Suomen ortodoksisen kirkon piispojen yhteinen pääsiäistervehdys Herran vuonna 2026
Suomen ortodoksisen kirkon toimessa olevat piispat julkaisivat yhteisen pääsiäistervehdyksensä.
Julkaistu
Teksti: Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia, Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni ja Haminan piispa Sergei | Kuva: Joni Ylimäki/Riisa
Kristus nousi kuolleista!
Neljänkymmenen päivän vaelluksemme on päättynyt, ja me seisomme nyt sen äärellä, mitä kohti koko matka suuntautui. Joillekin teistä tämä on ensimmäinen pääsiäinen Kirkon helmassa; toisille vuosikymmenten tuttu ilo.
Inhimillinen ymmärrys ei kykene tyhjentämään sitä, mitä ylösnousemus merkitsee. Se ylittää käsityskykymme ja murtaa kaikki rajamme. Emme osaa selittää, voimme vain kokea, astua sisään sen todellisuuteen.
Kirkkomme uskoo ja opettaa, että Kristus astui alas tuonelaan ja kokosi ympärilleen langenneen ihmiskunnan. Hän, joka oli kärsinyt ristin ja laskettu hautaan, mursi kuoleman vallan sisältä käsin. Kuolema ei voinut pitää hallussaan Elämän Ruhtinasta. Siinä missä ensimmäinen Adam oli valinnut erillisyyden Jumalasta ja johdattanut koko luodun kuoleman alaisuuteen, toinen Adam astui tuohon samaan kuolemaan ja teki siitä portin elämään. Tässä on uskomme ydin.
Ylösnousemus ei ole ainoastaan muisto menneestä tapahtumasta. Se on elävä todellisuus, joka muuttaa kaiken. Se on Jumalan lupauksen täyttymys – ja tuossa täyttymyksessä kuulemme hänen äänensä: Älkää pelätkö (Matt. 28:10). En jätä teitä orvoiksi (Joh. 14:18). Koskaan en sinua hylkää (Hepr. 13:5). Sillä Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihminen tulisi osalliseksi Jumalasta. Hän antoi itsensä ristille, jotta synti menettäisi valtansa. Hän astui kuolemaan, jotta kuolema ei enää pitäisi meitä vallassaan. Hän nousi haudasta, jotta mekin nousisimme – ei vain viimeisenä päivänä, vaan jo nyt, uuteen elämään hänessä.
Ylösnousemuksen valossa näemme, miksi meidät on luotu. Emme ole olemassa kuolemaa varten emmekä syntiä varten – vaan yhteyttä ja kirkastumista varten. Ylösnousemus ei ainoastaan palauta meitä siihen, mitä olimme: se avaa meille sen, mitä emme vielä ole, mutta joksi olemme kutsutut.
Eikä tämä ilo ole vain meidän omaamme. Kristuksen ylösnousemus koskettaa koko luomakuntaa, sillä hänessä Jumala on astunut luotuun todellisuuteen ja avannut sille tien uudistumiseen. Luomakunta huokaa yhä, mutta se huokaa nyt toivossa, sillä kuoleman viimeinen sana on kumottu. Ja me, jotka olemme saaneet tämän toivon, olemme kutsutut elämään sen todeksi – varjelemaan luotua, parantamaan särkynyttä ja tekemään ylösnousemuksen valo näkyväksi siellä, missä pimeys yhä vallitsee.
Siksi, Kristuksessa rakkaat isät, veljet ja sisaret, jättäkäämme taaksemme se, mikä meitä painaa – synti, pelko, katkeruus, epätoivo. Ottakaamme toisemme vastaan anteeksiannossa ja rakkaudessa, sillä me kaikki olemme ylösnousseen Kristuksen lapsia. Suunnatkaamme elämämme kiitokseen ja iloon.
Pyhän Johannes Krysostomoksen iki-ihana pääsiäissaarna luetaan pääsiäisyön palveluksessa.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Pyhä Johannes Krysostomos | Kuva: Esko Jämsä
Kristus nousi kuolleista!
Se, joka on hurskas ja rakastaa Jumalaa, iloitkoon tästä hyvästä ja riemuisasta juhlasta.
Joka on oikeamielinen palvelija, tulkoon riemuiten Herransa iloon.
Joka on paastoten kilvoitellut, iloitkoon palkasta.
Joka on ensimmäisestä hetkestä työtä tehnyt, ottakoon tänään vastaan oikeudenmukaisen ansion.
Joka tuli kolmannen hetken jälkeen, ilolla viettäköön juhlaa.
Joka saapui kuudennen hetken jälkeen, älköön lainkaan tunteko pelkoa: kukaan ei menetä mitään.
Joka tuli niin myöhään kuin yhdeksännellä hetkellä, tulkoon mukaan hänkin, lainkaan epäröimättä.
Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään,
sillä valtias on jalomielinen:
hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin,
hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijälle kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle.
Viimeisenkin hän armahtaa ja ensimmäisestä pitää huolen:
tuolle hän antaa, tälle lahjoittaa.
Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin.
Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää.
Siis tulkaa kaikki sisälle Herranne iloon.
Niin ensimmäiset kuin toiset, iloitkaa juhlasta.
Rikkaat ja köyhät, riemuitkaa toinen toistenne kanssa.
Kilvoittelijat ja välinpitämättömät, kunnioittakaa tätä päivää.
Te, jotka paastositte, ja te, jotka ette paastonneet, riemuitkaa tänä päivänä.
Pöytä on runsas, syökää ylenpalttisuudessa.
Älköön kukaan poistuko nälkäisenä, sillä juhlaruokaa on paljon.
Riemuitkaa kaikki oikeamielisyyden rikkaudesta.
Riemuitkaa kaikki uskon juhlapidoista.
Älköön kukaan valittako puutetta, sillä yhteinen valtakunta on ilmestynyt.
Älköön kukaan itkekö rikkomuksiaan, sillä anteeksiantamus on noussut haudasta.
Älköön kukaan pelätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät vapauttanut:
kuoleman hallussa pitämä kukisti kuoleman.
Tuonelaan laskeutuessaan hän hävitti tuonelan.
Hän tuhosi sen, joka oli hänen lihaansa maistanut.
Ja tätä odottaessaan Jesaja huudahti ja sanoi:
”Tuonela kukistui kohdatessaan sinut alhaalla”. (Jes.14:9)
Se kukistui ja niin se kohtasi loppunsa.
Se kukistui ja se saatettiin häpeään.
Se kukistui ja niin se kuoletettiin.
Se kukistui ja niin se menetti valtansa.
Se kukistui ja pantiin kahleisiin.
Se otti ruumiin, mutta kohtasi Jumalan.
Se otti maan tomua, mutta kohtasi taivaan.
Se otti, mitä näki mutta kukistui siihen, mitä ei nähnyt.
”Kuolema, missä on sinun otasi?
Tuonela, missä on sinun voittosi?
Kristus nousi kuolleista ja hävitti voimasi.
Kristus nousi kuolleista ja pahuuden henget tuhoutuivat.
Kristus nousi kuolleista ja elämä hallitsee.
Kristus nousi kuolleista, eikä kukaan kuollut ole haudassa.
Sillä Kristus nousi kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.”(1.Kor.15:20)
Hänelle olkoon kunnia ja valta iankaikkisesta iankaikkiseen.
Skeemanunna Melania viettää 62. pääsiäistään Lintulan luostarissa
Skeemanunna Melanialla on edessään 62. pääsiäinen Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarissa. Hän tuli Lintulaan vuonna 1965 ja on nyt pisimpään Heinäveden Lintulan luostarissa kilvoitellut henkilö. Tänä aikana luostarilla on ehtinyt olla viisi johtajaa, kirkolla neljä arkkipiispaa ja Suomella kuusi presidenttiä.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marja Simonen | Kuva: Lasse Simonen
Vuosi 2026 on Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarin juhlavuosi. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta luostarin siirtymisestä Heinävedelle.
Edellinen vuosi oli Lintulan luostarin perustamisen 130-vuotisjuhlavuosi. Näitä molempia merkkipaaluja juhlitaan Lintulassa 14.6.2026 kello 8:30 alkavalla vedenpyhityksellä ja juhlaliturgialla, joita seuraa kenttälounas sekä päiväjuhla lammen rannalla.
Ensimmäiset suomalaiset sisaret tulivat Heinäveden luostariin 1940-luvulla. Palmusunnuntaina vuonna 1965 luostariin muutti Maija Holopainen, josta oli sittemmin tuleva ensimmäinen suomalainen skeemanunna Lintulassa. Kukapa olisi sopivampi muistelemaan menneitä vuosikymmeniä kuin luostarissa kaikkein pisimpään kilvoitellut 92-vuotias äiti Melania.
Neiti Maija Holopainen oli hiljattain käynyt luostarissa turistimatkalla. Laivamatka Kuopiosta Lintulaan oli herättänyt kiinnostuksen luostaria kohtaan: voisiko sinne tulla töihin? Työvoima oli tarpeen, joten Holopainen muutti Kuopiosta Lintulaan 14.4.1965, viikko ennen pääsiäistä. Uusi koti oli löytynyt myös hengellisessä mielessä: vuoden 1966 syksyllä Holopainen liitettiin ortodoksiseen kirkkoon.
Samoihin aikoihin Lintulassa kilvoitteli kolme muuta suomalaista sisarta: Sanni, (sittemmin äiti Serafima), Irmeli (äiti Elisabet) ja Irja (äiti Varvara). Suurin osa sisaristosta oli venäläisiä.
– Minä en tullessani osannut venäjää. Opettelin sitä täällä. Kieli kuitenkin pääsi unohtumaan sitten, kun ei enää ollut ketään, jonka kanssa sitä puhua, äiti Melania kertoo.
Holopaisen tullessa luostariin sisaret asuivat kahden hengen huoneissa kartanorakennuksessa. Jumalanpalvelukset pidettiin kartanon salissa. Trapesaa tai muita yhteisiä tiloja ei ollut, joten ensimmäinen pääsiäinen ja ensimmäinen joulu luostarissa kuluivat töissä, palveluksissa ja omassa huoneessa.
Toisin kuin vanhemmat sisaret, sisar Maija oli saanut oman huoneen hiljattain remontoidusta sivurakennuksesta eli nykyisestä “talkoolaisten talosta”. Hänen huoneeseensa majoitettiin muita ihmisiä vain satunnaisesti.
Vuonna 1966 Lintulaan saatiin uusi asuinrakennus, jossa äiti Melania asui samassa huoneessa äiti Elisabetin kanssa. Hänen nykyinen keljansa on vuonna 1992 rakennetussa uudessa asuinsiivessä.
1970-luku
Vuonna 1965 Lintula oli maatalousluostari. Tähän oli kuitenkin tulossa muutos. 1960- ja 70-lukujen taitteessa lehmät vaihtuivat helppohoitoisempiin lampaisiin, sillä matkailun merkitys oli alkanut kasvaa ja luostari oli saanut vastuulleen tuohusten valmistamisen. Ensi alkuun tuohustehdas sijaitsi päärakennuksessa nykyisen kirkon alla. Sisar Maija toimi tehtaassa koneen käyttäjänä ja tuohusten pakkaajana.
Lintulan kirkko valmistui vuonna 1973. Pääasiallinen jumalanpalveluskieli vaihtui kirkkoslaavista suomeksi 1970–80-lukujen vaihteessa.
Pääsiäistä vietetään luostarissa pitkälti samalla tavalla kuin jo 1960-luvulla. Kuva: Lasse Simonen
1980-luku
Sisar Maijan ohjaajavanhus skeemanunna Serafima lähti tuonilmaisiin vuonna 1986. Rakkainta muistoa kysyttäessä äiti Melania mainitsee juuri ohjaajansa, joka rukoili lakkaamatta Jeesuksen rukousta (Avaa uuden sivuston) ja muistutti rukoilemisen tärkeydestä nuorempaansakin. Äiti Melania kokee äiti Serafiman olleen hänelle hyvä esikuva.
1990-luku
Heti 1990-luvun alussa oli äiti Eugenian vuoro lähteä tuonilmaisiin. Hän ehti olla vanhassa ja uudessa Lintulassa yhteensä 82 vuotta, mikä on toistaiseksi pisin aika.
Sisar Maija vihittiin pieneen skeemaan vuonna 1991 ja sai nimekseen Taisia pyhittäjä Taisia Aleksandrialaisen (Avaa uuden sivuston) mukaan. Hän ehti olla luostarissa yli neljännesvuosisadan ennen nunnavihkimystä.
– Eivät uskaltaneet vihkiä nunnaksi, kun pelkäsivät, että rupean vielä igumeniaksi, äiti Melania vitsailee.
Luostarin pääelinkeinot ovat jo pitkään olleet tuohusten ja yrttituotteiden valmistaminen sekä matkailu. Sisaret ovat myös maalanneet ikoneita ja valmistaneet käsitöitä myyntiin. Lisäksi Lintulan luostari on kustantanut ja kääntänyt hengellistä kirjallisuutta, jossa Lintulaan vuoden 2001 tammikuussa tulleella äiti Kristodulilla oli tärkeä rooli.
Äiti Melanialla oli vuosien saatossa useita kuuliaisuustehtäviä. Hän työskenteli ainakin navetassa, tuohustehtaalla, kasvimaalla, keittäjän apulaisena, kahvioapulaisena ja vierasmajan siivoajana. Lisäksi hän toimi alttaripalvelijana isä Hermanin kanssa yli kaksi vuosikymmentä.
– Tein myös käsitöitä – sellaisia patalappuja, äiti Melania muistelee. Tässä hän on turhankin vaatimaton, sillä hänen käsistään kerrotaan valmistuneen monenlaisia töitä, kuten virkattuja ristejä ja nyplättyjä liinoja, joita myytiin valtavat määrät luostarin myymälässä.
Etualalla olevassa punaisessa munassa esiintyy vanhan Lintulan kirkko ja venäjänkielistä tekstiä. Se on löytynyt vanhan Lintulan raunioista erään luostarin ystävän vieraillessa siellä. Kyseinen henkilö toi munan myöhemmin Palokin Lintulaan. Kuva: Lasse Simonen
Skeemanunnan arkea 2020-luvulla
– Sukulaiseni testamenttasi ruumiinsa lääketieteen opiskelijoiden käyttöön. Viimeksi sairaalassa käydessä piti melkein lähteä pois, kun alkoi pelottaa, alkavatko ne nyt leikellä minuakin, äiti Melania veistelee.
Huumori tuntuu kuuluvan skeemanunnan elämään yhtä kiinteästi kuin luostarin arkirutiinit. Äiti Melania herää joka aamu ilman kelloa neljän aikaan rukoilemaan. Kuudelta alkaa aamupalvelus, jota seuraa aamupala.
Aamupalan ja kello 11 tarjoiltavan lounaan välissä äiti Melanialla on omaa aikaa. Hän lukee paljon. Nyt on menossa Kirkkovuoden pyhät -teos. Lukuisten portaiden takia on päädytty siihen, että skeemanunna menee alakerran trapesaan enää vain lounaalle. Muut ateriat hän nauttii keljassaan.
Kello 13 on iltapäiväkahvin aika. Kupissa voi olla myös lempiteetä Keisarin morsianta. Iltapäivisin äiti Melania ja häntä arjessa avustava viitankantajanunna Katariina käyvät kävelyllä. Lenkki kulkee hautausmaan, kartanon ja koivukujan kautta.
Vielä vuonna 2024 äiti Melania saattoi pulahtaa uimaankin, mutta nyt kunnon heikennyttyä kävely on turvallisempaa liikuntaa. Talviaikaan skeemanunna sytyttää kävelylenkin yhteydessä kynttilän edesmenneiden igumenioiden Antoninan ja Marinan haudoille.
Viideltä tai kesäaikaan kuudelta alkavan iltapalveluksen jälkeen alkavat iltatoimet. Iltakahdeksan aikaan – juuri ennen nukkumaanmenoa – äiti Melania saattaa kuunnella radiosta iltahartauksen. Juuri muita kuin hengellisiä ohjelmia hän ei radiosta kuuntelekaan.
Edessä 62. pääsiäinen Lintulassa
61 vuotta luostarissa on pitkä aika. Vuosien 1965 ja 2026 välissä on käyty kuussa, koettu rakennemuutos, liitytty Euroopan unioniin ja siirrytty digiaikaan. Presidentti on ehtinyt vaihtua viisi ja ortodoksisen kirkon arkkipiispa kolme kertaa. Vuonna 2023 toimeen asetettu igumenia Ksenia on luostarin viides johtaja äiti Melanian aikana.
Mitä skeemanunna sanoisi luostariin menoa pohtivalle?
– Ulkomaille voisi mennä. Suomessa on jo maallistunutta. Itse en tullut lähteneeksi ulkomaille, kun en osannut kieliä. (Igumenia Ksenia tuumii tähän, että maailma muuttuu ja että se maailma, josta äiti Melania tuli luostariin, oli kovin erilainen kuin nykyinen.)
Suuri paasto on näkynyt kuitenkin paastoruokana ja pidempinä palveluksina, kuten se näkyi myös kuusikymmentä vuotta sitten.
– Paastoruoka on parempaa kuin tullessani luostariin, äiti Melania huomauttaa.
Myös pääsiäistä vietetään luostarissa pitkälti samalla tavalla kuin jo 1960-luvulla. Paasto päättyy pääsiäisyön juhlavaan liturgiaan. Erona on se, että pashaa ja kulitsaa tarjotaan nyt kaikille: kauan sitten keittäjänä toiminut skeemanunna valmisti näitä herkkuja vain “vanhoille” nuorempien sisarten jäädessä ilman.
– Kun ei tulisi liikaa ihmisiä, äiti Melania esittää toiveen tulevaa pääsiäistä koskien.
Pitkään kilvoitelleesta skeemanunnasta välittyy kaipaus hiljaisuuteen ja rauhaan, joita Lintulassa voi kokea etenkin talvikuukausina.
– Parasta on ollut silloin, kun ei ole ollut liikaa työtä, vaan on saanut olla rauhassa, rukoilla ja käydä kirkossa, hän summaa kuluneita vuosikymmeniä.
Lopuksi äiti Melania ja sisar Katariina toivottavat kaikille Aamun Koiton lukijoille hyvää paastonaikaa ja Herran Pyhää Pääsiäistä!
Kirjallinen lähde: Hyvän osan valinneet (Lintulan luostari, 2008)
Pääkuvassa: Viitankantajanunna Katariina (vas.) ja skeemanunna Melania ihailevat vanhoja valokuvia Lintulan luostarin kalenterista. Kuva: Lasse Simonen
Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa painetussa Aamun Koitossa 1/2026. Painetun lehden sisältöjä tuodaan myös verkkolehden lukijoiden saataville.
Minisaarna: Herramme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus – tulkaa kaikki Herramme iloon
Sunnuntai 5.4.2026. Herran pääsiäinen. Kristuksen ylösnousemus. Pyhä ja suuri pääsiäissunnuntai.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Heikki Santasalo
Pääsiäisyön aamupalveluksen ristisaatossa.
Ylösnousemusevankeliumi II
(Mark. 16:1–8)
Sapatin päätyttyä Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostavat tuoksuöljyä voidellakseen sillä Jeesuksen ruumiin.
Matkalla he pohtivat, kuka voisi vierittää kiven haudan suulta, mutta kivi olikin jo poissa. Haudan sisällä istuu nuorukainen valkoisissa vaatteissa ja kehottaa heitä olemaan pelkäämättä: ristiinnaulittu Jeesus Nasaretilainen on noussut kuolleista eikä ole enää haudassa.
Heidän tulee kertoa tästä opetuslapsille, erityisesti Pietarille.
***
Evankeliumissa enkeli todistaa Jumalan Pojan ylösnousemuksesta. Hauta on tyhjä.
Jeesusta rakkauden teolla palvelemaan tulleet naiset yllättyvät ja pelästyvät, mutta enkelin kaiken pelon poistava ilmoitus julistaa Herran ylösnousemusta.
Sanoma ylösnousemuksesta käskettiin viedä apostoleille ja Vapahtajan kieltäneelle Pietarille. Evankeliumi on Jumalan pelastuksen ilmoitusta langenneille ihmisille. Jumala kutsuu meistä jokaista yhteyteensä. Ketään ei ole unohdettu.
Pääsiäisyön liturgiassa
(Joh. 1:1–17)
Evankeliumi kertoo Sanasta, ihmisten valosta, joka oli alussa Jumalan luona ja jonka kautta kaikki sai syntynsä. Johannes Kastaja todisti tästä todellisesta maailmaan tulevasta valosta, joka loistaa pimeydessä eläville ihmisille.
Kaikille, jotka ottavat Jumalan Sanan vastaan ja uskovat häneen, annetaan voima tulla Jumalan lapsiksi. Kun Sana tuli lihaksi, ihmiset saivat katsella Isän ainoalle Pojalleen antamaa kirkkautta.
Hänen täyteydestään olemme saaneet armoa armon lisäksi. Laki annettiin Mooseksen välityksellä, mutta armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.
***
Suurena ja pyhänä pääsiäisenä luemme kirkossa pyhän Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnan. Juhlan ilosanoma julistaa suuren kirkkauden saapumista ja Jumalan laupeuden riemuvoittoa.
Saarnassaan Johannes kutsuu jokaista juhlaan valmistautunutta tulemaan Herransa iloon. Mukaan kutsutaan myös viime hetkellä saapuneita, sillä Valtias on jalomielinen: hän ottaa vastaan ensimmäisen ja viimeisen. Kukaan ei saa jäädä osattomaksi pääsiäisen riemusta.
Uskon pidot ovat alkaneet, yhteinen valtakunta on ilmestynyt, anteeksiantamus on noussut ylös ja kuolema on kukistettu. Kristus on noussut kuolleista ja elämä viimein hallitsee.
Kristus nousi kuolleista!
(Pääsiäissunnuntain iltaan sijoittuvan ehtoopalveluksen tekstiä Joh. 20:19–25 ei ole otettu mukaan tähän lukujaksoon, sillä teksti luetaan viikon päästä pääsiäisestä eli Tuomaan sunnuntaina hieman laajempana, Joh. 20:19–31. Teksti luetaan myös vigilioissa IX ylösnousemusevankeliumina vigilian evankeliumikierron mukaan).
Risti yhdistää kristittyjä – teloitusvälineestä tuli toivon merkki
Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Elia ja katolisen kirkon piispa Raimo Goyarrola avaavat haastatteluissaan ristin historiaa, merkitystä ja symboliikkaa. Esipaimenten mukaan molemmissa perinteissä tunnetaan erinäköisiä ristejä. Ulkoisia seikkoja tärkeämpää on se, mitä risti edustaa: sovitustyötä ja pelastusta.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marja Simonen | Kuva: Lasse Simonen
– Risti on Jeesuksen valtaistuin ja kaiken keskipiste. Ainoa avain taivaaseen on ristinmuotoinen, Helsingin katolisen hiippakunnan piispa Raimo Goyarrolaavaa ristin merkitystä katolisessa perinteessä. – Jeesus pelasti meidät kuolemalla puolestamme ristillä.Siksi meidän pitää olla kiitollisia ristille. Risti on positiivinen symboli: rakkauden merkki, joka yhdistää ihmiset ja antaa toivoa sekä iloa. Se symboloi myös kuolemanjälkeistä elämää.
Myös Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia kutsuu ristiä kaiken keskipisteeksi:
– Ei voi olla kristinuskoa ilman ristiä: risti on kaiken A ja O. Ekumeenisessa mielessä, kaikkia kristittyjä yhdistävä tekijä on usko Kristuksen sovitustyöhön. Risti on siis pienin yhteinen nimittäjä kristittyjen kesken.
Arkkipiispa Elian mielestä Ristin ylentämisen juhlan kirkkoveisu kuvaa kauniisti ristin merkitystä:
“Risti, koko maailman suojelija
Risti, kirkon kaunistus
Risti, hallitsijain vahvistus
Risti, uskovaisten tuki
Risti, enkelten kunnia
ja pahojen henkien tuho.”
Arkkipiispa Elia esittelee värikästä koptiristiä. Kuva: Lasse Simonen
Ristin historia
Ristillä teloittaminen oli tuskallinen häpeärangaistus.
– Lääkärinä tiedän, mitä ristiin naulitseminen tarkoittaa fyysisesti, isä Raimo sanoo lisäten, että Mel Gibsonin The Passion of the Christ -elokuva (Avaa uuden sivuston) visualisoi hyvin Kristuksen kärsimyksiä. – Ei voi unohtaa, että Jeesus oli viettänyt edellisen yön vankilassa, todennäköisesti seisten. Hän oli syönyt viimeksi torstaina – viimeinen ateria oli tosiaankin viimeinen ateria! Ruoskittaessa Jeesus menetti arviolta kaksi litraa verta. Sitten hän joutui kantamaan koko ristiä, vaikka muut kantoivat yleensä vain poikkipuuta.
– Fyysisen kivun lisäksi oli psykologinen kipu: vain Johannes ja naiset jäivät ristin juurelle, muut opetuslapset lähtivät, piispa Raimo kertoo tuoden esiin Jeesuksen tunteman yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen tunteen. – Jeesus kysyi Jumalalta, miksi olet hylännyt minut – mikä on mysteeri, onhan Jeesus itse Jumala.
Tyhjä risti ilmestyi kristilliseen kuvastoon vasta 300-luvulla. Varhaisimmat tunnetut kuvat Jeesuksesta ristillä ajoittuvat 400-luvulle. Arkkipiispa Elia selittää risti-symbolin myöhäistä käyttöönottoa alkuaikojen epävarmuustekijöillä:
– Kristuksen kuoleman jälkeen käytiin polemiikkia siitä, oliko Jeesus Messias vai ei. Tähän asiaan saatiin varmuus vuonna 325, kun uskontunnustus lyötiin lukkoon kirkolliskokouksessa. Lisäksi aiemmin kristittyjä vainottiin. Silloin he käyttivät salasymboleita, kuten kalaa.
Entä miksi kristityt alkoivat käyttää ristiä tunnuksenaan?
– Miten kuoleman symbolista tulee elämän lähde, kuinka häpeällisestä tuleekin kunniallista? Se on paradoksaalista, arkkipiispa Elia pohtii lisäten, että evankeliumeissa ja kristinuskossa on paljon tällaisia ristiriitaisia asioita.
Piispa Raimo käsittelee asiaa vertaamalla ristiä synnytykseen: siinäkin on yhtä aikaa läsnä kärsimystä ja iloa.
Erilaisia ristejä
Kristusta kaksipuisella ristillä, jalat yhdellä naulalla naulattuina kuvaavat veistoskrusifiksit edustavat läntistä perinnettä.
– Katolisessa kirkossa käytetään myös tyhjiä ristejä, isä Raimo ehättää kertomaan. – Jeesus kuvataan yleensä ristillä, koska se koskettaa. Hän on ristillä kädet auki, ikään kuin haluten halata meitä. Ristillä oleva Jeesus sanoo katsojalle: “Olen tässä, koska rakastan sinua. Mikä on sinun vastauksesi? Millä tiellä olet?”
– Ainoa avain taivaaseen on ristinmuotoinen, Helsingin katolisen hiippakunnan piispa Raimo Goyarrola sanoo. Kuva: Lasse Simonen
– On hyvä nähdä Jeesus ristillä, sillä meille tekee hyvää nähdä todellinen kärsimys, piispa jatkaa. – Jeesus ymmärtää inhimillistä kärsimystä, koska hän valitsi kärsiä ihmisenä: hän valitsi syntyä luolaan, lähteä pakolaiseksi Egyptiin ja lopulta kuolla ristillä. Olen ainoa katolinen piispa koko Suomessa. Kun kuorma painaa, otan krusifiksin esiin ja pyydän: “Sun risti on painava, mun kevyt, mutta voitko auttaa?”
Risti muistuttaa myös ortodoksia Kristuksen kärsimyksestä ja synnin sekä kuoleman voittamisesta. Itäiseen perinteeseen kuuluvat kaksiulotteiset kuvakrusifiksit (eli risti-ikonit), joissa Jeesuksen jalat on naulattu erikseen kahdella naulalla, tyhjät ristit sekä erilaiset käsiristit.
– Jokaisessa alttarissa on risti-ikoni, jolla Kristus esitetään joko kuolleena tai elävänä, arkkipiispa Elia toteaa. – Minua henkilökohtaisesti puhuttelee eniten ikoni, jossa Kristus on henkensä – ei siis elämänsä – antaneena. Tällainen on esimerkiksi Kunnian Kuningas -ikoni. Tyhjä risti viittaa pääsiäiseen.
Suomen ortodoksisessa kirkossa käytetään yleensä kaksi- tai kolmepoikkipuista ristiä. Mahdollinen ylin poikkipuu kuvaa laattaa, johon Pontius Pilatus kirjoitutti kolmella kielellä “Jeesus nasaretilainen, juutalaisten kuningas”.
Ristin alimmalle, vinolle poikkipuulle on arkkipiispa Elian mukaan annettu eri selityksiä. Yhden mukaan poikkipuu muistuttaa siitä, että vielä viime hetkellä voi katua ja pelastua, kuten kävi toiselle Jeesuksen kanssa yhtä aikaa ristiinnaulituista ryöväreistä. Arkkipiispa kuitenkin korostaa sitä, että ihmisten keksimät selitykset ja tulkinnat ovat eri asia kuin teologia eli oppi.
– Ristin muodollakaan ei sinänsä ole merkitystä. Kaikenlaisia ristejä tulee kunnioittaa, arkkipiispa alleviivaa. Erimuotoiset ristit – kuten isä esipaimenen työhuoneessa olevat ruteenien risti, koptiristi ja armenialainen risti – ovat paikallisten kirkkojen traditioita. Kreikassa käytetään kaksipuista latinalaista ristiä, Georgiassa käytössä on pyhän Ninon risti. Pyhän apostoli Pietarin risti oli ylösalaisin. Arkkipiispa muistelee nähneensä Serbiassa ikonografisesti kuvattuja pietarinristejä.
Arkkipiispa Elia pitelee ruteenien ristiä. Kuva: Lasse Simonen
Ristin kunnioittaminen
Molemmat esipaimenet kertovat, että ristiä kunnioitetaan suutelemalla, polvistumalla/kumartamalla ja tekemällä ristinmerkki, ja että syyskuun 14. päivänä vietetään Ristin löytymisen muistojuhlaa. Ristiä kunnioitetaan myös pääsiäistä edeltävällä viikolla, jolloin se nostetaan keskelle kirkkoa.
Ortodoksinen kirkko viettää lisäksi Ristinkumartamisen sunnuntaita keväällä ja Ristin esiintuomisen juhlaa syksyllä, joista jälkimmäiselle arkkipiispan oma tsasouna on pyhitetty. Katolisilla on erityinen ristin tie -traditio:
– Paaston aikana joka kirkossa on perjantaisin Via Crucis eli 14 ristiä muistuttamassa ristiinnaulitsemista edeltävistä tapahtumista, piispa Raimo selittää. – Kunkin ristin kohdalla luetaan tietty rukous rukouskirjasta. Joissain maissa Via Crucis järjestetään joka perjantai.
Risti on mukana myös arjessa.
– Kaulassa oleva risti on todiste kristittynä olosta ja rakennuksessa oleva risti symboli siitä, että kyseessä on kristitty huusholli tai kirkko, arkkipiispa Elia summaa.
– Jokaisessa katolisessa kodissa on krusifiksi, piispa Raimo mainitsee. – Krusifiksia voi pitää myös kaulassa tai taskussa. Se ei ole mikään amuletti, vaan se muistuttaa, että Jeesus on pelastanut meidät ja että me olemme Jumalan lapsia.
Ristinmerkki
– Päivä alkaa ristinmerkillä ja päivä päättyy ristinmerkkiin. Näin Jumala pysyy mielessä ja tulee annettua kiitos Jumalalle, arkkipiispa Elia opettaa. – Koska vain voi tehdä ristinmerkin, rukoilla ja turvata Jumalan apuun. Ortodoksi saattaa tehdä ristinmerkin aina kun näkee ristin. Eräskin henkilön teki ristinmerkin jopa nähdessään puhelinlinjojen muodostavan ristin.
Ristinmerkin tekemisestä kirjoitti jo 100- ja 200-lukujen taitteessa elänyt kirkkoisä Tertullianus. Itäisen perinteen mukaisessa tavassa tehdä ristinmerkki kolme yhteen liitettyä sormea muistuttavat kolmiyhteisestä Jumalasta ja kaksi kämmentä vasten olevaa sormea Kristuksen kahdesta luonnosta.
Katolilaiset tekevät ristinmerkin avoimella kämmenellä (mikä symboloi Kristuksen viittä haavaa) ja vasemmalta oikealle. Ristinmerkkiin kuuluu rukous: “Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.”
Yhteistä molemmille kirkoille on sekin, että ristinmerkkiä käytetään myös toisten ihmisten siunaamiseen.
– Itseäni liikuttaa se hetki, kun tulen kirkkoon ja alan siunata ihmisiä ristinmerkillä, piispa Raimo toteaa. – Sen hetken kauneus nostaa kyyneleet silmiin.
Armenialainen puusta valmistettu risti. Kuva: Lasse Simonen
Pääkuvassa vasemmalla on Suomessa ortodoksiseksi ristiksi mielletty slaavilainen risti ja krusifiksi.
Teksti on julkaistu ensi kertaa painetun Aamun Koiton numerossa 1/2026. Painetun lehden sisältöjä tuodaan ensijulkaisun jälkeen myös verkkolehden lukijoiden saataville.
Minisaarna: Suuri lauantai – Tuonelan portit ovat murtumassa
Lauantai 4.4.2026. Suuren viikon lauantai. Paastopäivä.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: VvoeVale/iStock
Liturgiassa
(Matt. 28:1‒20)
Evankeliumissa Magdalan Maria ja toinen Maria menevät Jeesuksen haudalle. Enkeli kertoo heille ylösnousemuksesta. Haudalle asetetut vartijat pakenevat pelästyneinä. Matkalla opetuslasten luokse naiset kohtaavat ylösnousseen ja kumartavat häntä. Kaupunkiin saapuneet vartijat sen sijaan saavat tehtäväksi levittää valheita, joiden mukaan opetuslapset ovat ryöstäneet Jeesuksen ruumiin.
Opetuslapset kohtaavat Jeesuksen Galileassa ja kumartavat häntä muutamien yhä epäillessä. Jeesus, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, lähettää heidät kaikkeen maailmaan kastamaan ja opettamaan. Hän lupaa olla omiensa kanssa maailman loppuun saakka.
***
Suuren lauantain evankeliumi julistaa jo ennen pääsiäisyön juhlaa Jeesuksen ylösnousemusta. Tuonelan portit jo vapisivat, mutta opetuslapset olivat vielä peloissaan piilossa ja mirhantuojanaisten vasta suunnittelivat haudalle menemistä. Kirkko ei silti malta enää vaieta, vaan julistaa jo suuren lauantain koittaessa ylösnousemuksen viestiä.
Pian koittaa hetki, jolloin toiset kumartavat ylösnoussutta ja toiset turvaavat valheisiin yrittäen vääristellä evankeliumin sanomaa. Aivan kohta Jeesus lähettää omansa kertomaan ilosanomaa kaikkeen maailmaan.
Jumalan suuri lahja ei voi pysyä kätkettynä: Jumalan rakkaus on ilmoitettu kaikkia ihmisiä varten. Kirkko, ylösnousemusriemun täyttämä ja Jumalaa rakastavien ihmisten yhteisö on muotoutumassa, sillä pääsiäisyö ja varhainen aamu koittaa pian. Haavoitettu, kuoleman kukistanut Rakkaus nousee ylös.
(Suuren lauantaihin liittyvä aamupalvelus toimitetaan usein jo perjantai-iltana. Kyseisen palveluksen teksti Matt. 27:62–66 on sen vuoksi sijoitettu jo edellisen päivän, suuren perjantain, tekstien yhteyteen.)
Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous on muuttanut kantansa ortodoksisen seminaarin kirkollisesta ja kanonisesta asemasta. Uuden päätöksen mukaan seminaari toimii arkkipiispan alaisuudessa.
Joensuussa sijaitsevan Ortodoksisen seminaarin kirkollinen ja kanoninen asema on ollut epäselvä siitä lähtien, kun arkkipiispan istuin siirtyi Kuopiosta Helsinkiin vuonna 2018. Lisäksi piispainkokous määritti vuonna 2022 toimeen asetetun apulaispiispan toimenkuvaan muun muassa koulutusasiat.
Kirkon työntekijät koulutetaan Joensuussa Itä-Suomen yliopistossa sekä Ortodoksisessa seminaarissa. Hallinnollisesti seminaari toimii kirkollishallituksen alaisena osana Suomen ortodoksisen kirkon palvelukeskusta piispainkokouksen valvonnassa.
Rovasti Sidoroff palasi aiheeseen viime syyskuussa Joensuussa järjestetyillä Ortodoksisten pappien liiton 100-vuotispäivillä juhlaseminaarin virallisessa puheenvuorossaan. Esitelmää kuuntelemassa olivat kaikki kolme kirkkomme toimessa olevaa piispaa eli arkkipiispa Elia, metropoliitta Arseni ja piispa Sergei – sekä Ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen edustajina Ranskan arkkipiispa Dimitrios (Ploumis) ja Viron Haapsalun piispa Damaskinos.
Seminaarin asema esillä jo 2022
Piispainkokous käsitteli seminaarin asemaa ensimmäisen kerran jo lokakuussa 2022 (Avaa uuden sivuston) heti Sidoroffin arkkipiispalle lähettämän kirjeen jälkeen. Tuolloin arkkipiispa Leo esitti piispainkokoukselle, että seminaari toimisi kanonisesti Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispan alaisuudessa ja että ainoastaan arkkipiispaa muistellaan liturgisesti sen jumalanpalveluksissa.
Metropoliitta Arseni teki vastaesityksen, jossa hän esitti, että asia pannaan pöydälle ja käsittelyn pohjaksi pyydetään lausunto Konstantinopolin pyhän synodin kanonisten kysymysten jaostolta. Piispainkokous päätti toimia tehdyn vastaesityksen mukaan. Piispainkokouksen istunnossa olivat läsnä arkkipiispa Leo, metropoliitta Arseni, metropoliitta Elia ja piispa Sergei.
Konstantinopolista ei kuitenkaan kuulunut vastausta, joten viime lokakuussa piispainkokous siirtyi päätöksentekoon (Avaa uuden sivuston). Arkkipiispa Elia esitti, että seminaari toimii arkkipiispan kanonisessa alaisuudessa ja että jumalanpalveluksissa muistellaan arkkipiispaa sekä hänen jälkeensä Kuopion ja Karjalan metropoliittaa. Lisäksi hän esitti, että opiskelijoiden mahdollisista vihkimisistä päättää sen hiippakunnan piispa, jonka alueella opiskelija on kirjoilla.
Metropoliitta Arseni teki vastaesityksen, jonka mukaan seminaari toimii Kuopion ja Karjalan hiippakunnan kanonisessa alaisuudessa ja että jumalanpalveluksissa muistellaan edellä esitettyjen jälkeen myös Oulun metropoliittaa.
Piispa Sergei äänesti tuolloin metropoliitta Arsenin vastaesityksen puolesta, joten siitä tuli piispainkokouksen päätös. Lisäksi piispat totesivat yhteisesti tärkeäksi, että kaikki hiippakuntien piispat vierailevat seminaarissa esimerkiksi toimittamalla oman hiippakuntansa alueella kirjoilla olevan opiskelijan vihkimisen.
Kirje Konstantinopolista saapui
Seminaarin kanoninen asema nousi uudelleen piispainkokouksen asialistalle maaliskuussa (Avaa uuden sivuston), koska Konstantinopolin pyhä synodi vastasi tiedusteluun 12.11.2025 päivätyssä kirjeessään. Se oli vastaus 12.9.2025 lähetettyyn uuteen tiedusteluun patriarkaatin näkemyksestä seminaarin kanonisesta asemasta.
Kirjeessä todetaan, että patriarkaatin linjana on, että kirkollisissa laitoksissa muistellaan liturgisesti kirkon johtavaa piispaa. Suomen ortodoksisen kirkon osalta tämä pyhän synodin mukaan tarkoittaa, että Ortodoksisen seminaarin liturgioissa muistellaan arkkipiispaa.
Lisäksi kirkollishallitukselle oli tehty piispainkokouksen lokakuisen päätöksen kanonisia ja laillisia perusteita koskeva tiedustelu (Avaa uuden sivuston). Sen allekirjoittajina olivat Ortodoksisten pappien liitto, Ortodoksisten kanttorien liitto, Itä-Suomen yliopiston ortodoksisen teologian opiskelijoiden ainejärjestö Pistis, Ortodoksisen seminaarin opettajat, rovasti Mikko Sidoroff ja diakoni Petri Nykänen, sekä Itä-Suomen yliopiston teologian osaston professori Pekka Metso ja apulaisprofessori Maria Takala-Roszczenko.
Tiedustelussa otettiin myös kantaa piispainkokouksen päätökseen ja esitettiin, että Ortodoksinen seminaari kuuluu arkkipiispan alaisuuteen. Tätä perusteltiin yhtäältä kirkkojärjestyksellä, jossa arkkipiispan johtamalla piispainkokouksella on velvollisuus valvoa seminaarin toimintaa. Toisaalta kirkkolaissa määritellään arkkipiispan yleinen kokonaiskirkon johtamisvastuu, jonka perusteella Ortodoksinen seminaari koko kirkon koulutuslaitoksena kuuluisi arkkipiispan johtamisvastuun piiriin.
Liturginen muistelu myös esillä
Piispainkokous päätti arkkipiispa Elian esityksestä, että Ortodoksinen seminaari toimii arkkipiispan alaisuudessa ja että seminaarin liturgioissa muistellaan ainoastaan arkkipiispaa paitsi suuren saaton yhteydessä, jolloin arkkipiispan jälkeen muistellaan myös paikallista hiippakuntapiispaa.
Päätösesityksen perusteluissa huomautetaan muun muassa, että liturginen muistelu ei ole pelkkä seremoniallinen muodollisuus, vaan kanonisen järjestyksen konkreettinen ilmaus: se sekä ilmentää että vahvistaa olemassa olevaa kirkollista alaisuussuhdetta. Vastaavasti muistelusta pidättäytyminen tai sen muuttaminen merkitsee kanonisen yhteyden katkaisemista tai siirtämistä.
Päätös syntyi arkkipiispa Elian ja piispa Sergein äänin. Piispa Sergei kertoo Aamun Koitolle tarkistaneensa kantaansa suhteessa viime lokakuiseen päätökseen, koska katsoi, että Ekumeenisen patriarkaatin pyhän synodin lausunto oli tässä asiassa ratkaiseva seikka.
Piispainkokous päätti lisäksi yksimielisesti, että kirkollishallitus ryhtyy toimenpiteisiin perustaakseen uudelleen Ortodoksisen seminaarin johtokunnan, jonka piispajäsenenä toimii arkkipiispa.
Seminaarin johtaja, rovasti Mikko Sidoroff oli kirjeissään piispainkokoukselle toistuvasti pyytänyt, että vuonna 2014 hallinnonuudistuksen yhteydessä lakkautettu seminaarin johtokunta palautetaan käyttöön. Johtokunta on hänen mukaansa ollut se foorumi, jossa piispallinen kaitsenta seminaarista on konkretisoitunut.
Metropoliitta Arseni jätti piispainkokouksen tuoreimpaan päätökseen eriävän mielipiteen, jossa hän toteaa, ettei voi yhtyä siihen piispan muistelua koskevilta osin. Hän vetoaa kirkon alueelliseen periaatteeseen, jonka mukaan jumalanpalveluksissa muistellaan sen hiippakunnan piispaa, jonka alueella toimitaan. Seminaarin muuttaminen arkkipiispan eli toisen hiippakunnan alaisuuteen luo hänen mukaansa myös ongelman seminaarissa työskentelevän papin asemaan, koska papiston tulee muistella oman hiippakuntansa piispaa liturgiassa.
Lisäksi metropoliitta Arseni arvelee viime syyskuussa Konstantinopoliin lähetetyn kirjeen olleen sisällöltään johdatteleva, ja siten sillä saatiin haluttu vastaus. Kirjettä ei hänen mukaansa esitetty piispainkokoukselle. Kirjeen lähettäminen patriarkaattiin osoittaa hänen mukaansa myös tavoitteita kaventaa kirkkomme autonomiaa välittämällä Konstantinopoliin kysymyksiä, joita aikaisemmin on kyetty ja jotka kuuluisi ratkaista paikallisesti. Konstantinopolin pyhän synodin kannan tiedusteleminen oli kuitenkin metropoliitta Arsenin oma ehdotus vuonna 2022, jolloin piispainkokous käsitteli asiaa ensimmäisen kerran.
Pääkuvassa Joensuun ortodoksisen seminaarin Pyhän Johannes Teologin kirkko.
Minisaarna: Suuri torstai – Jeesus asettaa ehtoollisen
Torstai 2.4.2026. Suuren viikon torstai. Paastopäivä.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Adam Ján Figell/Alamy Stock
Aamupalveluksessa
(Luuk. 22:1‒39)
Evankeliumissa oppineet miettivät, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä, mutta pelkäävät kansaa.
Saatana menee Juudakseen ja hän tarjoutuu kavaltamaan Jeesuksen.
Jeesus lähettää opetuslapsensa etsimään paikkaa, jossa he voisivat valmistaa pääsiäislampaan. Aterialla Jeesus asettaa ehtoollisen. Hän kehottaa opetuslapsiaan muistamaan, että suurin heidän joukossaan on se, joka palvelee, ei se, joka hallitsee. Pietarille hän kertoo tämän pian kieltävän hänet.
Opetuslapset haluavat ottaa miekat, mutta Jeesus ei salli sitä. Sitten he lähtevät Öljymäelle.
***
Suurena torstaina Jeesus asettaa salaisen ehtoollisen, joka on todellinen Kristuksen ruumis ja veri, osallisuutta Vapahtajan kärsimykseen ja ylösnousemukseen.
Lähestyvä pääsiäinen on ehtoollisen juhla. Ehtoollisen lahja kutsuu palvelemaan toisia, ei hallitsemaan. Kirkko on tarkoitettu nöyryyden, laupeuden ja rauhan yhteisöksi.
Myös Jeesus palveli opetuslapsia ensimmäisellä ehtoollisella. Siksi hän myös suostuu ristiinnaulittavaksi meidän tähtemme.
Evankeliumeissa Jeesus voidellaan. Vapahtaja kertoo opetuslasten pian hylkäävän hänet ja rukoilee suurta tuskaa tuntien Getsemanessa. Opetuslapset nukkuvat jaksamatta valvoa. Jeesus myös pesee opetuslastensa jalat, koska vain sillä, jonka Vapahtaja pesee, on paikka hänen luonaan.
Pian tämän jälkeen Jeesus vangitaan ja häntä kuulustellaan ja pilkataan. Jeesus tuomitaan kuolemaan jumalanpilkasta syytettynä hänen sanottuaan, että Ihmisen Poika istuu Voiman oikealla puolella ja tulee taivaan pilvien päällä. Pietari kieltää Jeesuksen ja purskahtaa itkuun.
***
Suurena torstaina lähestyvä ristiinnaulitseminen saa Jeesuksen tuskan valtaan. Pietarille se merkitsee katkeraa lankeemusta, Vapahtajan kieltämistä.
Jeesus osoittaa suurta nöyryyttä kärsimyksenä lähestyessä ja huolehtii opetuslapsistaan, vaikka tietää heidän pian pakenevan.
Jeesus suostuu kuolemaan ja tarjoaa vastustajilleen tilaisuuden tuomioon paljastamalla alkuperänsä. Hän kulkee kohti kuolemaa meidän tähtemme, vaikka teoillamme olemme hänet monesti kieltäneet. Rakkaus naulitaan pian ristille.
Jalkojenpesupalvelus
Suurena torstaina kirkko toimittaa evankeliumin sanomaa muistaen piispan johdolla jalkojenpesupalveluksen. Tässä yhteydessä luetaan Joh. 13:1‒11, 12‒17, joka on luettu myös liturgiassa.
Palvelus muistuttaa, miten Jeesus pesi suuren torstain koittaessa opetuslastensa jalat ja antoi meille esimerkin toisten palvelemisesta, jota merkitsee todellista, todeksi osoitettua rakkautta ja on syvimmän onnen lähde:
”Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, olette autuaat” eli ikionnelliset. (Joh. 13:16‒17)
Pääkuva ylhäällä: Jeesus jakaa ehtoollisen opetuslapsilleen. Ikoni Pyhän Elian kirkossa Slovakiassa.
Minisaarnoja julkaistaan uudelleen kyseisen muistopäivän, sunnuntain tai juhlan aikaan, sillä niiden sisältö on ajaton.
Minisaarna: Suuri perjantai – Kristus kuolee ristillä, mutta pian sarastaa illaton päivä
Perjantai 2.4.2026. Suuren viikon perjantai. Paastopäivä.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Adam Ján Figell/Alamy
Suurena perjantaina ei toimiteta liturgiaa, ehtoollisjumalanpalvelusta, koska tänään huomio on Kristuksen kärsimyksessä. Suuri perjantai on siksi myös erityisen vahva paastopäivä.
Näissä evankeliumijaksoissa Jeesus rohkaisee opetuslapsiaan kärsimyksensä edellä: hän menee valmistamaan heille sijaa Isänsä luokse ja lähettää Puolustajan, Pyhän Hengen.
Tekstit kertovat myös Jeesuksen kavaltamisesta ja vangitsemista, kuulustelusta, siitä, miten Pietari kieltää Herran, ”Ristiinnaulitse!”-huudoista, pilkasta, ristin kantamisesta, purppuraviitasta ja orjatappurakruunusta, vaatteiden jakamisesta, ristinaulitsemisesta sekä ristin päällekirjoituksesta, Jeesuksen kuoleman hetkestä ja temppelin esiripun repeämisestä, Vapahtajan hautaamisesta rikkaan miehen hautaan ja haudalle asetetuista vartijoista.
***
Suurena perjantaina ikuinen, ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika ottaa kannettavakseen koko maailman lankeemuksen ja synnit ja kukistaa kuolemallaan kuoleman.
Ihminen on langenneenakin Jumalalle arvokas ja rakas. Ikuinen suostuu surmattavaksi paljon rikkoneiden ja kuolevaisten ihmisten edestä antaakseen jokaiselle hänen luokseen tulevalle lahjaksi ikuisen elämän.
Koko luomakunta järisee Jumalan Pojan kuollessa. Haudan suulle asetetaan vartijat. Luomakunta hiljenee odottaen. Pimeys luulee voittaneensa. Odotuksen toivo täyttää mielet: pääsiäisemme on lähellä.
Kuninkaalliset hetket
Ensimmäinen hetki: Matt 27:1‒56
Kolmas hetki: Mark. 15:16‒41
Kuudes hetki: Luuk. 23:32‒49
Yhdeksäs hetki: Joh. 18:28‒19:37
Suuren perjantain Kuninkaallisissa hetkissä kirkossa luetaan osin samoja evankeliumitekstejä kuin aamupalveluksessa. Niissä seurataan kuningasten Kuninkaan pelastavien kärsimysten tietä, jotta meissä syntyisi ja vahvistuisi pelastukseen johtava usko:
”Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. ‒ ‒ kirjoituksessa taas sanotaan: ’ He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet.’” (Joh. 19:35, 37).
Myös suuren perjantain ehtoopalveluksessa luetaan osin samoja kärsimysevankeliumeja kuin aamupalveluksessa.
Tässä palveluksessa Kristuksen hautakuva kannetaan esiin ja sitä kunnioitetaan hartaasti.
Näin osallistumme Herramme kärsimykseen ja ristiltä ottamiseen ja hautaamiseen yhdessä Joosef Arimatialaisen, Magdalan Marian ja ”toisen Marian” kanssa (Matt. 27:57‒61).
Suuren lauantain aamupalvelus: Kristuksen hautauspalvelus
Suuren lauantain aamupalvelus toimitetaan kirkossa usein jo perjantai-iltana kirkollisen vuorokauden vaihtuessa, joissakin vasta lauantaiaamuna. Teksti on sen vuoksi sijoitettu tässä jo perjantaille. Palveluksessa muistellaan Kristuksen hautaamista, kuten jo aiemmin suurena perjantaina.
Tähän palvelukseen liittyy Kristuksen hautakuvan kantaminen saatossa kirkon ympäri. Tällöin lauletaan hautajaisistakin tuttua veisua ”Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon, armahda meitä”.
(Matt. 27:62‒66)
Evankeliumissa oppineet lähtevät Pilatuksen luo ja pyytävät asettamaan Jeesuksen haudalle vartijat, etteivät opetuslapset varastaisi ruumista ja ettei viimeinen villitys olisi ensimmäistä pahempi. Haudalle asetetaan vartijat ja kivi sinetöidään.
***
Jeesukselle läheiset ihmiset hautaavat hänet rakkaudella. Vastustajat sen sijaan epäilevät ja vaativat yhä toimia estääkseen tyhjän haudan ihmeen.
Kun osallistumme paikan päällä tai sydämissämme Kristuksen hautauspalvelukseen, osallistumme pyhien joukon kanssa rakkaan Herramme hautaamiseen.
Tänään kunnioitamme Kristuksen meidän tähtemme tapahtunutta kuolemaa. Näin tulemme uskoen osallisiksi myös ylösnousemuksen ilosta, pelastuksemme lahjasta, sillä ylösnousemuksemme alkaa Kristuksen kuolemasta, Jumalan ihmisrakkauden suurimmasta teosta.
Pääkuva ylhäällä: Golgatan risti Brysselin Zaventem -lentokentän kappelissa.
Minisaarnoja julkaistaan uudelleen kyseisen muistopäivän, sunnuntain tai juhlan aikaan, sillä niiden sisältö on ajaton.
Kuuntele
