Teksti: Marko Mäkinen | Kuva: Obraz/Wikimedia Commons
Septuagintan mukaan psalmin johdannossa mainitaan ”viikon ensimmäisenä päivänä.” Kirkon varhaisten opettajien mukaan tämä viittaa Kristuksen ylösnousemukseen. Muutenkin psalmi nähdään kirkon perinteessä pääosin kristuskeskeisesti, lupaukseksi kaikille kansoille.
Erään juutalaisen tulkinnan mukaan Daavid laati tämän psalmin, kun hän Moorian vuorella uhrattuaan ymmärsi, että tämä on tulevan temppelin paikka (1. Aik. 21˗22). Tämän näkemyksen mukaan Daavid kirjoitti psalmin, jotta sitä voitaisiin resitoida, kun liiton arkku viimein kannetaan kuningas Salomonin rakennuttamaan temppeliin. Myös raamatuntutkijat liittävät psalmin liiton arkun temppeliin tuomiseen.
Psalmissa julistetaan, että Herran on maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat. Toisin sanoen ihminen ei omista maailmaa. Varhaisissa kirkollisissa tulkinnoissa ilmaisu kuvaa sekä evankeliumin julistusta kaikille kansoille ja Jumalan tulevaa valtakuntaa.
Teksti maanpiiristä ja sen ihmisistä lausutaan myös ortodoksisessa hautauspalveluksessa, kun vainajan rintakehän päälle tehdään hiekalla ristinmerkki. Näin luotu palaa Luojansa luo.
Korinttilaiskirjeessä apostoli Paavali viitaa psalminjakeeseen maanpiiristä kuvatessaan, miten Jumala on luonut kaiken ravinnon ihmisille. Siksi mikään hänen luomansa ruoka ole huonoa tai vältettävää korkeintaan kuin toisen omantunnon vuoksi. (1. Kor. 10:26). Psalmin tekstiin Jumalan suuresta luomistyöstä löytyy monta näkökulmaa.
Kuvattuaan Luojan valtaa psalmilaulaja kysyy, kuka saa nousta Herran vuorella ja seisoa hänen pyhässä paikassaan. Ilmaisut viittaavat temppelivuorelle nousemiseen ja siellä rukouksessa seisomiseen. Kysymys sisältänee myös kutsun kääntymykseen, konkreettiseen ja hengelliseen kohoamiseen Jumalan kirkkauden läsnäolossa.
Psalmikirjoittaja vastaa itse kysymykseensä ja kertoo, miten Herran luona saa asua se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän; se, joka ei valheellisesti vetoa Herraan eikä vanno väärää valaa. Jae viittaa kymmenen käskyn alkuun. Tekstissä korostuu oikeamielisen elämäntavan, sisimmän ja toiminnan puhtauden ja hyvyyden merkitys. Tällä tavalla toimiva ihminen saa siunauksen ja vanhurskauden pelastajaltaan Herralta. Tämä korostaa ihmisen velvollisuuksista huolimatta pelastuksen jumalakeskeisyyttä.
Kirjoittaja jatkaa ja toteaa, että tässä on se sukupolvi; Jaakob, joka etsii Herraa ja hänen kasvojaan. Septuagintaversiossa puhutaan Jaakobin Jumalasta. Psalmia laulavat ovat tulleet Jumalan eteen oppiakseen tuntemaan Hänet ja ylistämään Häntä. Uusi sukupolvi on nousemassa.
Psalmin lopussa kirjoittaja kehottaa portteja eli ikuisia ovia nostamaan päänsä, jotta kunnian Kuningas voisi käydä niistä sisälle. Kirjoittaja kysyy, kuka on tämä kunnian Kuningas ja vastaa hänen olevan Herra, joka on väkevä ja voimallinen taistelussa. (Vuoden 1933 käännös) Päätösjakeet kuvaavat Herran ja hänen omiensa voittosaattoa. Edellisen jakeen kysymys ja ylistyslauselma myös toistetaan, mutta taistelua ei mainita uudelleen.
Kirkon ymmärryksen mukaan Kunnian Kuninkaan saapuminen kertoo luvatusta Messiaasta. Tekstin nähdään hämmästelevän tulevaa lupausten täyttymistä: Kristus avaa tien Isän luo. Myös erään juutalaisen tulkinnan mukaan jakeen toisto kuvaa (messiaanisen) lunastajan saapumista kunniassaan. Se, ettei toistossa mainita enää taistelua, nähdään juutalaisessa perinteessä kuvauksena ikuisen rauhan ajan koittamisesta.
Eräs varhaisen kirkon opettaja selittää toiston vahvan vertauskuvallisesti: Kristus mursi tuonelan portit ja avasi ihmisille pääsyn taivaan kirkkauteen. Kunnian Kuninkaan ylistys nähdään myös kutsuna seurata Kristusta, joka on avannut tien Isän luo. Kirkon varhaisille opettajille Jumalan läsnäolo omiensa keskellä kuvaa myös kirkkoa, pelastuksen porttia.
Ortodoksisessa perinteessä näitä kuningasjakeita luetaan muun muassa kirkon vihkimisen yhteydessä. Tämä tapahtuu, kun vihittävä kirkko on ensin kierretty ristisaatossa marttyyrin pyhäinjäännöksiä kantaen ja kun piispa koputtaa suljettuja kirkon ovia. Tekstin lausumisen jälkeen ovet avataan ja kansa astuu sisälle kirkkoon.
Kirkon vihkimisen perinteessä korostuu ensinnäkin ymmärrys siitä, että psalmi liittyy temppelin vihkimiseen. Toiseksi siinä korostuu, että pelastuksen portti on kirkko, jonka ovet Jeesus Kristus on avannut pyhien saattamana. Tämän perustana on Jumalan ihmisrakkaus ja laupeus. Kunnian Kuningas astuu sisälle pyhäkköön ja ihmissydämeen.
Euagrios innostaa länsimaisia tutkijoita: arvoituksellinen Kefalaia gnostika suomeksi
Itä-Suomen yliopiston professori ja Aamun Koiton bloggaaja, isä Serafim Seppälä, on ollut tuottelias patristisen kirjallisuuden tutkija ja kääntäjä. Työn viimeisimpiin hedelmiin kuuluu 300-luvun jälkipuoliskolla eläneen Euagrios Pontoslaisen kirjailijauran huipentumana pidetyn Kefalaia gnostikan käännös ja kommentaari.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Kari Mäki | Kuva: Wikimedia Commons
Euagrios oli maalaispiispan poika, joka sai kasvaa huomattavien kirkkoisien vaikutuspiirissä: Basileios Suuri vihki hänet lukijaksi ja myöhemmin Gregorios Teologi diakoniksi. Hänen kotiseutunsa Pontos sijaitsi Mustanmeren etelärannikolla, pääosin nykyisen Turkin alueella. Se oli kreikkalaisten ja armenialaisten kristittyjen merkittävä keskus, jonka historia ulottui aina 1900-luvun alussa tapahtuneeseen kansanmurhaan saakka.
Kefalaia gnostika on Euagrioksen kiistanalaisin ja vaikeaselkoisin teos. Gnostikan esitystapa on kryptinen, ja sen ote on oppinut ja filosofinen; teos on tarkoituksella kirjoitettu arvoitukselliseksi. Gnostika avaa Euagrioksen kosmisia näköaloja luomisesta, enkeleistä, demoneista ja ihmisen asemasta – vision, johon hänen eskatologiansa myös niveltyy elimellisesti.
Armenialaisessa ja syyrialaisessa perinteessä Euagrios luetaan pyhien joukkoon. Euagrioksen kuva Jerusalemin armenialaiselle patriarkaatille kuuluvasta käsikirjoituksesta MS285 vuodelta 1430. Kuva: Wikimedia Commons, Public Domain.
Suurkaupungista erämaahan
Euagrioksesta on lyhyt aikalaiskuvaus hänet henkilökohtaisesti tunteneen Palladios Galatalaisen noin vuonna 425 kirjoittamassa Historia Lausiacassa (suom. Johannes Seppälä: Kilvoittelijaelämää 2019).* Sen mukaan Euagrios lähti kotiseudultaan Basileioksen kuoleman jälkeen Konstantinopoliin, jossa hän oli Gregorios Teologin suojattina, menestyi ja nautti kaupunkilaisten kunnioitusta.
Rakastuminen naimisissa olevaan ylhäisönaiseen suisti kuitenkin lahjakkaan ja oppineen miehen kirkollisen uran raiteiltaan. Kun nainen vielä osoitti vastarakkautta, ilmassa alkoi olla skandaalin käryä. Palladios kertoo Euagrioksen nähneen ahdistavan unen tai näyn: hän oli ”kunniattomasti tuomittuna olevien jonossa” ja päätti lujasti jättää elämän suurkaupungissa. Vaikka päätös syntyi näyssä, Euagrios piti siitä kiinni, pakkasi omaisuutensa ja purjehti Jerusalemiin.
Kohtaaminen pyhän Melania Roomalaisen kanssa
Jerusalemissa Euagrioksen otti vastaan pyhä Melania Roomalainen. Euagrios kuitenkin sairastui pian vakavasti. Palladios esittää asian niin, että Jerusalemissa Perkele kovetti Euagrioksen sydämen ja hän vajosi vanhoihin paheisiinsa, turhamaisuuteen ja ylpeilyyn. Kuitenkin Jumala, ”joka estää kaikkien meidän tuhomme”, saattoi hänet uuteen vaaraan ja ”näännytti häntä kuuden kuukauden ajan”.
Kun lääkärit olivat neuvottomia, Palladios kertoo Melanian sanoneen: ”Lapseni, pitkäaikainen sairautesi ei minua miellytä. Kerropa minulle ajatuksistasi, sillä tämä tauti ei ole todellinen.” Euagrios tunnusti hänelle, mitä Konstantinopolissa oli tapahtunut. Melania rukoili hänelle kevennystä ja lisäaikaa. Euagrios parani muutamassa päivässä ja siirtyi Melanian suosituksesta Egyptin erämaahan, ensin Nitriaan ja sitten Kelliaan, joka oli erakkoelämää viettävien munkkien keskus. Siellä Euagrios vietti viimeiset neljätoista vuottaan hankkien kalligrafina sen vähän, mitä tarvitsi elääkseen. Kelliassa hänen kerrotaan saaneen oppia Makarios Egyptiläiseltä ja Makarios Aleksandrialaiselta.
Kirjoitusten säilyminen
Kefalaia gnostikan tekstihistoria on kiinnostava tarina. Teos kirjoitettiin alun perin kreikaksi, mutta siitä ei ole säilynyt kokonaista kreikankielistä versiota – ainoastaan tekstikatkelmia sieltä täältä. Syynä tähän on vuoden 553 kirkolliskokouksen julistama anateema, jonka kohteeksi Euagrios joutui eräiden muiden huomattavien varhaiskirkon ajattelijoiden tavoin. Kreikkaa ja latinaa lukevassa maailmassa Euagrios pyrittiin unohtamaan.
Koska itäisimmät kristilliset kirkot eivät huomioineet vuoden 553 kirkolliskokouksen päätöksiä, Euagrioksen kirjallinen perintö säilyi niiden keskuudessa käännöksinä, pääasiassa syyriaksi. Lisäksi säilyneisiin teksteihin kuuluu käännöksiä muun muassa armeniaksi, arabiaksi, georgiaksi ja koptiksi.
Näiden käännösten ansiosta 1800- ja 1900-lukujen tekstikriittinen tutkimus on voinut osoittaa, että joitakin Euagrioksen vaikutusvaltaisimpia kirjoituksia kopioitiin läpi historian myös kreikaksi. Kopiota levitettiin joko anonyymeinä tai muiden arvostettujen kirjoittajien nimiin pantuina.
Näihin niin sanottuihin pseudepigrafisiin teksteihin lukeutuu Euagrioksen kuuluisin kirjoitus Rukouksesta, joka sisältyy Filokalia-kokoelmaan. Se oli pitkään pantu Neilos Siinailaisen nimiin, kunnes 1930-luvulla ranskalainen jesuiittapappi ja syyriologi Irénée Hausherr osoitti vakuuttavasti teoksen olevan alun perin Euagrioksen käsialaa.
Kryptisiä mietteitä
Euaagrioksen pääteoksesta Kefalaia gnostikasta on säilynyt syyriaksi kaksikin käännöstä, joista tutkijat käyttävät nimityksiä S1 ja S2. Seppälän suomennos perustuu jälkimmäiseen, jota useimmat tutkijat pitävät alkuperäisimpänä. S1 on muokattu versio, jossa esimerkiksi oppi pelastumisesta on siistitty koskemaan vain Kristukselle uskollisia. Latinaksi kirja käännettiin kreikasta jo varhain, mutta latinankielisiä versioita ei ole säilynyt.
Gnostikan genre eli tekstilaji on kefalaia, joka voidaan kääntää lauselmiksi. Kefalaia gnostika koostuu 540 lauselmasta, jotka ovat yhden tai muutaman virkkeen mittaisia kiteytyksiä jostakin laajemmasta ajatuskulusta. Euagrios oli ensimmäisiä genren kristillisiä soveltajia. Hän lienee omaksunut sen myöhäisantiikin filosofiasta, jossa sitä käyttivät muun muassa stoalaiset.
Lauselmat eivät kuitenkaan esiinny Kefalaia gnostikassa missään loogisessa tai temaattisessa järjestyksessä vaan sikin sokin. Kirja on kuin palapeli, jonka kokoamisesta vastuu jää lukijalle. Seppälän mukaan Euagrioksella oli kuitenkin itsellään kokonaisvaltainen käsitys, ja Kefalaia gnostikan ”systemaattisuus piilee pinnan alla”.
Gnostika onkin trilogian varhaisin
Kefalaia-genreä edustavat myös muun muassa Euagrioksen kirjoitukset Praktikos ja Gnostikos, joista edellinen käsittelee käytännön kilvoituselämää ja jälkimmäinen hengellistä ohjausta. Yhdessä Kefalaia gnostikan kanssa ne muodostavat trilogian, jonka huipentuma Gnostika on. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan trilogia ei syntynyt kronologisessa järjestyksessä, vaan Gnostika on itse asiassa varhaisin teksti – mahdollisesti ajalta ennen kuin Euagrios asettui kilvoittelemaan Egyptiin.
Euagrioksen mietteet Kefalaia gnostikassa ovat monin paikoin niin arvoituksellisia ja moniselittisiä, että maallikon on lähes mahdotonta sijoittaa niitä konteksteihin, joissa ne avautuisivat. Teoksen tuiki tarpeellinen, laaja kommentaari avaa kääntäjän tulkintoja lauselmista. Kuten hän toteaa, tulkinnoissakin on kuitenkin ongelmansa, sillä Euagrioksen lauselmille on tyypillistä, että ne avautuvat useammilla lukukerroilla eri tavoin: ”Miten kääntää lause, joka tuntuu hengittävän ja vikuroivan?” Seppälä kehottaakin suhtautumaan kriittisesti kaikkiin olemassa oleviin Kefalaia gnostikan käännöksiin.
Useissa Kefalaia gnostikan lauselmissa tapaa moniselitteisen termin theoria, joka esiintyy syyrialaisessakin käännöksessä lainasanana. Johdannossaan Seppälä avaa sen laaja-alaisia merkityksiä seikkaperäisesti – siitäkin huolimatta, että lopulta on tyydyttävä siihen, ettei termiä voi määritellä vain kielellis-semanttisin perustein. Theoria on tapa katsella olevaisia hengellisesti, hengellistä näkemistä, ja sen voi ymmärtää vain ihminen, joka on itse omaksunut samantapaisen sisäisen katselun.
Olennaista Euagrioksen theoriassa on joka tapauksessa se, ettei kysymys ole ensisijaisesti diskursiivisesta ajattelusta, järkeilystä tai miettimisestä. Kyse on pikemminkin virittäytymisestä ja herkistymisestä sellaisille taajuuksille, joilla luomakunta ja olevaiset voivat puhutella ihmisen sisintä. Ehkä juuri tällaiseen tilaan myös Kefalaia gnostikan arvoitukselliset lauselmat ovat omiaan ennakkoluulotonta lukijaa kuljettamaan ja innoittamaan.
Euagrioksen teosentrisessä ajattelussa korkeinta theoriaa on Jumalan katseleminen. Ihmisen paluun alkuperäiseen tilaansa – jumalyhteyteen, johon hänet luotiin – mahdollistaa se, että ihmisen sisin on yhä kykenevä Jumalan katseluun ja theoriaan. Euagrioksen visiossa koko olevainen on spiraalimaisessa liikkeessä kohti alkuperäistä ykseyttä. Piinankin paikka tai tila on katoavainen, sillä vain hyvä voi olla ikuista: kaikki näkevät lopulta Jumalan eli saavuttavat theorian. Ajatus tunnetaan apokatastasis-oppina.
Uudelleenarviointia
Ehkä hieman yllättäen itäinen Euagrios on saanut läntisestä maailmasta uuden lukijakunnan. Euagrios on noussut lännessä ryminällä – tai suorastaan vyörymällä – tutkituimpien patrististen kirjoittajien joukkoon. Seppälän Kefalaia gnostika -käännös on merkittävä panos tähän uuden aallon Euagrios-kirjallisuuteen.
Euagrioksen ajatuksia on usein tulkittu aatehistoriallisena jatkumona kirkkoisä Origeneestä. Vaikka Origeneen vaikutus on ilmeinen, Seppälä korostaa Euagrioksen omaperäisyyttä ja hänen kirjoitustensa reseptiossa eli vastaanotossa tapahtuneita väärinkäsityksiä. Toki Euagrios antoi niihin itsekin aihetta: Seppälän mukaan osa lauselmista tuntuu suorastaan härnäävän lukijaa ja kutsuvan väärinymmärryksiin.
Voisi helposti ajatella, että Euagrios oli kapinallinen, joka halusi haastaa kirkon opin. Tällöin jää kuitenkin huomaamatta, että vielä 300-luvulla saattoi hyvin pohtia sitä, mitä pyhät kirjoitukset eivät kertoneet – ”Euagrios operoi vapaalla kentällä.” Hän oli rohkeasti kiinnostunut suurista kysymyksistä, joihin kirkon traditio ja pyhät kirjoituksetkaan eivät antaneet suoria vastauksia. Se, mitä varhaiskristillisellä ajalla pidettiin korkeintaan hieman erikoisena ja kokeellisena, tuomittiin keskiajan alussa yksiselitteisesti vääräksi.
Oltiinpa Euagrioksen kosmologiasta ja eskatologiasta mitä mieltä tahansa, on selvää, että hänen perintönsä on muokannut vahvasti idän kristillisyyttä. Euagrios oli varhaisin asketismin teoreetikko, jonka erityisansio Seppälän mukaan oli pyrkimys hahmottaa spiritualiteetti sekä kosmologia ja eskatologia yhtenä kokonaisvaltaisena järjestelmänä. Hänen vaikutuksensa on ilmeistä muun muassa Pseudo-Dionysioksen, Maksimos Tunnustajan, Johannes Siinailaisen, Iisak Niniveläisen ja Gregorios Palamaksen askeettisessa ajattelussa ja teologiassa.
Seppälän Kefalaia gnostika -käännös on julkaistu Studia Patristica Fennica -sarjassa, ja sen mukaisesti ote on akateeminen. Kaksi kolmasosaa vertaisarvioidusta teoksesta koostuu johdannosta ja kommentaarista lähdeviitteineen; se sisältää myös paljon viimeaikaisen Euagrios-tutkimuksen kriittistä luentaa. Älköön tämä kuitenkaan estäkö ennakkoluulotonta lukijaa tarttumasta teokseen. Seppälä kehottaa lukemaan Euagriosta myös ”laimentamattomana”. Erityisesti hän suosittelee kirjaa niille, joille tulee kirkkoisiä lukiessa tunne, että nämä puhuvat aina samoista asioista ja kaikki on jo ennestään tuttua.
Tiedon kiteitä: Euagrios Pontoslaisen Kefalaia gnostika. Johdanto, käännös ja kommentaari Serafim Seppälä. Studia Patristica Fennica 23. Suomen patristinen seura, Helsinki 2026.
* Euagrioksen elämäkerran lainaukset ovat Johannes Seppälän käännöksestä: Piispa Palladios, Kilvoittelijaelämää: kertomuksia Lausokselle. Valamo Kustannus, 2019.
Kirjoittaja Kari Mäki on YTM ja eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja, joka harrastaa lukemisen historiaa ja kirjahistoriaa. Hän on kirjoittanut aiemmin Aamun Koitossa pyhittäjä Johannes Valamolaisen lukuharrastuksesta.
Viitankantajamunkki Lavrenti kehittelee uutuustuotteita luostarin laboratoriossa
Viitankantajamunkki Lavrenti vastaa Valamon luostarin parta- ja mirhaöljyjen sekä uutuussuitsukkeiden valmistuksesta ja kehityksestä.
Luostarin omille tuotteille myönnettiin vastikään suomalaisesta työstä kertova Avainlippu-tunnus.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Tapio Tiimonen | Kuva: Tapio Tiimonen
Valamon luostarin veljestö on viime vuosina vahvistunut, mikä puolestaan mahdollistaa luostarin toiminnan monipuolistumisen. Muistoesinemyymälä Tuohuksen kynttilävalikoima on laajentunut, minkä lisäksi myynnissä on luostarin parta- ja mirhaöljyä sekä uutuussuitsukkeita.
Edellä mainittujen tuotteiden valmistuksesta ja kehityksestä luostarissa vastaa viitankantajamunkki Lavrenti. Lisäksi hänen kuuliaisuustehtäviinsä lukeutuu kynttilöiden valmistus.
Isä Lavrenti antaa haastattelun luostarin kynttilätehtaan yhteydessä sijaitsevassa laboratoriossaan.
Sisään astuttaessa ei voi välttyä vaikuttumasta siitä, kuinka tosissaan isä Lavrenti on kuuliaisuustehtävänsä ottanut. Seiniä kiertävillä hyllyillä on pulloissa eksoottisiltakin vaikuttavia raaka-aineita, ja työpöydillä sentrifugeja, tarkkuusvaakoja, lämpölevyllisiämagneettisekoittajia, mikroskooppeja, pullotuskoneita ja lämpökaappeja. Myös laboratoriolasikokoelma on vaikuttava.
– 95 prosenttia liittyy kosmetiikan valmistamiseen ja kehittämiseen. On sitten muutakin, esimerkiksi suitsukkeisiin liittyvää – ja valmistan myös vaatevahaa, isä Lavrenti kertoo.
Tuotekehitys on merkittävä osa isä Lavrentin työtä. Tässä tutkitaan oliiviöljypohjaisen seoksen värjäytymistä.
Tuotekehitys vaatii aikaa
Toimittajan hämmästellessä, miten miesluostari on päätynyt valmistamaan kosmetiikkaa, muistuttaa isä Lavrenti ennakkoluulojen vaarallisuudesta.
– Kosmetiikka käsittää hyvin paljon erilaisia tuotteita, vaikka yleensä tulevat mieleen meikit, puuterit ja hajuvedet. Esimerkiksi parranhoitotuotteet ovat nekin kosmetiikkaa. Miesluostarissa kun ollaan, niin tuotteet ovat sellaisia, jotka tänne sopivat: saippuoita, parran- ja ihonhoitotuotteita.
Saippuanvalmistus on ollut perinteikäs osa luostareiden omavaraisuutta ja elinkeinotoimintaa jo keskiajalta lähtien. Jo ammoisista ajoista saippuoita on haluttu hajustaa. Tässä suhteessa luostareiden lajirikkaat ja suuret puutarhat ovat tarjonneet paljon mahdollisuuksia. Valamossakin muistoesinemyymälän valikoimaan kuuluvat saippuat ovat suosittuja, vaikkei niitä ole luostarissa valmistettukaan.
– Monet luostarit valmistavat saippuaa vieläkin itse, isä Lavrenti tietää.
– Loppupeleissä saippuan valmistus on hyvin yksinkertaista, mutta tuotekehitys vie aikaa. Valmiita tuotteita ei ole vielä saatu kehitettyä myyntiin saakka, mutta sellaisia on tulossa.
Isä Lavrenti viittaa käyttämäänsä perinteiseen kylmämenetelmään, jolla valmistettuja saippuoita saattaa joutua kypsyttelemään jopa vuoden parhaimman lopputuloksen saavuttamiseksi.
– Jos minulla olisi valmis tuote ja valmistaisin erän nyt, se olisi myyntikelpoista vasta loppukesästä.
Isä Lavrenti selittää saippuan tuotekehitysprosessin ajallisia haasteita: tuotteessa on muuttujia yllättävän paljon. Esimerkiksi osa hajusteista voi vaikuttaa kypsyneen tuotteen kovuuteen tai vaahtoavuuteen. Lisäksi kokemus on osoittanut, että koe-erien lopulliset ominaisuudet paljastuvat vasta ajan kanssa.
Partaöljyt saatavilla, saippuoita tulossa
Saippuavalikoiman ollessa vielä tuotekehityksen alla on isä Lavrenti saanut kehittelemänsä partaöljyt jo yleisön saataville luostarin myymälään.
– Partaöljyä on neljää eri sorttia: hajustamaton, sitrus-, eukalyptys- ja metsäntuoksuinen. Metsätuoksu koostuu pääasiassa männyn eteerisestä öljystä sekä katajanmarjasta valmistetusta eteerisestä öljystä, mutta siinä on myös hieman seetripuu-, vetiver- sekä pihtaöljyä. On siinä muutakin, mutta ne ovat pääaineet.
– Partaöljystä on tullut hyvää palautetta, ja osa veljestöstä on myös tykännyt – he tulevat pyytämään, että olisiko minulla antaa pulloa.
– Olen saanut vähän aikaa sitten tehtyä ensimmäisen erän hoitovoidetta, ja sitä on nyt myymälässä saatavilla. Se on kasviöljyihin ja mehiläisvahaan perustuvaa voidetta, joka sisältää myös muun muassa mirhan eteeristä öljyä, roomankamomillan eteeristä öljyä, ruusunmarjaöljyä, tyrniöljyä ja vadelmaöljyä.
Isä Lavrenti on tuotteissaan panostanut kokonaisvaltaisesti korkeaan laatuun. Eräs laatutekijä ovat luomuraaka-aineet.
– Kosmetiikassa käytettävät öljyt ja kasvirasvat – paitsi eteeriset öljyt ja muut hajusteet – ovat lähes kaikki luomulaatuisia ja vastuullisesti tuotettuja. Ainoastaan muutamia erittäin kalliita öljyjä ei ole luomulaatuisina tällä hetkellä, kuten tyrniöljyä ja vadelmansiemenöljyä.
Siunattu, mirhapuun pihkalla hajustettu öljy on maailmalla erittäin perinteikäs luostareiden valmistama tuote.
Mirhoilla on eroa
Isä Lavrenti on valmistanut muistoesinemyymälää varten öljyä, joka siunataan luostarissa. Öljy on hajustettu mirhalla – yksityiskohta, joka avaa rikkaan kirkollisen aihepiirin. Isä Lavrentin kanssa partaöljyistä, saippuoista ja suitsukkeista keskustellessa nousevat jatkuvasti esiin mirha ja frankinsensi. Molemmat kuuluvat ortodoksisen tradition syvään ytimeen.
Mirha lienee monelle tuttu mirhavoitelun sakramentista ja Matteuksen evankeliumista idän tietäjien Kristukselle tuomana lahjana. Vanhassa testamentissa mirha mainitaan esimerkiksi 2. Mooseksen kirjan 30. luvussa pyhän öljyn valmistuksessa ja Esterin kirjan 2. luvussa kuningas Kserksesin haaremin kauneudenhoitoaineena. Mirhalla tarkoitetaan myös afrikanmirhapuun (Commiphora myrrha) ja muutamien muiden mirhapuiden pihkaa.
Frankinsensi mainitaan sekin Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen saamana lahjana, tosin suomennoksissa (UT2020, KR92, KR38)* kreikan kielen termi ”λίβανος” (NA28)* on käännetty ”suitsuke”. Se mainitaan Vanhassa testamentissa laajasti, erityisesti suitsutusuhrina. Frankinsensi on sekin pihka, jota tuottavat olibaanipuut.
Molempia on käytetty hajusteiden, voiteiden ja suitsukkeiden raaka-aineena esiintymisalueillaan ja Välimeren ympäristössä jo tuhansia vuosia. Niillä on ollut vahva asema myös esiintymisalueidensa kansanlääkinnässä. Molemmista, mutta etenkin mirhasta, on tullut ikään kuin kattotermi paitsi puhtaana esiintyville pihkoille, myös niistä valmistetuille profaaneille ja kirkollisille tuotteille.
Isä Lavrenti painottaakin, että hänen valmistamansa mirhalla hajustettu öljy on täysin eri aine kuin mirhavoitelun sakramentissa käytettävä mirha, jota valmistetaan Ekumeenisessa patriarkaatissa kerran kymmenessä vuodessa koko patriarkaatin tarpeisiin. Aamun Koitto on kertonut edellisestä, vuonna 2022 tapahtuneesta mirhanvalmistuksesta.
Luostarissa valmistetun siunatun öljyn tehtävä on toimia siunauksen ja pyhityksen välittäjänä. Sitä voi käyttää itsensä siunaamiseen voitelemalla esimerkiksi aamu- tai iltarukousten yhteydessä.
Isä Lavrentin öljynvalmistus on tuonut luostariin pienen, liki huomaamattoman mutta merkittävän muutoksen kuluvan vuoden alusta alkaen: vigiliassa voiteluun käytettävä öljy on vaihtunut. Aikaisemmin öljy oli lampukoissa käytettävää parafiiniöljyä, joka hajustettiin tipalla synteettistä ruusutuoksua, mutta uusi oliiviöljypohjainen öljy on täysin luonnosta saatavilla ainesosilla hajustettua.
Suitsukkeita pitkän tauon jälkeen
Myös suitsuketuotanto on alkanut jälleen Valamossa vuosikymmenten tauon jälkeen.
– Täällä Heinävedellä suitsuketta valmistettiin silloin tällöin pieniä määriä, kun kirkkohiilet vielä tehtiin itse luostarissa. Muistaakseni niitä teki isä Efraim. Tyyliltään se oli erilainen kuin athoslainen suitsuke. Nyt valmistettavat pihkat ovat tyyliltään niin sanottuja athoslaisia pihkoja, jotka ovat tällä hetkellä maailmalla käytetyimpiä. En tosin tiedä, onko tyyli alun perin Athokselta, mutta sellaiseksi sitä kutsutaan. Tyyliin kuuluu, niissä on valkoinen pulveri pinnassa ja ne on leikattu pieniksi paloiksi.
– Meidän pihkamme ovat kaikki frankinsensipohjaisia, niissä on ”mausteena” myös hieman muiden kasvien pihkoja ja tuoksuaineseos. On valitettavan paljon varsinkin edullisempia suitsukkeita, jotka palamiskäyttäytymisestä ja hajusta päätellen eivät sisällä juurikaan oikeaa luonnonpihkaa.
– Pihkoja on tulossa kesään mennessä myyntiin kolmea tuoksua: myski, kukkaissekoitus Eden ja ruusu. Niitä saa pienemmissä erissä muistoesinemyymälästä ja tilattuna myös suuremmissa tukkuerissä esimerkiksi seurakunnille.
Isä Lavrenti kuvaa takana olevaa rupeamaa työlääksi.
– Aikaa on mennyt paljon paitsi tuotekehitykseen, myös pakkausten ja etikettien suunnitteluun, raaka-aineiden toimittajien etsintään ja tarjouspyyntöihin sekä tuotantokirjanpidon tekemiseen. Myös kosmetiikkatuotteiden turvallisuus- ja stabiliteettitestaukseen liittyvät paperihommat ja yhteydenpito testauslaboratorioihin vievät aikaa. Tuotteet menevät myyntiin vasta, kun niillä on hyväksytyt paperit.
Tulevaisuudessa tuotteita on lupa odottaa vielä lisää.
– Iso osa tuoteideoista on vielä kehittelemättä, se tulee viemään työaikaa. Mirhan tuoksun tuotekehitykseen meni aika paljon aikaa, ja tuoksu sisältää montaa eri raaka-ainetta. Olen kohtuullisen tyytyväinen lopputulokseen, koska mirha ei ole tuoksuista kaikkein helpoimmasta päästä, jota voisi ryhtyä valmistamaan.
*Raamatunkäännökset: UT2020 – Uusi testamentti 2020; KR92 – Kirkkoraamattu 1992; KR38 – Raamattu 1933/-38; NA28 – Novum testamentum graece 28
Pääkuva: Isä Lavrentilla on kaksikaulaisessa pyörökolvissa frankinsensi-pihkaa, joka jalostuu luostarissa muun muassa suitsukkeiksi.
Valamon luostarin tuotteille myönnettiin Avainlippu-tunnus
Suomalainen työ ry on myöntänyt Heinävedellä sijaitsevan Valamon luostarin tuotteille Avainlippu-tunnuksen osoituksena Suomessa valmistetuista tuotteista.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Valamon luostarin viestintä | Kuva: Tapio Tiimonen
Avainlippu-merkin saivat luostarissa valmistettavat leivät ja makeat leivonnaiset sekä partaöljyt, vaatevahat ja kynttilät.
Avainlippu on merkki suomalaisesta työstä. Merkki voidaan myöntää tuotteelle, joka on valmistettu Suomessa. Lisäksi suomalaisten kustannusten osuus tuotteen omakustannusarvosta eli kotimaisuusasteen on oltava vähintään 50 prosenttia. Laskelmassa otetaan huomioon kaikki tuotteeseen kohdistuvat kustannukset.
– Haimme Avainlippua, koska haluamme tuoda näkyväksi, että tuotteemme syntyvät täällä Heinävedellä Valamon luostarissa ja ovat suomalaista työtä, kertoo Valamon luostarin matkailupalvelujen johtaja Markku Puustinen.
– Kotimaisuus, paikallisuus ja vastuullinen tekeminen ovat meille tärkeitä arvoja ja Avainlippu auttaa viestimään niistä selkeästi myös vieraillemme.
Puustinen kertoo, että suunnitelmissa hakea Avainlippu-tunnusta myös muille luostarin tuotteille tuotekehityksen edetessä.
Avainlippu tunnetaan
Avainlippu-merkki tunnetaan Suomessa erittäin hyvin. Suomalainen työ ry:n tutkimuksen mukaan lähes kaikki yrityspäättäjät ja kuluttajat tuntevat Avainlipun. Avainlippu vaikuttaa merkin tuntevista 68 prosentilla ostopäätöksiin positiivisesti. Avainlippu on myös kaikista vastuullisuus- ja kotimaisuustunnuksista eniten ostamiseen motivoiva (74 %) merkki.
Suomalainen työ ry:n asiakkuuspäällikkö Nina Pohjoiskoski toteaa, että kotimaisen tuotteen hankinta koetaan yhteiskunnallisena vaikuttamisena ja vastuullisena arvovalintana, joka edesauttaa suomalaista kilpailukykyä ja hyvinvointia.
Kuluttajat liittävät Avainlippuun positiivisia mielikuvia kotimaisuudesta, luotettavuudesta, turvallisuudesta, vastuullisuudesta sekä työllistävyydestä. Avainlipun kautta yritykset voivat viestiä tärkeistä arvoista asiakkaille ja muille sidosryhmilleen. Peräti 94 prosenttia Avainlippua kantavista yrityksistä sanookin, että merkki tukee tuotteiden ja palveluiden myyntiä, Pohjoiskoski kertoo.
Avainlippu voidaan myöntää Suomessa valmistetuille tuotteille, Suomessa tuotetuille palveluille sekä kotimaisille verkkokaupoille. Avainlippu (Avaa uuden sivuston) on luotettava keino kertoa kotimaisuudesta ja siitä, että yritys työllistää Suomessa.
Suomalainen työ ry hallinnoi Avainlippu-, Design from Finland ja Yhteiskunnallinen Yritys -merkkejä.
Sarafaanipukeutuminen ja asujen valmistus otettiin Suomen aineettoman kulttuuriperinnön kansalliseen luetteloon
Opetusministeriö nimesi 22 uutta kohdetta Suomen aineettoman kulttuuriperinnön kansalliseen luetteloon. Nyt mukaan otettiin myös sarafaanipukeutuminen ja asujen valmistus.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Mari Hattunen | Kuva: Katja Lösönen. Kuvan rajaus: Aamun Koitto
Opetusministeriö on nimennyt 22 uutta kohdetta Suomen aineettoman kulttuuriperinnön kansalliseen luetteloon. Nyt luetteloon lisättiin nyt myös sarafaanipukeutuminen ja asujen valmistus.
Luetteloon on aiemmilla hakukierroksilla hyväksytty kaksi suoraan ortodoksiseen kulttuuriperinteeseen kuuluvaa kohdetta: ristisaattoperinne sekä virpominen karjalais–ortodoksisessa perinteessä.
Kansallisen luettelon kohteiden on ensin oltava Elävän perinnön wikiluettelossa, joka esittelee laajasti aineetonta kulttuuriperintöä Suomessa. Erilaiset yhteisöt voivat ehdottaa omia perinteitään wikiluetteloon, joka sisältää jo 280 artikkelia yli 480 toimijalta. Luettelo on yksi Euroopan laajimmista.
Sarafaaniperinne elää erityisesti karjalais–ortodoksisissa yhteisöissä ja perhekunnissa eri puolilla Suomea. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset karjalaiset pitäjäseurat ja muut karjalaisyhdistykset, karjalan kieltä edistävät yhteisöt ja Suomen ortodoksisen kirkon yhteydessä toimivat yhteisöt, kuten esimerkiksi kirkkokuorot ja tiistaiseurat. Tämän lisäksi perinnettä harjoitetaan osana erilaisten perinne- historia- ja kulttuuriyhdistyksien, säätiöiden ja kansalaisjärjestöjen toimintaa.
Ortodoksisen karjalaisnaisen asu
Sarafaani eli olkainhame on ortodoksisen karjalaisnaisen asu. Sarafaanipukeutumisella tarkoitetaan asukokonaisuutta, johon kuuluu sarafaanin lisäksi myös muita puvun osia. Sarafaanista käytetään usein myös sanaa feresi. Sarafaaneja on käytetty erityisesti Laatokan pohjoispuolen ortodoksisessa ja karjalankielisessä Karjalassa. Sarafaaneja tai sarafaanityyppisiä pukuja käytetään myös muualla ortodoksisessa Euroopassa: Baltiassa, Venäjällä ja Itä-Euroopan ortodoksialueilla.
Unescon aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen mukaisessa Suomen kansallisessa luettelossa on nyt yhteensä 108 kohdetta. Nyt lisättyihin kohteisiin voit tutustua täällä:
Topi Linjama pyöräilee Itä-Suomen ortodoksista kulttuuria tutuksi
Joensuulainen pitkän matkan pyöräilijä Topi Linjama järjestää 3.–4. heinäkuuta 2026 ystävänsä kanssa brevet-pyöräilyn teemalla Itä-Suomen ortodoksinen kulttuuri. Tapahtuman aikana ajetaan 400 kilometriä 27 tunnin aikana.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Maria Hattunen, Susanna Somppi | Kuva: Topi Linjaman oma albumi. Kuvankäsittely: Aamun Koitto
Joensuulainen pitkän matkan pyöräilijä Topi Linjama järjestää 3.–4. heinäkuuta yhdessä ystävänsä kanssa brevet-pyöräilyn, jossa ideana on ajaa 400 kilometriä 27 tunnin sisällä. Brevetin teemana on Itä-Suomen ortodoksinen kulttuuri.
Linjaman mukaan tällaiset pyöräilyt ovat yleensä lähinnä fyysinen koetinkivi – etenkin kun puolet matkasta ajetaan sorateillä – mutta tällä kertaa järjestäjät halusivat valita tapahtumalle teeman. Heinäkuisen brevetin teemana on Itä-Suomen ortodoksinen kulttuuri.
– Tämä on tavallaan jatkoa viime elokuun brevet 200:lle, jossa kiersimme kymmenen Joensuun evankelis–luterilaisen seurakuntayhtymän kirkkoa, kertoo Linjama.
Randonneur-pyöräily on Ranskasta alkunsa saanut pyöräilymuoto, jossa ei kilpailla vaan yritetään päästä maaliin annetussa aikarajassa. Esimerkiksi 300 kilometrin matkalla aikaa on 20 tuntia. Tapahtumia kutsutaan breveteiksi.
Kohde-esittelijöitä kaivataan
Tällä pyöräilyllä osa kohteista ohitetaan yöaikaan. Siitä huolimatta järjestäjät ilahtuvat kovin, jos joku vapaaehtoinen haluaisi päivystää tietyllä tsasounalla tai kirkolla ja esitellä sen lyhyesti – kohde-esittelijöitä siis kaivataan!
Pyöräilylle lähdetään perjantaina 3. heinäkuuta kello 15 Ortodoksiselta seminaarilta Joensuusta. Sitten käydään Kuhasalon luostarin muistomerkillä ja Viinijärven kirkolla, minkä jälkeen ajetaan Valamon luostariin iltapalalle. Illan ja yön aikana ohitetaan Lintulan luostari, Vehmersalmen tsasouna, Pyhän Nikolaoksen katedraali ja Suomen ortodoksinen kirkkomuseo Riisa Kuopiossa sekä Muuruveden tsasouna.
Pyöräilijät ajavat Polvijärven kirkon ja Sotkuman tsasounan kautta Joensuuhun Pyhän Nikolaoksen kirkolle lauantaihin 4. heinäkuuta kello 18 mennessä. Matkalla kerätään merkintöjä brevet-passiin.
– Pääosassa on pyörällä ajaminen ja tauot on pidettävä varsin lyhyinä, mutta uskon, että jotakin jää osallistujien mieleen ortodoksisesta kulttuurista lähettämieni ennakkotietojen ja itse matkan ansiosta, Linjama sanoo.
Toistaiseksi ilmoittautuneita on vain kuusi, mutta mukaan voi ilmoittautua torstaihin 2. heinäkuuta 2026 asti. Ilmoittautuminen onnistuu täällä (Avaa uuden sivuston).
Matkan etenemistä voi seurata Instagramissa: @bach_pyorailyntaito.
Aikataulu:
0 km la 3.7. klo 15 Joensuun ortodoksinen seminaari, vapaaehtoinen leimaa osallistujien brevet-passit
42 km noin klo 17:30 Viinijärven kirkko
86 km noin klo 20:30 mennessä Valamon luostari
102 km noin 21:30 Lintulassa
155 km noin klo 00:00 Vehmersalmi
198 km aamuyöllä Kuopiossa
264 km noin klo 6–8 Muuruvedellä
355 km klo 12 jälkeen Polvijärvellä
377 km noin klo 14–16 Sotkumassa
409 km klo 16:30–18 Joensuun kirkolla päivystää vapaaehtoinen leimaamassa passeja
Tsasounat siirtyivät Saimaan Skiitat -yhdistykseltä Etelä-Karjalan virkistysalueäätiön omistukseen. Saimaan skiitat -yhdistys on rakennuttanut saarelle kaikkiaan viisi tsasounaa.
– Omistajanvaihdos ei tule näkymään millään lailla kohteessa. Saaren skiittarakennukset on vihitty kirkolliseen käyttöön. Virkistysaluesäätiö on sitoutunut säilyttämään skiitat alkuperäisen tarkoituksensa mukaisessa käytössä, kaikille avoimina kappeleina, vakuuttaa Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön toimitusjohtaja Heini Kähkönen.
Kähkönen kertoo aiemman omistajan halunneen turvata kohteen ja tsasounien tulevaisuuden yhdistyksen voimavarojen vähentyessä.
– Virkistysaluesäätiö ja Saimaan Skiitat ovat tehneet hyvin sujuvaa yhteistyötä aiemminkin, joten kiinteistöjen siirtyminen meille oli sitä kautta luontevaa, Kähkönen sanoo.
Retkisatamana ja matkailukohteena tunnettu Ilkonsaari on ollut Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön omistuksessa vuodesta 1991 asti.
– Saimaan Skiitat on saanut käyttöoikeuden kappelirakennuksille. Nyt tässä kaupassa kiinteistöt vaihtoivat omistajaa nimellisellä hinnalla, kertoo Kähkönen.
Uusia rukoushuoneita ei ole suunnitteilla
Ilkonsaareen olisi olemassa rakennusluvat vielä kahdelle tsasounalle, mutta tällä hetkellä suunnitelmissa ei ole uusien rukoushuoneiden rakentaminen. Päämääränä on toistaiseksi keskittyä nykyisten tsasounien ylläpitoon.
Ilkonsaaressa on vastavalmistunut venelaituri, mikä kohentaa saaren saavutettavuutta merkittävästi. Kähkönen vinkkaa, että paikallinen risteily-yrittäjä (Avaa uuden sivuston) järjestää heinäkuussa muutamana lauantaina risteilyjä Ilkonsaareen. Näin veneettömilläkin on mahdollisuus tulla tutustumaan saareen.
Kiovalainen isä Sergiy Berezhnoy vierailee jälleen Suomessa
Kiovalainen isä Sergiy Berezhnoy saapuu kirkkomme vieraaksi heinä-elokuun vaihteessa. Tällä kertaa hän tapaa erityisesti ukrainalaisia perheitä ja nuoria.
Julkaistu
Teksti: Maria Hattunen | Kuva: Khrystyna Martyniuk
Kiovalainen pastori, isä Sergiy Berezhnoy saapuu Suomen ortodoksisen kirkon vieraaksi heinä-elokuun vaihteessa. Hän on vieraillut Suomessa jo useita kertoja – viiimeksi viime syyskuussa, jolloin hän osallistui muun muassa Ortodoksisten pappien liiton opintopäiviin ja 100-vuotisjuhliin Joensuussa.
Tämänkertaisella vierailulla isä Sergiy tapaa erityisesti ukrainalaisia perheitä ja nuoria. Ohjelman ensimmäinen päivän eli 30.7. isä Sergeiy viettää Helsingin ortodoksisen seurakunnan leirikeskuksessa Kaunisniemessä, jossa on meneillään yksi seurakunnan monista kristinoppileireistä. Sen jälkeen hän vierailee 31.7.–2.8. Turun ortodoksisen seurakunnan alueella ja 3.–4.8. Helsingissä. Näitä päiviä koskevat tarkemmat ohjelmatiedot vahvistuvat tuonnempana.
Ohjelmassa myös perheleiri
Mikkelissä isä Sergiy vierailee 5.–6.8., jolloin hän on mukana toimittamassa Kristuksen kirkastumisen juhlan liturgiaa (6.8.) Ylienkeli Mikaelin kirkosssa.
Liturgian jälkeen hän suuntaa Rautalammille Puroniemen leirikeskukseen, jossa alkaa Filantropia ry:n yhdessä Saimaan ortodoksisen seurakunnan kanssa järjestämä perheleiri ukrainalaisille perheille. Isä Sergiy toimii leirin toisena pappina rovasti Stefan Holmin kanssa. Leirille on ennakkotietojen mukaan ilmoittautunut noin 60 osallistujaa.
Leiri päättyy 9.8. ja seuraavana päivänä isä Sergiy suuntaa takaisin Kiovaan.
Etiopian ja Eritrean ortodoksien Meskel-juhlaa vietetään myös Suomessa
Etiopian ortodoksinen Tewahedo-kirkko osti vastikään Pihlajamäen kirkon ja nousi sitä kautta aiempaa suuremman yleisön tietoisuuteen.
Aamun Koitto piipahti Meskel-juhlassa, jota Etiopian ja Eritrean ortodoksiset kirkot viettävät 27. syyskuuta Kristuksen ristin löytymisen muistoksi. Suomessa juhla järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2016.
Julkaistu | Julkaisua muokattu
Teksti: Marja Simonen | Kuva: Lasse Simonen ja Martha Belay Workenhin oma albumi
Demera-kokot syttyvät juhlan aattona jutun teon aikaan vuonna 2025. Kaivopuiston rantaan Helsingissä saapuu koko ajan lisää Debere Selam Medhanialem Eritrean Orthodox Tewahdo -kirkon jäseniä. Yksi tuo tullessaan leipiä, toinen risuja, kolmas vaahtosammuttimen. Oikeasti juhlan olisi pitänyt alkaa jo puolitoista tuntia sitten.
– African time, kirkon jäsen Daniel Girmay naurahtaa.
Juhla alkaa kuuden maissa isä Yosief Abedomin johdolla. Satakunta ihmistä kokoontuu pian sytytettävän kokon ympärille rukoilemaan ja kuuntelemaan pyhiä tekstejä. Taustalla liehuvat Eritrean ja Suomen liput. Laskeva aurinko värjää maiseman kullanpunertavaksi.
Samaan aikaan Meskeliä viettävät Helsingin Oulunkylässä Debre Amin Abune Tekle Haymanot Etiopian Ortodoksinen Tewahedo Kirkko ja Hamre Nohe St. Maryam Eritrealainen Ortodoksinen Tewahdo Kirkko Suomessa.
Juhlaan osallistuvat myös koptikirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon edustajat. Kahdeksan aikaan syttyy kokko, josta lentää kipinöitä korkealle ilmaan. Lasten silmät loistavat.
Meskel-juhlassa. Kuva: Lasse Simonen
Etiopian ja Eritrean ortodoksit Suomessa
Etiopian Tewahedo-kirkko erosi Egyptin koptilaisen kirkon alaisuudesta vuonna 1959. Eritrean kirkko erosi puolestaan Etiopian kirkosta vuonna 1993 eli samana vuonna kuin Eritrea itsenäistyi Etiopiasta. Nykyään Etiopian Tewahedo-kirkossa on noin 60 miljoonaa ja Eritrean Tewahdo-kirkossa noin 2 miljoonaa jäsentä.
Debre Amin Abune Tekle Haymanot Etiopian Ortodoksinen Tewahedo Kirkkoon kuuluu Suomessa yli 700 henkilöä. Yhteisön johtohahmo on isä Lema Besufikad. Yhteisöllä on myös kolme muuta pappia.
Eritrealaisilla ortodokseilla on Suomessa kaksi yhteisöä: Hamre Nohe St. Maryam Eritrealainen Ortodoksinen Tewahdo Kirkko Suomessa (pappina isä Angesom) sekä Debere Selam Medhanialem Eritrean Orthodox Tewahdo Church, jolla on kaksi pappia (isät Yosief Abedom ja Kibreab Bereket).
Meskeliä juhlittu 300-luvulta lähtien
Meskel tarkoittaa suomeksi ristiä. Meskel-juhlaa vietetään 27.9. Kristuksen oikean ristin löytymisen muistoksi. Periaatteessa kyse on samasta ristin löytämiseen liittyvästä juhlasta, jota ortodoksit ja katoliset viettävät muualla maailmassa 14. syyskuuta.
Isä Lema avaa juhlan merkitystä seuraavasti:
– Meskel on yksi Etiopian ortodoksisen Tewahedo-kirkon tärkeimmistä uskonnollisista juhlista pääsiäisen [Fasika] ja joulun [Genna] ohella. Vaikka pääsiäistä pidetään kristinuskon keskeisenä juhlana, Meskelillä on erityinen paikka Etiopian perinteessä, koska se muistuttaa kuningatar Helenan (Pyhän Helenan) löytämästä oikeasta rististä 300-luvulla. Etiopian kristityille se ei ole vain historiallinen tapahtuma, vaan myös uskon, ykseyden ja valon symboli.
Meskelin aattona kokoonnutaan yhteen aukioille, joilla tanssitaan, rukoillaan ja lauletaan. Kohokohta on Demera-kokon sytyttäminen, josta isä Lema kertoo seuraavaa:
– Perimätiedon mukaan kuningatar Helena ohjattiin tulen savun avulla paikkaan, johon risti oli haudattu. Siksi kokko edustaa jumalallista johdatusta, uskon riemuvoittoa ja valon voittoa pimeydestä. Ihmiset kokoontuvat tulen ympärille, rukoilevat ja laulavat, ja sitä pidetään siunauksen lähteenä tulevalle vuodelle.
Etiopiassa suurin, monta metriä korkea ja keltaisilla meskel-kukilla koristeltu kokko on Meskel-aukiolla Addis Abebassa. Eritreassa vastaava aukio on Bahti Meskerem Square Asmarassa.
Joinain vuosina eritrealaiset ja etiopialaiset juhlivat Meskeliä Suomessa yhdessä, kun taas joinain vuosina yhteisöt järjestävät erilliset juhlat. Pääasiallinen syy erillisille juhlille on kieli: etiopialaiset puhuvat äidinkielenään amharaa ja eritrealaiset tigrinjaa. Kielierot nousevat esiin saarnoissa, lauluissa ja juhlapuheissa. Liturginen kieli on molemmilla yhteisöillä ge’ez.
Isä Lema summaa asian seuraavasti:
– Etiopian ja Eritrean ortodoksiset kirkot olivat sama kirkko kolme vuosikymmentä sitten. Siksi niillä on sama uskonperinne ja liturgia. Juhlan merkitys ja kokon symboliikka ovat identtiset molemmissa yhteisöissä. Paikallisia perinteitä heijastavat jotkut laulut ja juhlimisen tavat.
Martha Belay Workenh Meskel-juhlassa. Kuva: Oma albumi
Meskel on yhteenkuuluvuuden juhla
Toimittaja Martha Belay Workenh on syntynyt Etiopiassa, mutta asunut Suomessa lähes puolet elämästään. Suurin osa hänen perheestään asuu Etiopiassa.
Meskel on ollut Martha Workenhille tärkeä pienestä pitäen:
– Lapsena odotin aina illan suurta roihua ja sitä, kun ihmiset kokoontuvat yhteen laulamaan. Se lämmin hehku, savun tuoksu ja ihmisten iloinen nauru ovat jääneet sydämeeni. Juhla alkaa usein kirkollisilla seremonioilla, joissa ihmiset rukoilevat ja laulavat uskonnollisia lauluja yhdessä. Illalla sytytetään suuri demera-kokko, jonka savu nousee taivaalle, ja sen suuntaa katsotaan kuin viestiä tulevasta.
– Lapsuudesta muistan, että kirkossa juhlimisen jälkeen juhla jatkui perheen ja naapureiden kanssa laulaen yhdessä uskonnollisia lauluja. Pukeuduimme kauniisiin, värikkäisiin etiopialaisiin perinnevaatteisiin, eli Yeh Hager Libse -asuihin. Kysyin joka vuosi isältäni savun merkityksestä, ja hän kertoi sen liittyvän toivoon ja Jumalan johdatukseen.
– Nykyään, asuessani Suomessa, juhlin Meskeliä samalla perinteisellä tavalla Debre Amin Abune Teklehaymanot -kirkossa. Pukeudun etiopialaisiin vaatteisiin, kun ystävieni kanssa kokoonnumme kirkon juhlaan. Laulamme uskonnollisia lauluja ja saamme siunauksen. Lopuksi sytytämme yhdessä demeran. Kun tuli on sammunut, hieromme sen tuhkaa otsallemme ristin muotoon merkiksi uskosta, siunauksesta ja yhteydestä Kristukseen.
Yksi suosituimmista juhlista
Meskel on yksi rakastetuimmista Etiopian ortodoksisen kirkon juhlista, Martha Workenh kertoo ja jatkaa:
– Minulle Meskel on ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden juhla. Se muistuttaa Pyhän Ristin löytämisestä ja Jeesuksen suuresta rakkaudesta – siitä, että hän kärsi ja kuoli ristillä meidän puolestamme ja antoi meille elämän. Samalla Meskel muistuttaa siitä, että perinteet ja yhteisöllisyys kantavat meitä sukupolvesta toiseen.
Myös eritrealaissyntyinen Daniel Girmay korostaa Meskelin hengellistä ja yhteisöllistä merkitystä:
– Me kannamme ristiä kaulassamme, mutta muistammeko me ylistää sitä? Kaikkien kristittyjen tulisi juhlistaa ristiä yhdessä. Meskelin aattoa juhlitaan Eritreassa julkisesti, kun taas esimerkiksi pääsiäistä juhlitaan lähinnä perhepiirissä. Meskel-päivänä eritrealaisilla on tapana kyläillä. Joka taloudessa sytytetään silloin pienempi, symbolinen kokko.
– Syyskuu on Eritreassa hienoa aikaa. Sadekausi on päättynyt ja kaikkialla on kukkia. Suomessa pääsee säästä huolimatta samaan tunnelmaan heti, kun kokoonnumme yhteen isolla joukolla. Tämän vuoden juhlaan on kokoontunut väkeä ympäri Etelä-Suomen. Kauempana asuvat tekevät parhaansa päästäkseen juhlatunnelmaan.
Meskel-juhla edellyttää papin läsnäoloa, paperitöitä (kuten pelastussuunnitelman laatimista) sekä logistisia järjestelyjä.
– Meillä ei vielä ole omaa paikkaa, joten joudumme kuljettamaan tavaroita paikasta toiseen. Olemme kiitollisia Suomen ortodoksiselle kirkolle, joka on antanut meidän käyttää tilojaan veloituksetta. Meskel järjestetään vapaaehtoisvoimin, mihin perustuu koko kirkkomme toiminta. Työtä on paljon, mutta kukaan ei valita. Tämä on yksi tapa olla yhdessä muiden eritrealaisten kanssa: Suomeen muuttaneista eritrealaisista noin 90–95 % on ortodokseja, Girmay ehtii kertoa ennen juhlan alkamista.
Etiopian ortodoksinen kirkko osti Pihlajamäen kirkon
Tewahedo-kirkko kuuluu Kirkkojen maailmanneuvostoon samoin kuin Suomen ortodoksinen kirkko ja Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Lisäksi se kuuluu ns. orientaaliortodoksisiin kirkkoihin eli Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän ortodoksisiiin kirkkokuntiin.
Kotimaassaan Etiopiassa ortodoksiseen kirkkoon kuuluu noin 40 prosenttia maan väestöstä. Kansainvälisesti Tewahedolla on noin 40 miljoonaa jäsentä.
Pääkuvassa juhlakansaa Meskel-juhlassa 2025. Kuva: Lasse Simonen
Kuuntele
