Pitkin kevättä – ja jo aiemminkin – on eri tiedotusvälineissä uutisoitu nuorten miesten kiinnostuksesta kristinuskoa ja ortodoksisuutta kohtaan. Motiiveiksi on väläytelty muun muassa maskuliinisia ja perinteisiä arvoja.

Aamun Koitto tiedusteli Suomen ortodoksisen kirkon nuorten aikuisten näkemyksiä aiheeseen liittyen. Haastatellut henkilöt eivät tunnistaneet niin sanottuja Orthobros* tai manosfääri-ilmiöitä ainakaan omassa lähipiirissään. Tämä ei toki sulje pois sitä, etteikö myös päinvastaisia kokemuksia olisi olemassa. Asian laajempi selvittäminen vaatisi oman tutkimuksensa.

Naisilta spontaania palautetta

Miesten suosimisen kokemuksista kirkossamme viitteitä antavat kuitenkin Aamun Koiton toimitusta spontaanisti lähestyneiden kirkon naispuolisten jäsenten viestit sen jälkeen, kun Aamun Koitto oli julkaissut käsillä olevan juttukokonaisuuden ensimmäisen osan. Yksi heistä käyttää muun muassa ilmaisua ”miehelle aukeaa alttarin ovi, naiselle keittiön ovi”. Toisen henkilön kokemuksen mukaan taas kirkon naispuolisia vapaaehtoisia ei arvosteta samalla tavalla kuin miespuolisia vapaaehtoisia. Kyseiset henkilöt olivat kuitenkin vanhempia kuin tätä juttua varten haastatellut nuoret aikuiset.

Katuva ansaitsee ymmärrystä

Benjamin, 26, kokee taannoisen aihetta käsittelevän Seurakuntalaisen artikkelin (Avaa uuden sivuston) hämmentävänä ja jopa hyökkäävänä. Häntä ihmetyttää myös, että samassa yhteydessä käsitellään nimiä kuten J. Dyer, Roosh V (Avaa uuden sivuston) ja Andrew Tate (Avaa uuden sivuston).

– En ymmärtänyt sitä, että heidät kaikki oli listattu samassa lauseessa. Roosh V oli pick up -artisti, joka on kääntynyt ja katunut entistä elämäänsä. Onhan se hieno asia, että hän on kääntynyt kristinuskoon ja katunut sitä, miten on aikaisemmin elänyt. Eikö pitäisi kannattaa sitä, että ihmiset, joilla on ollut ongelmia, katuivat ja tulivat uskoon?

Benjaminin mukaan ortodoksisuudessa nimenomaan painotetaan ihmisen kykyä muuttua katumuksen kautta ja kasvaa uskossa Jumalan avulla. Näin tapahtuu osallistumalla kirkon sakramentteihin, kääntymällä tarvittaessa rippi-isän puoleen ja elämällä ortodoksisen kristityn elämää.

Nuoria miehiä ei saa leimata

Orthobros-ilmiö on Benjaminille tuttu: se yhdistyy vahvoja mielipiteitä omaaviin ja ”paljon argumentoiviin” nuoriin miehiin.

– Mutta se on myös termi, millä voidaan pyyhkäistä pois kaikki nämä uudet nuoret miehet, joita kiinnostaa ortodoksisuus totisesti, mutta jotka vain hyvin vahvasti haluavat edustaa ortodoksisuutta ja ortodoksisia näkökantoja.

– Kirkon tehtävä on ohjata ja johdattaa heidät totiseen uskoon – pois sieltä ääripäästä – ja tuoda heidät takaisin muiden lampaiden joukkoon.

Toisinaan ortodoksisuus esitetään jonkinlaisena vanhoillisuuden linnakkeena.

– Tarkoitetaanko tällä, että vastustetaan nykymaailmaa ja ollaan jotenkin pahalla päällä modernia maailmaa kohtaan? Tietyllä tapaa ortodoksisuus on aina ollut kapinallinen. Hyväksytään se, että eletään maailmassa, mutta ei olla maailmasta. Meidän ei tule mennä maailman vaihtuvien tuulien mukaan.

Kirkon pysyvyys viehättää

Benjaminista ortodoksisuudessa on hienoa juuri Kirkon pysyvyys.

– Meillä on jotain muuttumatonta, todellista ja pysyvää. Jokin totuus, jota ei löydy mistään muualta. Ja sitä ortodoksisuus on. Sen todellisuus avautuu, kun on fyysisesti läsnä jumalanpalveluksissa, sakramenteissa, kaikessa läsnä – ei Internetin välityksellä, ei radion välityksellä, ei television välityksellä. Itse henkisesti paikan päällä kuulee, näkee, haistaa, maistaa. Kirkko on Kristuksen ruumis, ja me ollaan osana sitä, ja osana elämää – ja sen täytyy muuttaa meitä, ja se tulee muuttamaan meitä, jos me totisesti ja oikealla sydämen asenteella osallistutaan sakramenttiin. Kirkko on kivi ja kompassi, joka ohjaa modernissa maailmassa hukkuneita lampaita.

Netti voi olla myös portti kirkkoon

Entä millä tavalla kirkkomme voisi vastata siihen, että nuoret eivät menisi mukaan ”nettiortodoksisuuden” ääri-ilmiöihin?

– Mielestäni nämä videot, esimerkiksi Father Moses tai J. Dyer voivat olla tietyllä tapaa pohjustus sille, että tällaista me edustetaan nyt – mene lähimpään ortodoksiseen kirkkoosi, osallistu liturgiaan, rupea katekumeeniksi, tule kastettavaksi ja osalliseksi pyhästä ehtoollisesta, tule osaksi Kristuksen ruumista.

Benjaminin mukaan nettivideot saattavat olla yksi houkutin, jonka avulla monet kiinnostuvat ortodoksisuudesta.

– Prosessin pitää lähteä jostakin, mutta kuten sanoin, on kirkon tehtävä ohjata heidät oikealle tielle. Jos joku ortodoksi lähtee tällaisille ääriteille ja sitten keskustelee asiasta esimerkiksi kirkkokahveilla, hänelle voi ehdottaa, että puhupa tuosta pastorille. Kysy, mitä mieltä hän on, koska pastorin edustaa ortodoksista näkökulmaa asiaan.

Benjamin näkee ”nettiortodoksisuuden” paitsi vaarana, myös mahdollisuutena.

– Tässä nettijutuissa on tietysti riski, että ihmiset liian helposti lähtevät ääripäiden edustamiseen, mutta siinä on myös mahdollisuus. Korostan, että kirkkoon liittyminen ja kaste on ensimmäinen askel. Kastehan edustaa entisen elämän kuolemaa ja ristiinnaulitsemista Kristuksen kanssa – ja sen jälkeen ei ole enää mitään muuta. On tietysti oma yksilönsä ja näin edespäin, mutta ykkösenä on sitten Kristus ja kristittynä oleminen. Ja siitä alkaa koko elämän kestävä prosessi; elämä ortodoksisessa kirkossa.

”Ilman naista meillä ei olisi Herraa”

Ikuisuuskysymykseen tyttöjen ja naisten asemasta Suomen ortodoksisessa kirkossa Benjamin vastaa:

– Jos multa kysytään jotain tuon suuntaista, niin sanon, että kaikkien aikojen suurin ihminen oli nainen, kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä.  Ilman naista me emme voisi pelastua. Meillä ei olisi Herraa, Jeesusta Kristusta, elävää Jumalaa. Ja jos sitä ei tajua, niin sitten katekeesi on epäonnistunut jossain kohtaa – ja jos voisi alentaa katekumeeniksi takaisin, niin sitten ehdottaisin sitä, mutta se ei ole mahdollista.

– Okei joo, naispappeutta ei hyväksytä, mutta se ei tarkoita, että naiset olisivat alempia tai vähempiä vaan ihan päinvastoin. Herra Jumala antoi meille avioliiton, jotta nainen ja mies tulisivat yhteen ja heistä tulisi yksi, koska nainen ja mies täydentävät toisiaan. Tietysti on näitä, joille sopii elämä munkkina tai nunnana, mutta suurimmalle osalle avioliitto on se oikea tie, Benjamin arvelee.

Tule kirkkoon katsomaan!

Lopuksi Benjamin haluaa kutsua kaikki ortodoksisuuteen epäillen taikka kiinnostuneesti suhtautuvat paikan päälle ortodoksiseen pyhäkköön ja jumalanpalveluksiin, aivan erityisesti jumalalliseen liturgiaan.

– Kannattaa tulla elämään ja kokemaan sitä, minkä takia me tulemme kerran tai useammin viikossa tänne ylistämään Jumalaa. Kirkossa näkee, mistä ortodoksisuudessa on oikeasti kyse – ei sitä parodiaa tai karikatyyria, joka netistä ehkä välittyy.

”Maskuliinisuus näkyy empatiana”

21-vuotias Anna-Liisakaan ei tunnista nettiortodoksisuuden tai Seurakuntalaisen artikkelin välittämää mielikuvaa omasta uskostaan tai ortodoksisesta kirkosta.

– Koen, että artikkeli ei kuvasta ainakaan Suomen ortodoksisen kirkon tilannetta. En ole ainakaan itse huomannut kyseistä ilmiötä esimerkiksi tuntemissani ortodoksisissa miehissä. Minusta maskuliinisuus näkyy enemmänkin empatiana, suvaitsevaisuutena, avoimuutena, filosofisuutena tai ajattelevaisuutena eikä niinkään tuollaisena kuin artikkelissa se on kuvattu.

– Ortodoksisuus ja kirkkomme on hyvin suvaitseva ja nimenomaan jokainen hyväksytään sellaisena kuin on. Koen puolestaan, että tällaisia ääriaatteita ei katsota hyvällä. Ja kirkossamme puututaan tällaiseen haitalliseen käyttäytymiseen tai ajatusmaailmaan.

Anna-Liisa ei tunnista myöskään mielikuvaa ortodoksisesta kirkosta vanhoillisuuden linnakkeena.

– Kirkkomme on hyvin suvaitseva enkä koe, että kirkkomme lietsoisi vahvoja konservatiivisia arvoja tai kannustaisi tällaiseen ajatteluun. Enemmänkin kirkkomme tukee tasa-arvoista elämänkatsomusta eikä jotain tiettyä, artikkelissa mainittua maskuliinista mallia miehille.

– Ortodoksinen yhteisö tuo paljon uusia ystäviä elämään ja kirkkomme on turvallinen paikka, jossa ei tarvitse pelätä toisten ihmisten tai sukupuolten sortamista ja syrjimistä. Sosiaalisessa mediassa olisi tärkeää näkyä nimenomaan tavallisten suomalaisten ortodoksisten nuorten arkea ja tuoda enemmän tietoisuutta uskonnostamme, jotta tällaiset ääri-ilmiöt eivät olisi ainoa tiedonlähde uskonnostamme.

Kasvokkain kohtaaminen on tärkeää

Myös Anna-Liisa kannattaa kohtaamisia kasvokkain.

– Nuorten illat ja muu kosketus toisiin ortodoksisiin nuoriin on myös tärkeä keino estää tällaisia haitallisia ilmiöitä. Olisi tärkeää esimerkiksi, että vasta uskontoomme kääntyneet nuoret pääsisivät näkemään oikeaa ortodoksista nuoruutta meidän nykyisten nuorten kautta, eikä niinkään sosiaalisen median kautta.

Anna-Liisa on Benjaminin kanssa samoilla linjoilla myös naisten aseman osalta kirkossamme.

– Naisilla on tärkeä rooli ortodoksisessa kirkossa, ja kirkko arvostaa jokaista sukupuoleen katsomatta. Tietenkin kirkossa on joitain vanhoillisia arvoja, jotka luovat jollain tapaa epätasa-arvoa. Kuitenkin että niihin perehtyminen ja nimenomaan seurakunnassa pappien ja muiden työntekijöiden kanssa juttelu opettaa suhtautumaan näihin asioihin ja ymmärtämään niitä. Itse en esimerkiksi koe, että olisin vähäpätöisempi tai epätasa-arvoisempi kirkon jäsen kuin miehet. Koen, että olemme kaikki samalla viivalla, ja naisia arvostetaan paljon kirkossamme ainakin Suomessa.

”Pintapuolista tulkintaa”

Hennalle, 19, syntyi vaikutelma, että Seurakuntalaisen artikkeli kuvastaa lähinnä yhdysvaltalaista kulttuuria, ja että Suomessa asiat ovat eri tavalla.

– Artikkelissa yleistettiin yksittäisten henkilöiden mielipiteitä ja ääri-ilmiöitä, jotka eivät kuitenkaan ole tulleet ilmi omassa seurakunnassa. Koko artikkeli oli melko yllättävä, koska en ole koskaan törmännyt Orthobros-ilmiöön. Artikkeli oli mielestäni vähän turha ja epäneutraalisti kirjoitettu. Orthobros ja muihin samanlaisiin joukkoihin liittyneet ovat selvästi tulkinneet ortodoksisuuden vain pintapuolisesti. Ortodoksisuus näytetään hyvin konservatiivisena ja maskuliinisena, mutta en itse oikein ymmärrä jälkimmäistä.

– Olen ollut koko elämäni ortodoksi, joten se on iso osa minua. Vaikka ortodoksisuus liitetään yleensä konservatiiviseen ajatteluun, kukaan tuntemani ortodoksi ei ole erityisen konservatiivinen tai oikeistolainen vaan päinvastoin.

Henna huomauttaa lisäksi, että pappi keskustelee kirkkoon liittyvien kanssa, jolloin on mahdollista tunnistaa, mikäli henkilön kirkkoon liittymisen motiivina ovat ensisijaisesti ääri-ilmiöihin liittyvät arvot.

– Nuorille on tärkeää näyttää ihan vain normaaleilta ortodokseilta, jotka eivät lue itseään mihinkään tiettyyn ”lahkoon”.

Myös Henna kokee, että naisia arvostetaan kirkossamme siitä huolimatta, ettei naispappeus ole mahdollista.

– Mielestäni kaikki ovat yhtä tärkeitä kirkossa. Vaikka naiset eivät saa olla pappeja, he ovat silti osa ortodoksista yhteisöä. Kirkossa naiset ovat mukana kuorossa ja muutenkin vapaaehtoisena. Kirkon tavat voivat myös muuttua, esimerkiksi kristinoppileireillä osa tytöistä on päässyt ponomarin tehtäviin.

Vähemmistöjen vihkiminen on mietityttänyt

Tesfaw, 22, pohtii asiaa seuraavasti:

– Tosi ikävää, että negatiivisiin arvoihin perustuva yhteisö on ottanut meidän kauniin uskontomme omakseen. Todella hauras maskuliinisuus ja itsetunto pitää olla, että tarvitsee etsiä omaa minäänsä muualta. Toisaalta uskonto on henkilökohtainen asia, ja niin kauan kuin se ei vahingoita muita, pitäisi saada uskoa mihin haluaa.

– Koska kirkkomme ja oppimme perustuu vanhoillisiin arvoihin, on varmasti ollut odotettavissa, että joku tällainen höpöhöpö-porukka siihen sitten kiintyy. Olisi myös naiivia ajatella, että olisimme kaukana näistä arvoista, koska pitää myös katsoa itseemme ja siihen, mitä uskontomme edustaa itsellemme ja miten se näyttäytyy muille.

Tesfaw kokee kirkkomme niin ikään turvallisena ja yhteenkuuluvana hengellisenä yhteisönä.

– Rukoilen joka aamu ja pidän uskon mielessäni koko ajan. Silti koen, että yksilön ei tarvitse olla samaa mieltä kaikesta uskontonsa kanssa. Mielestäni etenkin esimerkiksi vähemmistöjen vihkiminen on isoin asia, joka minua on kirkossamme mietityttänyt.

Tesfaw ei halua, että ortodoksisuus liitettäisiin ääriajatteluun tai -käyttäytymiseen.

– Kirkon tulisi ottaa selkeä kanta tämmöiseen käyttäytymiseen ja ilmiöön. Sillä jos tämmöistä ei kiellä, niin sen hyväksyy – enkä halua, että asia, joka on tuonut minulle niin paljon hyvää, tärvellään sillä, että jotkut pellet jenkeissä saavat tästä polttoainetta omaan pahaan oloonsa.

Tyttöjen ja naisten asemaa kirkossamme Tesfaw arvioi toteamalla, että se varmastikin vaihtelee maasta ja kulttuurista toiseen – mutta silti hän käyttää tässä yhteydessä ilmaisua ”aika vanhoillinen”.

– Olen kasvanut koko elämäni pitkälti naisten kanssa kolmen siskon ja äidin perheessä. Aikuisiällä olen ollut naisvoittoisissa työpaikoissa ja muutenkin tosi vahvojen naisten kanssa – enkä tiedä, millaisena ortodoksisuuden sukupuolijaottelu näyttäytyisi heille. Jos ikinä itse olisin niin siunattu, että saisin lapsia, toivoisin, että he kokisivat olevansa maailman ”tärkeimpiä” – tai yhtä tärkeitä kuin kaikki muut huolimatta siitä, miltä he näyttävät tai mitä sukupuolta he kokisivat edustavansa.

Haastatelluille annettiin mahdollisuus kommentoida aihetta pelkästään etunimillään, mutta heidän henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.

* Orthobro-termillä viitataan usein nuoreen, konservatiiviseen mieheen, joka on liittynyt ortodoksiseen kirkkoon tai tutkii sitä. Ilmiöön liitetään myös konservatiivisten arvojen korostaminen, maskuliinisuus ja aktiivisuus sosiaalisessa mediassa ja toisinaan myös jyrkkä suhtautuminen teologisiin aiheisiin.

Kuvituskuvan henkilöt eivät liity juttuun.