Huhti-toukokuu on kevätsiivouksen aikaa. Kevätauringon kirkas valo houkuttelee tai suorastaan pakottaa siihen, kun ilmassa leijailevat pölyhiukkasetkin muuttuvat näkyviksi, likatahroista ja lattialla kieriskelevistä pölypalloista puhumattakaan. Lintulassa suursiivouksen kohteina ovat talven yli peruslämmöllä olleet majoitustilat. Talviteloilla ollut vierastalo on pesty puhtaaksi katosta lattiaan, matot tampattu ja verhot ja vuodevaatteet pesty. Kun käsipareja on riittävästi, urakka etenee nopeasti, ja pian kaikki on valmista kauden ensimmäisiä yövieraita varten.
Minkään suursiivouksen tulos ei kuitenkaan säily pitkään. Tarvitaan jatkuvaa ylläpitosiivousta, pölyjen pyyhkimistä ja imurointia.
Suuressa paastossa tehty sielun suursiivous on takana, ja pölyä alkaa jälleen kertyä sielunkin sopukoihin kiusallisen nopeasti. Ylösnousemuksen iloa vielä juhlittaessa tutut tahrat ilmoittavat olemassaolostaan. Kesämökin tai vierasmajan voi kauden päättyessä panna talviteloille ja jättää joksikin aikaa oman onnensa nojaan, mutta hengellistä työskentelyä ei voi löydä laimin hetkeksikään.
Pääsiäiskautta ei olekaan tarkoitettu hengelliseksi irrotteluksi eikä huolettomuuden kaudeksi, jolloin voi vähän hellittää rukouksesta ja jumalanpalveluksiin osallistumisesta. Päinvastoin! Jos kilvoittelimme läpi pitkän paastoajan, miksi emme nyt iloitsisi täysin sydämin Ylösnousseen Kristuksen kohtaamisesta. Nyt jos koskaan olemme kutsutut saamaan vahvistusta omaan uskoomme. Tuomaan epäuskon kautta saamme varmuuden ja voimme huudahtaa: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!”. Voimme mirhantuojanaisten kanssa kulkea haudalle ja antaa ylösnousemuksen ilon täyttää koko sielumme ja heidän laillaan viedä sanaa ylösnousemuksesta eteenpäin.
Betesdan altaalla maanneen halvaantuneen miehen kanssa voimme kohdata Kristuksen, joka kysyy meiltäkin: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Samarialaisen naisen johdattamina pääsemme juomaan elävän veden lähteestä. Ja viimein sokeana syntyneen sunnuntaina hengellisten silmiemme tulisi avautua näkemään hengellisen maailman asioita.
Viimeistään nyt pääsiäisen keskijuhlan aikoihin on taas syytä varmistaa, että suuntanuoli osoittaa yhä kohti Kristusta. Onko Hän varmasti elämän keskipisteenä, onko suunta säilynyt oikeana? Elänkö varmasti täysillä pääsiäisen kirkasta ylösnousemusiloa ja muistanko, että kuljen ”kahden suurimman juhlan puolivälissä”, niin kuin keskijuhlan liturgisissa teksteissä sanotaan. Se on matka, jolla on selkeä päämäärä, niin kuin suuren paaston päämääränä oli pääsiäinen. Nyt odotamme Lohduttajan armoa ja Pyhän Hengen lahjaa, Pyhän Kolminaisuuden juhlaa, helluntaita.
Lintulassa helluntain odotukseen liittyy aina oma erityinen vivahteensa. Onhan kyseessä luostarikirkkomme temppelijuhla. Tänä vuonna vietämme samalla kirkon 50-vuotisjuhlaa, joten valmisteluja on enemmän ja odotus suurempaa.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta osallistua edes viikoittain jumalanpalveluksiin. Silloin kannattaa lukea pääsiäisen juhlakauden jumalanpalvelustekstien kirjaa Pentekostarionia ja sen valoisaa ylösnousemuksen iloa tulvivia sanoja. Soisin jokaisen ortodoksin ja jokaisen kristityn kulkevan tämän juhlakauden niin, että Pentekostarion tekstit olisivat kompassin tavoin viitoittamassa kulkua pääsiäisestä helluntaihin.