Kuuntele
Ennen Lasaruksen lauantain tapahtumia Betania-nimisessä kylässä asuvan Lasaruksen (lyhenne nimestä Eleasar) sisaret Martta ja Maria olivat kestinneet Jeesusta aiemminkin.
Betania sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Jerusalemista. Esimerkiksi Luukkaan evankeliumissa (Luuk.10:38-39) on kerrottu heidän keskustelustaan sitä koskien, mikä on keskeisintä pelastuksen kannalta.
Lasaruksen kutsuminen Jeesuksen ystäväksi kertoo hänen kuuluvan Herran opetuslasten, ”ystävien”, yhteisöön, jota Jeesus ja Hänen Isänsä rakastivat (vrt. 3.Joh.1:15).
Lasaruksen lauantaihin liittyvät tapahtumat alkavat jo päiviä aikaisemmin, kun Martta ja Maria lähettävät Jeesukselle sanan veljensä sairastumisesta. Kuultuaan siitä Jeesus kuitenkin viivyttelee lähtemistään Betaniaan, mikä saattaa ihmetyttää monia: olihan Lasarus Jeesukselle jopa niin rakas, että Hänen kerrotaan itkeneen ystävänsä kuolemaa.
Selitys piilee siinä, että Lasaruksen kuolleista herättäminen on yksi tärkeimmistä ja voimallisimmista Jeesuksen tunnusteoista. Tällöin ei saanut muodostua pienintäkään epäilystä siitä, etteikö Lasarus olisi todellakin kuollut – eikä vaipunut esimerkiksi koomaan.
Näin ollen Vapahtaja odotti riittävän pitkän ajan, jotta Lasaruksen kuolema olisi täysin ilmeinen myös hänen vastustajilleen, ja jotta se olisi tullut todetuksi rabbien noudattamien perinteiden mukaisesti.
Lasaruksen sielu oli ilmiselvästi jättänyt hänen ruumiinsa, joka oli jo alkanut hajota luonnolliseen tapaan. Neljännen päivän ollessa käsillä kukaan ei voinut enää kyseenalaistaa, että Jeesus herätti ystävänsä nimenomaan kuolleista, ei esimerkiksi jonkinlaisesta unenomaisesta tilasta.
Lisäksi Jeesus ilmaisee rakkaan ystävänsä sairastumisen ja kuoleman palvelevan Jumalan kunniaa: ”Ei tämä tauti ole kuolemaksi vaan Jumalan kunniaksi: se tuo julki Jumalan Pojan kirkkauden.” (Joh.11:4).
Nämä Vapahtajan sanat voidaan ymmärtää kahdella tavalla: Lasaruksen kuolemansairaus ja ylösnousemus tuovat julki Jeesuksen vallan ja voiman, mutta samalla ne ennakoivat ja suorastaan aiheuttavat Hänen ristinkuolemansa ja sen kautta saattavat Hänet lopulliseen kunniaansa: ”kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” (Joh.12:32).
Näin ollen Lasaruksen kuolleista herättäminen antaa Jeesukselle tilaisuuden tehdä ”tavanomaista” parantamisihmettä paljon suuremman ihmeen, jonka on tarkoitus vahvistaa opetuslasten uskoa Kristuksen kärsimysten ja kuoleman hetkinä sekä julistaa Hänen valtaansa kuolleiden ja elävien Jumalana: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” (Joh.11:25)
Näin Jeesus sanoo Martalle, joka suree veljensä kuolemaa.
Tosi Jumala – ja inhimillinen ihminen
Kuolleen ja haudatun Lasaruksen henkiin herättäminen osoittaa paitsi Kristuksen jumalallista valtaa ja voimaa, myös Hänen ihmisyyttään: Jeesus osoitti syvästi inhimillistä tunnetilaa itkiessään Lasaruksen kuolemaa.
Kertomuksen yksityiskohdat korostavat myös kuoleman raakaa todellisuutta: Lasarus oli ehtinyt olla kuolleena jo neljättä päivää, ja hänen ruumiinsa oli alkanut haista.
Samalla korostuvat ihmeen merkitys ja sen ydinsanoma, Jeesuksen lupauksen täyttymys: ”Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti: tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen. Isä on myös antanut hänelle tuomiovallan, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan – hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.” (Joh.5:24-29)
Myös tapa, miten Jeesus herätti Lasaruksen henkiin, viittaa tähän samaiseen lupaukseen: ”Jeesus huusi kovalla äänellä: »Lasarus, tule ulos!»” (Joh.11:43) Näin neljättä päivää haudassa kuolleena olleelle Lasarukselle ”tuli aika” kuulla Jumalansa kutsu ja tulla ulos haudasta, elämään.
Evankelistan mukaan Lasaruksen kuolleista herättäminen on ikään Kristuksen kärsimysten, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen alkusoitto. Siksi jo varhaisessa vaiheessa tätä tapahtumaa on muisteltu Kärsimysviikon kynnyksellä.
Fariseusten aikeet paljastuvat
Lasaruksen kuolleista herättäminen paljastaa myös kansan johtajien, ylipappien ja farisealaisten, todelliset aikeet Jeesuksen suhteen.
Lasaruksen lauantain jumalanpalvelustekstit kertovat, että Lasaruksen kuolleista herättäminen sai ylipapit ja fariseukset lopullisesti päättämään Jeesuksen pidättämisestä ja surmaamisesta: ”Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: »Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.» Silloin yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappina, sanoi: »Te ette ymmärrä yhtään mitään. Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?» […] Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus” (Joh.11:47-50, 53).
Suuren neuvoston jäsenet esittivät huolestuneisuutensa siitä, että Jeesuksen alullepanema uusi messiaaninen liike saattaisi provosoida roomalaisia miehittäjiä rankaisemaan juutalaisia, mutta todellisuudessa he etsivät mahdollisuutta surmata Hänet ”pelkästä kateudesta” (Matt.27:18). Siksi ylipappi Kaifas uskoo, että Jeesuksen Kristuksen eliminointi voi pelastaa kansan tuholta.
Yllättävällä tavalla Kaifaksen sanat osoittautuvatkin todeksi, kun ne sijoitetaan Jumalan pelastustyön perspektiiviin: evankelista Johannes huomauttaa, että ”tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset” (Joh.11:51-52).
Kaifaksen ennustus kävi siis toteen, sillä Jeesuksen Kristuksen kuolemassa pelastus tuli ei vain juutalaisten, vaan kaikkien kansojen osaksi.
Herätettyään Lasaruksen kuolleista – kuten aina ennenkin ennen suurempia ratkaisujaan ja tekojaan – Jeesus vetäytyi hetkeksi julkisuudesta.
Lasaruksen herättämisellä oli lukuisia silminnäkijöitä, myös farisealaisia, jotka saattoivat Vapahtajan sen jälkeen Jerusalemiin. Siellä Hän astui ristille vievälle kärsimystielleen. Juuri Betanian tapahtumien todistajien paljous oli viimeinen pisara, joka yllytti kansan johtajia pidättämään ja surmaamaan Jeesuksen: ”Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään.” (Joh.12:19) – ja tämäkin oli käymässä toteen.
Ennusmerkki yleisestä ylösnousemuksesta
Kristuksen aikana moni juutalainen uskoi, että historian lopussa Jumala herättää kuolleet eloon. Ensimmäinen mainita tästä uskosta löytyy 200–300 -luvuilta eKr.: ”Mutta sinun kuolleesi heräävät eloon, heidän ruumiinsa nousevat ylös. Tomuun vaipuneet, herätkää ja riemuitkaa! Sinun kimaltava aamukasteesi virvoittaa maan, ja niin maa palauttaa kuolleet elämään.” (Jes.26:19).
Myös profeetta Danielin kirjassa (n.165 eKr) kerrotaan: ”Sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan. Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun” (Dan.12:1-2).
Jumala on kaiken elämän alkusyy. Evankelistojen kertomuksissa parantamalla sairauksista ja herättämällä kuolleista Jeesus Kristus julistaa olevansa ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika, yksi Pyhästä Kolminaisuudesta.
Jeesus paljastaa olevansa elämä itsessään: ”Kristus, kaikkien ilo, totuus ja valkeus, elämä ja maailman ylösnousemus, ilmestyi hyvyydessään maan päälle ja oli ylösnousemuksen esikuva, antaen kaikille jumalallisen vapahduksen.” (Lasaruksen lauantain kontakki, 2.säv)
Kirkko juhlii Lasaruksen kuolleista herättämistä todistuksena Jeesuksesta Kristuksesta Jumalan Poikana ja Jumalana, Hänen vallastaan kuoleman voittajana sekä Hänen ylösnousemuksensa ja yleisen ylösnousemuksen ennusmerkkinä: ”Vahvistaaksesi uskoa yleiseen ylösnousemukseen Sinä, oi Kristus Jumala, kärsimyksiesi edellä herätit kuolleista Lasaruksen. Sen tähden mekin lapsukaisten tavoin kantaen voiton merkkejä huudamme Sinulle, kuoleman voittajalle: Hoosianna korkeuksissa, siunattu olet Sinä, joka tulet Herran nimeen.” (Lasaruksen lauantain tropari, 1.säv.)
Vv. 381–384 kirjoitetussa Matka Pyhälle maalle -tekstissä (lat. Itinerarium Egeriae) sekä 400-luvun Lectionarium-jumalanpalveluskirjan armeniankielisessä käännöksessä kerrotaan juhlan vietosta Suuren paaston kuudennen viikon lauantaina ns. Lasariumissa eli kirkossa, joka rakennettiin Lasaruksen haudalle Betaniassa. Juhlan merkitystä ovat avanneet muun muassa Johannes Krysostomos (+407), Augustinus (+430) ja muut kirkon opettajat.
Andreas Kreetalainen, Kosmas Maiumilainen ja Johannes Damaskolainen laativat 600-700-luvulla juhlan liturgiset tekstit ja kanonit, jotka veisataan ortodoksisissa kirkoissa Lasaruksen lauantaina tänäkin päivänä.
Artikkeli on julkaistu aiemmin
Pääkuvan ikoni sijaitsee Ukrainassa, Odessassa.
