Kolttasaamelaiset ortodoksisessa kirkossa -hanke käynnistyy
Suomen ortodoksisen kirkon kirkollishallitus päätti käynnistää Kolttasaamelaiset ortodoksisessa kirkossa -hankkeen.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Maria Hattunen | Kuva: Maria Hattunen
Kirkollishallitus perusti hanketta varten ohjausryhmän kahdeksi vuodeksi istunnossaan 9. kesäkuuta 2026.
Suomen ortodoksisen kirkon edustajiksi kirkollishallitus nimitti ohjausryhmään piispa Sergein, toiminnanjohtaja Riina Nguyenin ja Lapin kappeliseurakunnan papin, Jaakko Vainion. Kolttien kyläkokousta pyydetään nimeämään ohjausryhmään kolme kolttasaamelaisten edustajaa 14.8.2026 mennessä.
Hankkeen tarkoituksena on tukea, edistää ja vahvistaa kolttasaamelaisen alkuperäiskansan elämää osana Suomen ortodoksista kirkkoa. Työskentelyn lähtökohdiksi otetaan Saamelaisten totuus- ja sovintokomission (STSK) loppuraportin Suomen ortodoksista kirkkoa koskevat toimenpidesuositukset sekä Katsaus Suomen ortodoksisen kirkon kolttasaamelaispolitiikkaan vuodesta 1920 -erillisselvityksen kehittämisehdotukset.
Työntekijöiden asiantuntemusta hyödynnetään
Hankkeessa hyödynnetään Pohjois-Suomen ortodoksinen seurakunnan Lapin ortodoksisessa kappeliseurakunnassa työskentelevien työntekijöiden asiantuntemusta. Irene Fofonoff on aloittanut kesäkuun alussa määräaikaisena työntekijänä Pohjois-Suomen seurakunnan Ivalon toimipaikassa. Työsuhde jatkuu vuoden 2026 loppuun.
Irene Fofonoffin pääasiallinen työtehtävää on saamelaistyö. Hän edistää ja vahvistaa kolttasaamelaisen alkuperäiskansan elämää osana seurakuntaa ja Suomen ortodoksista kirkkoa, kehittää kolttasaamelaisia palvelevaa kirkollista työtä ja etsii keinoja edistää STSK:n loppuraportin ja kirkkoa koskevan erillisselvityksen kehittämisehdotuksia ja niiden toimeenpanoa. Irene Fofonoff laatii työn edistämiseksi hankesuunnitelmaa, jonka kirkollishallituksen perustama ohjausryhmä vahvistaa.
Juha Pössi eläkkeelle ortodoksisen uskonnon opettajan työstä: “Plussan puolelle olen jäänyt”
Joensuulainen ortodoksisen uskonnon opettaja Juha Pössi eläköityy 1. elokuuta 2026. Monia oppilaita hän on opettanut “Pössin elinkautisen” eli 12 vuoden ajan.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marja Simonen | Kuva: Marja Simonen
– Ennen koulua en tajunnut olevani ortodoksi, vaikka perheemme kävi eri kirkossa kuin muut. Koulussa opettaja sanoi, että tällä luokalla on yksi ortodoksi, jonka täytyy nyt lähteä uskontotunnille. Minua itketti ja otti päähän, kun piti lähteä uskonnon opettajan mukaan! Kävelimme kotitalousluokan halki – muistan vieläkin ne uunit ja hyllyt – mankelihuoneeseen, jonka pöytätason ääressä oli muutama oppilas. Opettaja aloitti tunnin sytyttämällä tuohuksen ikonin eteen. Aloin ajatella, että tämähän on hieno juttu vasta, kun hän antoi meille karkkia – se ei ollut 60-luvun lapsille tavallista.
Ortodoksisuus tuli Juha Pössille tutuksi myös mummoloissa. Molemmat mammat olivat Salmin evakkoja. Toinen toimi Lapinlahden Alapitkän tsasounan isännöitsijänä.
– Me lapset autoimme tsasounassa esimerkiksi keräämällä tuohusten pätkät ja soittamalla kelloja. Enoni toimi kirkkokunnan taloudenhoitajana ja diakonina. Kirkon työn alkoi kiinnostaa minuakin.
Pyhä Johannes Sonkajanrantalainen on Pössille tärkeä pyhä muun muassa siksi, että molemmat ovat toimineet uskonnonopettajina
Tie opettajaksi
Pössi valmistui ortodoksisen kirkon kanttoriksi vuonna 1985. Hän toimi matkakanttorina isä Vesa Takalan työparina, kunnes omien sanojensa mukaan ajautui uskonnonopettajaksi.
– Ensin opetin Huhuksen 16 oppilaan kyläkoulussa. Vuonna 1991 isä Rauno Pietarinen pyysi minua opettajaksi Pogostalle. Opetin siellä uskontoa ja teknistä työtä neljä vuotta. Sitten hankin aineen- ja luokanopettajan pätevyydet. Vuonna 1998 aloin opettaa uskontoa Kontiolahdesta Tohmajärvelle ulottuvalla alueella. Viikossa tuli työajoa 700 kilometriä! Vuodesta 2002 lähtien opetin enimmäkseen Joensuun keskustan alueen kuudessa koulussa. Lisäksi opetin etänä TutorHousessa sekä ohjasin luokanopettaja- ja aineenopettajaopiskelijoiden harjoittelua Norssissa. Sain myös olla mukana tekemässä Kohti kirkon elämää -oppikirjasarjaa.
– En kannata uskonnon opetuksen korvaamista yhteisellä katsomusaineella, koska kukaan ei vielä tiedä, mitä uusi aine sisältää. Jos siihen raapaistaan vähän useista katsomuksista, lopputulos voi olla sillisalaatti. Lisäksi etenkin maahanmuuttajaoppilaille ussanope voi olla koulun ainut henkilö, jossa on tartuntapintaa. Ja jos uskonnon opetus päätyy valvomattomien ja ilman opetussuunnitelmaa toimivien tahojen käsiin, vaarana on opetuksen radikalisoituminen.
Ylidiakoni Juha Pössi Joensuussa Pyhän Nikolaoksen kirkossa.
Opettajan suuri vastuu
– Olen miettinyt sitä, olenko uskonnonopettaja vai uskontokasvattaja. Ehkä uskontokasvattaja, koska noin 90 %:lle oppilaista olen ollut ainut linkki kirkon elämään. Ainut ihminen, joka on puhunut Jumalasta. Jos oppilaan kotona ei ole ollut ikonia, olemme valmistaneet yhdessä painokuvaikonin. Minulla on ollut opettajana suuri vastuu. Jokainen lapsi on ainutkertainen, eikä kukaan ole tullut tunneilleni sattumalta, Juha Pössi miettii.
– Joskus olen joutunut pakkasessa ajamaan koulusta toiseen kohmeinen banaani toisessa kädessä, koska muuta ei ehtinyt syödä. Jos kuitenkin rupeaa summaamaan asioita, niin plussan puolelle tässä on jääty. Parhaita hetkiä opettajana on ollut, kun saa yhteyden oppilaaseen tai oppilas sanoo, että tunnille on mukava tulla. Sekin on hieno hetki, kun vuosien jälkeen näkee entisen oppilaan tuovan omat lapsensa kirkkoon. Minulla on paljonkin oppilaita, joita olen opettanut ensimmäisestä luokasta lukion loppuun eli 12 vuotta – erästä jopa 14 vuotta. Sanon heille lukion päätteeksi, että elinkautinen Pössiä päättyy nyt!
Pössi kokee, että kanttorin koulutus ja aineen- sekä luokanopettajan pätevyydet ovat auttaneet opettajan työssä. Hän kiittelee myös Joensuun ortodoksista seurakuntaa, jonka papit vierailevat ahkerasti kouluissa – ja joka tarjoaa oppilaille niin maittavan aterian koululaisliturgian päätteeksi, että yläkoulun pojat kyselevät hyvissä ajoin, milloin taas lähdetään kirkkoon.
Diakonin työ rakas kutsumus
Arkkipiispa Johannes vihki Juha Pössin diakoniksi vuonna 1999.
– Tämä on ollut minulle rakas kutsumus, sittemmin ylidiakonin arvonimen saanut Pössi kertoo.
– Olen saanut palvella diakonina Joensuun lisäksi myös esimerkiksi Ilomantsissa ja Lintulassa, joka on minulle hengellinen keidas. Sisaristo on tullut tutuksi. Oli suuri siunaus saada olla jakamassa skeemanunna Melanialle tämän viimeistä ehtoollista. Tutustuin häneen, kun hän vielä toimi ponomarinunnana. Hän tunsi hyvin palvelukset ja huomautti hyvin sydämellisesti, jos tein jonkin virheen.
Isä Juha Pössi on saanut tehdä kirkon työtä myös oman poikansa kanssa, joka vihittiin papiksi vuonna 2020.
– Palveluksen toimittaminen oman lapsen kanssa on hengellisesti kohottava hetki.
Ylidiakonin tehtävät jatkuvat, mutta virallinen eläköitymispäivä uskonnon opettamisesta on 1. elokuuta 2026.
– Voin jäädä turvallisin mielin eläkkeelle, sillä olen tavannut kaikki viisi työni jatkajaa. Yksi heistä oli oppilaani yläkoulussa ja lukiossa, ja ohjasin hänen harjoittelujaksonsakin. Eläkkeellä aion liikkua luonnossa sekä viettää aikaa lastenlasten kanssa. Vanhemmalle olen jo aloittanut “ukin hauskan läksykerhon” pitämisen, Pössi kertoo.
– Tahdon kiittää koulujen rehtoreita, kaikkia opettajia ja avustajia toimivasta sekä mutkattomasta yhteistyöstä. Viimeisenä muttei vähäisimpänä kiitän perhettäni. Puoliso ja isä ovat viettäneet aivan liian paljon iltoja työhuoneen suljetun oven takana. Nyt on tästä poisoppimisen aika.
Pääkuva: Juha Pössin ylidiakonin tehtävät jatkuvat vastaisuudessakin, kuten myös “ukin hauska läksykerho”.
Kiovan kuuluisa luolaluostari vaurioitui Venäjän ilmaiskussa
UNESCOn maailmanperintöluetteloon kuuluva Petšerskin lavra eli Kiovan luolaluostari on vaurioitunut Venäjän ilmaiskussa maanantain 15. kesäkuuta 2026 vastaisena yönä.
Ukrainan autokefaalisen ortodoksisen kirkon päämies, Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta Epifani kirjoitti tuoreeltaan viestipalvelu X:ssä, että luolaluostarin Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen katedraalin (Dormition Cathedral) katto on tulessa. Päivityksessään hän muun muassa pyytää esirukouksia, jotta pyhäkkö säästyisi. Hän kuvailee tapahtunutta ”taas yhdeksi Venäjän rikokseksi ihmisyyttä, historiaa ja kristinuskoa vastaan.”
Venäjän iskuissa kuoli yöllisten iskujen seurauksena yksitoista ihmistä. Uutistoimisto Reutersin mukaan kyseessä oli voimakkain Venäjän ilmahyökkäys Kiovaan kahteen viikkoon. Ukrainan armeijan mukaan Venäjä laukaisi yön aikana Ukrainaan yhteensä 70 ohjusta ja 611 droonia.
Luostari on listattu UNESCOn maailmanperintökohteeksi, minkä lisäksi se on tärkeä hengellinen ja kulttuurillinen keskus ja yksi Ukrainan tunnetuimmista nähtävyyksistä.
Venäläinen drooni osui katedraalin alttarialueen sivukappeliin sillä seurauksella, että pyhäkkö syttyi tuleen. Niin katedraalin ulko- kuin sisätilat samoin kuin luostarikompleksin naapurirakennukset vaurioituivat. Katedraalin historia ulottuu 1100-luvulle saakka. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kuvaili iskua yhdeksi ”laajimmista venäläisistä rikoksista kristillistä kulttuuria vastaan tähän mennessä”. Iskun ovat tuominneet muiden muassa Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos, Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja UNESCO, minkä lisäksi Kirkkojen maailmanneuvosto on vedonnut sodan pikaiseksi lopettamiseksi.
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia julkaisi iskujen jälkeen Facebook-päivityksen, joka kuuluu seuraavasti:
”Venäjä on iskenyt Kiovan luolaluostariin. Milloin tämä mieletön sota päättyy? Mutta Jeesus sanoi: `Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät´”. (Luukas 23:34)
Iskussa vaurioituivat lisäksi Ukrainan kirja- ja painomuseo, Ukrainan kansallinen historiallinen kirjasto, Kulttuurin ja taiteen hallinnon kansallinen akatemia sekä Ukrainan kansallisen kansanarkkitehtuurin ja -elämän museon varasto. Rakennusten ikkunat ja ovet särkyivät. Luolaluostarissa vältyttiin henkilövahingoita.
Luolaluostarin kärsimät vahingot arvioidaan ja dokumentoidaan.
Yöllisessä iskussa saivat vahinkoja myös Oleksandr Dovzhenkon kansallinen elokuvastudio, missä se aiheutti tulipalon ja vaurioitti pukutyöpajaa sekä muita rakennuksia. Ukrainan suurin ja vanhin, noin 100 000 pukua ja yli kolme miljoonaa vaatetta käsittävä pukukokoelma tuhoutui. Kyseessä on toinen juuri tähän studioon kohdistunut isku.
Lisäksi yksi Ukrainan vanhimmista dokumenttielokuvastudioista vaurioitui. Studio on 95 vuoden ajan tallentanut Ukrainan historiallisia tapahtumia. Vahinkoja kärsivät niin ikään kansallinen kulttuuri-, taide- ja Mystetskyi Arsenal -museokompleksi sekä kansallinen Ukraina-taidepalatsi.
Harkovassa drooni-isku vaurioitti Harkovan taidemuseota, joka lukeutuu maan merkittävimpiin taideinstituutioihin. Lisäksi vaurioita sai Ivan Karpenko-Karyn Kiovan kansallinen teatterin, elokuvan ja television yliopisto. Dniprossa vaurioitui Dnipropetrovskin urku- ja kamarimusiikin talo.
Ukrainan kulttuuriministeriön mukaan kesäkuun alusta lähtien venäläiset ovat vahingoittaneet 1 913 kulttuuriperintökohdetta ja 2 573 kulttuuri-infrastruktuurikohdetta.
Vaurioita on kirjattu yhteensä 18 Ukrainan alueella. Vakavimmat tuhot kulttuuriperintökohteissa on dokumentoitu Harkovan alueella (353), Hersonin alueella (303), Odesan alueella (202), Donetskin alueella (225) sekä Kiovan alueella yhdessä Kiovan kaupungin kanssa (173).
Ukrainan kulttuuriministeriön mukaan lähes koko Luhanskin alueen sekä merkittävät osat Zaporižžjan, Donetskin ja Hersonin alueista ovat edelleen väliaikaisen miehityksen alaisia, mikä tekee mahdottomaksi arvioida tuhoja tarkasti.
Ukrainan kulttuuriministeriö kehottaa eri maiden hallituksia, kansainvälisiä järjestöjä ja kumppaneita tukemaan Ukraina Cultural Heritage Fundia ja kansainvälisiä aloitteita, joiden tavoitteena on kulttuurivarojen suojeleminen ja palauttaminen. Rahasto työskentelee Venäjän tuhoamien kulttuurikohteiden jälleenrakentamiseksi.
Lintulan luostarin Palokkiin asettumisen 80-vuotisjuhla kuvina
Lintulan luostarin sisaristo juhli Palokkiin asettumisen 80-vuotismerkkipäivää sunnuntaina 14. kesäkuuta 2026.
Julkaistu
Teksti: Susanna Somppi | Kuva: Harri Peiponen
Lintulan luostarin Heinäveden Palokkiin asettumisen 80-vuotisjuhlaa vietettiin hiukan epävakaisen sään vallitessa 14. kesäkuuta 2026. Juhla alkoi vedenpyhityksellä ja jatkui liturgialla, jonka toimitti Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni yhdessä papiston kanssa. Kirkkokansa täytti Pyhän Kolminaisuuden kirkon (Avaa uuden sivuston) ääriään myöten, aina ulko-ovelle saakka.
Kirkosta juhlakansa siirtyi nauttimaan kenttälounasta luostarin lammen rantaan. Ruokailun ja kahvittelun aikana kuultiin tervehdyspuheita ja nautittiin lauluesityksestä.
Mukava yllätys: 15 000 euroa
Tervehdyssanat luostarin sisariston puolesta lausui luostarin johtaja, igumenia Ksenia. Tervehdyssanansa lausui myös metropoliitta Arseni. Isä esipaimenella oli kerrottavanaan myös iloinen uutinen: Lintulan Luostarin Ystävät ry – jonka hallituksen puheenjohtajana isä esipaimen toimii – lahjoitti luostarille 15 000 euroa.
Lintulan luostari on pyytänyt suuntaamaan mahdolliset muistamiset keittiönsä peruskorjauksen rahoittamiseen. Keräyksen tiedot löytyvät jutun lopusta.
Juhlavieraiden joukossa nähtiin muiden muassa emeritusmetropoliitta Panteleimon ja Valamon luostarin johtaja, arkkimandriitta Mikael sekä monia muita luostarin ystäviä ja tukijoita.
Aamun Koitto onnittelee sisaristoa lämpimästi!
Pelasta palvelijasi, Kristus Jumala!
Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni toimittamassa vedenpyhitystä.Juhlan liturgian toimitti Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni yhdessä papiston kanssa. Vasemmalla edessä Lintulan luostarin johtaja, igumenia Ksenia, hänen takanaan pastori Joosef Vola, Valamon luostarin igumeni, arkkimandriitta Mikael, keskellä Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ja hänen vieressään oikealla Lintulan luostarin pappi, arkkimandriitta Andreas, rovasti Markku Toivanen ja ylidiakoni Juha Pössi.Lintulan luostarin sisaristoa juhlaliturgiassa.Igumenia Ksenia piti tervehdyspuheen Lintulan luostarin sisariston puolesta.Vasemmalta oikealle: pappismunkki Viktor, igumenia Ksenia, Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ja emeritusmetropoliitta Panteleimon.Valamon luostarin johtaja, arkkimandriitta Mikael (vas.) ja pappismunkki Viktor.
Lintulan luostarin pappi, arkkimandriitta Andreas (vas.) ja metropoliitta Arseni.Lintulan luostarin sisaristo tarjosi juhlaväelle kenttälounaan lammen rannalla.Tarjottavat tekivät kauppansa. Pääruokana tarjottiin maukasta keittoa ja jälkiruoaksi nautittiin vadelmakakkua kahvin kanssa.
Näin voit muistaa:
Lintulan luostari on esittänyt toivomuksen, että mahdolliset muistamiset ja onnittelut osoitetaan luostarin keittiön peruskorjaukseen.
Metropoliitta Arsenin tervehdys Lintulan luostarin Palokkiin asettumisen 80-vuotisjuhlassa
Korkeasti Pyhitetty Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ilmaisi juhlapuheessaan kiitollisuutta kuluneista vuosikymmenistä, joiden aikana Lintulan luostarin sisaristo on kilvoitellut Palokissa Heinävedellä.
Julkaistu
Teksti: Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni | Kuva: Harri Peiponen
Arvoisat juhlavieraat!
Merkkipäivänä ja myös merkkivuonna on tapana suunnata katse kahtaalle. Yhtäältä muistella menneitten vuosikymmenten tapahtumia ja toisaalta pohtia sitä, mitä tulevaisuus mahdollisesti tuo tullessaan.
Luostari sisaristo on uudistunut kansallisuudeltaan ja kieleltään venäläisestä suomalaiseksi, ja sen myötä jumalanpalveluskieli on muuttunut slaavista suomeen.
Vanha maatalouselinkeino viljelyineen ja karjoineen on vaihtunut monipuoliseksi yritystoiminnaksi ja luostari tunnetuksi pyhiinvaellus- ja matkailukohteeksi.
Menneinä vuosikymmeninä luostarielämä ja luostariasukkaat ovat tulleet tutuiksi niin Palokin kylän asukkaille kuin myös laajemmin Savo-Karjalassa.
Tänään meillä on aihetta iloon ja kiitokseen siitä, että Pyhälle Kolminaisuudelle omistettu Lintulan luostari on Jumalan armosta saanut toimia Palokissa jo kahdeksan täyttä vuosikymmentä. Kiitollisina voimme muistaa menneinä vuosikymmeninä luostarissa kilvoitelleita sisaria, heitä palvelleita rippi-isiä, luostarin valvojia ja luostaria tukeneita yksityishenkilöitä sekä Lintulan Luostarin Ystävät ry:n toimijoita.
Kiitosta on osoitettava kaikista myönteisistä asioista ja tapahtumista, mutta on kiitettävä myös vaikeuksista ja koettelemuksista, sillä vain niiden voittamisella ja kestämisellä on luostarin toiminta vahvistunut ja jatkunut näihin päiviin.
Tulevaisuus on arvoitus, jonka vain Jumalan yksin tietää. Toivomme ja rukoilemme siksi parasta: uusia kilvoittelijoita, hyviä luostarin ystäviä ja tukijoita sekä runsaasti pyhiinvaeltajia. Hengellisessä mielessä ei ole viisasta elää menneessä, eikä myöskään tulevaisuudessa, koska mennyttä emme voi muuttaa ja tulevaisuus on arvoitus. Sen sijaan on elettävä tätä päivää Jumalan tahdon mukaisesti ja otettava tulevaisuus vastaan sellaisena, kuin Herra sen antaa. Vain sillä tavalla saada aikaan hyvää historiaa tuleville vuosikymmenille.
Näillä ajatuksilla toivotan teille Pyhän Kolminaisuuden luostarin kunnianarvoisa äiti igumenia Ksenia ja sisaristo sekä rippi-isä arkkimandriitta Andreas Jumalan siunausta ja hengellisesti menestyksellisiä tulevia vuosia Palokissa.
Tamisoksen piispa Panaretos eksarkiksi Liettuan eksarkaattiin
Hänen Kaikkipyhyytensä Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos asetti Vilnassa sunnuntaina 7.6. toimeen Liettuan eksarkaatin uuden eksarkin, Tamisoksen piispa Panaretoksen. Ekumeenisen patriarkaatin Pyhä Synodi valitsi hänet tehtävään 26.–27.5. pidetyssä kokouksessa.
Julkaistu
Teksti: Maria Hattunen | Kuva: Jorono/Pixabay
Patriarkka Bartolomeos toi palveluksen jälkeen pitämässään puheessa esiin sen, että hyvän kielitaidon hallitsevalla eksarkilla on erinomaiset edellytykset toimia uudessa tehtävässään Äitikirkon ja eksarkaatin välisenä siltana ja Liettuan monikulttuurisen ortodoksisen lauman paimenena.
Eksarkaatin synty ja nykytila
Kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan vuonna 2022, viisi Liettuan pappia asettui avoimesti vastustamaan patriarkka Kirillin sodan tukemista. Moskovan patriarkaatti erotti heidät vastatoimena.
Erotetut papit vetosivat Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkkaan, ortodoksisen maailman ensisijaiseen paimeneen. Helmikuussa 2023 patriarkka Bartolomeos vapautti heidät syytteistä ja palautti heidän pappisoikeutensa. Maaliskuussa 2023 patriarkka vieraili Liettuassa ja allekirjoitti Liettuan hallituksen kanssa sopimuksen, joka mahdollisti ekumeenisen patriarkaatin oman kirkollisen hallinnon perustamisen tammikuussa 2024.
Eksarkaatti toimii Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudessa palvellen liettuaa, ukrainaa, venäjää ja valkovenäjää puhuvia. Siihen kuuluu kymmenen seurakuntaa, jotka kokoavat Moskovan patriarkaatista erotettuja tai Venäjän sotatoimien vuoksi Moskovan patriarkaatin alaisista seurakunnista lähteneitä ortodokseja. Liettua on rekisteröinyt 85 000 ukrainalaista pakolaista tilapäistä suojelua varten, ja eksarkaatti tarjoaa myös heille pastoraalista tukea heidän omalla kielellään.
Pappien liitto järjestää opintomatkan eksarkaattiin syksyllä 2026
Ortodoksisten pappien liitto on viime vuosina vahvistanut yhteyttä Liettuan eksarkaattiin ja sen papistoon. Liitto on kahtena vuonna kutsunut eksarkaatin papistosta osallistujia opintopäivilleen Suomeen. Viime vuonna pappien liiton järjestämällä pienkeräyksellä ja liiton aloitteesta annetuilla muilla avustuksilla koottiin Suomen ortodoksisesta kirkosta yhteensä yli 18.000 euron lahjoitukset Liettuan eksarkaatin auttamiseksi.
Ortodoksisten pappien liitto haluaa edelleen tukea haastavissa oloissa toimivaa Liettuan eksrkaattia ja vahvistaa kirkkojemme keskinäisiä siteitä sekä tukea poliittisista syistä kirkollisen yhteyden ulkopuolelle joutuneita ortodokseja. Näitä tavoitteita toteuttaakseen liitto järjestää syksyn 2026 opintopäivät Liettuan eksarkaatissa ja toivottaa koko jäsenistönsä ja kaikki Suomen ortodoksisen kirkon papistoon kuuluvat tervetulleiksi mukaan kiinnostaville opintopäiville. Ilmoittautumisaikaa on 30.6. saakka.
Asia tuli korkeimman oikeuden käsittelyyn sen jälkeen, kun parlamentti oli hyväksynyt lain, mutta presidentti Alar Karis jätti lain allekirjoittamatta pitäen esitystä liian laajana ja epäselvänä sekä uskonnonvapautta rajoittavana ja pyysi korkeimman oikeuden kantaa lisäykseen.
Lain suppeampi tulkinta mahdollista
Korkein oikeus katsoi, että lakia voidaan tulkita suppeasti siten, että sitä sovelletaan vain perustuslain mukaisesti valtion sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden turvaamiseen.
Lain käyttö edellyttää, että uskonnollinen yhteisö tai siihen liittyvä ulkomainen organisaatio muodostaa todellisen uhan kansalliselle turvallisuudelle tai yhteiskuntajärjestykselle. Tällainen uhka voi ilmetä esimerkiksi Viroa vastaan vihamielisen toiminnan tukemisena tai rahoittamisena.
Tällöin yhteisön on katkaistava siteensä ulkomaiseen organisaatioon, mukaan lukien siteet, jotka koskevat henkilöstövalintoja ja hallinnollista ohjausta sekä taloudellista riippuvuutta. Lakialoite ei kiellä tunnustuksellista tai opillista yhteyttä, sillä tämä osio on poistettu lainsäätöprosessin aikana. Tuomioistuin korostaa, että rajoitusten tulee olla tarkkarajaisia eikä laki saa käyttää mielivaltaista viranomaistoimintaa.
Rakenteellinen ja opillinen itsenäisyys erilleen
Kirjoittajan tulkinnan mukaan laki näyttää siis pyrkivän erottamaan kirkon opillisen itsenäisyyden rakenteellisesta itsenäisyydestä. Tulkinnasta tullaan varmasti käymään vielä keskustelua, sillä esimerkiksi Viron kristillisortodoksisen kirkon ollessa kyseessä piispojen nimittämisjärjestys on sekä kirkon tunnustuksellinen ja opillinen kysymys, mutta käytännön tasolla hankalasti erotettavissa patriarkaatin päätöksistä Moskovassa niin pitkään kuin kanoninen yhteys on olemassa.
Kirjoittaja on TT, systemaattisen teologian apulaisprofessori Itä-Suomen yliopistossa.
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Obraz/Wikimedia Commons
Monille rakkaassa Daavidin psalmissa lauletaan, Herrasta, Paimenesta, jonka yhteydestä löytyy yltäkylläinen elämä. Varhaisen kirkon opettajille teksti puhuu Jeesuksesta Kristuksesta, hyvästä Paimenesta ja ylösnousemusilosta (ks. Joh. 10:1˗18).
Psalmissa jumalasuhteen läheisyyttä kuvaa se, että psalmi on kirjoitettu minämuotoon, vaikka tekstiä käytettiinkin yhteisöllisesti jo varhain.
Psalmin mukaan häneltä, jota Herra paimentaa, ei puutu mitään. Hyvä paimen johdattaa omansa vihreille niityille paikkaan, jossa hänen nälkänsä tyydytetään ja janonsa sammutetaan. Teksti puhuu myös virvoittavista, tyynistä vesistä, levon paikasta väsyneelle.
Kirkon opettajat tulkitsevat veden toisinaan kasteen lahjaksi. Herra virvoittaa (tai: palauttaa) sielun, joka on menettänyt luonnollisen olotilansa, ja ohjaa omansa oikeaa, vanhurskasta tietä nimensä kunnian tähden, ei virvoitusta tarvitsevan ansion tähden. Pelastus on Jumalan lahjaa, se tapahtuu hänen nimensä voimasta. Paimen tahtoo huolehtia omastaan. Paluu sielun alkuperäiseen paratiisilliseen tilaan toteutuu Herran yhteydessä.
Erään juutalaisen vertauskuvallisen tulkinnan mukaan Daavid resitoi tämän psalmin Heretin metsässä (1. Sam. 22:5). Tässä tulkinnassa Heret viittaa kuivaan ruukunsiruun ja jonka Herra kostutti psalmin mukaisesti tulevan maailman hyvyydellä.
Hyvän Paimenen takia Herran omalla ei ole syytä pelkoon, vaikka hän johdattaisi hänet kuoleman varjon laakson kautta (vuoden 1933 käännös). Paimen kulkee omansa kanssa ja kaitsee häntä paimensauvansa ja tukensa avulla lempeästi.
Paimensauvalla paimen ohjaa ja suojelee laumansa jäseniä. Psalmissa 2:9 paimensauva viittaa myös messiaskuninkaan valtikkaan. Tuki taas on sauva, jota vasten paimen saattaa nojata ja levätä. Hyvä Paimen neuvoo omaansa hänen heikkoudessaan ja ohjaa hänet oikealle tielle.
Psalmi kuvaa myös, miten Herran paimentama saa voiton vihollisistaan ja kokee suurta iloa, rauhaa ja huolenpitoa, istuu Herran pöydässä, vaikka ympärillä myrskyää. Hänen tiensä kulkee kohti hyvää päämäärää.
Herran oman uutta asemaa Paimenen suojassa kuvaa pään (tuoksuvalla) öljyllä voiteleminen ja ylitsevuotava malja. Öljy viittaa kuninkaalliseen asemaan, malja taas kertoo kaiken täyteydestä, ylitsevuotavasta huolenpidosta ja rakkaudesta. Jotkut kirkon opettajat tulkitsevat öljyn mirhavoiteeksi ja maljan ehtoolliseksi.
Hyvyys ja (rakkaudellinen) laupeus (tai: armo) seuraavat Herran omaa koko hänen elinaikansa – vaikka hänen ei luvata välttävän kuoleman varjon laaksoa – ja hän saa asua Herran huoneessa päiviensä loppuun saakka. Herran huone viittaa taivaalliseen temppeliin, Valtiaan asuinsijaan: Herran oma saa asua Jumalan läsnäolossa koko elämänsä. Joidenkin kirkon varhaisten opettajien mukaan Jumalan huone viittaa myös kirkkoon.
Jumalan lähellä ihmisen ilo on täydellistä ja hänen ylistyksensä vapaata kaikista tarpeista ja huolista, joskus myös silloin kun huolten varjot peittävät hyvää Paimenta seuraavan polun. Tämä on mahdollista, kun ihminen Jumalan armovoiman vahvistamana näkee ja ymmärtää, että Herra, hänen hyvä Paimenensa, on hänen kanssaan joka hetki.
Arjen kiireistä luostarin rauhaan – nuoret talkoissa Lintulassa
Kuopion ortodoksisen seurakunnan ja Lintulan luostarin yhteistyössä järjestämä nuorten talkooviikonloppu kokosi toukokuussa joukon reippaita nuoria luostarin arkeen jo toista kertaa.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Otto Laukkarinen | Kuva: Sointu Karjalainen ja Otto Laukkarinen
Perjantai-iltapäivänä 15. toukokuuta Lintulan luostarin portit avautuivat talkooväelle. Vastassa oli heti jotain sellaista, mitä kaupungin vilskeestä saapuvan on helppo arvostaa: luonnon syvä rauha ja sydämellinen ilmapiiri. Igumenia Ksenia otti nuoret vastaan lämpimästi, ja viikonloppu aloitettiin osallistumalla luostarin kirkossa toimitettuun ehtoopalvelukseen.
– Kannattaa ehdottomasti lähteä, jos yhtään kiinnostaa, kuului nuorten talkoolaisten arvio. Kuva: Otto Laukkarinen
Rukousta äiti Melanian haudalla
Heti ensimmäisenä iltana talkoolaiset pääsivät virittäytymään luostarin hengelliseen elämään myös kirkkosalin ulkopuolella. Ilta-aurinko valaisi kauniisti ja lintujen taukoamaton kuoro lauloi, kun nuoret kulkivat Pyhän Paraskevan polun kauniille tsasounalle ja lopulta luostarin hautausmaalle. Siellä hiljennyttiin ja rukoiltiin äskettäin kuolonuneen nukkuneen skeemanunna Melanian haudalla. Ensimmäinen päivä päätettiin yhteisiin iltarukouksiin hautausmaan pienessä ja tunnelmallisessa tsasounassa.
Nuorten omissa kommenteissa viikonlopun suurin anti tiivistyi luostarin tarjoamaan rauhaan sekä lämpimään vastaanottoon.
– Ehkä parasta on ollut juuri se rauhallisuus ja hiljaisuus täällä alueella ja majoituksessa. Ja se, miten sisariston kohdatessa tuli heti tosi tervetullut olo. Täällä on saanut olla lähellä luontoa ja kirkkoa – siinä ovat kaikki hyvät puolet, Bianca totesi.
Kasvimaalla ahkeroineet Andrii, Onni, Veeti ja Arseni eivät sadetta kavahtaneet. Kuva: Otto Laukkarinen
Sadetta, yrttiteetä ja kasvimaan kääntämistä
Lauantai valkeni harmaana ja sateisena. Päivä alkoi osalla porukasta jo varhain, sillä osa nuorista osallistui luostarin lauantai-aamun liturgiaan ennen käytännön askareisiin ryhtymistä.
Hengellisen aamunavauksen jälkeen oli aika kääriä hihat. Sää ei talkoohalua hyydyttänyt, ja nuorten tiimi jaettiin kahteen porukkaan luostarin sen hetkisten tarpeiden mukaan.
Luostarin kaupalla auttaneet Enni, Bianca ja Sointu puolestaan siirtyivät sisätiloihin. Tyttöjen urakkana oli pussittaa luostarin kuuluisaa yrttiteetä myyntivalmiiksi pakkauksiksi sekä auttaa myymälän yleisissä järjestelyissä, mitä moni oli jo etukäteen odottanut innolla.
Kasvimaalla ahkeroineet Andrii, Onni, Veeti ja Arseni saivat vastaansa sateisen sään haasteet. Pojat poistivat maasta vanhaa ja tarpeetonta katemuovia sekä perustivat luostarille kokonaan uuden yrttipenkin tulevien vuosien satoa silmällä pitäen.
Pintaa syvemmälle luostarielämään
Yksi viikonlopun ainutlaatuisimmista anneista oli se, että nuoret pääsivät syömään kaikki viikonlopun ateriat yhdessä sisariston kanssa trapesaan. Yhteisen pöydän jakaminen tarjosi nuorille arvokkaan ja harvinaisen mahdollisuuden kuulla luostarielämästä suoraan nunnilta ja kokea aitoa ortodoksista yhteisöllisyyttä päivän jokaisella hetkellä.
– Se on hienoa, että päästään syömään yhdessä sisariston kanssa. Siinä pääsee näkemään oikeasti sitä aitoa luostarielämää pintaa syvemmältä – sellaista, mitä ei näkisi, jos kävisi täällä vain pelkästään luostarikahvilassa, Sointu totesi.
Myös kauempaa saapuneille talkoolaisille kokemus teki suuren vaikutuksen. Fyysisen työn ja rauhoittavan ympäristön tasapaino auttoi nollaamaan arjen kiireet.
– Luostari on tosi hyvä paikka tulla isosta kaupungista rauhoittumaan fyysisen työn ja luonnon avulla. Täällä on kyse myös yhteisöstä. Odotin rehellisesti sanottuna vähemmän, mutta ihmiset ovat olleet todella vieraanvaraisia, majoitus on hieno ja ruoka hyvää. Sain paljon odottamaani enemmän positiivisia tunteita, Andrii iloitsi.
– On ollut mukavaa ja tosi yhteisöllistä. Luostari on mukava paikka viettää aikaa kavereiden kanssa ja päästä samalla vähän auttamaan täällä käytännön hommissa sekä tutustumaan paikkaan paremmin. Kokemus oli tosi hyvä, Onni säesti samoilla linjoilla.
Viikonlopun aikana tehtiin ahkerasti töitä, hiljennyttiin rukoukseen, jaettiin yhteiset ateriat sisariston kanssa ja koettiin jotain sellaista, mitä pelkkä satunnainen vierailija ei tavoita. Kuva: Otto Laukkarinen
Perinne saa jatkoa
Lauantai-iltana nuoret osallistuivat vigiliaan. Sunnuntai puolestaan alkoi juhlallisella liturgialla, johon talkooväki osallistui sisariston kanssa yhtenä Kristuksen laumana, osallistuen Herran pyhään ehtoolliseen yhdessä.
Ennen kotiinlähtöä edessä oli vielä talkoohengen mukainen majoitustilojen siivous. Viikonloppu oli kaikin puolin niin onnistunut ja molemmin puolin niin mieluisa, että äiti Ksenian kanssa sovittiin heti luontevasti: ensi vuonna tullaan uudestaan! Talkooperinne Kuopion seurakunnan nuorten ja luostarin välillä saa siis ansaitsemaansa jatkoa.
Nuoret lähettävätkin innostavat terveiset kaikille niille, jotka miettivät tuleville talkooleireille lähtemistä:
– Kannattaa ehdottomasti lähteä, jos yhtään kiinnostaa. Täällä ei ole ollut sellaista ”pakko tehdä” -fiilistä, vaan hommia on saanut tehdä hyvällä mielellä, ja luostarielämästä ja käytännöistä on voinut kysellä vapaasti. Luostarissa käy muutenkin niin paljon talkoolaisia, ettei kenenkään tarvitse jännittää omaa osaamistaan – kaikki ymmärtävät, että tulemme erilaisista taustoista.
Myös Lintulan luostarin ympäristö tarjoaa paikkoja, joissa on mahdollista hiljentyä rukoukseen kenenkään häiritsemättä. Kuva: Sointu Karjalainen
Pääkuva: Enni, Bianca ja Sointu pussittamassa luostarin kuuluisaa yrttiteetä myyntivalmiiksi pakkauksiksi. Kuva: Otto Laukkarinen
Kuuntele
