Arki & ihmiset

Perjantai-iltapäivänä 15. toukokuuta Lintulan luostarin portit avautuivat talkooväelle. Vastassa oli heti jotain sellaista, mitä kaupungin vilskeestä saapuvan on helppo arvostaa: luonnon syvä rauha ja sydämellinen ilmapiiri. Igumenia Ksenia otti nuoret vastaan lämpimästi, ja viikonloppu aloitettiin osallistumalla luostarin kirkossa toimitettuun ehtoopalvelukseen.

Ortodoksisia nuoria talkoissa Lintulassa 2026
– Kannattaa ehdottomasti lähteä, jos yhtään kiinnostaa, kuului nuorten talkoolaisten arvio. Kuva: Otto Laukkarinen

Rukousta äiti Melanian haudalla

Heti ensimmäisenä iltana talkoolaiset pääsivät virittäytymään luostarin hengelliseen elämään myös kirkkosalin ulkopuolella. Ilta-aurinko valaisi kauniisti ja lintujen taukoamaton kuoro lauloi, kun nuoret kulkivat Pyhän Paraskevan polun kauniille tsasounalle ja lopulta luostarin hautausmaalle. Siellä hiljennyttiin ja rukoiltiin äskettäin kuolonuneen nukkuneen skeemanunna Melanian haudalla. Ensimmäinen päivä päätettiin yhteisiin iltarukouksiin hautausmaan pienessä ja tunnelmallisessa tsasounassa.

Nuorten omissa kommenteissa viikonlopun suurin anti tiivistyi luostarin tarjoamaan rauhaan sekä lämpimään vastaanottoon.

– Ehkä parasta on ollut juuri se rauhallisuus ja hiljaisuus täällä alueella ja majoituksessa. Ja se, miten sisariston kohdatessa tuli heti tosi tervetullut olo. Täällä on saanut olla lähellä luontoa ja kirkkoa – siinä ovat kaikki hyvät puolet, Bianca totesi.

Ortodoksisia nuoria talkoissa Lintulassa 2026.
Kasvimaalla ahkeroineet Andrii, Onni, Veeti ja Arseni eivät sadetta kavahtaneet. Kuva: Otto Laukkarinen

Sadetta, yrttiteetä ja kasvimaan kääntämistä 

Lauantai valkeni harmaana ja sateisena. Päivä alkoi osalla porukasta jo varhain, sillä osa nuorista osallistui luostarin lauantai-aamun liturgiaan ennen käytännön askareisiin ryhtymistä.

Hengellisen aamunavauksen jälkeen oli aika kääriä hihat. Sää ei talkoohalua hyydyttänyt, ja nuorten tiimi jaettiin kahteen porukkaan luostarin sen hetkisten tarpeiden mukaan.

Luostarin kaupalla auttaneet Enni, Bianca ja Sointu puolestaan siirtyivät sisätiloihin. Tyttöjen urakkana oli pussittaa luostarin kuuluisaa yrttiteetä myyntivalmiiksi pakkauksiksi sekä auttaa myymälän yleisissä järjestelyissä, mitä moni oli jo etukäteen odottanut innolla.

Kasvimaalla ahkeroineet Andrii, Onni, Veeti ja Arseni saivat vastaansa sateisen sään haasteet. Pojat poistivat maasta vanhaa ja tarpeetonta katemuovia sekä perustivat luostarille kokonaan uuden yrttipenkin tulevien vuosien satoa silmällä pitäen.

Pintaa syvemmälle luostarielämään 

Yksi viikonlopun ainutlaatuisimmista anneista oli se, että nuoret pääsivät syömään kaikki viikonlopun ateriat yhdessä sisariston kanssa trapesaan. Yhteisen pöydän jakaminen tarjosi nuorille arvokkaan ja harvinaisen mahdollisuuden kuulla luostarielämästä suoraan nunnilta ja kokea aitoa ortodoksista yhteisöllisyyttä päivän jokaisella hetkellä.

– Se on hienoa, että päästään syömään yhdessä sisariston kanssa. Siinä pääsee näkemään oikeasti sitä aitoa luostarielämää pintaa syvemmältä – sellaista, mitä ei näkisi, jos kävisi täällä vain pelkästään luostarikahvilassa, Sointu totesi.

Myös kauempaa saapuneille talkoolaisille kokemus teki suuren vaikutuksen. Fyysisen työn ja rauhoittavan ympäristön tasapaino auttoi nollaamaan arjen kiireet.

– Luostari on tosi hyvä paikka tulla isosta kaupungista rauhoittumaan fyysisen työn ja luonnon avulla. Täällä on kyse myös yhteisöstä. Odotin rehellisesti sanottuna vähemmän, mutta ihmiset ovat olleet todella vieraanvaraisia, majoitus on hieno ja ruoka hyvää. Sain paljon odottamaani enemmän positiivisia tunteita, Andrii iloitsi.

– On ollut mukavaa ja tosi yhteisöllistä. Luostari on mukava paikka viettää aikaa kavereiden kanssa ja päästä samalla vähän auttamaan täällä käytännön hommissa sekä tutustumaan paikkaan paremmin. Kokemus oli tosi hyvä, Onni säesti samoilla linjoilla.

Ortodoksisia nuoria talkoissa Lintulassa 2026.
Viikonlopun aikana tehtiin ahkerasti töitä, hiljennyttiin rukoukseen, jaettiin yhteiset ateriat sisariston kanssa ja koettiin jotain sellaista, mitä pelkkä satunnainen vierailija ei tavoita. Kuva: Otto Laukkarinen

Perinne saa jatkoa 

Lauantai-iltana nuoret osallistuivat vigiliaan. Sunnuntai puolestaan alkoi juhlallisella liturgialla, johon talkooväki osallistui sisariston kanssa yhtenä Kristuksen laumana, osallistuen Herran pyhään ehtoolliseen yhdessä.

Ennen kotiinlähtöä edessä oli vielä talkoohengen mukainen majoitustilojen siivous. Viikonloppu oli kaikin puolin niin onnistunut ja molemmin puolin niin mieluisa, että äiti Ksenian kanssa sovittiin heti luontevasti: ensi vuonna tullaan uudestaan! Talkooperinne Kuopion seurakunnan nuorten ja luostarin välillä saa siis ansaitsemaansa jatkoa.

Nuoret lähettävätkin innostavat terveiset kaikille niille, jotka miettivät tuleville talkooleireille lähtemistä:

– Kannattaa ehdottomasti lähteä, jos yhtään kiinnostaa. Täällä ei ole ollut sellaista ”pakko tehdä” -fiilistä, vaan hommia on saanut tehdä hyvällä mielellä, ja luostarielämästä ja käytännöistä on voinut kysellä vapaasti. Luostarissa käy muutenkin niin paljon talkoolaisia, ettei kenenkään tarvitse jännittää omaa osaamistaan – kaikki ymmärtävät, että tulemme erilaisista taustoista.

Risti veden äärellä Palokissa
Myös Lintulan luostarin ympäristö tarjoaa paikkoja, joissa on mahdollista hiljentyä rukoukseen kenenkään häiritsemättä. Kuva: Sointu Karjalainen

 

Pääkuva: Enni, Bianca ja Sointu pussittamassa luostarin kuuluisaa yrttiteetä myyntivalmiiksi pakkauksiksi. Kuva: Otto Laukkarinen

Jaa tämä juttu

Arki & ihmiset

Lintulan luostari osti Heinäveden Palokissa sijaitsevan Koskijärven kartanon tilan Hackman-yhtiöltä marraskuussa 1945. Igumenia Arsenia, nunna Johanna (Agafonova) ja luostareiden valvoja pappismunkki Isaaki kävivät tutustumassa paikkaan syksyllä ennen kauppakirjan solmimista.

Ensimmäiset sisaret – igumenia Arsenia ja nunnat Mihaila ja Johanna – muuttivat Palokkiin maalis-huhtikuun vaihteessa 1946. Matkalla he viipyivät muutaman päivän Valamossa, josta heidät tuotiin hevoskyydillä Palokkiin. Pääsiäisen jälkeen tuli vielä muutama sisar aloittamaan välttämättömiä töitä.

Pula-ajan ylellisyys: kupponen teetä

Näistä ensitunnelmista igumenia Arsenia kirjoittaa Ruotsiin emigroituneelle luostarin ystävälle, ruhtinas Aleksi Obolenskille: ”Ahdasta meillä tulee olemaan, mutta toivomme, ettei Herra hylkää meitä ja että kaikki ajan myötä asettuu kohdalleen. Talolta on suurenmoinen näköala järvelle. Tilalla kasvaa sembramäntyjä, lehtikuusia ja pihtoja. Ne on istuttanut nykyisen tilanhoitajan isä, joka palveli Hackman-yhtiötä 45 vuotta.” Kirjeistä voi päätellä, että mieliala oli luottavainen, vaikka toisaalta pula-ajasta kertoo se, että igumenia pyytää ruhtinasta lähettämään teetä. ”Valamossa isä igumeni tarjosi teetä ja se niin virkisti sielua.”

Igumeni Hariton auttoi sisaria pääsemään uuden elämän alkuun niin hengellisesti kuin aineellisesti. Valamosta saatiin apua peltotöihin, katon korjaamiseen ja kirkon sisustamiseen. Lintulaan saatiin vakituinen pappi ja rippi-isä Valamosta.

Sisariston pääjoukko saapui Palokkiin kesäkuun 5. päivänä vuonna 1946. Kaikkiaan Palokkiin tuli ilmeisesti 34 sisarta.

Igumenia Ksenia istuu sohvalla Lintulan luostarissa 2024
Igumenia Ksenia Lintulan luostarissa 2024. Kuva: Lasse Simonen

Palokkiin tullut sisaristo

Sisarista suurin osa oli venäläisiä, oli muutamia ukrainalaisia ja karjalaisia ja yksi virolainen sisar. Osa oli lähtöisin maaseudulta, toiset kaupungista, yhdellä sisarella, skeemanunna Serafimalla, oli jopa aatelinen tausta. Osa sisarista oli ummikkovenäläisiä, kun taas muutamat puhuivat neljääkin kieltä kuten skeemanunna Serafima, igumenia Antonina ja virolainen äiti Augusta. Toiset olivat tulleet luostariin hyvin nuorina. Toisilla taas oli takanaan avioliitto.

Yksi nuorena luostariin tulleista oli edesmennyt igumenia Mihaila. Hän oli tullut vanhaan Lintulaan 19-vuotiaana neitosena kaukaa Ukrainasta saatuaan luostariin tulolleen siunauksen pyhältä Johannes Kronstadtilaiselta.

Tämä Jumalan kokoama sisaryhteisö eli, rukoili ja teki työtä yhdessä; kesti yhdessä arkielämän hankaluudet ja ristiriidat ja osallistui yhdessä pyhään ehtoolliseen. Yhteinen rukous ja ehtoollinen sitoo sisaret yhteen ja tekee irrallisista yksilöistä sisariston.

Lisäksi Lintulan sisaristo oli pieni sirpale sitä suurta venäläistä emigraatiota, joka Venäjän vallankumouksen jälkeen hajaantui eri puolille Eurooppaa ja maailmaa. Vanhan kotimaan asioita ja uskonveljien kohtaloita Neuvosto-Venäjällä seurattiin Lintulassakin, ja bolševikkien surmaamia uskonveljiä muistettiin rukouksissa. Tästä todistavat sisarten muistelukirjat, joista löytyy nyt jo pyhäksi julistettujen patriarkka Tiihonin, marttyyripiispojen Benjaminin ja Vladimirin sekä tsaariperheen jäsenten nimiä.

Uuden elämän alku

Sisariston tultua Palokkiin kartanosta erotettiin heti tilava sali, joka sisustettiin kirkoksi.

Toimeentuloa varten luostari hankki muutaman lehmän. Vähän kerrassaan elämä alkoi sujua. Maitoa riitti myytäväksi, samoin oman tilan kasviksia. Ilonaihe oli sekin, että jumalanpalvelukset toimitettiin hartaasti ja kauniisti.

Uskoa tulevaisuuteen loi varmaan sekin, että jo keväällä 1947 luostarin kirkossa toimitettiin ensimmäinen nunnaksi vihkiminen. Sen toimitti Valamon igumeni Hariton ja vihittäviä oli kolme, yksi heistä oli luostarin silloin nuorin sisar Margarita, tuleva igumenia Antonina.

Vähän kerrassaan igumenia Arsenian kirjeissä alkaa kuitenkin kuulua huoli sisariston vanhenemisesta ja voimien hiipumisesta. Keväällä 1951 hän itse alkoi sairastella. Kuitenkin hän kirjoittaa: ”Kiitämme kaikesta Herraa. Hän laupiaana ei hylkää meitä. Yksi murhe meillä on: työtä tekeviä käsiä on vähän. Näinä vuosina (viiden Palokissa vietetyn vuoden aikana) kymmenen henkeä on siirtynyt ajasta ikuisuuteen, ja he kaikki olivat hyvä apu taloustöissä. Uusia tulijoita on vähän. Tällä hetkellä on kolme nuorta karjalaistyttöä. Tilaakin on vähän. Joudutaan elämään ahtaasti. – – –. Kaikkea joudutaan kokemaan. Hankaudumme kuin kivet säkissä toisiamme vasten.”

Arjen haasteiden keskellä sykki rukous

Ahtauden ja arkielämän hankaluuksien keskellä sykki rukous ja aito hengellinen elämä. Yksi igumenia Arsenian mainitsemista karjalaistytöstä (sittemmin nunna Serafima) on muistellut elämää 1940–50-lukujen vaihteessa: ”Asuin samassa huoneessa nunnien Sergian, Jelisavetan ja Jekaterinan kanssa. Vielä meidän kanssamme asui mummonen Tatjana. Illalla kun tulimme kirkosta – ja palvelus saattoi kestää jopa viisi tuntia – alkoi äiti Sergia lukea välittömästi jokapäiväistä rukouspalvelusta pyhittäjä Parfenille. Muut kävivät jo levolle. Kun Sergia oli lopettanut lukunsa, heräsi äiti Jekaterina, sytytti kynttilän pöytälamppuun… ja alkoi pöydän ääressä istuen lukea evankeliumeja. Määränsä luettuaan hän kävi nukkumaan. Sitten heräsi äiti Jelisaveta ja alkoi kynttilän valossa lukea psalmeja. Hän rakasti psalmeja. Pian olikin sitten aika jo herätä kirkkoon.”

Jos nyt monen kymmenen vuoden kuluttua katselemme taaksepäin ja ajattelemme sisarten elämää ensimmäisinä vuosina Heinävedellä, voi vain ihmetellä, miten suuri usko ja luottamus Jumalaan heillä oli, kun he vähäisin, ikääntyvin ja heikkenevin voimin aloittivat elämän uudella paikalla. Heidän työnsä ja rukouksensa loivat Lintulan luostarille vahvan perustan, jolle myöhempien sukupolvien sisarten on ollut helppo rakentaa uutta.

80 vuoden aikana luostari on kokenut monet muutokset. On rakennettu uusi kirkko ja uudet asuintilat sisarille. Toimeentulon lähteenä ei enää ole karjanhoito vaan matkailu ja tuohusten valmistaminen. Sisaret maalaavat ikoneita, kääntävät hengellistä kirjallisuutta ja valmistavat myyntiin yrttituotteita. Kevään 2026 yksi tavoite on ollut saada kahvipaahtimo tehokkaasti toimimaan ja valmiita kahvilaatuja myyntiin. 80 vuoden ajan rukous, jumalanpalvelukset ja yhteinen työ ovat pysyneet luostarielämän sykkivänä sydämenä. Sisariston määräkin on kasvussa.

Kaikesta kunnia Jumalalle!

Metropoliitta Arseni Ville Löppösen näyttelyssä
Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni toimittaa juhlan liturgian yhdessä papiston kanssa. Kuva: Vlada Wahlstén

Lintulan luostari Palokissa 80 vuotta – juhlan ohjelma

Aika: sunnuntai 14.6.2026

Ohjelma:

klo 8.30 vedenpyhitys portin pielessä Pyhän Johannes Kronstadtilaisen tsasounalla

klo 9.00 III hetki ja juhlaliturgia

Metropoliitta Arseni ja papisto

Kenttälounas lammen rannalla

noin klo 12.00 juhlahetki lammen rannalla

Juhlan tropari

Esipaimenen siunaus

Tervetulotoivotus, igumenia Ksenia

Lauluesitys

Juhlapuhe

Yhteislaulu

Metropoliitta Arsenin tervehdys

Tervehdykset

Palkitsemiset

Päätössanat

 

Pääkuvassa nunna Nektaria ruiskukkapellolla. Kuva: Lintulan luostari

Artikkeli on julkaistu ensi kertaa painetussa Aamun Koitossa 1/2026. Painetun lehden sisältöjä tuodaan myös verkkolehden lukijoiden saataville.

Jaa tämä juttu

Arki & ihmiset

Skeemaigumeni Johanneksen rippilapset pitivät häneen yhteyttä kirjeitse ja matkustivat mahdollisuuksien mukaan Valamon luostariin – 1930-luvulla Laatokan Valamoon ja sotien jälkeen Heinäveden Valamoon. Suomessa monet heistä asuivat pääkaupunkiseudulla. Myös isä Johannes tuli ajoittain hengellisten ohjattaviensa luokse Helsinkiin.

Isä Johanneksen läheinen rippilapsi oli Jelena Akseljevna Armfelt, joka oli syntynyt Kronstadissa ja muuttanut vallankumouksen myötä Helsinkiin. Hän oli tutustunut isä Johannekseen 1930-luvulla Laatokan Valamossa. Hän toimi aktiivisesti Helsingissä Pyhän Nikolaoksen ortodoksisessa seurakunnassa* ja perusti venäläisten emigranttien keskuudessa hengellisen kerhon. Monet muutkin kerhon jäsenistä olivat isä Johanneksen rippilapsia, ja siksi tämä vieraili toisinaan heidän kokouksissaan.

Marianna Flinckenberg-Gluschkoffin äidinäiti Paula Butusoff oli Jelena Armfeltin läheinen ystävä ja kuului samaan hengelliseen piiriin. Mummo vei Mariannaa jumalanpalveluksiin ja huolehti hänen uskonnollisesta kasvatuksestaan. Hänen mukanaan Marianna kävi myös hengellisen kerhon kokouksissa.

Myös Paula Butusoff oli vieraillut Laatokan Valamossa ennen sotia monta kertaa, ja luultavasti jo silloin tavannut isä Johanneksen. Jelena Armfeltiin hän tutustui todennäköisesti Helsingissä Pyhän Nikolaoksen seurakunnassa.

Marianna Flinckenberg-Gluschkoff
Marianna Flinckenberg-Gluschkoffin mieleen ovat jääneet lähtemättömästi skeemaigumeni Johanneksen silmät. – Ne olivat äärettömän lempeät ja tuntuivat näkevän lävitseni kaiken mahdollisen, sellaisenkin, josta jo ymmärsin tuntea syyllisyyttä. Mutta se ei haitannut, koska rakkauden läsnäolo oli niin suuri. Kuva: Riikka Platonova

Isä Johannes vieraana

Kerran hengellinen piiri oli koolla Butusoffien kodissa Helsingissä, ja isä Johannes tuli vierailemaan siellä. Marianna oli tuolloin 5-vuotias. Isä Johannes nosti hänet lempeästi syliinsä istumaan. Opetuspuheita Marianna ei muista, mutta mieleen ovat jääneet lähtemättömästi isä Johanneksen silmät:

– Ne olivat äärettömän lempeät ja tuntuivat näkevän lävitseni kaiken mahdollisen, sellaisenkin, josta jo ymmärsin tuntea syyllisyyttä. Mutta se ei haitannut, koska rakkauden läsnäolo oli niin suuri, Marianna kuvailee vaikutelmiaan.

Kokemus oli hyvin vaikuttava ja tiivistyi lapsen mielessä niin, että Marianna näki seuraavana yönä unen, jossa Kristus vieraili heidän luonansa. Kristus ei ollut siinä ikonimaisena hahmona vaan luonnollisempana, ja Hänellä oli samanlaiset, hyvin elävät ja jotenkin vangitsevat silmät kuin isä Johanneksella. Kirjassaan Pietarilainen polkuhevonen Marianna kertoo tästä tapaamisesta ja unestaan:

– Uni oli sanoin kuvaamattomalla tavalla autuaallinen ja elävä, niin että se vielä pitkän ajan kuluttua palautui mieleen yhä uudestaan ja toi joka kerta samanlaisen onnentunteen.

Vielä vuosikymmenten kuluttua kokemus on yhtä elävä.

– Isä Johanneksen kohtaaminen ja siihen liittyvä uni on yhä edelleen elävä kokemus ja vaikuttaa elämässä. Elämä on tapahtumien ketju, ja usein vasta jälkeen päin näen tietyn tapahtuman yhteyden tähän uneen. Monet asiat, joita olen tehnyt, on tämän kohtaamisen ansiota.

Vierailun yhteydessä isä Johannes antoi Mariannalle muistoksi Valamo-aiheisen runo- ja valokuvavihkosen. Siihen hän oli kirjoittanut omistuskirjoituksen venäjäksi: ”Kristuksen valoisan ylösnousemuksen muistoksi rakkaalle pikku Mariannalle. Valamon luostarin skeemaigumeni Johannes. 26.6. 46.”

Kirjanen oli kuitenkin kadoksissa vuosikausia, eikä Marianna edes tiennyt sen olemassaolosta, kunnes se löytyi vuonna 1988 toisen kirjan välistä. Löytymisen ajankohta on ihmeellinen, sillä Marianna oli juuri palannut vierailulta Laatokan Valamoon ensimmäisen suomalaisryhmän mukana.

Vanha Valamo -vihkonen
Valamo-aiheinen vihkonen. Kuva: Riikka Platonova
Skeemaigumeni Johanneksen tervehdys.
Valokuvavihkosessa on isä Johanneksen omistuskirjoitus. Kuva: Riikka Platonova

Isä Johanneksen kohtaaminen oli voimakas pyhyyden läsnäolon kokemus. Se oli tunne siitä, että kaikki on valaistua, jopa läpivalaistua, kuin olisi tavallaan hengellisesti alasti, mutta ilman tarvetta verhoutua selityksillä ja puolusteluilla, ilman tarvetta piiloutua tai esittää jotakin muuta kuin on tai rakentaa kulisseja.

Kristityn todellisuutta

Samantapaisen kokemuksen isä Johanneksesta ja pyhän kohtaamisesta on Tito Colliander kertonut muistelmakirjassaan Ateria. Hän kertoo luostareista ja pyhyyden läsnäolosta, tuohuksen valosta – valosta, jonka voi kantaa ”kotiin sydämessään, syvällä ja lähtemättömästi sielunsa sisimmässä”.

Tuon valon hän oli kohdannut lapsena äidin suvun Njanjan eli lapsenkaitsijan silmissä, Njanjan huoneessa palavan lampukan liekissä, Jumalanäidin ikonissa.

Saman valon ja lämmön hän tunsi kohdanneensa vanhan isä Johanneksen silmissä, kun tämä  muisteli: ”…joka kerta kun äitini asetti ruokaruukun pöytään, hän sanoi: Luojan siunausta.”

Colliander kertoo, että isä Johannekselle ei ollut olemassa muuta todellisuutta kuin kristityn todellisuus. Se oli kaikkialla läsnä olevaa valoa ja voimaa, joka läpäisi kaiken, pienimmät ruohonkorretkin: ”Katsos, tuossa näet Jumalan luomisteon. Jokainen ruohonkorsi, kaikki mitä on, sisältyy Kristuksen ylösnousemukseen. Koko luonto on ylösnoussut Hänen kanssaan”, isä Johannes sanoi.

Olennaista näissä kohtaamisissa eivät ole viisaat sanat ja hyvät opetuspuheet, vaan kaikki läpäisevän valon ja rakkauden läsnäolo. Sen vastaanottaminen on iästä ja opillisesta sivistyksestä täysin riippumatonta.

 

*Pyhän Nikolaoksen ortodoksinen seurakunta kuuluu Moskovan patriarkaatin alaisuuteen.

Pyhittäjä Johannes Valamolainen eli skeemaigumeni Johannes
Skeemaigumeni Johannes. Hänet luettiin pyhien joukkoon vuonna 2019 nimellä pyhittäjä Johannes Valamolainen. Kuva: Fred Runeberg

Jaa tämä juttu

Arki & ihmiset

Karjalan kielen seuran talousepäselvyyksiä koskeva asia etenee Itä-Suomen hovioikeuden käsiteltäväksi.

Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden 26. helmikuuta antamasta tuomiosta ovat valittaneet sekä Suomen ortodoksisen kirkon emeritusarkkipiispa Leo että asiassa niin ikään tuomion saanut seuran ex-sihteeri. Myös syyttäjä sekä opetus- ja kulttuuriministeriö ovat tehneet vastavalitukset. Asiasta uutisoivat mm. Keskisuomalainen (Avaa uuden sivuston) ja Karjalainen (Avaa uuden sivuston).

Asia päätyy Itä-Suomen hovioikeuden suulliseen käsittelyyn näillä näkymin vuoden 2027 aikana. Toistaiseksi tarkempi ajankohta ei ole tiedossa.

Pohjois-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi seuran puheenjohtajana toimineen, eläkkeellä olevan arkkipiispa Leon vuoden ja yhden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä kirjanpitorikoksesta sekä törkeästä avustuspetoksesta. Myös seurassa toiminut toinen henkilö sai vastaavan tuomion.

Arkkipiispa Leo toimi Karjalan kielen seuran hallituksen puheenjohtajana. Seuran toiminta ei ole liittynyt Suomen ortodoksisen kirkon toimintaan, vaan kyseessä on ollut emeritus arkkipiispa Leon osalta hänen vapaa-aikaansa kuuluva asia.

Tuomion sai myös Karjalan kielen seuran entinen sihteeri.

Käräjäoikeuden näkemyksen mukaan tuomitut antoivat opetus- ja kulttuuriministeriölle harhaanjohtavaa tietoa seuran avustusten käytöstä.

Korvaussummat merkittäviä

Käräjäoikeuden tuomiolauselman mukaan emeritusarkkipiispa ja seuran ex-sihteeri velvoitettiin korvaamaan opetus- ja kulttuuriministeriölle yhteisvastuullisesti yli 160 000 euroa rikoksella aiheutetusta vahingosta. Lisäksi heidän maksettavakseen määrättiin kyseisen ministeriön yli 30 000 euron oikeudenkäyntikulut.

Emeritusarkkipiispa Leo velvoitettiin maksamaan ministeriölle myös yli 9 000 euroa vahingonkorvausta.

Aamun Koitto tavoitti emeritusarkkipiispa Leoa avustaneen rikosoikeuden emeritusprofessori Matti Tolvasen käräjäoikeuden tuomion jälkeen, ja jo tuolloin oli todennäköistä, että asiasta valitettaisiin hovioikeuteen.

Jaa tämä juttu

Arki & ihmiset

Kirpputorilla saattaa aina toisinaan havaita, että sekalaisen tavaran seassa on myynnissä myös ikoni – useimmiten joko Kristusta, Jumalanäitiä tai pyhää Nikolaos Ihmeidentekijää esittävä, jos kohta muidenkin pyhien ikoneja on liikkeellä.  Ajatus ikonista kirpputoritavarana saattaa jakaa mielipiteitä.

– Venäläisessä käytännössä valmistuneen ikonin siunaaminen on meillekin ”normaali käytäntö”. Kreikassa taas katsotaan, että ikoniin olennaisesti kuuluva teksti, nimi, pyhittää ikonin; yhdistää kuvan ja alkukuvan. Vanhassa venäläisessä käytännössä siunattua ikonia ei ole sopivaa myydä rahasta. Siunattu ikoni voidaan antaa lahjaksi tai enintään vaihtaa johonkin muuhun hyödykkeeseen, sanoo ikonimaalari ja ikonimaalauksen opettaja Alexander Wikström.

– Toisaalta Moskovan lähettyvillä Sofrinon kirkollisten esineitten tehtaassa on pappi, joka siunaa valmistuneet – niin käsin maalatut kuin painokuvaikonit – ennen kuin ne menevät jälleenmyyntiin.  Tämä on ilmeisesti käytännön järjestely sen vuoksi, että muuten eri kirkkoihin tulisi ”ikoneiden siunausruuhka”, johon ei pystyttäisi vastaamaan sujuvasti.  Siis ilmeisesti ei ole sääntöä ilman poikkeusta.

Kaupallisuus ja pyhyys – vaikea yhtälö

Kaiken kaikkiaan pyhyyden ja kaupallisuuden suhde on ristiriitainen. Alexander Wikström pohtii aihepiiriä monesta eri näkökulmasta.

– Kaupallisuuden suhde ikoniin on outous ja dilemma: miten mitata rahassa määrittämätöntä pyhyyttä ikonin myymisen reaaliarvoon? Se on vaikeaa, mutta toisaalta tämä on käytännön realiteetti. Ikonin pyhyyttä ei tietenkään sinänsä määritä se, onko ikoni käsin maalattu vai painokuva – pyhän kuvan pyhyys on kuitenkin sama.

Myös ikonin hinnoittelu herättää monenlaisia kysymyksiä.

– Koen, että ikonin myyntihinnan täytyy olla ensinnäkin kyseisen ikonin potentiaalisen ostajan taloudellisesti saavutettavissa, ja toisaalta ikonissa kuvatun aiheen pyhyyden vuoksi ikonia ei pitäisi myydä myöskään polkuhinnalla. Hinnan pitäisi ”kirpaista” ostajaa sen verran, että hän tietää panostaneensa ikoniin sopivan summan.

Sinänsä Wikström ei paheksu ikonin myymistä kirpputorilla.

– Mielestäni se laskee ostokynnystä kenelle tahansa ikonin tarvitsijalle. Tunnen myös, että edullisella kirpputorihinnalla kenellä tahansa on mahdollisuus niin sanotusti pelastaa ikoni maailman turuilta ja toreilta. Ehkäpä juuri ikonin ”saavutettavuus” on se dimensio, jonka vuoksi en suhtaudu kovin kielteisesti ikonin myymiseen kirpputorilla.  Mutta samalla se tuntuu aika murheelliselta.

Halpatuotanto harmittaa

Toinen Aamun Koiton haastattelema, mutta nimettömänä aihetta kommentoiva ikonimaalari kertoo suhtautuvansa kirpputorilla myytävään ikoniin melko ristiriitaisin tuntein.

– Reaktioni ovat aika laidasta laitaan – se riippuu ikonin tasosta. Harvoin näkee mitään, mikä olisi pakko pelastaa. Kertaalleen siunattua ikoniahan ei pitäisi enää myydä, mutta sitäkin tapahtuu. Hyvin maalattu ja kaunis ikoni kai harvemmin joutuu kirpputorille.

Häntä harmittaa etenkin ikonien heikkolaatuinen halpatuotanto.

– Kirpputoreilla liikkuu sellaista krääsää, jota ei pitäisi myydä missään. Jos esimerkiksi eri kauppa-alustoilta etsii sanalla ikoni, suurin osa on peräisin Temusta. Peräänkuuluttaisin myös seurakuntien vastuuta siitä, mitä niiden myyntivitriineissä kaupataan.

– Kirpputoreilla näkee myös ylihinnoiteltuja, hyvin heikkolaatuisia ikoneja. Ehkä myyjänä on perikunta, joka ei ymmärrä puuron ja vellin eroa, nimettömänä pysyttelevä ikonimaalari lataa.

Joka tapauksessa Alexander Wikström välttäisi ikonin hävittämistä.

– Ikonin polttamista – tai etenkään roskajätteisiin laittamista – en kannata, olipa ikoni ”hyvä” tai ”huono”: joku kuitenkin tarvitsee juuri sen ikonin.

Pääkuva: Matkaikoni etsii uutta omistajaa kirpputorilla.

 

Juttu on julkaistu ensi kertaa painetussa Aamun Koitossa 1/2026. Painetun lehden sisältöjä tuodaan myös verkkolehden lukijoiden saataville.

Jaa tämä juttu

Maailmalta

Aiemmin Moskovan patriarkaatin ulkoisten kirkollisten suhteiden osaston johdossa ollut Hilarion, 60, vietti kaksi päivää poliisin hallussa, uutisoivat muun muassa The Kyiv Intependent (Avaa uuden sivuston), Meduza (Avaa uuden sivuston) ja The Guardian (Avaa uuden sivuston). Paikallinen poliisi vapautti hänet myöhemmin.

Metropoliitta Hilarionia kuljettanut auto pysäytettiin nimettömän vihjeen perusteella 24. toukokuuta sen jälkeen, kun se oli lähtenyt Länsi-Tšekin Karlovy Varyn Pyhän Pietarin ja Paavalin ortodoksisesta kirkosta.

Poliisit löysivät auton takakontista neljässä purkissa olevaa valkoista ainetta, joka luokitellaan ”kiellettyjen aineiden” kategoriaan.

Nykyään Tšekissä asuva Hilarion kiistää tienneensä kielletystä aineesta tai siitä, kuinka se oli päätynyt hänen autonsa takakonttiin. Metropoliitta Hilarion pitää tapausta ”provokaationa”.

Moskovan patriarkka Kirill ja Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Marija Zaharova ovat ilmaisseet tukea metropoliitta Hilarionille asian tiimoilta. (Avaa uuden sivuston)

Vuonna 2022 äkkilähtö Unkariin

Metropoliitta Hilarionia pidettiin aiemmin Venäjän ortodoksisen kirkon päämiehen, Moskovan patriarkka Kirillin luottohenkilönä. Hilarion johti vuosien ajan Moskovan patriarkaatin ulkoisten suhteiden osastoa.

Kuitenkin kesällä 2022 metropoliitta lähetettiin äkillisesti Unkariin, jossa hänestä tuli Budapestin ja Unkarin metropoliitta, ja jonka vastuulle tuli yksi Venäjän ortodoksisen kirkon pienimmistä hiippakunnista.

Kaksi vuotta myöhemmin metropoliitta Hilarionin entinen henkilökohtainen avustaja syytti häntä seksuaalisesta ahdistelusta. Hilarion on kiistänyt syytökset.

Tämän jälkeen eläkkeelle siirtynyt Hilarion on johtanut ortodoksista seurakuntaa Karlovy Varyssa, jossa asuu merkittävä venäläinen yhteisö. Karlovy Vary tunnetaan länsi-Tšekin kylpyläkaupunkina.

Monenlaisia tulkintoja

Metropoliitta Hilarionin siirrosta Unkariin on tehty monenlaisia tulkintoja. (Avaa uuden sivuston)

Arkkipiispan kanslian teologinen sihteeri, TT Jelisei Heikkilä pohti Hilarionin siirron syitä artikkelissaan kesäkuussa 2022.

Jotkut pitivät metropoliitta Hilarionin siirtoa karkotuksena. Perusteina tällaisille spekulaatioille mainittiin esimerkiksi se, että Oxfordissa opiskellut metropoliitta oli yhtäkkiä – etenkin Venäjän Ukrainaan kohdistaman täysimittaisen hyökkäyssodan myötä – uusiin olosuhteisiin sopimaton henkilö.

Venäjän ortodoksinen kirkko tukee päämiehensä, patriarkka Kirillin johdolla maansa hyökkäyssotaa. Metropoliitta Hilarion on taas pidättäytynyt kommentoimasta julkisuudessa Venäjän hyökkäyssotaa.

Toiset taas olettivat, että Hilarion olisi lähetetty tueksi tuolloiselle Unkarin Venäjä-mieliselle pääministeri Viktor Orbánille, muun muassa suojelemaan kirkkoa pakotteilta.

 

Kuvassa metropoliitta Hilarion.

 

Lähteet mm.: Meduza, The Guardian, Savon Sanomat (Avaa uuden sivuston), The Kyiv Intependent (Avaa uuden sivuston), Orthodox Times, The Moscow Times (Avaa uuden sivuston)

Jaa tämä juttu

Arki & ihmiset

Matkustaja-alus M/S Sergei jäi kiinni karikkoon Heinäveden Monikkaselällä tiistaina 26. toukokuuta 2026. Pelastuslaitos sai ilmoituksen vesiliikenneonnettomuudesta kello 11.33. Paikalle saapui kahdeksan pelastusyksikköä. Asiasta uutisoivat mm. Iltalehti (Avaa uuden sivuston) ja Ilta-Sanomat (Avaa uuden sivuston).

Alustavien tietojen mukaan aluksessa ei ole vuotoa eikä kukaan ole loukkaantunut. Laivassa oli 27 matkustajaa. Pelastuslaitos evakuoi ihmiset aluksesta.

Igumeni Sergei M/S Sergei-laivalla ristisaatossa.
Tuolloinen Valamon luostarin igumeni, nykyinen Haminan piispa Sergei matkustamassa M/S Sergei-laivalla 2021. Meneillään oli ristisaatto Jumalanäidin Konevitsalaisen ikonin kunniaksi. Kuva: Aamun Koitto

M/S Sergei-laiva on tuttu monelle Valamon-kävijälle, sillä risteilyjä lähtee luostarin laiturilta.  86-paikkaisella M/S Sergei-laiva on perinteisesti kuljettanut myös Jumalanäidin Konevitsalaisen ikonin kunniaksi toimitettavaan ristisaattoon osallistujia. Tällöin määränpäänä on ollut Lintulan luostari, minne osa kirkkokansaa on vaeltanut ristisaattopäivänä joko jalkaisin tai matkustanut sinne vesitse.

Juttua päivitetään mahdollisesti myöhemmin.

Jaa tämä juttu

Ajassa

Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous on antanut seurakunnille uudet suositukset pyhien toimitusten maksuista (Avaa uuden sivuston) tapauksissa, joissa henkilö ei ole seurakunnan jäsen. Aiempi hinnasto on laadittu viisi vuotta sitten, ja sen jälkeen hinnat ovat nousseet. Lisäksi toimitusten myöntämisen ehtoja on tarkasteltu uudelleen.

Toivottavin tilanne olisi, että Suomessa pysyvästi asuvat ortodoksit liittyisivät Suomen ortodoksiseen kirkkoon (Avaa uuden sivuston). (Ohjeet kirkkoon liittymiseksi löydät ukrainaksi ja venäjäksi myös jutun lopusta.* Samoin jutun lopusta löytyy artikkelin käännös ukrainaksi.)

Tästä eteenpäin Suomessa pysyvästi asuville ei enää toimiteta kirkollisia toimituksia lainkaan, ellei henkilö ole liittynyt Suomen ortodoksisen kirkon jäseneksi – hautauksia lukuun ottamatta.

Sen sijaan ulkomailla asuville ja johonkin ulkomaiseen ortodoksiseen seurakuntaan kuuluville voidaan toimittaa maksusta hautajaisia, kasteita tai avioliittoon vihkimisiä tietyin edellytyksin.

Toimituksista peritään 750 euroa sekä päälle tulevat mahdolliset muut kulut, kuten esimerkiksi matkakulut. Lisäksi edellytetään, että henkilöt esittävät kirjallisen todistuksen kuulumisestaan johonkin ulkomaiseen ortodoksiseen seurakuntaan.

Tilanteet ovat yksilöllisiä

Turun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran, rovasti Ioannis Lampropoulosin mukaan tyypillinen tilanne voi olla esimerkiksi, että ulkomailla asuva pariskunta haluaa viettää häät Suomessa, koska heidän perheenjäsenensä ja sukunsa asuvat täällä.

Piispainkokouksen ohjeissa mainitaankin hyväksyttävänä tilanteena esimerkiksi ”erityiset syyt, joiden takia halutaan järjestää kaste tai avioliittoon vihkiminen Suomessa”. Lampropoulos tarkentaa, että seurakunnat arvioivat aina kunkin tilanteen yksilöllisesti erikseen.

Hautaustoimitusten maksujen osalta seurakuntia ohjeistetaan huomioimaan tilanteet, joissa vainaja on todennettavasti vähävarainen. Näissä poikkeustapauksissa seurakunta voi joustaa kustannuksissa pastoraalisista syistä.

Lähtökohtana kirkon jäsenyys

Piispainkokous huomauttaa, että lähtökohtaisesti kirkollisten sakramenttien toimittamisen edellytyksenä tulee olla seurakunnan jäsenyys.

Kirkon opetuksen ja käytännön mukaan kirkolliset toimitukset, kuten kaste ja avioliiton sakramentti, kuuluvat ensisijaisesti oman seurakunnan jäsenille. Muista kirkollisista toimituksista papit voivat piispojen mukaan käyttää pastoraalista harkintaa.

Jatkossakin papit voivat siis harkintansa mukaan toimittaa esimerkiksi kodin pyhityksiä henkilöille, jotka eivät asu pysyvästi Suomessa tai ole ortodoksisen seurakunnan jäseniä Suomessa tai muussa maassa. Näistä toimituksista ei myöskään tulisi enää laskuttaa piispainkokouksen vuonna 2021 päättämän hintataulukon mukaan.

Maahan muuttaneita ortodokseja tuplasti enemmän kuin kirkon jäseniä

Uusi toimitushinta 750 euroa vastaa Suomessa seurakuntaan kuuluvan henkilön puolentoista vuoden keskimääräistä kirkollisveron määrää.

Viisi vuotta sitten piispainkokous suositti seurakunnille, että kirkollisista toimituksista perittävät kulut olisivat kasteesta tai avioliittoon vihkimisestä 255 euroa, hautajaisista 340 euroa sekä kodin pyhityksestä, sairaanvoitelusta ja muistopalveluksesta kustakin 170 euroa.

Piispainkokous perustelee hinnankorotuksia muun muassa sillä, että tuolloin päätetyt maksut eivät enää vastaa nykyistä hintatasoa. Lisäksi niiden Suomessa olevien ortodoksien määrä, jotka eivät kuulu Suomessa ortodoksisiin seurakuntiin, on kasvanut merkittävästi, ja tämä lisää seurakuntien työmäärää ilman vastaavaa taloudellista kattavuutta.

Kirkollishallitus totesi viime syksynä (Avaa uuden sivuston), että maahanmuuton ja Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan vuoksi Suomessa on enemmän ortodokseiksi kastettuja kuin koskaan aikaisemmin, mutta valtaosa heistä ei ole Suomen ortodoksisen kirkon virallisessa jäsenrekisterissä.

Tilastokeskuksen mukaan (Avaa uuden sivuston) Suomessa asui vuoden 2025 lopussa ortodoksisen kulttuurin maista tulleita yhteensä noin 97 400 henkilöä, joilla on virallinen kotikunta Suomessa. Se on lähes 10 000 enemmän kuin vuotta aiemmin.

Heistä lähes 50 000 oli ukrainalaisia, lähes 34 000 venäläisiä, lähes 6 000 romanialaisia, lähes 3 000 bulgarialaisia, noin 1 600 kreikkalaisia, reilu tuhat valkovenäläisiä, sekä joitakin satoja moldovalaisia, serbialaisia ja kyproslaisia.

Vertailun vuoksi Suomen ortodoksisen kirkon jäsenmäärä (Avaa uuden sivuston) oli viime vuoden lopussa kaikkiaan 55 439 henkilöä. Kansalaisuuden perusteella suurimman vähemmistöryhmän muodostavat Venäjän kansalaiset, lähes 3 000 henkeä. Venäjää äidinkielenään puhuu kuitenkin jäsenistä reilut 7 000. Ukrainan kansalaisia on jäseninä alle 800, mutta ukrainaa äidinkielenään puhuvia reilut tuhat.

Vain Suomen ortodoksisella kirkolla on verotusoikeus

Suomen järjestelmällä, jossa ortodoksisella paikalliskirkolla on vahva lainsäädännöllinen asema, verotusoikeus (Avaa uuden sivuston) ja virallinen rekisterinpito-oikeus, ei ole vastinetta muualla ortodoksisessa maailmassa.

Maahanmuuttajille tulee kirkollishallituksen mukaan selventää, että Suomessa virallisen rekisterin ulkopuolella oleva kastettu ortodoksi luokitellaan uskonnottomaksi. Tämä vaikuttaa muun muassa uskonnonopetuksen järjestämiseen. Kirkkomme velvollisuus on ottaa vastaan kaikki maassa asuvat ortodoksiset kristityt ja huolehtia heistä, kirkollishallitus painottaa.

Piispainkokous totesi, että paikalliskirkkomme joutuu elämään tilanteessa, jossa kirkon liturgiseen elämään osallistuvat sekä seurakunnissamme jäseninä kirjoilla olevat ortodoksit että muualta Suomeen muuttaneet ortodoksit, jotka eivät ole kirjautuneet jäseniksi. Lähtökohtana piispojen mukaan on kuitenkin, että Suomessa asuvat ortodoksit ovat kirjoilla seurakuntiemme jäseninä, mihin kuuluu osallistuminen toiminnan rahoittamiseen maksamalla kirkollisveroa (Avaa uuden sivuston).

– Myös papit ja piispat maksavat kirkollisveroa. Lisäksi julkisen rahan käyttö Suomessa on valvottua ja läpinäkyvää, mikä ei ole kaikkialla itsestäänselvyys, huomauttaa arkkipiispa Elia.

Piispat päättivät lisäksi kirjoittaa yhteisen, eri kielillä julkaistavan esitteen, jossa he selittävät kirkon jäsenyyden periaatteet Suomessa.

Kuinka liityn Suomen ortodoksiseen kirkkoon?*

Kirkkomme ukrainankieliset verkkosivut löytyvät täältä (Avaa uuden sivuston)

Esite ukrainaksi:

HOW TO BE A MEMBER OF THE FINISH ORTHODOX CHURCH (colour)

Kirkkomme venäjänkieliset verkkosivut löytyvät täältä (Avaa uuden sivuston).

Esite venäjäksi:

HOW TO BE A MEMBER OF THE FINISH ORTHODOX CHURCH (colour)RU

 

Lisää aiheeseen liittyen:

Yle selvitti, mitä hautaaminen maksaa evankelis-luterilaisissa seurakunnissa (Avaa uuden sivuston) eri puolilla maata.

Kuvituskuvassa arkkipiispa Elia pitelee ristiä.

Juttu ukrainaksi:

Передумовою звершення церковних таїнств є членство в Церкві — православних мігрантів закликають приєднуватися до Фінляндської Православної Церкви 

Православна церква Фінляндії переглянула свою практику щодо надання церковних послуг православним, які проживають у Фінляндії, але не є членами Фінляндської Православної Церкви. Водночас діяльність парафій залишається відкритою для всіх охочих. 

Архиєрейський Собор Фінляндської Православної Церкви надав парафіям нові рекомендації щодо оплати церковних треб у випадках, коли особа не є членом парафії. Попередній тариф було ухвалено п’ять років тому, і відтоді ціни зросли. Крім того, було переглянуто умови звершення церковних таїнств і треб. 

Найбажанішою ситуацією Церква вважає ту, коли православні, які постійно проживають у Фінляндії, стають членами Фінляндської Православної Церкви. Надалі для осіб, які постійно проживають у Фінляндії, церковні треби більше не звершуватимуться, якщо вони не є членами Церкви — за винятком поховання. 

Для осіб, які проживають за кордоном і належать до закордонної православної парафії, можуть звершуватися похорон, хрещення або вінчання за певних умов і за оплату. Вартість становить 750 євро плюс можливі додаткові витрати, наприклад транспортні. Також необхідно надати письмове підтвердження належності до православної парафії за кордоном. 

Настоятель православної парафії Турку, протоієрей Ioannis Lampropoulos, пояснює, що типовою ситуацією може бути, наприклад, бажання пари, яка живе за кордоном, провести вінчання у Фінляндії, тому що тут проживають їхні родичі та сім’я. Парафії оцінюють кожен випадок індивідуально. 

Щодо похоронних послуг парафіям рекомендовано враховувати ситуації, коли померлий був малозабезпеченим. У таких випадках парафія може з пастирських причин зменшити витрати. 

Архиєрейський Собор наголошує, що передумовою звершення церковних таїнств має бути членство в парафії. Відповідно до церковного вчення та практики, такі таїнства, як хрещення і вінчання, насамперед належать членам власної парафії. В інших церковних требах священники можуть використовувати пастирське розсудження. 

Священники й надалі можуть звершувати, наприклад, освячення домівок для осіб, які не проживають постійно у Фінляндії або не є членами православної парафії у Фінляндії чи іншій країні. За такі треби більше не рекомендується стягувати оплату згідно з тарифами 2021 року. 

Нова вартість у 750 євро приблизно відповідає сумі церковного податку, який член православної парафії у Фінляндії сплачує за півтора року. 

П’ять років тому рекомендовані ціни були значно нижчими:
• хрещення або вінчання — 255 євро
• похорон — 340 євро
• освячення дому, соборування та панахида — по 170 євро. 

Церква пояснює підвищення цін також тим, що кількість православних, які проживають у Фінляндії, але не належать до місцевих православних парафій, значно зросла, а це збільшує навантаження на парафії без відповідного фінансового покриття. 

За даними Церковного управління, через міграцію та війну Росії проти України у Фінляндії зараз проживає більше охрещених православних, ніж будь-коли раніше, але більшість із них не внесені до офіційного реєстру Фінляндської Православної Церкви. 

Наприкінці 2025 року у Фінляндії проживало близько 97 400 осіб із країн православної традиції. Майже 50 000 з них — українці, майже 34 000 — росіяни, близько 6 000 — румуни. Для порівняння: загальна кількість членів Фінляндської Православної Церкви становила 55 439 осіб. 

Фінська система є унікальною для православного світу, адже лише Фінляндська Православна Церква має законодавчо закріплене право на церковний податок та офіційний реєстр членів Церкви. 

Церковне управління наголошує, що православним мігрантам потрібно пояснювати: у Фінляндії охрещений православний, який не зареєстрований у Церкві, офіційно вважається нерелігійним. Це впливає, зокрема, на організацію релігійного навчання для дітей. 

«Обов’язок нашої Церкви — приймати всіх православних християн, які живуть у країні, та піклуватися про них», — підкреслює Церковне управління. 

Архиєреї також повідомили про підготовку спільної брошури різними мовами, у якій пояснюватимуться принципи членства у Фінляндській Православній Церкві. 

Що таке церковний податок у Фінляндії? 

У Фінляндії Церква діє офіційно на державному рівні. 

Тому, коли людина приєднується до Церкви, невелика частина її податків може бути спрямована на підтримку церковної діяльності — це і є церковний податок (kirkollisvero). 

Цей податок збирається автоматично через Податкову службу (Verohallinto), так само, як і всі інші податки в країні: 

розмір податку залежить від парафії; 

нічого не потрібно платити окремо або вручну; 

якщо доходи низькі, податок може не стягуватися; 

членство в Церкві та всі духовні права при цьому повністю зберігаються; 

подібна система існує також у багатьох інших європейських країнах, зокрема в Німеччині та Італії. 

На що спрямовуються ці кошти 

Кошти церковного податку використовуються для підтримки церковного життя, зокрема: 

оплати праці церковних працівників; 

(єпископів, священників, канторів, працівників у сфері виховання, дияконії та інших співробітників); 

організації богослужінь і звершення таїнств (для членів Церкви вони є безкоштовними); 

сімейної, дитячої, молодіжної та дорослої роботи, різноманітних гуртків і таборів; 

допомоги біженцям, людям похилого віку, самотнім та тим, хто потребує підтримки; 

проведення багатомовних богослужінь, зокрема українською мовою; 

утримання церков та парафіяльних приміщень. 

Jaa tämä juttu

Psalmin aika

Tämä Daavidin psalmi on kirkon alusta saakka ymmärretty ennustukseksi luvatun Messiaan ristinkuolemasta. Erään kirkon varhaisen opettajan mukaan kirjoittaja asetti psalmin lukijoidensa eteen, koska Kristuksen oli määrä kärsiä puolestamme.

Psalmissa kärsivä Herran palvelija kysyy: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Hän huutaa Jumalaa avuksi päivät ja yöt, mutta Valtias ei vastaa eikä rukoilija saa rauhaa. Evankeliumien mukaan Jeesus huusi ristillä nämä sanat arameaksi kokiessaan hylkäämisen tuskan maailman elämän edestä (Matt. 24:46; Mark. 15:34).

Psalmin rukoilija tunnustaa, että Herra on pyhä Kuningas ja hänelle soivat Israelin ylistysvirret. Isät turvasivat häneen, saivat avun eivätkä pettyneet, mutta Herran palvelijasta on tullut kuin maan mato, ei enää ihminen, kansansa hylkäämä ja ihmisten pilkka. Ihmiset ivaavat häntä: Herra auttakoon palvelijaansa, koska tämä on häneen turvannut ja pelastakoon hänet, koska on häneen mieltynyt.

Psalmin sanojen tavoin evankeliumissa mainitut ohikulkijat pilkkaavat ristiinnaulittua Jeesusta, koska hän on sanonut olevansa Jumalan Poika, väittänyt hajottavansa temppelin ja rakentavansa sen uudestaan kolmantena päivänä. Tällä Jeesus tarkoitti omaa ylösnousemistaan, mutta pilkkaajat eivät ymmärrä tätä. Siksi kehottavat ivaten Jeesusta auttamaan itseään, jos hän kykenee. (Matt. 27:39,43; Mark. 15:29; Luuk. 23:35)

Psalmin rukoilija kuvaa, miten hän syntyi äidistään, joka huolehti hänestä. Hänet annettiin Jumalan huomaan jo syntymästään. (Vuoden 1933 käännös) Ilmaisu ”Herra on hänen Jumalansa hänen äitinsä kohdusta saakka” nähdään eräässä kirkon varhaisessa tulkinnassa viittauksena Jeesuksen persoonaan Jumalana ja ihmisenä. Äiti viittaa Neitsyt Mariaan.

Herran palvelija vetoaa tuskassaan Jumalan mielisuosioon. Hän pyytää ahdistettuna, ettei Herra ole hänestä kaukana hädän päivänä, kun sonnien laumat ja villit Basanin härät piirittävät häntä uhkaavina kuin raatelevat pedot ja leijonat. Hän kertoo voimansa valuvan maahan kuin vesi ja luiden irtoavat toisistaan. Sydän on kuin sulaa vahaa, kurkku kuiva kuin ruukunsiru kielen tarttuessa hänen kitalakeensa. (Vrt. Joh. 19:28˗30)

Herran palvelija valittaa Jumalan suistavan hänet kuolemaan eli sallivan tämän. Vihamiehet ympäröivät hänet ja hänen kätensä ja jalkansa ovat runnellut (tai: lävistetyt). Tarkalleen ottaen hepreankielisessä tekstissä todetaan: ”kuin leijonat [he ovat raadelleet] hänen kätensä ja jalkansa” (vrt. Jes. 38:13).

Septuagintan ja joidenkin varhaisten tekstien valossa hepreankielinen termi on muuntunut, kun sanan viimeinen kirjain, pitkä pystyviiva, on jäänyt lyhyeksi (“karu, raadelleet” sanan u:sta on tullut i ja sana on muuttunut muotoon “k’ari, kuin leijonat”). Kristillisessä perinteessä ilmaisu on tulkittu lävistämiseksi.

Pilkkaajat ilkkuvat Herran kärsivää palvelijaa, jakavat hänen vaatteensa ja heittävät hänen puvustaan arpaa. Evankeliumeissa sotilaat jakavat arpaa heittämällä Jeesuksen vaatteet (Matt. 27:35; Mark. 15:24). Johanneksen evankeliumissa mainitaan erikseen vaatteiden jakamasen toteuttavan psalmin ennustuksen (Joh. 19:23).

Kärsivä palvelija anoo, ettei Herra ole hänestä kaukana, vaan rientää avuksi ja pelastaa hänet ahdistajiensa käsistä. Silloin hän saa julistaa Herran nimeä veljilleen ja ylistää häntä seurakunnan keskellä. Tämän pyynnön jälkeen anomukset kääntyvät kehotukseksi Herran palvelijoille, Jaakobin suvulle ja Israelin kansalle ylistää Jumalaa.

Syy ihmisten kohottamaan ylistykseen on se, ettei Jumala karttanut kurjaa, vaan kuuli lopulta hänen rukousäänensä. Siksi myös hän ylistää Jumalaa seurakunnan keskellä ja lunastaa lupauksensa. Uudessa testamentissa tämä jae veljistä liitetään Jeesukseen, joka Pelastajana kutsuu pelastettuja veljikseen (Hepr. 2:12).

Psalmissa nöyrät saavat lopulta syödä ja tulevat kylläisiksi, Herraa etsivät ylistävät häntä ja heidän sydämensä saa elää iankaikkisesti (vuoden 1933 käännös). Kirkon opettajille tämä kertoo siitä, miten lukuisat kansat ottavat vastaan evankeliumin Kristuksesta. Myös joissakin rabbiinisissa tulkinnoissa viittaus nöyrien ravitsemiseen nähdään messiaanisen ajan viittauksena.

Psalmissa kutsutaan kansoja muistamaan nämä Jumalan teot, kääntymään Herran puoleen ja kumartamaan hänen kuninkuuttaan. Maan mahtavia kehotetaan lankeamaan Herran eteen. He vaipuvat maan tomuun, mutta heidän jälkeensä tulevat saavat palvella Herraa. He kertovat tästä lapsilleen ja vastedes syntyvälle kansalle. Näin he julistavat Herran hyvyyttä, sillä hän on kaiken tämän tehnyt. Herran kärsivä Palvelija tulee siunaukseksi kaikille kansoille ja sukupolville.

Jaa tämä juttu