Lintulan luostarin ensimmäiset vuosikymmenet Heinäveden Palokissa

Lintulan luostari osti Heinäveden Palokissa sijaitsevan Koskijärven kartanon tilan Hackman-yhtiöltä marraskuussa 1945. Igumenia Arsenia, nunna Johanna (Agafonova) ja luostareiden valvoja pappismunkki Isaaki kävivät tutustumassa paikkaan syksyllä ennen kauppakirjan solmimista.

Ensimmäiset sisaret – igumenia Arsenia ja nunnat Mihaila ja Johanna – muuttivat Palokkiin maalis-huhtikuun vaihteessa 1946. Matkalla he viipyivät muutaman päivän Valamossa, josta heidät tuotiin hevoskyydillä Palokkiin. Pääsiäisen jälkeen tuli vielä muutama sisar aloittamaan välttämättömiä töitä.

Pula-ajan ylellisyys: kupponen teetä

Näistä ensitunnelmista igumenia Arsenia kirjoittaa Ruotsiin emigroituneelle luostarin ystävälle, ruhtinas Aleksi Obolenskille: ”Ahdasta meillä tulee olemaan, mutta toivomme, ettei Herra hylkää meitä ja että kaikki ajan myötä asettuu kohdalleen. Talolta on suurenmoinen näköala järvelle. Tilalla kasvaa sembramäntyjä, lehtikuusia ja pihtoja. Ne on istuttanut nykyisen tilanhoitajan isä, joka palveli Hackman-yhtiötä 45 vuotta.” Kirjeistä voi päätellä, että mieliala oli luottavainen, vaikka toisaalta pula-ajasta kertoo se, että igumenia pyytää ruhtinasta lähettämään teetä. ”Valamossa isä igumeni tarjosi teetä ja se niin virkisti sielua.”

Igumeni Hariton auttoi sisaria pääsemään uuden elämän alkuun niin hengellisesti kuin aineellisesti. Valamosta saatiin apua peltotöihin, katon korjaamiseen ja kirkon sisustamiseen. Lintulaan saatiin vakituinen pappi ja rippi-isä Valamosta.

Sisariston pääjoukko saapui Palokkiin kesäkuun 5. päivänä vuonna 1946. Kaikkiaan Palokkiin tuli ilmeisesti 34 sisarta.

Palokkiin tullut sisaristo

Sisarista suurin osa oli venäläisiä, oli muutamia ukrainalaisia ja karjalaisia ja yksi virolainen sisar. Osa oli lähtöisin maaseudulta, toiset kaupungista, yhdellä sisarella, skeemanunna Serafimalla, oli jopa aatelinen tausta. Osa sisarista oli ummikkovenäläisiä, kun taas muutamat puhuivat neljääkin kieltä kuten skeemanunna Serafima, igumenia Antonina ja virolainen äiti Augusta. Toiset olivat tulleet luostariin hyvin nuorina. Toisilla taas oli takanaan avioliitto.

Yksi nuorena luostariin tulleista oli edesmennyt igumenia Mihaila. Hän oli tullut vanhaan Lintulaan 19-vuotiaana neitosena kaukaa Ukrainasta saatuaan luostariin tulolleen siunauksen pyhältä Johannes Kronstadtilaiselta.

Tämä Jumalan kokoama sisaryhteisö eli, rukoili ja teki työtä yhdessä; kesti yhdessä arkielämän hankaluudet ja ristiriidat ja osallistui yhdessä pyhään ehtoolliseen. Yhteinen rukous ja ehtoollinen sitoo sisaret yhteen ja tekee irrallisista yksilöistä sisariston.

Lisäksi Lintulan sisaristo oli pieni sirpale sitä suurta venäläistä emigraatiota, joka Venäjän vallankumouksen jälkeen hajaantui eri puolille Eurooppaa ja maailmaa. Vanhan kotimaan asioita ja uskonveljien kohtaloita Neuvosto-Venäjällä seurattiin Lintulassakin, ja bolševikkien surmaamia uskonveljiä muistettiin rukouksissa. Tästä todistavat sisarten muistelukirjat, joista löytyy nyt jo pyhäksi julistettujen patriarkka Tiihonin, marttyyripiispojen Benjaminin ja Vladimirin sekä tsaariperheen jäsenten nimiä.

Uuden elämän alku

Sisariston tultua Palokkiin kartanosta erotettiin heti tilava sali, joka sisustettiin kirkoksi.

Toimeentuloa varten luostari hankki muutaman lehmän. Vähän kerrassaan elämä alkoi sujua. Maitoa riitti myytäväksi, samoin oman tilan kasviksia. Ilonaihe oli sekin, että jumalanpalvelukset toimitettiin hartaasti ja kauniisti.

Uskoa tulevaisuuteen loi varmaan sekin, että jo keväällä 1947 luostarin kirkossa toimitettiin ensimmäinen nunnaksi vihkiminen. Sen toimitti Valamon igumeni Hariton ja vihittäviä oli kolme, yksi heistä oli luostarin silloin nuorin sisar Margarita, tuleva igumenia Antonina.

Vähän kerrassaan igumenia Arsenian kirjeissä alkaa kuitenkin kuulua huoli sisariston vanhenemisesta ja voimien hiipumisesta. Keväällä 1951 hän itse alkoi sairastella. Kuitenkin hän kirjoittaa: ”Kiitämme kaikesta Herraa. Hän laupiaana ei hylkää meitä. Yksi murhe meillä on: työtä tekeviä käsiä on vähän. Näinä vuosina (viiden Palokissa vietetyn vuoden aikana) kymmenen henkeä on siirtynyt ajasta ikuisuuteen, ja he kaikki olivat hyvä apu taloustöissä. Uusia tulijoita on vähän. Tällä hetkellä on kolme nuorta karjalaistyttöä. Tilaakin on vähän. Joudutaan elämään ahtaasti. – – –. Kaikkea joudutaan kokemaan. Hankaudumme kuin kivet säkissä toisiamme vasten.”

Arjen haasteiden keskellä sykki rukous

Ahtauden ja arkielämän hankaluuksien keskellä sykki rukous ja aito hengellinen elämä. Yksi igumenia Arsenian mainitsemista karjalaistytöstä (sittemmin nunna Serafima) on muistellut elämää 1940–50-lukujen vaihteessa: ”Asuin samassa huoneessa nunnien Sergian, Jelisavetan ja Jekaterinan kanssa. Vielä meidän kanssamme asui mummonen Tatjana. Illalla kun tulimme kirkosta – ja palvelus saattoi kestää jopa viisi tuntia – alkoi äiti Sergia lukea välittömästi jokapäiväistä rukouspalvelusta pyhittäjä Parfenille. Muut kävivät jo levolle. Kun Sergia oli lopettanut lukunsa, heräsi äiti Jekaterina, sytytti kynttilän pöytälamppuun… ja alkoi pöydän ääressä istuen lukea evankeliumeja. Määränsä luettuaan hän kävi nukkumaan. Sitten heräsi äiti Jelisaveta ja alkoi kynttilän valossa lukea psalmeja. Hän rakasti psalmeja. Pian olikin sitten aika jo herätä kirkkoon.”

Jos nyt monen kymmenen vuoden kuluttua katselemme taaksepäin ja ajattelemme sisarten elämää ensimmäisinä vuosina Heinävedellä, voi vain ihmetellä, miten suuri usko ja luottamus Jumalaan heillä oli, kun he vähäisin, ikääntyvin ja heikkenevin voimin aloittivat elämän uudella paikalla. Heidän työnsä ja rukouksensa loivat Lintulan luostarille vahvan perustan, jolle myöhempien sukupolvien sisarten on ollut helppo rakentaa uutta.

80 vuoden aikana luostari on kokenut monet muutokset. On rakennettu uusi kirkko ja uudet asuintilat sisarille. Toimeentulon lähteenä ei enää ole karjanhoito vaan matkailu ja tuohusten valmistaminen. Sisaret maalaavat ikoneita, kääntävät hengellistä kirjallisuutta ja valmistavat myyntiin yrttituotteita. Kevään 2026 yksi tavoite on ollut saada kahvipaahtimo tehokkaasti toimimaan ja valmiita kahvilaatuja myyntiin. 80 vuoden ajan rukous, jumalanpalvelukset ja yhteinen työ ovat pysyneet luostarielämän sykkivänä sydämenä. Sisariston määräkin on kasvussa.

Kaikesta kunnia Jumalalle!

Lintulan luostari Palokissa 80 vuotta – juhlan ohjelma

Aika: sunnuntai 14.6.2026

Ohjelma:

klo 8.30 vedenpyhitys portin pielessä Pyhän Johannes Kronstadtilaisen tsasounalla

klo 9.00 III hetki ja juhlaliturgia

Metropoliitta Arseni ja papisto

Kenttälounas lammen rannalla

noin klo 12.00 juhlahetki lammen rannalla

Juhlan tropari

Esipaimenen siunaus

Tervetulotoivotus, igumenia Ksenia

Lauluesitys

Juhlapuhe

Yhteislaulu

Metropoliitta Arsenin tervehdys

Tervehdykset

Palkitsemiset

Päätössanat

Pääkuvassa nunna Nektaria ruiskukkapellolla. Kuva: Lintulan luostari