Euagrios oli maalaispiispan poika, joka sai kasvaa huomattavien kirkkoisien vaikutuspiirissä: Basileios Suuri vihki hänet lukijaksi ja myöhemmin Gregorios Teologi diakoniksi. Hänen kotiseutunsa Pontos sijaitsi Mustanmeren etelärannikolla, pääosin nykyisen Turkin alueella. Se oli kreikkalaisten ja armenialaisten kristittyjen merkittävä keskus, jonka historia ulottui aina 1900-luvun alussa tapahtuneeseen kansanmurhaan saakka.

Kefalaia gnostika on Euagrioksen kiistanalaisin ja vaikeaselkoisin teos. Gnostikan esitystapa on kryptinen, ja sen ote on oppinut ja filosofinen; teos on tarkoituksella kirjoitettu arvoitukselliseksi. Gnostika avaa Euagrioksen kosmisia näköaloja luomisesta, enkeleistä, demoneista ja ihmisen asemasta – vision, johon hänen eskatologiansa myös niveltyy elimellisesti.

Suurkaupungista erämaahan

Euagrioksesta on lyhyt aikalaiskuvaus hänet henkilökohtaisesti tunteneen Palladios Galatalaisen noin vuonna 425 kirjoittamassa Historia Lausiacassa (suom. Johannes Seppälä: Kilvoittelijaelämää 2019).* Sen mukaan Euagrios lähti kotiseudultaan Basileioksen kuoleman jälkeen Konstantinopoliin, jossa hän oli Gregorios Teologin suojattina, menestyi ja nautti kaupunkilaisten kunnioitusta.

Rakastuminen naimisissa olevaan ylhäisönaiseen suisti kuitenkin lahjakkaan ja oppineen miehen kirkollisen uran raiteiltaan. Kun nainen vielä osoitti vastarakkautta, ilmassa alkoi olla skandaalin käryä. Palladios kertoo Euagrioksen nähneen ahdistavan unen tai näyn: hän oli ”kunniattomasti tuomittuna olevien jonossa” ja päätti lujasti jättää elämän suurkaupungissa. Vaikka päätös syntyi näyssä, Euagrios piti siitä kiinni, pakkasi omaisuutensa ja purjehti Jerusalemiin.

Kohtaaminen pyhän Melania Roomalaisen kanssa

Jerusalemissa Euagrioksen otti vastaan pyhä Melania Roomalainen. Euagrios kuitenkin sairastui pian vakavasti. Palladios esittää asian niin, että Jerusalemissa Perkele kovetti Euagrioksen sydämen ja hän vajosi vanhoihin paheisiinsa, turhamaisuuteen ja ylpeilyyn. Kuitenkin Jumala, ”joka estää kaikkien meidän tuhomme”, saattoi hänet uuteen vaaraan ja ”näännytti häntä kuuden kuukauden ajan”.

Kun lääkärit olivat neuvottomia, Palladios kertoo Melanian sanoneen: ”Lapseni, pitkäaikainen sairautesi ei minua miellytä. Kerropa minulle ajatuksistasi, sillä tämä tauti ei ole todellinen.” Euagrios tunnusti hänelle, mitä Konstantinopolissa oli tapahtunut. Melania rukoili hänelle kevennystä ja lisäaikaa. Euagrios parani muutamassa päivässä ja siirtyi Melanian suosituksesta Egyptin erämaahan, ensin Nitriaan ja sitten Kelliaan, joka oli erakkoelämää viettävien munkkien keskus. Siellä Euagrios vietti viimeiset neljätoista vuottaan hankkien kalligrafina sen vähän, mitä tarvitsi elääkseen. Kelliassa hänen kerrotaan saaneen oppia Makarios Egyptiläiseltä ja Makarios Aleksandrialaiselta.

Kirjoitusten säilyminen

Kefalaia gnostikan tekstihistoria on kiinnostava tarina. Teos kirjoitettiin alun perin kreikaksi, mutta siitä ei ole säilynyt kokonaista kreikankielistä versiota – ainoastaan tekstikatkelmia sieltä täältä. Syynä tähän on vuoden 553 kirkolliskokouksen julistama anateema, jonka kohteeksi Euagrios joutui eräiden muiden huomattavien varhaiskirkon ajattelijoiden tavoin. Kreikkaa ja latinaa lukevassa maailmassa Euagrios pyrittiin unohtamaan.

Koska itäisimmät kristilliset kirkot eivät huomioineet vuoden 553 kirkolliskokouksen päätöksiä, Euagrioksen kirjallinen perintö säilyi niiden keskuudessa käännöksinä, pääasiassa syyriaksi. Lisäksi säilyneisiin teksteihin kuuluu käännöksiä muun muassa armeniaksi, arabiaksi, georgiaksi ja koptiksi.

Näiden käännösten ansiosta 1800- ja 1900-lukujen tekstikriittinen tutkimus on voinut osoittaa, että joitakin Euagrioksen vaikutusvaltaisimpia kirjoituksia kopioitiin läpi historian myös kreikaksi. Kopiota levitettiin joko anonyymeinä tai muiden arvostettujen kirjoittajien nimiin pantuina.

Näihin niin sanottuihin pseudepigrafisiin teksteihin lukeutuu Euagrioksen kuuluisin kirjoitus Rukouksesta, joka sisältyy Filokalia-kokoelmaan. Se oli pitkään pantu Neilos Siinailaisen nimiin, kunnes 1930-luvulla ranskalainen jesuiittapappi ja syyriologi Irénée Hausherr osoitti vakuuttavasti teoksen olevan alun perin Euagrioksen käsialaa.

Kryptisiä mietteitä

Gnostikan genre eli tekstilaji on kefalaia, joka voidaan kääntää lauselmiksi. Kefalaia gnostika koostuu 540 lauselmasta, jotka ovat yhden tai muutaman virkkeen mittaisia kiteytyksiä jostakin laajemmasta ajatuskulusta. Euagrios oli ensimmäisiä genren kristillisiä soveltajia. Hän lienee omaksunut sen myöhäisantiikin filosofiasta, jossa sitä käyttivät muun muassa stoalaiset.

Lauselmat eivät kuitenkaan esiinny Kefalaia gnostikassa missään loogisessa tai temaattisessa järjestyksessä vaan sikin sokin. Kirja on kuin palapeli, jonka kokoamisesta vastuu jää lukijalle. Seppälän mukaan Euagrioksella oli kuitenkin itsellään kokonaisvaltainen käsitys, ja Kefalaia gnostikan ”systemaattisuus piilee pinnan alla”.

Gnostika onkin trilogian varhaisin

Kefalaia-genreä edustavat myös muun muassa Euagrioksen kirjoitukset Praktikos ja Gnostikos, joista edellinen käsittelee käytännön kilvoituselämää ja jälkimmäinen hengellistä ohjausta. Yhdessä Kefalaia gnostikan kanssa ne muodostavat trilogian, jonka huipentuma Gnostika on. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan trilogia ei syntynyt kronologisessa järjestyksessä, vaan Gnostika on itse asiassa varhaisin teksti – mahdollisesti ajalta ennen kuin Euagrios asettui kilvoittelemaan Egyptiin.

Euagrioksen mietteet Kefalaia gnostikassa ovat monin paikoin niin arvoituksellisia ja moniselittisiä, että maallikon on lähes mahdotonta sijoittaa niitä konteksteihin, joissa ne avautuisivat. Teoksen tuiki tarpeellinen, laaja kommentaari avaa kääntäjän tulkintoja lauselmista. Kuten hän toteaa, tulkinnoissakin on kuitenkin ongelmansa, sillä Euagrioksen lauselmille on tyypillistä, että ne avautuvat useammilla lukukerroilla eri tavoin: ”Miten kääntää lause, joka tuntuu hengittävän ja vikuroivan?” Seppälä kehottaakin suhtautumaan kriittisesti kaikkiin olemassa oleviin Kefalaia gnostikan käännöksiin.

Useissa Kefalaia gnostikan lauselmissa tapaa moniselitteisen termin theoria, joka esiintyy syyrialaisessakin käännöksessä lainasanana. Johdannossaan Seppälä avaa sen laaja-alaisia merkityksiä seikkaperäisesti – siitäkin huolimatta, että lopulta on tyydyttävä siihen, ettei termiä voi määritellä vain kielellis-semanttisin perustein. Theoria on tapa katsella olevaisia hengellisesti, hengellistä näkemistä, ja sen voi ymmärtää vain ihminen, joka on itse omaksunut samantapaisen sisäisen katselun.

Olennaista Euagrioksen theoriassa on joka tapauksessa se, ettei kysymys ole ensisijaisesti diskursiivisesta ajattelusta, järkeilystä tai miettimisestä. Kyse on pikemminkin virittäytymisestä ja herkistymisestä sellaisille taajuuksille, joilla luomakunta ja olevaiset voivat puhutella ihmisen sisintä. Ehkä juuri tällaiseen tilaan myös Kefalaia gnostikan arvoitukselliset lauselmat ovat omiaan ennakkoluulotonta lukijaa kuljettamaan ja innoittamaan.

Euagrioksen teosentrisessä ajattelussa korkeinta theoriaa on Jumalan katseleminen. Ihmisen paluun alkuperäiseen tilaansa – jumalyhteyteen, johon hänet luotiin – mahdollistaa se, että ihmisen sisin on yhä kykenevä Jumalan katseluun ja theoriaan. Euagrioksen visiossa koko olevainen on spiraalimaisessa liikkeessä kohti alkuperäistä ykseyttä. Piinankin paikka tai tila on katoavainen, sillä vain hyvä voi olla ikuista: kaikki näkevät lopulta Jumalan eli saavuttavat theorian. Ajatus tunnetaan apokatastasis-oppina.

Uudelleenarviointia

Ehkä hieman yllättäen itäinen Euagrios on saanut läntisestä maailmasta uuden lukijakunnan. Euagrios on noussut lännessä ryminällä – tai suorastaan vyörymällä – tutkituimpien patrististen kirjoittajien joukkoon. Seppälän Kefalaia gnostika -käännös on merkittävä panos tähän uuden aallon Euagrios-kirjallisuuteen.

Euagrioksen ajatuksia on usein tulkittu aatehistoriallisena jatkumona kirkkoisä Origeneestä. Vaikka Origeneen vaikutus on ilmeinen, Seppälä korostaa Euagrioksen omaperäisyyttä ja hänen kirjoitustensa reseptiossa eli vastaanotossa tapahtuneita väärinkäsityksiä. Toki Euagrios antoi niihin itsekin aihetta: Seppälän mukaan osa lauselmista tuntuu suorastaan härnäävän lukijaa ja kutsuvan väärinymmärryksiin.

Voisi helposti ajatella, että Euagrios oli kapinallinen, joka halusi haastaa kirkon opin. Tällöin jää kuitenkin huomaamatta, että vielä 300-luvulla saattoi hyvin pohtia sitä, mitä pyhät kirjoitukset eivät kertoneet – ”Euagrios operoi vapaalla kentällä.” Hän oli rohkeasti kiinnostunut suurista kysymyksistä, joihin kirkon traditio ja pyhät kirjoituksetkaan eivät antaneet suoria vastauksia. Se, mitä varhaiskristillisellä ajalla pidettiin korkeintaan hieman erikoisena ja kokeellisena, tuomittiin keskiajan alussa yksiselitteisesti vääräksi.

Oltiinpa Euagrioksen kosmologiasta ja eskatologiasta mitä mieltä tahansa, on selvää, että hänen perintönsä on muokannut vahvasti idän kristillisyyttä. Euagrios oli varhaisin asketismin teoreetikko, jonka erityisansio Seppälän mukaan oli pyrkimys hahmottaa spiritualiteetti sekä kosmologia ja eskatologia yhtenä kokonaisvaltaisena järjestelmänä. Hänen vaikutuksensa on ilmeistä muun muassa Pseudo-Dionysioksen, Maksimos Tunnustajan, Johannes Siinailaisen, Iisak Niniveläisen ja Gregorios Palamaksen askeettisessa ajattelussa ja teologiassa.

Seppälän Kefalaia gnostika -käännös on julkaistu Studia Patristica Fennica -sarjassa, ja sen mukaisesti ote on akateeminen. Kaksi kolmasosaa vertaisarvioidusta teoksesta koostuu johdannosta ja kommentaarista lähdeviitteineen; se sisältää myös paljon viimeaikaisen Euagrios-tutkimuksen kriittistä luentaa. Älköön tämä kuitenkaan estäkö ennakkoluulotonta lukijaa tarttumasta teokseen. Seppälä kehottaa lukemaan Euagriosta myös ”laimentamattomana”. Erityisesti hän suosittelee kirjaa niille, joille tulee kirkkoisiä lukiessa tunne, että nämä puhuvat aina samoista asioista ja kaikki on jo ennestään tuttua.

Tiedon kiteitä: Euagrios Pontoslaisen Kefalaia gnostika. Johdanto, käännös ja kommentaari Serafim Seppälä. Studia Patristica Fennica 23. Suomen patristinen seura, Helsinki 2026.

* Euagrioksen elämäkerran lainaukset ovat Johannes Seppälän käännöksestä: Piispa Palladios, Kilvoittelijaelämää: kertomuksia Lausokselle. Valamo Kustannus, 2019.

Kirjoittaja Kari Mäki on YTM ja eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja, joka harrastaa lukemisen historiaa ja kirjahistoriaa. Hän on kirjoittanut aiemmin Aamun Koitossa pyhittäjä Johannes Valamolaisen lukuharrastuksesta.