Kuuntele
Yhdysvaltalaisessa Pyhän Vladimirin seminaarissa teologiaa opiskeleva Dimitrios Rentel toi ensimmäisen ryhmän Suomeen vuonna 2025. Ennen seminaariopintojensa alkua Rentel työskenteli järjestökentällä.
– Työskentelin Bostonissa Telos Centerissä (Avaa uuden sivuston), ja minua pyydettiin hakemaan apurahaa nuoria kristillisiä johtajia varten. Mielestäni johtajat tarvitsevat perspektiiviä varsinkin, jos he työskentelevät kirkossa. Suomi oli juuri sopivan samankaltainen ja toisaalta kuitenkin erilainen, joten se antaa näkökulmaa Amerikan tilanteeseen. Siksi päätimme tulla Suomeen.
– Telos Center on ortodoksinen nuorten aikuisten keskus, jonka kohderyhmänä ovat noin 20–35-vuotiaat. Boston on nuorille läpikulkukaupunki: sinne tullaan opiskelemaan ja ensimmäisiin työpaikkoihin parikymppisinä. Telos Center on suunniteltu tämä ajatus mielessä pitäen. Se tukee myös paikallisia seurakuntia nuorille aikuisille kohdistetussa työssä.
Ensi kosketuksia Suomen ortodoksiseen kirkkoon
Rentel kertoo olevansa pappisperheestä ja Pyhän Vladimirin seminaari tuli tutuksi jo nuorena. Siellä syntyivät myös ensimmäiset kosketukset Suomen kirkkoon, joita täydensi myöhempi käynti Suomessa ystävän luona.
– Tiesin Suomen ortodoksisesta kirkosta, sillä kasvoin Pyhän Vladimirin seminaarissa ja siellä kävi suomalaisia vaihto-opiskelijoita. Ja eräs ortodoksinen ystäväni opiskeli Helsingin yliopistossa kaksi vuotta yhteiskuntatieteitä. Asuin silloin Kreikassa ja kävin vierailulla Suomessa. Törmäsin silloin sattumalta Uspenskin katedraalissa pyhän Vladimirin seminaarissa opiskelleeseen isä Teo Merrakseen.
– Toinen iso tekijä oli se, että vierailu osui pyhän Herman Alaskalaisen muistopäivän aikaan ja kävimme Pyhän Herman Alaskalaisen kirkossa Espoossa. Palvelus teki vaikutuksen, ja jatkoin tutustumista Suomen ortodoksiseen kirkkoon.
Pyhä Herman Alaskalainen [k.1837] oli Valamon munkki, joka lähetettiin Amerikkaan tekemään lähetystyötä. Monet paikalliskirkot pitävät pyhää Hermania Pohjois-Amerikan suojuspyhänä, ja hänellä on erittäin kunnioitettu asema Yhdysvalloissa.
Yhteisiä piirteitä ja eroavaisuuksia
Rentel kertoo, miksi pitää Suomea mielenkiintoisena opintomatkakohteena.
– Suomen kirkko on erikoisella tavalla peilikuva Amerikan kirkollisesta tilanteesta. Siinä on paljon samankaltaisuuksia, mutta myös eroavaisuuksia. Suomessa on vain yksi jurisdiktio ja kirkolla on asema kansankirkkona, mutta ortodoksisuus on Suomessa vähemmistössä. Suomessa on samoin kuin Amerikassa eri etnisiä ryhmittymiä – esimerkiksi suomalaisia, mutta myös kreikkalaisia ja Lähi-Idästä kotoisin olevia – ja kirkko lähestyy kysymystä eri tavoin Suomessa kuin Amerikassa.
Suomen opintomatka sai Telos Centerin ryhmältä hyvän vastaanoton, ja luotuja yhteyksiä halutaan vaalia.
– Matkalaiset kokivat vierailunsa erittäin positiivisena. Jokainen ryhmän jäsen on edelleen jollain muotoa kirkollisessa palvelutehtävässä. Osallistuneet halusivat lisää yhteisiä vierailuja ja ylläpitää yhteyttä.
Vieraanvaraisuudelle kiitosta
Rentel on myös kiitollinen Suomen kirkolle ja suomalaisille ortodokseille vieraanvaraisuudesta, jota matkalaiset kohtasivat.
– Olemme hyvin kiitollisia Suomen kirkon tarjoamasta ilmiömäisestä vieraanvaraisuudesta ja tervetulonosoituksista meitä kohtaa Uspenskissa, Joensuussa seminaarilla ja Valamossa. Kiitos erittäin paljon.
Vuoden 2026 ryhmää johti niin ikään Telos Centerissä työskentelevä Bruce Falkowski. Hän kiinnitti huomiota siihen, miten tervetulleita vierailijat Suomessa olivat.
– Matka oli todella mahtava. Matkaryhmässämme oli useiden eri ortodoksisten organisaatioiden esihenkilötehtävissä toimivia. Olen hämmästynyt myös siitä, miten hyvän vastaanoton saimme: kaikkialla, minne menimme, joku otti meidät aina siipiensä suojaan ja varmisti, että pääsemme näkemään ja oppimaan kaikkea.
Falkowskin mukaan Suomen kirkon elämään tutustuminen oli hieno kokemus.
– Matkalle osallistuneet löysivät suomalaisesta ortodoksisuudesta jotain tuttua, mutta myös jotain uutta, joka haastoi heitä ajattelemaan. Koska tulemme eri jurisdiktioista Amerikassa, joillekin esimerkiksi venäläinen liturgiikka oli tuttua, mutta kreikkalaisesta jurisdiktiosta tulevat kokivat olonsa kotoisiksi siksi, että Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu Ekumeeniseen patriarkaattiin. Suomen kieli liturgissa oli puolestaan kaikille vierasta.
Falkowski kertoo vieraan kielen, mutta tutun jumalanpalveluselämän kohtaamisen auttavan työskentelemään myös Amerikassa vallitsevan, runsain joukoin kirkkoon liittyvien ilmiön kanssa.
– Se, ettemme ymmärtäneet suomea, auttoi meitä myötäelämään Amerikassa ortodoksisuuteen äskettäin kääntyneiden kokemuksia.
Falkowski nostaa esille myös suomalaisen kirkollisen erikoisuuden, johon kiinnitti huomiota.
– Suuren saaton aikana ihmiset lähestyivät alttaria ja rukoilivat yhdessä. Se oli vaikuttavaa ja jotain, mitä emme olleet nähneet missään muualla.
Ulkomaalaisin silmin Suomen kirkossa huomiota herättää on myös se, että kirkon henkilöstö on korkeasti koulutettua ja että papisto ja kanttorit voivat keskittyä palvelemaan seurakuntia.
– Moni vaikuttui siitä, miten organisoitua Suomen kirkon toiminta on, kuinka korkeat standardit kirkon työntekijöille on asetettu ja kuinka päteviä he ovat. Heillä on myös resursseja omistaa suurin osa ajastaan kirkon palvelemiseen. Seminaarilla ja Itä-Suomen yliopistolla meille kerrottiin, että jopa kanttorilta vaaditaan maisterin tutkinto, ja että heillä on kokoaikainen työsuhde. Amerikassa se on hyvin harvinaista: papistolla sekä kanttoreilla on usein muu maallinen kokoaikainen työ, jolla he elättävät itsensä.
Pääkuvassa ryhmä bostonilaisia nuoria ortodokseja Uspenskin katedraalissa.
