Valitettavasti sama ilmiö näkyy myös meidän ortodoksisessa kirkossamme. Kiistojen syy on mielenkiintoinen: saako rukoilla, miten saa rukoilla ja mitä rukouksia saa käyttää?
Ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksessa luetaan rukous, jossa pyydetään:
"Vielä rukoilemme, että Jumala varjelisi maatamme, tätä kaupunkia ja tätä pyhää temppeliä sekä kaikkia kyliä, kaupunkeja ja maakuntia nälänhädästä, kulkutaudeista, maanjäristyksestä, vedentulvasta, tulesta, miekasta, muukalaisten hyökkäyksestä ja kansalaissodasta; rukoilemme, että hyvä ja ihmisiä rakastava Jumalamme olisi armollinen ja suosiollinen meille ja torjuisi joka ainoan meihin kohdistuvan vihan sekä päästäisi meidät ansaitusta ja oikeasta rangaistuksesta sekä armahtaisi meitä."
Onko tämä rukous poliittinen? Miksi voimme lukea tämän, mutta emme rukoilla sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneen Ukrainan ja ukrainalaisten puolesta? Miksi emme voi rukoilla rauhan ja sodan lopettamisen puolesta?
Kysymyksiä on monia. Tosiasia on, että ortodoksinen kirkkomme näyttäytyy jälleen kerran syystäkin huonossa valossa, kun yksi kirkkomme esipaimenista toimii poliittisen agendan innoittamana. Onhan poliittinen valinta kieltää rukous hyökkäyksen kohteeksi joutuneen puolesta.
Kirkon tulisi olla Pyhän Kolminaisuuden kuva; perhe, jota yhdistää rakkaus. Tällä hetkellä se ei näyttäydy rakkauden yhdistämältä. Perheen tulee olla kuuliainen isälle. Meiltä papeilta edellytetään kuuliaisuutta piispoillemme.
Edellisen (toim. huom. emeritus arkkipiispa Leo) ja nykyisen arkkipiispamme Elian suulla kirkkomme on kyennyt ilmaisemaan hyvin selkeästi tukensa hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle Ukrainalle ja ukrainalaisille sekä kaikille sodassa kärsiville. Toivon, että myös kirkkomme muut esipaimenet voisivat toimia asiassa yhtä kirkkaasti. Eri linjan vetäminen hajottaa ja hämmentää.
Voisivatko kaikki piispamme olla vaikka edes kuuliaisia patriarkallemme, joka on selvin sanoin tuominnut Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan ja ilmaissut tukensa ukrainalaisille? Mikäli yksittäisen esipaimenen on hankalaa olla kuuliainen patriarkallemme, voisimmeko kaikki olla kuuliaisia edes Kristukselle?!
Kuten arkkipiispamme Elia sanoi: ”Meidän on jatkossakin rukoiltava erityisesti heikommassa asemassa olevien puolesta – se on kirkon olemuksesta nouseva velvollisuus ja erityistehtävä, ei poliittinen kannanotto.