat hänet rakkaudella. Vastustajat sen sijaan epäilevät ja vaativat yhä toimia estääkseen tyhjän haudan ihmeen.

Kun osallistumme paikan päällä tai sydämissämme Kristuksen hautauspalvelukseen, osallistumme pyhien joukon kanssa rakkaan Herramme hautaamiseen.

Tänään kunnioitamme Kristuksen meidän tähtemme tapahtunutta kuolemaa. Näin tulemme uskoen osallisiksi myös ylösnousemuksen ilosta, pelastuksemme lahjasta, sillä ylösnousemuksemme alkaa Kristuksen kuolemasta, Jumalan ihmisrakkauden suurimmasta teosta.

Pääkuva ylhäällä: Golgatan risti Brysselin Zaventem -lentokentän kappelissa.

Minisaarnoja julkaistaan uudelleen kyseisen muistopäivän, sunnuntain tai juhlan aikaan, sillä niiden sisältö on ajaton.

Jaa tämä juttu

Näytä kaikki

Ajassa

Akatistoshymni Evakko-Kristus -ikonin kunniaksi on hyväksytty piispainkokouksessa – tällainen se on

Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous hyväksyi 17. maaliskuuta 2026 uuden akatistoshymnin. Kyseessä on akatistos Kristus Kaikkivaltiaalle Evakko-Kristus -ikonin kunniaksi.
Niin sanotun Evakko-Kristus -ikonin juhlapäivää vietetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa evakkojen liputuspäivänä 20. huhtikuuta.

Julkaistu 31.3.2026 Julkaisua muokattu 31.3.2026

Teksti: Susanna Somppi, Marko Mäkinen Kuva: Jyri Pitkänen

Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous hyväksyi 17. maaliskuuta 2026 uuden akatistoshymnin Kristus Kaikkivaltiaalle Evakko-Kristus -ikonin kunniaksi. Akatistoshymnin sanat löytyvät jutun lopusta, ja ne on laatinut pastori Marko Mäkinen.

Lisäksi piispainkokous hyväksyi istunnossaan myös Niko Saatsin laatiman karjankielisen käännöksen troparista ja kontakista (Avaa uuden sivuston). Saatsi tunnetaan karjalankielistä folk-rockia soittavasta Loimolan Voima -yhtyeestä, jolle hän tekee sanoituksia.

Juhlalle on laadittu tropari ja kontakki paitsi suomeksi, myös ruotsiksi ja englanniksi. Ruotsinkielisen käännöksen ovat tehneet teologian tohtori Carola Envall ja rovasti Mikael Sundkvist. Englanninkielisen käännöksen on laatinut isä Marko Mäkinen. Aamun Koiton saamien tietojen mukaan on ehdotettu myös kääntämistä kolttasaameksi.

Niin sanotun Evakko-Kristus -ikonin juhlapäivää vietetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa evakkojen liputuspäivänä 20. huhtikuuta ja jatkossa vuosittain.

Juhlapäivän valinta ei ole sattumaa, sillä suomalaisen Evakko-Kristus ikonityypin syntyyn vaikuttivat sota-ajan koettelemukset. Kirkon sisälähetystyötä tekevä Pyhän Sergein ja Hermanin Veljeskunnan (PSHV) komitea päätti kokouksessaan 22. maaliskuuta 1943 painattaa kartonkisia ikoneja eritoten Itä-Karjalan ortodokseja ajatellen. Painotyö valmistui kuitenkin vasta keväällä 1944.

Koska Suomen armeija vetäytyi Itä-Karjalasta kesäkuun lopussa 1944, painokuvaikoneja ei tarvittu enää Itä-Karjalassa, vaan evakkotielle joutunutta kirkkokansaa varten. Näin siirtolaisille jaettu painettu Kristus-ikoni sai kansan suussa nimen ”Evakko-Kristus”.

Alkuperäinen ikoni sijaitsee Kuopiossa

Malli niin kutsutulle Evakko-Kristus -ikonille otettiin nykyään Kuopion Pyhän Nikolaoksen katedraalin pääovien yläpuolella sijaitsevasta ikonista. Alkuperäisen Kristuksen ikonin evankeliumiteksti kuuluu kirkkoslaaviksi: “Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat.” (Matt. 11:27–28)

Painokuvaikoniin haluttiin kuitenkin suomenkielinen teksti eikä siinä käytetty alkuperäistä raamatunkohtaa, vaan tilalle valittiin yhdistelmä kahdesta Johanneksen evankeliumin jakeesta: “Uuden käskyn minä annan teille, että rakastaisitte toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä, että tekin niin rakastaisitte toisianne.” (Joh. 13:34) “Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään kuin että hän antaa henkensä ystäviensä edestä.” (Joh. 15:13)

Ikoniin valitut Kristuksen sanat oli tarkoitettu ohjeeksi ja lohdutukseksi. Tekstin muutos tehtiin painotyön yhteydessä.

Evakko-Kristus -ikonin tyyppi tunnetaan ortodoksisessa perinteessä nimellä Kristus Kaikkivaltias. Siinä Kristus on kuvattu puolivartalokuvassa suoraan edestä. Kuvatyyppi tunnetaan jo 400-luvun lopun ja 500-luvun freskoissa ja mosaiikeissa.

Varhaisin säilynyt Kristus Kaikkivaltias -ikoni kuuluu Siinain Pyhän Katariinan luostarin kokoelmiin. Siinailainen ikoni on maalattu enkaustiikka- eli vahamaalaustekniikalla 500-luvun alkupuolella.

Akatistoshymni Kristus Kaikkivaltiaalle Evakko-Kristus ikonin kunniaksi

1.kontakki

8. sävelmä

Murheellisten auttaja, evakkojen aarre, pakolaisuuteen joutuneiden toivo, | muukalaisina kulkevien lohduttaja, Kristus Kaikkivaltias. | Koetuksissa kärsivällisinä me anomme pyhän ikonisi edessä: | Herrain Herra, meidän turvamme, neuvo meitä rakkautesi mukaan.

1. iikossi Kuoleman varjon laaksoissa, pakolaisuuden kyynellähteiden maassa ja muukalaisuuden raskailla poluilla loistaa pyhä ikonisi auringon kaltaisena, Kristus Kaikkivaltias, evakkojen turva ja murheellisten lohdutus. Yhdessä pyhien suuren joukon kanssa me veisaamme: Lempeä Herra, epätoivoisia auttanut; Ihmeellinen Valtias, uuden elämän lahjoittanut. Kunniallinen hallitsija, kasvojesi kuvan antanut; Rauhanruhtinas, toivonsäteillä ihmiset valaissut. Elämän valkeus, paljon menettäneitä tyynnyttänyt; Hyvä paimen, eksyneitä hartaasti etsinyt. Laupias Kuningas, murheemme kantanut; Voimallinen auttaja, synkeyden poistanut. Herrain Herra, meidän turvamme, neuvo meitä rakkautesi mukaan.

2. kontakki Jo lapsuudessa erämaa ja Egypti kutsuivat Sinut, Kristus Kaikkivaltias, puhtaimman Äitisi käsivarsilla pakolaisuuden raskaalle tielle. Välttääksesi Herodeksen murhanhimon yllesi puettiin muukalaisuuden viitta. Sinua ylistäen me huudamme: Halleluja!

2. iikossi Sodan pyyhkäistessä rakkaan kotiseudun yli isämme ja äitimme joutuivat lähtemään katkeralle vaellukselleen kuin erämaahan. Sinä, Kristus, johdatit heitä suuren murheen päivinä, ja pyhän kuvasi siunaamana kutsuit heitä vanhurskauden poluille. Ihmeellisestä armostasi kiittäen me veisaamme Sinulle: Kunnian Herra, kirkkaudesta alas astunut; Jumalan Poika, ihmisyyden yllesi kutonut. Ihmislapsista ihanin, ahdistuksen tien kulkenut; Jumalan ainokainen Poika, koetuksemme kantanut. Getsemanen rukoilija, yön pimeydessä anonut; Kyynelten vuodattaja, uupuneita hoivannut. Ristiinnaulittu Herra, kuoleman kukistanut; Ylösnousemuksen airut, hautaan vaipuneita puolustanut. Herrain Herra, meidän turvamme, neuvo meitä rakkautesi mukaan.

3. kontakki Ihmisyyteen pukeutuneena ei Sinulla, Valtias ja Herra, ollut sijaa, johon olisit voinut pääsi kallistaa edes hetken lepoa varten. Köyhänä ja ahdistettuna Sinä, Herra, korotit ihmisyytemme taivaan kunniaan. Siksi me veisaamme: Halleluja!

3. iikossi Syntiset ja hurskaat, epäuskoiset ja uskovaiset, köyhät ja rikkaat joutuivat koetusten vuosina lähtemään evakkojen raskaalle matkalle. Sinä, Kristus Valtias, kutsuit heitä lempeästi luoksesi ja lohdutit ihmeellisen kuvasi valkeudella. Sinua ylistäen me veisaamme: Ristille naulittu Valtias, elämän antanut; Maailman Vapahtaja, syntisten armahtajaksi tullut. Ihmeellinen auttaja, murheiden laakson kulkenut; Hyvyyden runsaus, suuren lohdun suonut. Sielujen paimen, köyhien polun vaeltanut; Herran palvelija, karvaan maljan maistanut. Ylimmäinen pappi, uhrina itse kärsinyt; Kuninkaiden Kuningas, elämän maljan täyttänyt. Laupeuden ruhtinas, murheemme kantanut; Voimallinen auttaja, synkeyden poistanut. Herrain Herra, meidän turvamme, neuvo meitä rakkautesi mukaan.

4. kontakki Pyhät apostolit saivat katsella kasvojasi, koskettaa Sinua ja puhua kanssasi, kun Sinä, Kristus Kaikkivaltias, tulit ihmiseksi rakkaudesta luotujasi kohtaan. Sinä antauduit vapaaehtoiseen kärsimykseen armahtaaksesi meitä syntisiä. Ylitsevuotavaa laupeuttasi ylistäen me veisaamme: Halleluja!

4. iikossi Sinä, Herra, näit muukalaisuudessa kärsineiden, evakkotielle lähetettyjen ja pakolaisuuden poluille joutuneiden hädän ja murheen. Sinä annoit heille pyhän kuvasi auttajaksi ja lohduttajaksi, jotta sukupolvesta toiseen saisimme apostolien tavoin katsella pyhiä kasvojasi. Uskollisuuttasi muistaen me veisaamme: Betlehemin lapsi, köyhänä syntynyt; Seimessä maannut, ihmisten osan ottanut. Taivaan ylistämä, enkelien joukot avuksi antanut; Tietäjien toivo, koko maailman lunastanut. Tähden osoittama, luomakunnan valaissut; Paimenten ylistys, ihmismielet kunnialla kirkastanut. Nasaretin puuseppä, ihmiset uudeksi muovannut; Ihmeiden tekijä, hädänalaisia auttanut. Herrain Herra, meidän turvamme, neuvo meitä rakkautesi mukaan.

5. kontakki Siellä missä ovat kyyneleet, on Lasaruksen kuolemaa itkenyt Kristus. Siellä missä on kaikkensa menettäneiden ahdistus, on ristillä kärsinyt Vapahtaja. Siellä missä on puutetta ja köyhyyttä maistaneiden raskas taakka, on ylösnoussut Herra ja kaikki taivaan rikkaudet. Siksi me veisaamme: Halleluja!

5. iikossi Vastoin tahtoaan isovanhempamme, isämme ja äitimme, veljemme ja sisaremme lähtivät pitkälle matkalle, toiset Lasaruksen tavoin hautaan odottamaan ylösnousemuksen hetkeä, toiset muukalaisina kohti tuntematonta. Sinä, Herra, kuljit heidän kanssaan jokaisen murheen täyttämän askeleen. Heitä muistaen me veisaamme Sinulle, Valtias: Toivon tähti, masentuneita lohduttanut; Uskon vahvistus, epäilyksistä vapauttanut. Ahdistettujen ystävä, rakkaiden kuolemaa murehtinut; Uskon alkaja, jokaisen taakan kohottanut. Sielujen paimen, perille saakka johdattanut; Lammastarhan portti, armon ovet avannut. Elävän veden lähde, janomme sammuttanut; Hyvyydellä ruokkija, ahdistetut vapauttanut. Herrain Herra, meidän turvamme, neuvo meitä rakkautesi mukaan.

6. kontakki Kristusta seuraten vanhan liiton pyhät elivät vuorilla ja maakuopissa. Jumalan armosta he tukkivat leijonien kidat. Sinun tähtesi, Herra, heitä lyötiin ja surmattiin. He saivat katsella etäältä Sinua, Kaikkivaltias, ja antoivat esimerkin pyhän uskon voimasta koetusten aikoina. Siksi me ylistämme suureen ääneen: Halleluja!

6. iikossi Pyhät tekivät ihmeitä Hengen voimalla. Isämme ja äitimme kulkivat elämänsä matkan pyhän ikonisi johdattamina. Armahda myös meitä niin kuin armahdit pyhien joukkoa ja muukalaisuuden tielle ajettuja esivanhempiamme, veljiämme ja sisariamme, jotta saisimme yhdessä heidän kanssaan veisata Sinulle, Valtias: Jaakobin väkevä, voimassa ilmestynyt; Daavidin Poika, lupaukset täyttänyt. Juutalaisten Kuningas, kansasi lunastanut; Kansojen Ruhtinas, maailman pelastajaksi tullut. Iisain juurivesa, suureksi kasvanut; Nimeltäsi ihmeellinen, suuren avun tuonut. Luvattu Messias, pelastuksen valmistanut; Israelin lohdutus, kaikki kansat kutsunut. Herrain Herra, meidän turvamme, neuvo meitä rakkautesi mukaan.

7. kontakki Sinusta, Kristus Vapahtaja, tuli ylimmäinen pappi, joka ei voinut olla säälimättä heikkoudessa ja ahdistuksessa eläviä lapsiaan. Sinä tulit ihmisten kaltaiseksi pelastuksemme tähden. Sinä itse kävit läpi kärsimykset ja kiusaukset tullaksesi suuriin koetuksiin joutuneiden auttajaksi. Siksi me veisaamme: Halleluja!

7. iikossi Mikään koetus, yksikään ahdistus, ainoakaan kyynel ei jäänyt Sinulta, Herra, näkemättä. Sinä itkit veljiemme ja sisariemme kanssa, kunnes murheen sijaan astui toivo ja toivon jälkeen rakkaus Sinuun, Valtias. Ole myös meidän kanssamme, kun me ylistäen muistamme laupeuttasi heitä kohtaan: Kipujen mies, syntimme kantanut; Sairauden tuttava, murtuneita hoitanut. Laupias Kuningas, taivaan aarteiston avannut; Kaiken perillinen, köyhät rikkaaksi tehnyt. Isän rakas Poika, kaipauksen kyyneleet kuivannut; Siunaus korkeudesta, hyvän lohdutuksen antanut. Korkeimman Poika, ihmisen muodon korottanut; Juudan leijona, pelon ja hädän nujertanut. Herrain Herra, meidän turvamme, neuvo meitä rakkautesi mukaan.

8. kontakki Menneistä ajoista omiin päiviimme saakka Sinä, Kristus Kaikkivaltias, kasvatit suuren joukon uskon esikuvia. He kulkivat monien ahdistusten tietä, kääntyivät Sinun puoleesi, ja vahvistuivat uskossa armosi mukaan esimerkkinä tuleville sukupolville. Siksi he taivaan kirkkaudessa veisaavat ylistystä: Halleluja!

8. iikossi Sinä, Herra, valmistit salaisesti uskovaa kansaasi tuleviin koetuksiin ja pyhitit maamme marttyyrisi verellä veljessodan julmina vuosina, kun Sonkajanrannan pyhä Johannes astui pyhien joukkoon. Rohkaisuksi tulevassa suuriin koetuksiin joutuville, Johannes uskoi henkensä Vapahtajan käsiin. Hänen kanssaan me veisaamme: Elämän Herra, pyhät vahvistanut; Marttyyrien kunnia, palvelijasi lujittanut. Pyhien ylistys, kuoleman kuolemalla kuolettanut; Syntisten toivo, paljon kärsineitä lohduttanut. Ihmisiä rakastava, hyvyyksiä vuodattanut; Armon antaja, uskon aarteet lahjoittanut. Kärsivä palvelija, koetuksissa mukana kulkenut; Koeteltujen riemu, murheen autuudeksi muuttanut. Herrain Herra, meidän turvamme, neuvo meitä rakkautesi mukaan.

9. kontakki Herran sanan mukaan maa ja taivas järkkyvät lopulta viimeisen kerran. Siihen päättyy muukalaisuutemme aika, jotta kävisi ilmi, että uskova kansa saa omakseen järkkymättömän valtakunnan. Hänelle ihmiset kaikista kansoista veisaavat ylistystä: Halleluja!

9. iikossi Esimakuna viimeisistä päivistä evakkojen tielle asteli pyhittäjäisämme Johannes Valamolainen. Pakolaisuuden kovalla vuoteella maatessaan hän säilytti luottamuksen Jumalaan murehtimatta ajallisista, sillä taivaallinen rauha lepäsi hänen yllään. Koetusten tiellä hänessä vahvistui Jumalan armovoima rohkaisuksi toisille. Hänen kanssaan me veisaamme Herralle: Hengellinen kallio, uskon lujittanut; Autuas kulmakivi, kirkon perustanut. Kilvoittelijoiden vahvistus, taivaan kunniaan johdattanut; Paastoajien leipä, kaipaavat ruokkinut. Rauhan antaja, levottomuuden hävittänyt; Pyhien lepo, elämän myrskyt tyynnyttänyt. Kirkas aamutähti, uskovaiset vahvistanut; Todellinen valkeus, oikean tien meille valaissut. Herrain Herra, meidän turvamme, neuvo meitä rakkautesi mukaan.

10. kontakki Muukalaisuutensa tiellä vanhan ja uuden liiton pyhät ihmiset saivat osakseen pilkkaa ja ivaa Herransa tähden. Jumalan armoon ja apuun turvaten he kasvoivat koetuksissaan lempeydessä ja vieraanvaraisuudessa. Pilkasta välittämättä he seurasivat Sinua, Kaikkivaltias, ja veisasivat: Halleluja!

10. iikossi Sodan ja muukalaisuuden myrskyn riehuessa Sinä, Kristus, annoit pyhille paimenillesi viisauden lahjoittaa kunnioitettavan ikonisi paljon kärsineelle kansallesi. Näin he saivat nähdä pyhät kasvosi ja rohkaistuivat murheen ja pilkan keskellä veisaamaan Sinulle: Tosi viinipuu, hyvän sadon kasvattanut; Maljan täyteys, uudella viinillä vahvistanut. Elämän leipä, nälkäiset ruokkinut; Jumalan Karitsa, syntimme sovittanut. Jumalan Sana, avuksemme tullut; Näkymättömän Jumalan kuva, ihmisten joukossa asunut. Ihmisten valo, syntiemme määrän osoittanut; Pimeyden karkottaja, monista rikkomuksista lunastanut. Herrain Herra, meidän turvamme, neuvo meitä rakkautesi mukaan.

11. kontakki Vapahtajan lupauksen mukaan hän ei jätä omiaan eikä hylkää heitä. Rohkaistuneina Herraan turvaavat sanoivat: “Herra on minun auttajani, siksi en pelkää. Mitä voisi ihminen minulle tehdä?” Näin he kohottivat katseensa Kaikkivaltiaan puoleen ja veisasivat: Halleluja!

11. iikossi Evakoille ja pakolaisuuteen ajetuille annetun vaatimattoman ikonin nähdessään paljon kärsinyt kansa vuodatti kyyneleitä ja lauloi ylistysveisuja. Se tiesi, ettei Herrain Herra ole unohtanut kansaansa, sillä Hän on uskollinen hamaan vanhuuteen saakka sukupolvesta toiseen. Edeltä menneitä isiämme ja äitejämme, veljiämme ja sisariamme muistaen me veisaamme Sinulle, meidän Herramme: Uskovien rohkeus, epäröivät vahvistanut; Uskollinen Valtias, lamaannuksen taltuttanut. Ikuinen rakkaus, vierellä kulkenut; Uskovien turva, heikkoja neuvonut. Aina uskollinen, uskovaiset pyhittänyt; Kaikkeuden Herra, syntisten ystävänä elänyt. Kanssamme oleva Jumala, uskovaa kansaasi muistanut; Uuden elämän alku, armon lahjat ojentanut. Herrain Herra, meidän turvamme, neuvo meitä rakkautesi mukaan.

12. kontakki Pyhä apostoli kiittää kirjeessään uskovaa kansaa, joka otti vastaan Jumalan sanan ahdingon keskellä ja täyttyi hengellisellä ilolla. Se luotti Herraan ja näki vaivaa rakkaudessa. Näin siinä kasvoi kärsivällisyys toivossa. Herraa odottaen se veisasi: Halleluja!

12. iikossi Ajallisten menetysten jälkeen ja uskon esikuvia seuraten isämme ja äitimme, veljemme ja sisaremme katselivat pyhää kuvaasi, Kristus Kaikkivaltias. He luottivat, että Sinä, Herra, autat kaikessa mitä maailmassa ikinä tapahtuukaan. Armovoimasi vahvistamina he kasvattivat lapsensa ja ojensivat heille perinnöksi pyhän uskon. Tästä kiitollisina me veisaamme Sinulle, Valtias: Kristittyjen autuus, kansansa yhdistänyt; Pyhien riemastus, omasi ilahduttanut. Kaikkeuden Herra, kaiken hallitsijana palvellut; Jumalan pyhä, jaloa kirkkoasi vahvistanut. Ihana turvapaikka, sukupolvet luoksesi kutsunut; Ikuinen perintö, pyhän aarteen ojentanut. Valoisa piilopaikka, suojaan johdattanut; Vahva vuorilinna, vaaroilta varjellut. Herrain Herra, meidän turvamme, neuvo meitä rakkautesi mukaan.

13. kontakki Tänään me seisomme pyhän kuvasi edessä, Kristus Kaikkivaltias, ja todistamme uskollisuudestasi. Sinä annoit uskovalle kansallesi käskyn rakastaa toisiaan niin kuin Sinä olet meitä rakastanut. Kasvojesi valkeuden kuvalla Sinä, Herra, käänsit sydämet kohti taivaallista kotimaata. Pyhää ikoniasi kumartaen me veisaamme: Halleluja, halleluja, halleluja!

Tämä kontakki luetaan kolmesti. Sen jälkeen toistetaan 1. iikossi ja 1. kontakki sekä luetaan seuraava rukous.

Rukous

Kristus Kaikkivaltias, me ylistämme Sinua ja katselemme kasvojesi valkeutta pyhässä ikonissasi, jonka annoit uskovalle kansalle lohdutukseksi ahdistuksen päivinä. Me kiitämme Sinua pyhän uskon perinnöstä, jonka edeltävät sukupolvet meihin juurruttivat vaivaa nähden ja rukouksia kantaen.

Auta meitä suuntaamaan katseemme esivanhempiemme tavoin kohti Sinua ja taivaan valtakuntaa, jossa pyhien suuri joukko ylistää Kolmipyhää Jumalaa. Opeta meitä, Herra, säilyttämään pyhä usko elämän koetuksissa muistaen esivanhempiemme, veljiemme ja sisariemme kärsivällisyyttä, vaivannäköä ja uskon palavuutta ahdistuksissa.

Armahda kärsivää maailmaasi. Auta, että rakkauden käskysi valaisemina näemme pakolaisuuteen joutuneissa lähimmäisissämme evakkomatkaa kulkeneet esivanhempamme, ja sytytä meissä auttamisen palava tahto.

Varjele, Herra, maatamme, kaikkia kyliä, kaupunkeja ja pyhiä temppeleitä ja luostareita kaikesta onnettomuudesta, kansalaissodasta ja sodan kauhuilta. Vahvista uskoamme suurten koettelemusten aikana.

Pyhää kuvaasi kumartaen me kunniaa kannamme Sinulle, Herra Jeesus Kristus, sekä iankaikkiselle Isällesi ja kaikkein pyhimmälle, hyvälle ja eläväksitekevälle Hengellesi nyt ja aina ja iankaikkisesti. Aamen.

Kristus Kaikkivaltiaalle Evakko-Kristus -ikonin kunniaksi laaditun akatistoksen sanat julkaistiin ensimmäisenä Suomen ortodoksisen kirkon verkkosivuilla (Avaa uuden sivuston).

Juttua on muokattu 31.3.2026 klo 21:21 korjaamalla ilmaisu ”tehty ehdotus kolttasaameksi” > ”on ehdotettu myös kääntämistä kolttasaameksi.”

Jaa tämä juttu

Näytä kaikki

Minisaarna

Minisaarna: Suuri keskiviikko – Juudas päättää kavaltaa Jeesuksen kolmestakymmenestä hopearahasta

Keskiviikko 1.4.2026. Suuren viikon keskiviikko. Paastopäivä.

Julkaistu 31.3.2026 Julkaisua muokattu 31.3.2026

Teksti: Marko Mäkinen Kuva: iStock

Aamupalveluksessa

(Matt. 12:17‒50)

Evankeliumissa ihmiset hakeutuvat Jeesuksen luo nähdessään hänen tunnustekonsa. Oppineet huolestuvat tästä. Jeesus kertoo kirkastumisestaan ja kuvaa, miten vehnänjyvä putoaa ensin maahan ja kuolee, mutta tuottaa suuren sadon. Samoin se, joka kadottaa elämänsä, löytää sen.

Isän ääni taivaasta kertoo Jumalan kirkastavan Poikansa nimen. Jeesuksen korottaminen merkitsee sielunvihollisen kukistamista. Se, joka uskoo Jeesukseen, näkee Isän. Siten yksikään Jeesuksen uskova ei jää pimeyteen. Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan sen, ei tuomitsemaan sitä.

***

Suurena keskiviikkona meille julistetaan, että Jeesuksen on määrä kuolla ja tuottaa paljon satoa. Usko Jeesukseen johtaa pimeydestä valoon.

Jeesuksen lähestyvä kärsimys on vapaaehtoista. Hän kärsii koko maailman puolesta pelastaakseen eksyneet. Vehnänjyvän on ensin kuoltava, jotta se tuottaisi elämää.

Jeesuksen kärsimystie kutsuu meitä seuraamaan Herraa, joka antoi itsensä alttiiksi kuolemalle. Näin voimme löytää ikuisen elämän ja kasvaa aidommiksi ihmisiksi. Uusi elämä löytyy, kun suostumme Herraan uskoen ja heikkouksiemme keskellä kilvoitellen kadottamaan entisen.

Liturgiassa

(Matt. 26:6‒16)

Evankeliumissa nainen voitelee Jeesuksen kalliilla öljyllä. Opetuslapset paheksuvat öljyn haaskausta, koska sen olisi voinut myydä ja antaa siitä saadut rahat köyhille. Jeesus nuhtelee heitä, koska he pahoittivat naisen mielen hyvän teon vuoksi: köyhät heillä olisi aina luonaan, mutta Jeesusta ei.

Jeesus ilmoittaa, että kaikkialla maailmassa, missä evankeliumia julistetaan, tullaan muistamaan naisen tekemä hyvä työ. Juudas Iskariot sen sijaan menee oppineiden luo ja saa kolmekymmentä hopearahaa Jeesuksen kavaltamisesta.

***

Suurena keskiviikkona Jeesuksen tie kuolemaan alkaa tulla todeksi. Naisen palvellessa Jeesusta Juudas etsii rahanhimoisena mahdollisuutta kavaltaa hänet.

Myös opetuslapset ovat ymmärtämättömiä. Vapahtaja sen sijaan puolustaa sitä, jonka sydän on paikallaan. Naisen teon muisto ja sen kauneus jää pysyväksi – vastakohtana Juudaksen petokselle.

Meitä kutsutaan evankeliumin naisen tavoin vuodattamaan katumustamme ja rakkauttamme kuin öljyä ja kulkemaan Herran kanssa kohti kärsimystä ja hautaa. Niin voimme löytää paratiisiin johtavan tien.

Minisaarnoja julkaistaan uudelleen kyseisen muistopäivän, sunnuntain tai juhlan aikaan, sillä niiden sisältö on ajaton.

Jaa tämä juttu

Näytä kaikki

Maailmalta

Kirkkojen maailmanneuvosto kiinnittää kansainvälisen yhteisön huomion Venäjän ukrainalaisiin lapsiin kohdistamiin rikoksiin

Independent International Commission of Inquiry on Ukraine -komission johtopäätös, jonka mukaan Venäjän viranomaiset ovat syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan karkottamalla ja pakkosiirtämällä ukrainalaisia lapsia, haastaa koko kansainvälisen yhteisön omantunnon.

Julkaistu 31.3.2026 Julkaisua muokattu 31.3.2026

Teksti: Jerry Pillay Kuva: Suvi Toivanen

Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN) kiinnittää huolestuneena huomiota Independent International Commission of Inquiry on Ukraine -komission äskettäin Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvostolle antamaan raporttiin, joka koskee ukrainalaisiin lapsiin kohdistuvia rikoksia. Komission johtopäätös, jonka mukaan Venäjän viranomaiset ovat syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan karkottamalla ja pakkosiirtämällä ukrainalaisia lapsia, haastaa koko kansainvälisen yhteisön omantunnon.

Komission mukaan Venäjä on vienyt miehittämiltään Ukrainan alueilta tuhansia lapsia. Monet on viety laitoksista ja kodeista ilman kansainvälisen humanitaarisen oikeuden edellyttämää suostumusta, eikä heitä ole palautettu edes vuosien kuluttua. Perheiden jälleenyhdistämisen sijaan Venäjän viranomaisten kerrotaan asettaneen etusijalle lasten pitkäaikaisen sijoittamisen Venäjälle mm. kansalaisuusmuutosten, adoption tai sijaisperheeseen sijoittamisen kautta. Tällaiset toimet riistävät lapsilta heidän perheensä, kielensä, kulttuurinsa ja kotimaansa sekä aiheuttavat syvää psyykkistä ja hengellistä vahinkoa.

Nämä teot ovat järkyttävä loukkaus jokaisen lapsen Jumalan antamaa ihmisarvoa sekä perhesiteiden pyhyyttä vastaan. Lasten tarkoituksellinen siirtäminen ja uudelleensijoittaminen poliittisista tai ideologisista syistä on perustavanlaatuisesti ristiriidassa niiden kansainvälisen oikeuden, moraalin ja kristillisten arvojen kanssa, jotka kutsuvat meitä suojelemaan kaikkein pienimpiä ja haavoittuvimpia. Kuten Kirkkojen maailmanneuvosto on johdonmukaisesti todennut, aseellinen hyökkäys ja sen aiheuttama – erityisesti lapsiin kohdistuva – kärsimys ovat perustavanlaatuisesti ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa.

Kirkkojen maailmaneuvosto ilmaisee syvän solidaarisuutensa kaikkia pakkosiirroista kärsineitä lapsia ja heidän perheitään kohtaan ja kehottaa Venäjän viranomaisia siihen avoimuuteen ja vastuullisuuteen, jota tämän vakavuusluokan raportti edellyttää ja asettamaan lasten edun etusijalle.

Pastori, professori Jerry Pillay on Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteeri.

Pääkuvassa Jumalanäidin ikoni ukrainalaisten taiteilijoiden Maria-ikoneja ammuslaatikoissa -näyttelystä, joka on omistettu venäläisten kaappaamille ukrainalaisille lapsille. Ikonit ovat nähtävillä Tampereen Keskustorilla sijaitsevassa Vanhassa kirkossa 2.4. –26.4.2026 (Avaa uuden sivuston). Tampereelta näyttely siirtyy edelleen Ouluun.

Jaa tämä juttu

Näytä kaikki

Minisaarna: Herramme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus – tulkaa kaikki Herramme iloon

Jaa tämä juttu

Minisaarna

Minisaarna: Suuri lauantai – Tuonelan portit ovat murtumassa

Minisaarna: Suuri torstai – Jeesus asettaa ehtoollisen

Minisaarna: Suuri perjantai – Kristus kuolee ristillä, mutta pian sarastaa illaton päivä

Risti yhdistää kristittyjä – teloitusvälineestä tuli toivon merkki

Ristin historia

Erilaisia ristejä

Ristin kunnioittaminen

Ristinmerkki

Jaa tämä juttu

Ajassa

Ortodoksinen seminaari arkkipiispan alaisuuteen

Akatistoshymni Evakko-Kristus -ikonin kunniaksi on hyväksytty piispainkokouksessa – tällainen se on

Haminan piispa Sergei: Rukouksesta

Minisaarna: Suuri lauantai – Tuonelan portit ovat murtumassa

Jaa tämä juttu

Minisaarna